Lue keskustelun säännöt.
Lesken oikeus tasinkoon on mielestäni epäoikeudenmukainen
04.04.2020 |
Miksi ihmeessä leski ei saa pesästä vain itse omistamiaan varoja? Ei hänelle saisi mielestäni kuulua puolison omaisuus millään tavalla. Jos asuntoa ei ole pistetty molempien nimiin, niin voi voi. Aika HARVOIN on nykyisin sellaisia tilanteita. Ja jos vainaja omisti sen lisäksi pörssiosakkeita, eivät ne leskelle kuulu välttämättä mitenkään. Minkään OIKEUSTAJUN mukaan, jos mennään.
Kommentit (206)
Vielä vähemmän se rintaperillinen on tehnyt ”ansaitakseen” vanhempansa rahoja.
Työikäinen voisi elättää itse itsensä. Leski siihen ei välttämättä enää kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
ApEtkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
Ap
Eihän ne ole isänsä varoja vaan avioparin yhteisiä varoja. Meillä rahat ovat yhteisiä.
Miten ne voivat olla yhteisiä, jos miehellä on niit 400 000? JOS ne olisivat yhteisiä, molemmillahan olisi 250 000 nyt. Aviopuolisosi arvo-osuustilin osakkeet EIVÄT OLE SINUN VAROJASI MILLÄÄN TAVALLA. Ne ovat puolisosi omaisuutta ja piste. Eivät sinun. Urpo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vielä vähemmän se rintaperillinen on tehnyt ”ansaitakseen” vanhempansa rahoja.
Työikäinen voisi elättää itse itsensä. Leski siihen ei välttämättä enää kykene.
Onpas, rintaperillinen on perillinen. Laissamme säädetään niin, että perillinen perii vanhempansa. Minusta se on ihan oikeudenmukaista, koska laki sanoo niin. Jokaisella on siinä aivan sama tilanne. Sen sijaan leskien kanssa ei todellakaan ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
ApEtkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
ApEihän ne ole isänsä varoja vaan avioparin yhteisiä varoja. Meillä rahat ovat yhteisiä.
Miten ne voivat olla yhteisiä, jos miehellä on niit 400 000? JOS ne olisivat yhteisiä, molemmillahan olisi 250 000 nyt. Aviopuolisosi arvo-osuustilin osakkeet EIVÄT OLE SINUN VAROJASI MILLÄÄN TAVALLA. Ne ovat puolisosi omaisuutta ja piste. Eivät sinun. Urpo.
Ap
Niinhän ne ovat. Mutta käsittääkseni kysymys oli tilanteesta, jossa henkilö kuolee. Kuolleet harvoin voivat pitää omaisuutta.
-ohis.
Vilkaise "käytäntöjä" hieman muistakin maista,vaikkapa taka-aasiasta., itä--euroopasta Siellä tankoklubin ja kauppakeskuksessa vetelehtijä on krmaamassa perässä joka tapauksessa. "Paksuksi" pitäsi päestä.
Toisaalta onhan ne lapsen myös leskenkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Tuloilla ja elatuksella ei ole juridista väliä. Ensin tehdään ositus, jossa huomioidaan miehesi omaisuus. Eli kyllä kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
ApEtkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
ApEihän ne ole isänsä varoja vaan avioparin yhteisiä varoja. Meillä rahat ovat yhteisiä.
Miten ne voivat olla yhteisiä, jos miehellä on niit 400 000? JOS ne olisivat yhteisiä, molemmillahan olisi 250 000 nyt. Aviopuolisosi arvo-osuustilin osakkeet EIVÄT OLE SINUN VAROJASI MILLÄÄN TAVALLA. Ne ovat puolisosi omaisuutta ja piste. Eivät sinun. Urpo.
Ap
Urpo kulta kun olemme sopineet, että varallisuus on yhteistä. Minä ostin meille juuri uuden sohvan, mies makselee korkotuotoillaan lomamatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Tuloilla ja elatuksella ei ole juridista väliä. Ensin tehdään ositus, jossa huomioidaan miehesi omaisuus. Eli kyllä kuuluu.
