Lue keskustelun säännöt.
Lesken oikeus tasinkoon on mielestäni epäoikeudenmukainen
04.04.2020 |
Miksi ihmeessä leski ei saa pesästä vain itse omistamiaan varoja? Ei hänelle saisi mielestäni kuulua puolison omaisuus millään tavalla. Jos asuntoa ei ole pistetty molempien nimiin, niin voi voi. Aika HARVOIN on nykyisin sellaisia tilanteita. Ja jos vainaja omisti sen lisäksi pörssiosakkeita, eivät ne leskelle kuulu välttämättä mitenkään. Minkään OIKEUSTAJUN mukaan, jos mennään.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdollahan asian saa muutettua, jos niin ei halua. Jos pariskunnalla on yhteinen talous, niin siihen tulee perillisten sopeutua.
Ennemin niin päin, että pesän pitäisi jäädä jakamattomana lesken haltuun ja perilliset saisi odotella lesken kuolemaan ennen omaisuuden jakamista.
No ei todellakaan näin. Perilliset ja leski eivät ole välttämättä mitään sukua. Leskelle omat varat erilleen ja sitten ulos pesästä.
ApVoihan se olla niinkin päin että vainaja ei ole missään tekemissä perillistensä kanssa.
Niin siis vaikka perilliset haluaisivat? No sitähän tuo lakiosakirjoittaja juuri tarkoittikin. Sellainen vainaja on surkea psykopaatti, jos ei halua lakiosia lapsilleen. Siis omille lapsilleen, haloo! Itse on syypää jos ei osaa tulla toimen, vähän vinksahtanut ”aikuinen”.
ApNo ei ole mitenkään harvinaista että vanhempi on riidoissa lapsensa kanssa.
Ei varmastikaan, jos vanhempi on sarja-avioituja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
Ap
Ja sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, kellään ei ole mitään oikeustajuun meneviä perusteluita sille, miksi leski olisi oikeustajun mukaan oikeutettu perittävän omaisuuteen.
ApEi taida löytyä mitään oikeustajuun menevää perustetta sillekään, että aikuinen ihminen joutuu antamaan biologiselle jälkeläiselleen lakiosan vaikka vihaisi tätä eikä olisi missään tekemisissä tämän kanssa.
Itse asiassa reiluinta varmaankin olisi, että jokaisen olisi pakko tehdä testamentti, ja testamentissa saisi vapaasti testamentata koko omaisuutensa kenelle vain.
Kyllä menee, sellainen lapsiaan vihaava ihminen on tasapainoton psykopaatti, josta ei ole oikein lasten kärsiä.
ApMutta puolisohan se on eniten tasapainottomasta psykopaatista kärsinyt.
Siis liittyy tähän miten? Ihan on itse asemansa valinnut.
ApNiin. Itse on avioitunut ja rakentanut elämänsä vainajan kanssa. Kyllä hän on ansainnut omaisuuden ennemmin kuin sukulainen, joka mahdollisesti on kohdellut vainajaa kuin roskaa.
Tajuatko, että tasinko ei liity sukulaisten perimisiin mitenkään?
Ap
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissa
En ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissa
En ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
Ap
Käyttäjä33541 kirjoitti:
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissaEn ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Sama. Enpä ole kyllä itse avioliitossa koskaan ollutkaan. Enkä mielelläni menekään. Tosin jos menisin, avioehto olisi tiukka. Mutta voiko sillä sulkea avio-oikeutta perinnöstään pois ennakoivasti? Siis jos on vielä perimässä joskus?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yleensä puolisot kuitenkin yhdessä rakentaa sitä elämää vaikka syystä ja toisesta omaisuus olisikin toisen nimissä.
Niin, mutta aika paljon on uusioliittoja, varsinkaan näissä ei leskelle kuulu toisen omaisuus tippaakaan. Ymmärrän sen, jos eivät ole koskaan eronneet ja on yhteisiä lapsia, muuten en ymmärrä ja pidän epäoikeudenmukaisena. VARSINKIN jos parilla ei ole yhteisiä lapsia. Se leski on silloin täysi lokki siinä.
