Mitä remmin saamisen JÄLKEEN tapahtui?
Ihmettelen sitä, että kun lapsi kuritettiin, niin miten siitä palattiin ns. normaaliin arkeen? Että okei nyt hakkaan sinua vyöllä takapuolelle ja sitten mennään syömään ja tekemään läksyt ja sitten katsotaan telkkaria?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Minä laitoin ensimmäisenä kalsarit ja sen jälkeen sisähousut jalkaan.
Ei nyt kysytty tuota. Vaan kysyttiin sitä, että milloin lakkasit iäksi tapaamasta vanhempiasi, tulit työkyvyttömäksi ja lihoit yli 200-kiloiseksi.
Enpä muista paljoakaan siitä mitä tapahtui sen jälkeen kun sain piiskaa. Kai itkin vähän aikaa ja sitten siitä ei enää puhuttu tai saattoivat sanoa jotain, että sori vaan, mutta tiedäthän nyt, että teit väärin ja koita olla nyt kiltisti, ettei enää tarvitsisi. Äiti taisi joskus hyvitellä jotenkin esim. tarjoamalla yllättäen jotain iltapalaa tai muuten olemalla harvinaisen mukava sen jälkeen.
Tiedän, etten todellakaan ollut kilteimmästä päästä siinä 7-11v. Heillä oli myös 0-4v siskoni hoidettavana silloin, huono parisuhde ja rahan kanssa tiukkaa. Ja ainakin toinen heistä saanut myös pienenä piiskaa. Ymmärrän erittäin hyvin, vaikken hyväksykään.
Miltä se oikeasti tuntui, kun tuli vyöstä takapuolelelle? Ja joo, älkää käskekö kokeilemaan itse, kyllä joku 10-vuotias koki sen varmasti eri tavalla kuin aikuinen.
Mä oon helvetin pahoillani teidän kaikkien puolesta, joita on pahoinpidelty noin.
Huudettiin, että mene huoneeseesi häpeämään. Siellä piti istua iltapalaan asti hiljaa (vaikka oltais annettu remmistä heti lounaan jälkeen). Iltapalalla kutsuttiin, mutta mulle ei edelleenkään puhuttu. Sen jälkeen piti mennä nukkumaan. Aamulla oli taas normaalia ja vanhemmat puhui mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.
Käsittämätöntä.
Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.
Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.
Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.
Mitä siellä jälki-istunnossa pelätään? En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi siellä.
Kysehän on sananmukaisesti vain istumisesta.Sinne joutumista pelätään.
Niinhän sitä pelätään kokeitakin, ja todistustenjakoa. Ei koulu ole huvipuisto.
Myös selkäsaunaa pelätään. Ei kodin kuulu olla huvipuisto?
Jos sulle väkivalta ja koulun kokeet ym. on samalla tasolla ikävyydessään niin joo, jätetään tähän.
Jokainen voi asettaa itsensä myös sen vanhemman asemaan, jonka piti kasvattaa kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone, eikä ollut telkkareita, tietokoneita eikä puhelimia, jotka olis voinut ottaa rangaistuksena pois.
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Remmin saamisen jälkeen tuli mieleen, että näin ei ehkä kannata jatkossa toimia, voi olla että kuritus toistuu. Samasta asiasta ei tarvinnut remmiä kahdesti ottaa. Remmiä tuli tosin vasta karkeista ylilyönneistä, vanhemmille haistattelusta ja jatkuvasta perseilystä. Mummolla oli lisäksi ojennuskeinona ns. liivinluu l. korsetista irrotettu metallista punottu ja litistetty, kapea jousimainen ”tikku”, jolla hän näpäytti pienistä töppäilyistä. Usein riitti kyllä muistutus välineen olemassa olosta.
Joo, minäkin opin alle koulukäisenä että ääneen ei saa itkeä ulkona niin, että naapurit saattaa mahdollisesti nähdä. Veli kiusasi ja minä rupesin itkemään, joten äiti suuttui. Sisällä ei saanut nauraa ääneen, siitä suuttui isä ja vitsaa tuli. Ei ihme, että suomalaisia syytetään tunteettomiksi möllisköiksi, tuskin olin ainoa, joissa tunteiden näyttämisestä rangaistiin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
En usko tuota pääsääntöistä traumatisoitumista. Ennen vanhaan juuri kukaan nainenkaan ei sanonut traumatisoituneensa rankaisusta.
