Lue keskustelun säännöt.
Mitä remmin saamisen JÄLKEEN tapahtui?
03.04.2020 |
Ihmettelen sitä, että kun lapsi kuritettiin, niin miten siitä palattiin ns. normaaliin arkeen? Että okei nyt hakkaan sinua vyöllä takapuolelle ja sitten mennään syömään ja tekemään läksyt ja sitten katsotaan telkkaria?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tehneeni mitään pahaa, olin vain vallaton kakara ja sen takia sain remmistä sekä huutoa vähän väliä. Tämän jälkeen piti pysyä huoneessa seuraavaan päivään asti. Myös koulussa opettajat käyttivät ruumiillista kuritusta ja muut oppilaat olivat väkivaltaisia. Näin siis 90-luvulla vielä.
Siis pitäisikö olla oikeus rikkoa sääntöjä (tai ainakin päästä sääntörikkomuksista kuin koira veräjästä) jos on "vallaton"?
Ei tietenkään mutta kuten joku tässä ketjussa juuri aiemmin sanoi niin lapsi ei ymmärrä tekojensa syy ja seuraus-suhdetta ennen teini-ikää. Remmillä läiskiminen synnyttää lapsessa pelkästään pelkoa (myöhemmin vihaa ja katkeruutta) sen sijaan että asia yritettäisiin rauhallisesti puhumalla selvittää niin että lapsikin sen ymmärtää.
Ei pidä paikkaansa tuo, etteikö ymmärtäisi syy- ja seuraussuhteita ennen teini ikää. Syy- ja seuraussuhteiden ymmärrys kehittyy asteittain, ja jo leikki-ikäinen ymmärtää niitä melkoisen paljon.
Niin ja mitä olet ajatellut että tehdään, jos lapsi ei tottele puhetta? Puhutaan aina vaan lisää, kunnes lapselta häviää kaikki kunnioitus vanhempaa ja tämän puheita kohtaan, eli puhe menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos?
Tosissasiko puolustat täällä lapsen väkivaltaista rankaisemista? Se on laitonta nykyään hyvästä syystä.
Aniharvassa maassa se on nykyäänkään laitonta, ja hyvästä syystä.
Sanoitus ei todellakaan auta kaikkeen eikä rankaiseminen ole vihaa, vaikka punavihreissä piireissä näin kuuluukin uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama -62v. syntynyt vielä. Edellä kehoitettiin terapiaan. Olen käynyt, Jorvissa. Ei se mennyttä miksikään muuta, eikä traumojani. Yhden hyvän neuvon sain ja sitä noudatin. Koska en voi vanhempiani muuttaa, niin olisi parempi elää ilman heitä. Sain siitä ymmärryksen, ja voiman, sanoa irti koko myrkyllisen suhteen. Suosittelen samaa muillekin, jotka kokeneet saman. Vanha viisaus: Sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi.
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aloituksen aiheen, mutta kertoisitteko, mitä olivat ne tekonne, jotka johtivat hakkaamiseen? Itse olen unohtanut, muistan vain ne seuraukset, ja pelon ja ahdistuksen.
Minua alettiin hakata, kun olin alle kouluikäinen, ehkä 4-5-vuotias. En keksi mitään syytä, miksi lasta tai ylipäätään ketään pitäisi hakata.
Se työkyvytön
Aika oli toinen. Ihmiset eivät olleet sen sadistisempia kuin nykyäänkään. Moni äiti, piiskatessaan rakasta lastaan tunsi tunnontuskia, itkikin. Rankaisua pidettiin välttämättömänä velvollisuutena kasvatusmielessä, muuten lapsi kasvaisi kurittomaksi eikä menestyisi elämässä.
Hakkaaminen on sitten toinen juttu, siinä on purettu jotain synkkää sisältä. Hirveää.
Minä sain lapsena äidiltä tukkapöllyä, luunappeja ja piiskaa, jos tein tyhmyyksiä.
Jo silloin ihmettelin että mikä järki tässä pieksämisessä on?
Ei sen pelko saanut minua käyttäytymään kiltisti. Enempi niinpäin että jos jotain tein pahaa, peitteli jälkeni tarkemmin etten jää kiinni.
Muuten vanhempani olivat kilttejä, eivät huutaneet eikä väkivaltaa ollut. Eivät dokanneet ja olivat tavallisia työssäkäyviä sotien jälkeistä sukupolvea.
Ainoastaan tämä lasten kuritus oli jotenki ok ja normaalia.
Nyt aikuisena kun olen äidilleni maininnut kurituksesta, hän kieltää kaiken, en ole piiskannut en koskaan..