Ap
Se sun vanhempasi on kuule ihan itse puolisonsa valinnut ja halunnut antaa sille lesken oikeudet. Ihan turhaa kitinää nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
Ap
Etkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yleensä puolisot kuitenkin yhdessä rakentaa sitä elämää vaikka syystä ja toisesta omaisuus olisikin toisen nimissä.
Niin, mutta aika paljon on uusioliittoja, varsinkaan näissä ei leskelle kuulu toisen omaisuus tippaakaan. Ymmärrän sen, jos eivät ole koskaan eronneet ja on yhteisiä lapsia, muuten en ymmärrä ja pidän epäoikeudenmukaisena. VARSINKIN jos parilla ei ole yhteisiä lapsia. Se leski on silloin täysi lokki siinä.
ApSe sun vanhempasi on kuule ihan itse puolisonsa valinnut ja halunnut antaa sille lesken oikeudet. Ihan turhaa kitinää nyt.
Minusta ei, kyseinen vainaja itse sanoi, että kaikki tulee minulle. Eli ei mitenkään painottanut lesken asemaa, tärkeyttä tai mitään muutakaan. Vainajalle olisi ollut herttaisen yhdentekevää, paljonko leski saa tasinkoa. Vai saako. Eihän se summa ole edes selvillä missään vaiheessa vainajan eläessä tai jaksaako sitä niin miettiäkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
Ap
Etkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
Ap
Äitihullun mielestä kaikki sellainen mistä hän ei itse hyödy on epätasa-arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
ApEtkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
Ap
Oikeudenmukaisempaa olisi, että tuokin kirjoittaja pitäisi itse sen satatonnisensa ja jättäisi miehensä ja lapsensa isän neljäsataatuhatta rauhaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33541 kirjoitti:
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissaEn ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Sama. Enpä ole kyllä itse avioliitossa koskaan ollutkaan. Enkä mielelläni menekään. Tosin jos menisin, avioehto olisi tiukka. Mutta voiko sillä sulkea avio-oikeutta perinnöstään pois ennakoivasti? Siis jos on vielä perimässä joskus?
Ap
Avioehdolla saa suljettua avio-oikeuden pois. Perinnöstä voi päättää testamentilla. Avioehdon ja testamentin kanssa voi huolehtia että omasta omaisuudesta ei mene lanttiakaan leskelle, jonka kanssa on halunnut mennä naimisiin ja elämään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullun mielestä kaikki sellainen mistä hän ei itse hyödy on epätasa-arvoista.
En ole puhunut epätasa-arvosta mitään, vaan oikeudenmukaisuudesta. Minusta lesken oikeus tasinkoon on epäkohta. Se ei perustu asioille, jotka ovat vallalla tai perusteina tämän päivän elämässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33541 kirjoitti:
Älä avioidu jos et halua kaikkia avioliiton haittoja:
1) kaikki ansaitsemasi rahat ovat yhteisiä
2) puolet niistä menee erossa
3) olet elatusvelvollinen
4) et saa tukia, tai jos saat, ne myönnetään alennettuna yhteistalouden vuoksi
5) perintö voi mennä harakoille juuri ym tilanteissaEn ole ikinä ymmärtänyt avioliiton ideaa.
Sama. Enpä ole kyllä itse avioliitossa koskaan ollutkaan. Enkä mielelläni menekään. Tosin jos menisin, avioehto olisi tiukka. Mutta voiko sillä sulkea avio-oikeutta perinnöstään pois ennakoivasti? Siis jos on vielä perimässä joskus?
ApAvioehdolla saa suljettua avio-oikeuden pois. Perinnöstä voi päättää testamentilla. Avioehdon ja testamentin kanssa voi huolehtia että omasta omaisuudesta ei mene lanttiakaan leskelle, jonka kanssa on halunnut mennä naimisiin ja elämään yhdessä.