Kyse on ehkä siitä, että naiset herkemmin hyppäävät erilaisten kasvatusalan trendien mukaan (sen sijaan, että uskoisivat ensi sijassa omia silmiään niin kuin miehet tekevät), ja kun ideologian mukaan on äärettömän vahingollista rangaista lasta, niin sitten nämä naiset myös uskovat olevansa äärettömän vahingoittuneita.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
Voisiko johtua siitä, että poikia kuritettiin, jos tekivät oikeasti jotain typerää, mutta tyttöjä kuritettiin ehkä herkemmin pienemmästä syystä, jos eivät olleet kiltisti, kuten tytöiltä oletettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.
Käsittämätöntä.
Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.
Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.
Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.
Mitä siellä jälki-istunnossa pelätään? En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi siellä.
Kysehän on sananmukaisesti vain istumisesta.Sinne joutumista pelätään.
Niinhän sitä pelätään kokeitakin, ja todistustenjakoa. Ei koulu ole huvipuisto.
Myös selkäsaunaa pelätään. Ei kodin kuulu olla huvipuisto?
Jos sulle väkivalta ja koulun kokeet ym. on samalla tasolla ikävyydessään niin joo, jätetään tähän.
Et siis ymmärrä mitä rankaisu tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että lasta pelotellaan jollain ikävällä. "Jos et tottele, niin..." Se pelko on siinä se idea, oli rankaisu sitten kova tai lievä.
Koulun kokeet eivät ole rankaisua, toisin kuin vaikka jälki-istunto, aresti tai selkäsauna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tehneeni mitään pahaa, olin vain vallaton kakara ja sen takia sain remmistä sekä huutoa vähän väliä. Tämän jälkeen piti pysyä huoneessa seuraavaan päivään asti. Myös koulussa opettajat käyttivät ruumiillista kuritusta ja muut oppilaat olivat väkivaltaisia. Näin siis 90-luvulla vielä.
Se on muuten uskomaton muutos mikä kouluissa on tapahtunut 90-luvun jälkeen. Nykyisin, kun harva lapsi enää saa väkivallan mallin kotoa (puhumattakaan, että saisi sen opettajilta), niin tappeluita on todella vähän verrattuna entisaikaan.
Ne harvat tappelut myös käsitellään perin pohjin ja johtavat lastensuojeluilmoitukseen, sillä jos lapsi on väkivaltainen niin siinä on iso huoli kotioloista. Yleensä taustalta paljastuukin erilaista kaltoinkohtelua, kuten tukkapöllyn antoa tai jopa selkäsaunoja.
Puhutko nyt 50-luvusta vai 90-luvusta? Ei koulussa ole saanut käyttää ruumiillista kuritusta vuosikymmeniin. Minua ei ole kukaan lyönyt koulussa eikä kotona, ja 70-luvun ihan tavallinen lapsi olen.
Minä menin ekaluokalle 1972. Kyllä silloin kyläkoulussa opettajat saivat ihan rauhassa käyttää fyysistä väkivaltaa oppilaisiin. Karttakepistä sai sormille, yhden oppilaan opettaja laittoi kauluksesta roikkumaan naulakkoon ja kerran näin, kun kuutosluokkan opettaja viskoi poikaoppilasta käytävällä. Karjuminen oli ihan tavallista kurinpitoa. Vanhemmat eivät koskaan kritisoineet opettajia ja omat vanhemmat kuritti lapsiaan kotonakin.
