Lue keskustelun säännöt.
Mitä remmin saamisen JÄLKEEN tapahtui?
03.04.2020 |
Ihmettelen sitä, että kun lapsi kuritettiin, niin miten siitä palattiin ns. normaaliin arkeen? Että okei nyt hakkaan sinua vyöllä takapuolelle ja sitten mennään syömään ja tekemään läksyt ja sitten katsotaan telkkaria?
Kommentit (168)
Remmileikkien jälkeen äiti otti isiltä suihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SAin ysärillä piiskaa lähimetsässä kun jäin kiinni tupakan poltosta. Äiti veti housut alas ja löi risulla. Kerroin siitä vielä koulussa liikunnan opettajalle, joka sanoi vain: "Hyvä juttu, juuri oikein toimittu. Tupakka tappaa." Onneksi kukaan ei sattunut tulemaan silloin sinne metsään.
Ei ole oma kokemus, mutta olen kuullut sellaisesta, että kun remmikurituksen jälkeen lapsen piti kiittää saamastaan kurituksesta! Ihan hullua.
Vierailija kirjoitti:
Olen se sama v. -62 syntynyt ja tuli mieleen että, joo, myös kouluissa opettajat kävivät käsiksi. Jo kansakoulussa sai tukkapöllyä ja "raiveleista retuuttamista" ihan yleisesti. Meillä oli oppikoulussa erittäin pelottava ( iso mies) rehtori, joka oli hissanope, ja se karjui ja mylvi ja hakkasi puisia karttakeppejä säleiksi raivostuessaan. Mitäköhän tämän päivän Yessica-Yasminit ja Nico-Petterit siihen sanoisivat? Lasun paikka ja traumaterapiaa 😳
Jos opettaja riehuu ja käy käsiksi oppilaisiin, hänet erotetaan välittömästi työstään. Yessica-Yasmin ja Nico-Better pääsevät terapiaan mutta eihän heistä lastensuojeluilmoitusta tehdä. Lasu tehdään, jos lasten kotioloissa on jotain huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se sama v. -62 syntynyt ja tuli mieleen että, joo, myös kouluissa opettajat kävivät käsiksi. Jo kansakoulussa sai tukkapöllyä ja "raiveleista retuuttamista" ihan yleisesti. Meillä oli oppikoulussa erittäin pelottava ( iso mies) rehtori, joka oli hissanope, ja se karjui ja mylvi ja hakkasi puisia karttakeppejä säleiksi raivostuessaan. Mitäköhän tämän päivän Yessica-Yasminit ja Nico-Petterit siihen sanoisivat? Lasun paikka ja traumaterapiaa 😳
Jos opettaja riehuu ja käy käsiksi oppilaisiin, hänet erotetaan välittömästi työstään. Yessica-Yasmin ja Nico-Better pääsevät terapiaan mutta eihän heistä lastensuojeluilmoitusta tehdä. Lasu tehdään, jos lasten kotioloissa on jotain huolestuttavaa.
Kyllä oppilaisiin saa opettaja tai rehtori ihan luvallisesti käydä käsiksi nykyisinkin. Esim. luokasta poistamista varten tai estääkseen oppilaan riehumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko risu (kapea) pahempi kuin vyö (leveä)? Kun eikös kapea tee kipeämpää kun se isku tulee voimakkaampana?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oma kokemus, mutta olen kuullut sellaisesta, että kun remmikurituksen jälkeen lapsen piti kiittää saamastaan kurituksesta! Ihan hullua.
Mikä siinä on niin hullua, että pitää kiittää saamastaan rangaistuksesta? Lapsen omaksi parhaaksi se on, että tottelemattomuudesta seuraa muutakin kuin vain lässytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
Voisiko johtua siitä, että poikia kuritettiin, jos tekivät oikeasti jotain typerää, mutta tyttöjä kuritettiin ehkä herkemmin pienemmästä syystä, jos eivät olleet kiltisti, kuten tytöiltä oletettiin?
Tytöiltä odotettiin luonnollisena ja sukupuolenmukaisena käyttäytymisenä tietynlaista toimintaa. Etukäteen ei kerrottu, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Traumoja syntyi, kun sai yllättäen rangaistuksen asiasta, joka olisi pitänyt itsestään tietää.
