Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistäkin että olette joutuneet kokemaan vaikeampia asioita?
01.05.2026 |
Onko teitä jotka olette kokeneet samoin? Tarkoitan samanikäisiä kuin itse olette, omasta ikäluokasta 90-luvulla syntyneet tosi harva on joutunut kokemaan sellaisia juttuja kuin minä olen, vanhempien menettämistä alaikäisenä, sijoitetuksi joutumista ja vaikeaa eroa pitkästä suhteesta. On aina ollut vähän semmoinen olo ettei kaikki ymmärrä, olo on tuntunut varsinkin lapsena ja nuorena ulkopuoliselta kun muut on vielä niin kiinni vanhemmissaan eivätkä selviä oikein mistään ilman näitä, eivätkä osaa arvostaa sitä että ovat eläneet omassa perheessä eikä sijoitettuna.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on pitkä parisuhde takana niin turha valittaa ulkopuolisuudesta, ei ole sitä varsinaisesti silloin, mutta muuta ongelmaa tietysti voi olla.
Vanhempien menettäminen lapsena/nuorena ei ole kovin yleistä ja on varmasti todella raskas kokemus, joka vaikuttaa koko loppuelämään.
Elämä on. Aina jollain muulla on ollut vaikeampaa muista se. Positiivisella asenteella vaan elämään!
Onko ap se sama, joka kirjoittelee tänne toistuvasti siitä, kuinka hän on niin paljon muita kypsempi, koska menetti vanhempansa lapsena? Olisikohan syytä harkita terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien menettäminen lapsena/nuorena ei ole kovin yleistä ja on varmasti todella raskas kokemus, joka vaikuttaa koko loppuelämään.
Kaikkihan riippuu niistä olosuhteista mitä on tapahtunut vanhemman kuoleman jälkeen. Jos kotona on ollut kuitenkin asiat hyvin niin varmaan lapsuus on kuitenkin ollut ihan ok.
Kaikilla on on ollut monenlaisia ongelmia. Ei pidä jäädä märehtimään menneitä, siitä ei mitään hyötyä ole, menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuden voi.
Häntä pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.