Jos ei oteta huomioon lainoja ja oletetaan, että tuo 500 000 on omaisuuden säästö niin sulle jää 250 000 euroa (josta oma osuus 100 000) ja loput 250 000 menee lapselle. Ellei ole avioehtoa, joka taas muuttaa kuvion.
Meilläkin on se tilanne, että leski on itse omahyväisesti sanonut minulle, että ei ole isäni varojen perässä, vaan hänellä on omat varat. No, miksi sitten haluaa tasinkoa? Nehän ovat isäni rahoja nimenomaan, eivät hänen. Ymmärrän, että tasinko määritetään, mutta noin ajattelevan lesken kuuluisi sanoa, ettei ota sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä vähemmän se rintaperillinen on tehnyt ”ansaitakseen” vanhempansa rahoja.
Työikäinen voisi elättää itse itsensä. Leski siihen ei välttämättä enää kykene.
Onpas, rintaperillinen on perillinen. Laissamme säädetään niin, että perillinen perii vanhempansa. Minusta se on ihan oikeudenmukaista, koska laki sanoo niin. Jokaisella on siinä aivan sama tilanne. Sen sijaan leskien kanssa ei todellakaan ole.
Ap
Rintaperillinen ei välttämättä ole edes biologisesti sukua vainaalle. Lapsi perii äitinsä aviomiehen, jos äiti ja aviomies ovat olleet naimisissa lapsen syntyessä.
Eli avioliitto on tässä asiassa todellakin vahvempi kuin biologinen sukulaisuus. Laki sanoo niin.
Vierailija kirjoitti:
Heh, kellään ei ole mitään oikeustajuun meneviä perusteluita sille, miksi leski olisi oikeustajun mukaan oikeutettu perittävän omaisuuteen.
Ap
Siksi, koska hän on ollut sitä mukana rakentamassa. Joko rahallisesti tai ajallisesti (esim. hoitamalla isomman osuuden perhevapaista jotta toinen saa tehdä uraa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palika-aivo-organisaatio takertuu usein bugiseen lakiin ja yrittää kysettaa asiakasta. Monella toimialalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33541 kirjoitti:
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissaEn ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Sama. Enpä ole kyllä itse avioliitossa koskaan ollutkaan. Enkä mielelläni menekään. Tosin jos menisin, avioehto olisi tiukka. Mutta voiko sillä sulkea avio-oikeutta perinnöstään pois ennakoivasti? Siis jos on vielä perimässä joskus?
ApAvioehdolla saa suljettua avio-oikeuden pois. Perinnöstä voi päättää testamentilla. Avioehdon ja testamentin kanssa voi huolehtia että omasta omaisuudesta ei mene lanttiakaan leskelle, jonka kanssa on halunnut mennä naimisiin ja elämään yhdessä.
Avioehdolla ei saa kuitenkaan poistettua lesken asumisoikeutta, mikä on väärin. Siksi ei koskaan avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
ApEtkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
ApEihän ne ole isänsä varoja vaan avioparin yhteisiä varoja. Meillä rahat ovat yhteisiä.
Miten ne voivat olla yhteisiä, jos miehellä on niit 400 000? JOS ne olisivat yhteisiä, molemmillahan olisi 250 000 nyt. Aviopuolisosi arvo-osuustilin osakkeet EIVÄT OLE SINUN VAROJASI MILLÄÄN TAVALLA. Ne ovat puolisosi omaisuutta ja piste. Eivät sinun. Urpo.
Ap
Urpo kulta kun olemme sopineet, että varallisuus on yhteistä. Minä ostin meille juuri uuden sohvan, mies makselee korkotuotoillaan lomamatkoja.