Pikkutyttö sai piiskaa, kun istui tuolilla jalat leveällä niin, että hameen alle näkyi. Hänhän siinä levitteli jalkojaan seksuaalisessa mielessä, huoramaisesti.
Pikkutyttö sai piiskaa, kun hänen tukkansa oli luonnonkihara. Hän oli turhamainen ja yritti houkutella miehiä.
Pikkutyttö sai piiskaa, kun hän nauroi suu auki. Hän näytteli kehonsa aukkoja ja yritti siis kovaäänisesti vietellä miehiä lankeamaan syntiin.
Monen rangaistuksen takana oli siis tarve kontrolloida naisen seksuaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika oli toinen. Ihmiset eivät olleet sen sadistisempia kuin nykyäänkään. Moni äiti, piiskatessaan rakasta lastaan tunsi tunnontuskia, itkikin. Rankaisua pidettiin välttämättömänä velvollisuutena kasvatusmielessä, muuten lapsi kasvaisi kurittomaksi eikä menestyisi elämässä.
Hakkaaminen on sitten toinen juttu, siinä on purettu jotain synkkää sisältä. Hirveää.Mutta miksi ihmiset eivät ymmärtäneet, että rankaiseminen ei auta mitään? Sehän on päivänselvää, ettei siinä opi muuta kuin pelkoa. Miksi ei vahvistettu lasten tunnetaitoja, kun kaikki käytös kuitenkin lähtee tunteista?
Sen ajan ihmiset olivat todella tunneköyhiä eikä tunteista ylipäätään juurikaan puhuttu vaan ensisijainen reaktio oli väkivalta tai pulloon tarttuminen. Tekivät oikean karhunpalveluksen seuraaville sukupolville kuten tämän päivän mt-ongelmista voidaan todeta.
Minä olen monesti ajatellut, että esim. omat vanhempani eivät yhtään tajunneet, että minulla, lapsella, on ylipäänsä psyyke. Eivät tajunneet puolta sekuntia pohtia, että mitä tapahtuu tämän ihmisen psyykelle, jos toimin häntä kohtaan näin.
En oikein käsitä, että minä he minua oikein pitivät. Jonain psyykettömänä, aivottomana möhkäleenä? Ei ainakaan elävänä, tuntevana ihmisenä. Enkä osaa itsekään oikein ajatella itseäni "oikeana" ihmisenä. Tätä on vaikea selittää, mutta koen olevani jonkinlainen alien. Ja siis tosiaan olen mt-ongelmainen pska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1982 ja olen ainoa lapsi. Äiti antoi tukkapöllyä, löi risuilla ja vöillä ja mattopiiskalla pikkuhousujen läpi sekä antoi luunappeja puisella kauhalla päähän. Isä lähinnä läpsi kämmenellä ja huusi. Syyt olivat mitättömiä kuten se että nauroin ruokapöydässä kun tuli joku vitsi mieleen. Viimeisen kerran äitini kävi kiinni minuun kun olin 19 ja asuin jo omassa asunnossani, menin kahville ja juttelimme siinä kun löi yht`äkkiä nyrkillä naamaan. Löin takaisin, lähdin enkä mennyt enää käymään. Lähetän joulukortin ja synttäripäivänä/äitienpäivänä soitan nopean onnittelupuhelun, käymään en aio mennä. Isän kanssa ollaan käyty kahvilla ja puhutaan pitkiäkin puheluja, isä on sentään pyytänyt anteeksi vedoten 90-luvun lamaan ja stressiin mutta äidiltä ei anteeksipyyntöä heru. Päin vastoin, odottaa minun pyytävän anteeksi sitä että löin häntä "ilman syytä". Se, että löi ensin ei kuulemma ole syy. Saa odottaa anteeksipyyntöä maailman tappiin!
Vierailija kirjoitti:
Sen ajan ihmiset olivat todella tunneköyhiä eikä tunteista ylipäätään juurikaan puhuttu vaan ensisijainen reaktio oli väkivalta tai pulloon tarttuminen. Tekivät oikean karhunpalveluksen seuraaville sukupolville kuten tämän päivän mt-ongelmista voidaan todeta.