Itse en omia lapsiani kurita fyysisesti, en näe siinä mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sain remmiä illalla, niin jouduin loppuillan olemaan omassa huoneessa. Muistikuvat osittain haalistuneet ja en koskaan ole miettinyt asiaa noin, että mitä sen jälkeen. Myös sisarukset sai selkäsaunoja, niin asia oli normaali juttu meidän perheessä. Tukkapölly, remmi ja korvan vääntäminen oli ne toimenpiteet. Ehkä kuumottavin tapa oli se, kun piti itse hakea risu. Todella pelottavaa, mahassa tuntui pahalta, keho tärisi, itku tuli jo ennakkoon. Jos mulla olisi lapsia, niin en pystyisi lyömään niitä. Pelkkä ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Aika oli toinen. Ihmiset eivät olleet sen sadistisempia kuin nykyäänkään. Moni äiti, piiskatessaan rakasta lastaan tunsi tunnontuskia, itkikin. Rankaisua pidettiin välttämättömänä velvollisuutena kasvatusmielessä, muuten lapsi kasvaisi kurittomaksi eikä menestyisi elämässä.
Hakkaaminen on sitten toinen juttu, siinä on purettu jotain synkkää sisältä. Hirveää.
Mutta miksi ihmiset eivät ymmärtäneet, että rankaiseminen ei auta mitään? Sehän on päivänselvää, ettei siinä opi muuta kuin pelkoa. Miksi ei vahvistettu lasten tunnetaitoja, kun kaikki käytös kuitenkin lähtee tunteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin hakattuna makuuhuoneeseen itkemään tuskani pois. Itkin niin, että en saanut happea vedettyä.
Traumat jäivät ja olen työkyvytön nykyään.
Minulle karjaistiin: jos et lopeta itkua, saat lisää remmiä.
Minä olen sisulla ja hirtehishuumorilla selviytynyt (elämä ei ole oikein koskaan tuntunut mukavalta).
Vierailija kirjoitti:
Jos sain remmiä illalla, niin jouduin loppuillan olemaan omassa huoneessa. Muistikuvat osittain haalistuneet ja en koskaan ole miettinyt asiaa noin, että mitä sen jälkeen. Myös sisarukset sai selkäsaunoja, niin asia oli normaali juttu meidän perheessä. Tukkapölly, remmi ja korvan vääntäminen oli ne toimenpiteet. Ehkä kuumottavin tapa oli se, kun piti itse hakea risu. Todella pelottavaa, mahassa tuntui pahalta, keho tärisi, itku tuli jo ennakkoon. Jos mulla olisi lapsia, niin en pystyisi lyömään niitä. Pelkkä ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä.
Luin keskustelua hieman lisää ja nyt muisti virkistyi. Mulle tehtiin samoin kuin kommentoijalle nro 17 eli jätettiin yksin itkemään. Joskus olin niin kivuissa, että jo pelkkä hengittäminen oli vaikeaa. Olin todella pelokas lapsi lapsena ja sellainen ylikiltti. Esimerkiksi kaverin luona ollessa jos kaadoin vahingossa juoman aloin itkemään. Kotona tuosta olisi tullut vähintään tukkapöllyä ja huudot, kaverin vanhempi yleensä ihan paniikissa että "mikä tolle lapselle nyt tuli kun se itkee" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavatko ja saivatko vanhemmat seksuaalista tyydytystä toiminnastaan?
Aika tyhmä kysymys. Mistäpä lapsi voi tietää vanhempiensa tyydytyksistä.
Sen näkee naamasta että jotain outoa pyörii mielessä, mutta sitä ei osaa vielä selittää.
Samoin minä sain lapseni selkääni. Jälkeenpäin ajateltuna olin hyvinkin kiltti lapsi, selkää sain koska en totelllut tai vetkuttelin kotitöiden tekemistä. Tämän seurauksena opin loistavaksi valehtelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua lyötiin lapsena ja nyt kun minulla on omia lapsia, en voi ymmärtää miten joku voi lyödä tuollaista pientä lasta.. minulle tulee paha mieli jo siitä jos talutan 4 vuotiaan huoneeseensa kun ei tottele ”liian kovaa” kun se pieni käsi on kädessäni :( miten voisin ikinä lyödä aikuisen voimalla.. kai minua ei sitten rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saatettiin laittaa yksin omaan huoneeseensa häpeämään ja ottamaan opikseen. Jos lapsi sitten oli siellä huoneessaan huonolla tuulella surullisena myrtsinä masentuneena itkuisena niin vanhemmat ajattelivat että "aha, nyt se vain murjottaa kun se ei hyväksy että sitä rangaistiin. Hah! Murjottakoon! Omapahan on ongelmansa jos ei tahdo olla iloinen."