Joo, mutta tasingossa ei olekaan kyse yhteisen omaisuuden jakamisesta (se on ositusta) vaan toisen varojen maksamisesta köyhemmälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on se tilanne, että leski on itse omahyväisesti sanonut minulle, että ei ole isäni varojen perässä, vaan hänellä on omat varat. No, miksi sitten haluaa tasinkoa? Nehän ovat isäni rahoja nimenomaan, eivät hänen. Ymmärrän, että tasinko määritetään, mutta noin ajattelevan lesken kuuluisi sanoa, ettei ota sitä.
Ap
Ensimmäinen kommentti osui siis oikeaan, ahne lapsi kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33541 kirjoitti:
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissaEn ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Sama. Enpä ole kyllä itse avioliitossa koskaan ollutkaan. Enkä mielelläni menekään. Tosin jos menisin, avioehto olisi tiukka. Mutta voiko sillä sulkea avio-oikeutta perinnöstään pois ennakoivasti? Siis jos on vielä perimässä joskus?
ApAvioehdolla saa suljettua avio-oikeuden pois. Perinnöstä voi päättää testamentilla. Avioehdon ja testamentin kanssa voi huolehtia että omasta omaisuudesta ei mene lanttiakaan leskelle, jonka kanssa on halunnut mennä naimisiin ja elämään yhdessä.
Avioehdolla ei saa kuitenkaan poistettua lesken asumisoikeutta, mikä on väärin. Siksi ei koskaan avioliittoa.
👍
Tämä on oikein, on oikein, että puolisot erikseen sopivat näitä järjestelyitä, jos niitä tarvitaan.
Ap
Lesken oikeus tasinkoon ei ole universaalisti epäoikeudenmukaista, se on epäoikeudenmukaista vain sinulle, ja niille jotka haluaisivat itselleen perintörahat. Naimisiin mennessään voi tehdä avioehdon, ja sen voi tehdä myös aviossa ollessa(kunhan molemmat suostuu), ja jos tätä ei ole tehty, se on PARSIKUNNAN YHTEINEN OMA ASIA, ja toive miten ovat halunneet elämänsä ja varallisuutensa järjestää. Se ei siis ole epäoikeudenmukaista, vaan se on se miten aviopari haluaa OMAN elämänsä tehdä.
Epäoikeudenmukaista se olisi silloin, jos pariskunta ei saisi itse tätä päättää, vaan sen päättäisi esim. molempien lapset yhdessä.
Eiköstä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahne lapsi taas asialla.
Ei vaan leskihän se siinä ahneena on. Vainajan varat kuuluvat vain tämän lapsille, ei leskelle, jolla on toivottavasti omaakin varallisuutta. Ja siis se puolet yhteisestä asunnosta riittää. Kaikki muu on lesken ahneutta.
Ap
ilmeisesti vaimo tai mies halusi lesken enemmän mitä sinä haluat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on se tilanne, että leski on itse omahyväisesti sanonut minulle, että ei ole isäni varojen perässä, vaan hänellä on omat varat. No, miksi sitten haluaa tasinkoa? Nehän ovat isäni rahoja nimenomaan, eivät hänen. Ymmärrän, että tasinko määritetään, mutta noin ajattelevan lesken kuuluisi sanoa, ettei ota sitä.
ApEnsimmäinen kommentti osui siis oikeaan, ahne lapsi kyseessä.
Ei, vaan leski on ahne 😌
Asenne, että ISÄNI rahat eivät kuulu hänelle ei olisi sitä. Mutta jos haluaa niitä (minulta) on ahne. Ne ovat ISÄNI varoja.
Ap
Oikeudenmukaisempaa olisi, että tuokin kirjoittaja pitäisi itse sen satatonnisensa ja jättäisi miehensä ja lapsensa isän neljäsataatuhatta rauhaan.
Ap
Koska tässäkin tapauksessa on epäoikeudenmukaista, että jos kysyjä kuolisi ensin, hänen miehensä mahdolliset aikaisemman liiton lapset saisivat isomman perinnön. Epäoikeudenmukaista, että kuolinjärjestys vaikuttaa heihin.
Ap