Minun vanhempani kauhistelevat nykyään ruumiillista kurittamista ja kieltävät tehneensä niin koskaan. Usein en saanutkaan piiskaa mutta muistan kyllä saaneeni. Siitä tuli hirveän häväisty ja raivokas olo. Teki mieli suoraan sanoen tappaa vanhemmat. Piiskaamisen jälkeen kun oli paha mieli niin sai vaan huutoa enemmän koska olin uhmakas. Mistään ei ikinä keskusteltu, että miksi näin ei saa tehdä vaan suoraa vaan korvasta/letistä kiinni tai piiskaa pyllylle. Jotenkin pervoa ja hämmentävää toimintaa. Minua on myös kerran opettaja tukistanut vuonna 2001 ekalla luokalla kun unohdin samat läksyt toiseen kertaan. Vanhemmat eivät ikinä auttaneet tai valvoneet esim juuri läksyjen tekoa vaan kaikesta piti huolehtia itse. Kipeänä en jäänyt pois koulusta vaan sinne piti aina mennä. Lapsena piti olla hiljaa taustalla ja kaikenlainen huomionkipeys tai olemassa olonsa näyttämistä vanhemmat katsoivat pahalla. Olen päättänyt, että jos itse saan lapsia halun olla läsnä, keskustella, kehua ja saada heidät tuntemaan olonsa tärkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi asettaa itsensä myös sen vanhemman asemaan, jonka piti kasvattaa kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone, eikä ollut telkkareita, tietokoneita eikä puhelimia, jotka olis voinut ottaa rangaistuksena pois.
Mutta ei se selitä sitä miksei lapsen kanssa keskusteltu ja miksi lapsi hakattiin jos esim. kaatoi maitolasin.
Keskustelu ja positiivinen yhdessäolo ovat aina vaihtoehtoja, mutta jostain syystä niitä ei ennen haluttu käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi asettaa itsensä myös sen vanhemman asemaan, jonka piti kasvattaa kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone, eikä ollut telkkareita, tietokoneita eikä puhelimia, jotka olis voinut ottaa rangaistuksena pois.
Itse sain selkääni mitä pienemmästä syystä. Meitä oli 2 lasta, iso omakotitalo ja oli telkkari. Tapahtui 80-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi asettaa itsensä myös sen vanhemman asemaan, jonka piti kasvattaa kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone, eikä ollut telkkareita, tietokoneita eikä puhelimia, jotka olis voinut ottaa rangaistuksena pois.
Mutta ei se selitä sitä miksei lapsen kanssa keskusteltu ja miksi lapsi hakattiin jos esim. kaatoi maitolasin.
Keskustelu ja positiivinen yhdessäolo ovat aina vaihtoehtoja, mutta jostain syystä niitä ei ennen haluttu käyttää.
Maailmaasi ei mahdu se ajatus, että lapsi saattaa haluta olla tottelematon vaikka kuinka juteltaisiin ja halittaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi asettaa itsensä myös sen vanhemman asemaan, jonka piti kasvattaa kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone, eikä ollut telkkareita, tietokoneita eikä puhelimia, jotka olis voinut ottaa rangaistuksena pois.
Mutta ei se selitä sitä miksei lapsen kanssa keskusteltu ja miksi lapsi hakattiin jos esim. kaatoi maitolasin.
Keskustelu ja positiivinen yhdessäolo ovat aina vaihtoehtoja, mutta jostain syystä niitä ei ennen haluttu käyttää.
Maailmaasi ei mahdu se ajatus, että lapsi saattaa haluta olla tottelematon vaikka kuinka juteltaisiin ja halittaisiin?
Tämän threadin kokemuksia lukiessa vaikuttavat kaikkea muuta kuin ongelmatapauksilta. Pikemminkin liian kilteiltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi asettaa itsensä myös sen vanhemman asemaan, jonka piti kasvattaa kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone, eikä ollut telkkareita, tietokoneita eikä puhelimia, jotka olis voinut ottaa rangaistuksena pois.
Mutta ei se selitä sitä miksei lapsen kanssa keskusteltu ja miksi lapsi hakattiin jos esim. kaatoi maitolasin.
Keskustelu ja positiivinen yhdessäolo ovat aina vaihtoehtoja, mutta jostain syystä niitä ei ennen haluttu käyttää.
Maailmaasi ei mahdu se ajatus, että lapsi saattaa haluta olla tottelematon vaikka kuinka juteltaisiin ja halittaisiin?
Tämän threadin kokemuksia lukiessa vaikuttavat kaikkea muuta kuin ongelmatapauksilta. Pikemminkin liian kilteiltä
Eihän normaali lapsi tottelematon ole...
Myös selkäsaunaa pelätään. Ei kodin kuulu olla huvipuisto?