Niin siis voiko avioehdolla poissulkea tulevaisuudessa itselle tulevista perinnöistä avio-oikeuden pois omalta puolisoltaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmilla kaikki omaisuus on appiukon nimissä. Niin asunto kuin pankkitilitkin. Anoppikin kävi töissä, mutta oli paljon pienempipalkkainen ja hoiti lapsia pitkään kotona, kuten siihen aikaan oli tapana. Appiukko ei eläessään ole osallistunut kodin hommiin, anoppi on hoitanut yksin kaiken ja päälle vielä omaishoitajana appiukkoakin. Ilman anoppia, appiukolla ei olisi mitään. Ja anopinko tulisi jäädä puille paljaille, kun appiukko kuolee?
No vanhojen ihmisten kohdalla jotka eivät ole uusioliitossa omaisuuden jaon vielä ymmärtää. Mutta sanotaanko 10 vuoden sisään solmituissa liitoissa en ymmärrä enkä uusioliitoissa VARSINKAAN, jos niissä ei ole lapsia. Eli 10v sisään en tmmärrä siksi, että jos joku ei vaadi, että asunto ostetaan molempien nimiin, niin omapa on häpeänsä. Tai jos vaateelle ei ole perusteluja, niin miksi sen sitten pitäii hänelle kuuluakaan minkään lain nojalla?
ApMe olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Yksi lapsi. Olemme toisella kierroksella, mutta edellisistä liitoista ei ole lapsia. Asunto on molempien nimissä. Olen töissä ja tienaan hyvin, puoliso on työtön. Elämme käytännössä minun tuloillani. Minulla on sijoitusomaisuutta 100 000, puolisolla 400 000. Jos mies kuolee ensin, niin eikös minulle kuulu osuus miehen omaisuudesta? Hänhän on elänyt minun palkkatuloillani?
Ei se palkkatuloilla elämiseen liity vaan juridiikkaan. Jos ei ole avioehtoa, tai miehen omaisuus tullut hänelle avio-oikeuden poissulkevalla lahjakirjalla tai testamentilla, niin saat puolet teidän yhteenlasketun omaisuuden arvosta. Eli asunto on jo 50:50, muu omaisuus on 500 000, sulle kuuluu 250 000, omistat jo 100 000 eli saantosi olisi 150 000.
ApJa sinusta tämä on väärin? Meistä tämä on juuri niin kuin pitääkin. Lapsi perii kaiken kun molemmat on kuolleet.
On, koska vainajalla voi olla lapsia, jotka eivät ole sinun.
ApEtkös sä just tuolla aiemmin kirjoittanut, miten lapsen pitää saada periä vanhempansa? Nyt se onkin ongelma.
-ohis.
No kirjoitin nimenomaan. Miten ne vainajan lapset perivät sen 150 000 euron osuutta heidän isänsä varoista tuossa?
Ap
Eihän ne ole isänsä varoja vaan avioparin yhteisiä varoja. Meillä rahat ovat yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, kellään ei ole mitään oikeustajuun meneviä perusteluita sille, miksi leski olisi oikeustajun mukaan oikeutettu perittävän omaisuuteen.
ApEi taida löytyä mitään oikeustajuun menevää perustetta sillekään, että aikuinen ihminen joutuu antamaan biologiselle jälkeläiselleen lakiosan vaikka vihaisi tätä eikä olisi missään tekemisissä tämän kanssa.
Itse asiassa reiluinta varmaankin olisi, että jokaisen olisi pakko tehdä testamentti, ja testamentissa saisi vapaasti testamentata koko omaisuutensa kenelle vain.
Kyllä menee, sellainen lapsiaan vihaava ihminen on tasapainoton psykopaatti, josta ei ole oikein lasten kärsiä.
ApVaikuttaahan se sillä tavalla että kuolinpesätä voidaan maksaa osituksen yhteydessä tasinkoa leskelle.
Mutta puolisohan se on eniten tasapainottomasta psykopaatista kärsinyt.
Siis liittyy tähän miten? Ihan on itse asemansa valinnut.
ApNiin. Itse on avioitunut ja rakentanut elämänsä vainajan kanssa. Kyllä hän on ansainnut omaisuuden ennemmin kuin sukulainen, joka mahdollisesti on kohdellut vainajaa kuin roskaa.
Tajuatko, että tasinko ei liity sukulaisten perimisiin mitenkään?
Ap
Edellisten liittojen ositukset lienee tehty kans?
Ap