Eivät olleet yhtään sen tunneköyhempiä kuin nykyäänkään, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Ero oli siinä, että jos lapsi oli tottelematon, niin häntä rangaistiin yleensä piiskalla eikä kännykkäkiellolla niin kuin nykyään. Tämä on nyt sitten myöhemmin yritetty vääntää siihen, että kyse olisi ollut jostain lapsen vihaamisesta ja tunnekylmyydestä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa suhtaudutaan näihin nykypäivän kännykkäkiellon antajiin, kun rangaistusmenetelmäthän on tapana aina jossain vaiheessa kieltää "julmina". Eli pidetäänkö tämän päivän vanhempia tulevaisuudessa tunteettomina hirviöinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MT-ongelmat on vaan yleistyneet sitä mukaa kun ruumiillinen kuritus on harvinaistunut. Ei ennen ollut tällaista valtavaa syrjäytyneiden MT-ongelmaisten joukkoa kuin mitä nykyään. Varsinkin nuorten aikuisten MT-ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1982 ja olen ainoa lapsi. Äiti antoi tukkapöllyä, löi risuilla ja vöillä ja mattopiiskalla pikkuhousujen läpi sekä antoi luunappeja puisella kauhalla päähän. Isä lähinnä läpsi kämmenellä ja huusi. Syyt olivat mitättömiä kuten se että nauroin ruokapöydässä kun tuli joku vitsi mieleen. Viimeisen kerran äitini kävi kiinni minuun kun olin 19 ja asuin jo omassa asunnossani, menin kahville ja juttelimme siinä kun löi yht`äkkiä nyrkillä naamaan. Löin takaisin, lähdin enkä mennyt enää käymään. Lähetän joulukortin ja synttäripäivänä/äitienpäivänä soitan nopean onnittelupuhelun, käymään en aio mennä. Isän kanssa ollaan käyty kahvilla ja puhutaan pitkiäkin puheluja, isä on sentään pyytänyt anteeksi vedoten 90-luvun lamaan ja stressiin mutta äidiltä ei anteeksipyyntöä heru. Päin vastoin, odottaa minun pyytävän anteeksi sitä että löin häntä "ilman syytä". Se, että löi ensin ei kuulemma ole syy. Saa odottaa anteeksipyyntöä maailman tappiin!
Näitä kauhujuttuja kun järkyttyneenä lukee, niin herää kysymys, oliko se lopulta tosi harvinaista, että oli muuten normaalia, mutta käytettiin ruumillista kurittamista? Ei minulla koskaan ollut mitään tuollaista älytöntä, että vedetään nyrkillä naamaan tai vitsille nauramisesta tulee jostain kauhasta päähän! Ihan hirveää!
Mutta sitten jos tein jotain, josta oli jo sanottu tai josta oli joku selvä sääntö (esim. kotiintuloajasta myöhästyminen), niin sitten kyllä haettiin se vyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1982 ja olen ainoa lapsi. Äiti antoi tukkapöllyä, löi risuilla ja vöillä ja mattopiiskalla pikkuhousujen läpi sekä antoi luunappeja puisella kauhalla päähän. Isä lähinnä läpsi kämmenellä ja huusi. Syyt olivat mitättömiä kuten se että nauroin ruokapöydässä kun tuli joku vitsi mieleen. Viimeisen kerran äitini kävi kiinni minuun kun olin 19 ja asuin jo omassa asunnossani, menin kahville ja juttelimme siinä kun löi yht`äkkiä nyrkillä naamaan. Löin takaisin, lähdin enkä mennyt enää käymään. Lähetän joulukortin ja synttäripäivänä/äitienpäivänä soitan nopean onnittelupuhelun, käymään en aio mennä. Isän kanssa ollaan käyty kahvilla ja puhutaan pitkiäkin puheluja, isä on sentään pyytänyt anteeksi vedoten 90-luvun lamaan ja stressiin mutta äidiltä ei anteeksipyyntöä heru. Päin vastoin, odottaa minun pyytävän anteeksi sitä että löin häntä "ilman syytä". Se, että löi ensin ei kuulemma ole syy. Saa odottaa anteeksipyyntöä maailman tappiin!
Näitä kauhujuttuja kun järkyttyneenä lukee, niin herää kysymys, oliko se lopulta tosi harvinaista, että oli muuten normaalia, mutta käytettiin ruumillista kurittamista? Ei minulla koskaan ollut mitään tuollaista älytöntä, että vedetään nyrkillä naamaan tai vitsille nauramisesta tulee jostain kauhasta päähän! Ihan hirveää!