Jos lapsi jäi lattialle makaamaan moneksi tunniksi niin vanhemmat ajattelivat "se yrittää manipuloida meitä! se yrittää saada meidät katumaan että me piestiin sitä! se yrittää saada meidät huolestumaan jotta me yritettäisiin piristää sitä antamalla sille jotain lahjoja, se vain yrittää manipuloida meitä jotta se saisi lahjoja! hah! yrittäköön! ei me lankaan mennä! maatkoon siinä vaikka kuinka kauan!"
Jos lapsi makasi lattialla niin pitkään että alkoi jo riutua ja kärsiä kovasta janosta ja oli jo pissannut housuun niin vanhemmat suuttuivat "jopas on uhmakas lapsi kun vieläkin vaan yrittää kostaa meille sen että me piestiin sitä! se yrittää vaan kostaa meille! se tahtoo näyttää meille että jos me ei kohdella sitä paremmin niin se vaikkapa makaa paikallaan kunnes se kuolee! se yrittää kiristää meitä! se yrittää kiristää että jos se ei saa tahtoaan läpi niin se tap'paa itsensä! hah! maatkoon vaan! ei saa tahtoaan läpi kiristämällä! meitä ei kiristetä!"
--
Narsistivanhemmat eivät ikinä ymmärrä että lapseen oikeasti sattuu, että häntä on hakattu niin pahasti että trauman ja kivun vuoksi hän ei vain pysty nousemaan ylös, että hänestä hakattiin pois elämänhalu. Narsistivanhemmat kuvittelevat loppuun asti että kaikki lapsen käytös on tahallista, lapsen valitsemaa manipulointitekniikkaa jolla lapsi yrittää kontrolloida vanhempia. Tietysti narsistivanhemmat kuvittelevat noin. Koska eivät narsistit itse koskaan tunne aitoa kipua, traumaa tai mitään muutakaan aitoa herkkää tunnetta. Kaikki mitä narsistit itse tekevät on tahallista, valittuja manipulointitekniikoita lapsen kontrolloimiseksi. Narsistit kuvittelevat että lapset ovat kuin he.
Olen kahden narsistin lapsi. He aina tekivät älyttömän paljon johtopäätöksiä käytöksestäni ja minusta. Kaikki johtopäätökset olivat täysin vääriä. He luulevat tietävänsä minusta kaiken, mutta he eivät tiedä minusta yhtään mitään.
En koskaan uhmannut heitä, en koskaan pyrkinyt huiputtamaan tai kontrolloimaan heitä. Minä vain yritin epätoivoisesti selviytyä kaiken sen kivun kanssa jota he minulle joka ikinen päivä tekniikoillaan aiheuttivat. En koskaan kamppaillut heitä vastaan, kamppailin kipua vastaan.
Voi hyvä Jumala mitä he ovat tehneet. Kaiken täysin väärin😩.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua lyötiin lapsena ja nyt kun minulla on omia lapsia, en voi ymmärtää miten joku voi lyödä tuollaista pientä lasta.. minulle tulee paha mieli jo siitä jos talutan 4 vuotiaan huoneeseensa kun ei tottele ”liian kovaa” kun se pieni käsi on kädessäni :( miten voisin ikinä lyödä aikuisen voimalla.. kai minua ei sitten rakastettu.
Tutkimusten mukaan lapsen vieminen esimerkiksi omaan huoneeseen tai jäähypenkillä aiheuttaa hylkäämisen kokemuksen lapselle. Hylkäämisen kokemus taas aktivoi aivoissa samat alueet kuin väkivalta, eli käytännössä kyseessä on väkivalta ilman väkivaltaa tai psyykkinen väkivalta.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lasten-jaahypenkille-lisakritiikkia…
Jokainen voi siis miettiä, että kannattaako oikeasti laittaa lapsi sinne omaan huoneeseen arestiin, vaikka laitonta se ei (toistaiseksi) olekaan. Kun mitään se ei edes auta. Lapsen tunnetaidot vain heikkenevät hylkäämisen myötä sekä viha ja katkeruus omia vanhempia kohtaan heräävät.
Halatkaa niitä lapsianne. <3
Älkää tehkö pienelle viattomalle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aloituksen aiheen, mutta kertoisitteko, mitä olivat ne tekonne, jotka johtivat hakkaamiseen? Itse olen unohtanut, muistan vain ne seuraukset, ja pelon ja ahdistuksen.