Mutta sitten jos tein jotain, josta oli jo sanottu tai josta oli joku selvä sääntö (esim. kotiintuloajasta myöhästyminen), niin sitten kyllä haettiin se vyö.
Noita perheväkivaltaperheitä missä vedetään nyrkillä naamaan jos hymyilee ruokapöydässä on aina ollut. Ei niiden olemassaolo liity mitenkään siihen, miten ruumiillista kuritusta käytetään normaalissa perheessä rangaistuksena.
Ennen vanhaankin normaaleja perheitä oli ylivoimainen enemmistö aivan kuten nykyäänkin.
Luen järkyttyneenä näitä teidän juttujanne. Minä sain vain luunappeja ja hyvästä syystä, tiesin tehneeni jotain todella tyhmää kun leppoisa isäni kiihtyi ja napautti otsaan. Tai sitten tuli kotiarestia. 1980 olen syntynyt.
Liittyiköhän ruumiillinen kuritus myös siihen asenteeseen että "lopeta itkeminen ja nouse, ei sinuun sattunut" jos tippui vaikka keinusta tai kaatui pyörällä. Ei lohdutettu, käskettiin vain nousta ylös.
Vierailija kirjoitti:
Liittyiköhän ruumiillinen kuritus myös siihen asenteeseen että "lopeta itkeminen ja nouse, ei sinuun sattunut" jos tippui vaikka keinusta tai kaatui pyörällä. Ei lohdutettu, käskettiin vain nousta ylös.
Ei liittynyt. Yrität nyt vaan maalata tätä joksikin tunnekylmyyden osoitukseksi.
Perheväkivalta on asia erikseen ja sitä on nykyisinkin paljon.
Mieheni sai lapsena selkään (70-luvulla) ja yhä edelleen kun vierailemme hänen vanhempiensa luona, ilmapiiri on sellainen jännittynyt ja kireä. Mies tuntuu suorastaan pelkäävän äitinsä katsetta. Isänsä on iän ja sairauden myötä vanhemmiten pehmennyt ja pyytänyt anteeksikin tekojaan, mutta äitinsä on yhä kuin jääkalikka. Viimeksi kun kävimme heillä jouluna syömässä, hän löi miestä puisella soppakauhalla täydellä voimalla lapojen väliin ja sähisi "selkä suoraksi" Hänellä oli joku pakkomielle suorasta ryhdistä ja toden totta, koko muu suku istui pöydässä kuin viivottimina. Kukaan ei myöskään millään tavoin reagoinut tuohon lyöntiin, istuivat vaan lautasiaan tuijottaen. Eli ilmeisesti ole heillä hyvinkin normaalia käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sai lapsena selkään (70-luvulla) ja yhä edelleen kun vierailemme hänen vanhempiensa luona, ilmapiiri on sellainen jännittynyt ja kireä. Mies tuntuu suorastaan pelkäävän äitinsä katsetta. Isänsä on iän ja sairauden myötä vanhemmiten pehmennyt ja pyytänyt anteeksikin tekojaan, mutta äitinsä on yhä kuin jääkalikka. Viimeksi kun kävimme heillä jouluna syömässä, hän löi miestä puisella soppakauhalla täydellä voimalla lapojen väliin ja sähisi "selkä suoraksi" Hänellä oli joku pakkomielle suorasta ryhdistä ja toden totta, koko muu suku istui pöydässä kuin viivottimina. Kukaan ei myöskään millään tavoin reagoinut tuohon lyöntiin, istuivat vaan lautasiaan tuijottaen. Eli ilmeisesti ole heillä hyvinkin normaalia käytöstä.
Ei tuollainen asenne liity ruumiilliseen kuritukseen. Ihan samalla lailla tuota selän suorassa oloa voisi muutenkin kytätä jos siihen on haluja ja myös rangaista siitä.
Tässä ketjussa menee todella vahvasti sekaisin ruumiillinen kuritus ja perheväkivalta. Mutta sehän on juuri ruumiillisen kurituksen vastustajien strategia: pyrkiä sekoittamaan nämä kaksi käsitettä ja esittää, että ruumiillinen kuritus olisi jotain raivopäisiä turpakäräjiä. Vaikka ei se tavallisissa perheissä tai kouluissa ole missään vaiheessa niin ollut, vaan ruumiillinen kuritus on rangaistusmenetelmä siinä missä joku muukin.