Ihan mikä tahansa mikä kasvattajaa ei miellyttänyt. Olen jo unohtanut valtaosan, koska ruumiillinen kuritus oli normaalia, niin niitä syitä ei tullut mietittyä, koska mekeinpä mikä tahansa riitti syyksi. Lapsena oli ainainen pelko, että teinkö nyt väärin ja tuleeko taas tukkapöllyä ja muita ongelmia. Olin lapsena todella pelokas ja ylikiltti. Meillä selkäsaunan saamiseen riitti se jos vahingossa kaatoi vesilasin. Huudot, pentua tukasta kiinni, kunnon ravistus ja retuutus ja tukasta raahaaminen omaan huoneeseen.
Mulla oli vanhempia sisaruksia, jotka ei olleet kilttejä ja saivat selkäänsä. Näin mitä käy, jos on tuhma, niinpä olin kiltti. Silti minuakin kuritettiin. Minun kohdalla riitti jos sanoi vastaan johonkin asiaan. Selkään tuli myös jos ei jaksanut syödä ylisuurta aikuisten annosta mikä oli alle kouluikäisen lapsen lautaselle mätetty.
En ole edes mikään 1950-luvulla lapsuutensa viettänyt vaan 26v eli tapahtumat ysärin lopussa ja 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika oli toinen. Ihmiset eivät olleet sen sadistisempia kuin nykyäänkään. Moni äiti, piiskatessaan rakasta lastaan tunsi tunnontuskia, itkikin. Rankaisua pidettiin välttämättömänä velvollisuutena kasvatusmielessä, muuten lapsi kasvaisi kurittomaksi eikä menestyisi elämässä.
Hakkaaminen on sitten toinen juttu, siinä on purettu jotain synkkää sisältä. Hirveää.Mutta miksi ihmiset eivät ymmärtäneet, että rankaiseminen ei auta mitään? Sehän on päivänselvää, ettei siinä opi muuta kuin pelkoa. Miksi ei vahvistettu lasten tunnetaitoja, kun kaikki käytös kuitenkin lähtee tunteista?
Sen ajan ihmiset olivat todella tunneköyhiä eikä tunteista ylipäätään juurikaan puhuttu vaan ensisijainen reaktio oli väkivalta tai pulloon tarttuminen. Tekivät oikean karhunpalveluksen seuraaville sukupolville kuten tämän päivän mt-ongelmista voidaan todeta.
Henkinen väkivalta on myös h**vetistä ja mua uhkailtiin selkäsaunoilla, en muista toteutettiinko monta(kin)kertaa, lapsuuteeni on ollut niin traumaattista etten muista kunnolla mitään siitä. Narskuäiti nautti selvästi ihan tuosta uhkailusta yhdessä narsusisarukseni kanssa, halusivat nöyryyttää, kontrolloida ja mitätöidä ilmeisesti kadehtimaansa.
Varmasti vallan tunne myös joillekin plussaa, onhan se nyt hienoa(juuri sadisti-narsistien mielestä)saada päätösvaltaa ja "kunnioitusta"jo väkivallalla uhkaamallaja(pelon ilmapiiri, uhri varpaillaan ja kurissa ja nuhteessa koko ajan) toteuttamallalkin mielivaltaista hakkaammista ja tuota henkistä väkivaltaa. Aiheutti kyllä vain vihaa, inhoa, pelkoa, epäkunnioitusta, halveksuntaa jne. ainaki nitsessän ija yhä aikuisena, varsinkin ku nanteeksi ei ole ikinä pyydetty ja yhä puoilustellaan vaan omaa käytöstä ja vähätellään tuhoja elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aloituksen aiheen, mutta kertoisitteko, mitä olivat ne tekonne, jotka johtivat hakkaamiseen? Itse olen unohtanut, muistan vain ne seuraukset, ja pelon ja ahdistuksen.
Ehkä siksi sitä on kaikkien vaikeaa muistaa kun siitä seurasi mieletön ja järjetön rangaistus, lapsi ajatteli että teki elämää suuremman tyhmän teon joka häpeän ja pelon vuoksi painuu syvälle unholaan. Tai ehkä teko oli niin pieni että vain häiriintyneet vanhemmat sen tiesivät eikä lapsi edes ymmärtänyt sitä. Vanhemmilla on tainnut olla mielenterveydessä vikaa ja puutteita rakkauden tuntemisessa.
Tosissasiko puolustat täällä lapsen väkivaltaista rankaisemista? Se on laitonta nykyään hyvästä syystä.