Mitä remmin saamisen JÄLKEEN tapahtui?

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Mietin aina että miksi minua vihataan meidän suurperheessä eniten ja itkin yksin piilossa haukkumisten jälkeen. Fyysisesti minua kuritti muistaakseni vain muutamaa vuotta vanhempi isoveljeni. Aikuisena kuulin että olin vahinkolapsi jonka ei toivottu syntyvän. Kaikki piti niellä ja kaikesta toipua yksin, muut rupattelivat iloisesti keskenään eikä kukaan edes katsonut minuun kun tulin takaisin itkureissuilta. He ei tiedä että vihaan heitä yhä vaikka ollaankin suurin piirtein väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aloituksen aiheen, mutta kertoisitteko, mitä olivat ne tekonne, jotka johtivat hakkaamiseen? Itse olen unohtanut, muistan vain ne seuraukset, ja pelon ja ahdistuksen.

Omalla kohdallani se, että vein 2-vuotiaan pikkuveljen heikoille jäille, olin itse 6v. Tuossa taisi olla kyse siitä että äiti pelästyi niin hirveästi. Se oli ainoa kerta kun sain risusta pepulle. Sitä en tosin ikinä ymmärtänyt, miksi veljeä piti lyödä myös, syytön hän siihen oli.

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Ei niitä jälki-istuntoja käytännössä anneta varmaan enää missään(?). Se on ns. historiallinen jäänne perusopetuslaissa, jonka poistamiseen ei konservatiiveilla taida riittää pokka, kun pelkäävät setämiesten reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika oli toinen. Ihmiset eivät olleet sen sadistisempia kuin nykyäänkään. Moni äiti, piiskatessaan rakasta lastaan tunsi tunnontuskia, itkikin. Rankaisua pidettiin välttämättömänä velvollisuutena kasvatusmielessä, muuten lapsi kasvaisi kurittomaksi eikä menestyisi elämässä.

Hakkaaminen on sitten toinen juttu, siinä on purettu jotain synkkää sisältä. Hirveää.

Mutta miksi ihmiset eivät ymmärtäneet, että rankaiseminen ei auta mitään? Sehän on päivänselvää, ettei siinä opi muuta kuin pelkoa. Miksi ei vahvistettu lasten tunnetaitoja, kun kaikki käytös kuitenkin lähtee tunteista?

Miksikö? Siksi, että tässä luterilaisessa yhteiskunnassa kurittamisella on piiiitkä perinne sukupolvesta sukupolveen.

Sodanjälkeinen sukupolvi sai erikoisesti kärsiä siitä. Onneksi valistuksen ja lain avulla siitä tehtiin loppu!

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.

Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.

Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.

Sain selkään jos minulla oli vaikka isäpuolen mielestä väärä ilme tai esim. jos kaadoin jotakin vahingossa. Kerran kaadoin kaverin luona maitolasin ja menin ihan paniikkiin, aloin itkeä ja täristä. Hämmästyin suuresti kun kaverin isä sanoi ihan tyynesti "ei mitään hätää Minna, maitoahan se vaan on ja sehän oli vahinko, pyyhitään pois. Olin joku 5-vuotias. Sen jälkeen aloin miettiä että tällaistako tavallisissa perheissä on.

Vierailija kirjoitti:

Sain selkään jos minulla oli vaikka isäpuolen mielestä väärä ilme tai esim. jos kaadoin jotakin vahingossa. Kerran kaadoin kaverin luona maitolasin ja menin ihan paniikkiin, aloin itkeä ja täristä. Hämmästyin suuresti kun kaverin isä sanoi ihan tyynesti "ei mitään hätää Minna, maitoahan se vaan on ja sehän oli vahinko, pyyhitään pois. Olin joku 5-vuotias. Sen jälkeen aloin miettiä että tällaistako tavallisissa perheissä on.

Aika tyypillinen tarina ns. siirtymäkaudelta eli esim. 90-luvulta tai vuosituhannen vaihteesta. Silloin enää vain vähemmistöä lapsista hakattiin, ja hakatut pääsivät esim. kaverin luona näkemään millaista on rakastava ja hyväksyvä vanhemmuus. Tästä silmien avautumisesta seurasi myös se, että ymmärrettiin, ettei hakkaaminen ole luonnollista saati tervettä, ja hakkaamisen perinne katkesi. Nykyisin kun nämä vuosituhannen vaihteessa lapsuuttaan eläneet ovat itse vanhemmuusiässä niin vain aniharva heistä enää hakkaa lapsiaan.

Minä sain selkään aina iltaisin ja itkin itseni uneen. Varhaisteininä tämä alkoi oirehtia paniikkikohtauksina ja ylensyömisenä, nyt 36-vuotiaana  olen työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia ja painan melkein 200 kg. Vanhempani häpeävät kun ainokainen on hullu  eivätkä ymmärrä miten näin kävi, kun minulla oli hyvä lapsuus. Olen yrittänyt puhua äitini kanssa lapsuudestani mutta ei suostu kuuntelemaan vaan pitää itseään yhä erinomaisena kasvattajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.

Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.

Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.

Mitä siellä jälki-istunnossa pelätään? En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi siellä.

Kysehän on sananmukaisesti vain istumisesta.

Isä löi vyöllä ja äiti mattopiiskalla, lisäksi kumpikin repi hiuksista ja isä kiskoi kerran korvastani niin että korvis repesi irti. Syynä oli ihan pikkujututkin kuten se, että ruttasin eteisen maton sisään tullessa.  En muista että olisin ikinä itkenyt vaan olin täynnä vihaa ja mietin täysin sairaita juttuja, esim.  että vanhempien nukkuessa haen veitsen ja hiivin yläkertaan ja... en silti usko olleeni häiriintynyt lapsi tai ainakaan syntynyt sellaiseksi, vaan vanhempani itse aiheuttivat tuon kasvatuksellaan. No ihan veitsen kanssa en alkanut heilua, mutta kun olin noin 12 v ja isä tuli  uhittelemaan tirpaisin nekkuun ja potkaisin munille. Ja äidille huusin että "tuu vaan tänne niin saat sinäkin!" Äiti itki ja voivotteli, kuin olisi muka itse siinä pe""een uhri.

Emme ole enää missään väleissä, numeroni ja osoitteeni ovat salaiset. En ole tiedottanut  menneeni naimisiin enkä myöskään ilmoittanut yhdenkään   lapseni syntymästä. Lapsilla on vain yhdet isovanhemmat, appivanhemmat. Minun vanhempani  ovat kuolleet. Vaikka hengittävätkin vielä, luullakseni....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.

Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.

Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.

Mitä siellä jälki-istunnossa pelätään? En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi siellä.

Kysehän on sananmukaisesti vain istumisesta.

Sinne joutumista pelätään.

Menin yleensä omaan huoneeseen mököttämään enkä suostunut tulemaan ulos ennen kuin oli pakko. Inhosin vanhempiani jo pienenä jatkuvan väkivallan ja haukkumisen takia, tiesin että se oli väärin ja tiesin myös, etten aikuisena tulisi olemaan hyvissä väleissä vanhempiini. Ja kurittaminen ei todellakaan auttanut huonoon käytökseen, päin vastoin. Mulla oli ongelmia myös koulussa ja olin itsekin väkivaltainen lapsena, kun olin vanhemmiltani sen mallin oppinut. Toisaalta onni että olin häirikkö lapsena ja kasvoin siitä pois, suht normaaliksi aikuiseksi. Nuoremmat sisarukseni olivat lapsena kiltimpiä, mutta joutuivat silti väkivallan kohteiksi. Nyt ovat päihdeongelmaisia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.

Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.

Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.

Mitä siellä jälki-istunnossa pelätään? En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi siellä.

Kysehän on sananmukaisesti vain istumisesta.

Sinne joutumista pelätään.

Niinhän sitä pelätään kokeitakin, ja todistustenjakoa. Ei koulu ole huvipuisto.

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi aloituksen aiheen, mutta kertoisitteko, mitä olivat ne tekonne, jotka johtivat hakkaamiseen? Itse olen unohtanut, muistan vain ne seuraukset, ja pelon ja ahdistuksen.

Minä muistan ainakin sen, kun taisin olla kuudennelle luokalla ja olin ruvennut luistamaan pyöräilykypärän käytöstä, vaikka siihen asti olin sitä kiltisti käyttänyt. Kai se oli joku kaveripaine tai vastaavaa, että alkoi tuntua nololta tai jotain sellaista. Kun asiasta oli sanottu jo monta kertaa, jossain vaiheessa tuli sitten remmistä. Kai kuvittelin, että ei noin isoa tyttöä enää kuriteta, koska edellisestä kerrasta oli jo pitkä aika, ja siksi en ottanut uhkauksia todesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin moni uskoo pelolla kasvattamiseen. Jopa moni ns. Virallinen taho. Esimerkiksi jälki-istunnot koulussa.

Käsittämätöntä.

Nyt olen eri mieltä. Jälki-istunnot koulussa on aivan eri juttu kuin pelolla ja väkivallalla kasvattaminen. Mitä muita keinoja opettajilla voisi olla toistuvasti koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta kohtaan? Nyt on jo kasvatuskeskustelut ensin käytössä, sitten jälki-istunnot ja viimeisenä ratkaisuna koulusta määräajaksi erottaminen. Enää ei sentään lyödä karttakepin kanssa sormille tai retuuteta luokasta ulos huonosti käyttäytyvää oppilasta.

Rangaistuksen, eli siis myös jälki-istunnon, tarkoituksena on tuottaa pelkoa. Mitään muuta se ei opeta kuin sen pelon, ja sitä kautta vihan, katkeruuden ja epäluottamuksen.

Oikea oppiminen on positiivista ja tapahtuu ihan muilla keinoin.

Mitä siellä jälki-istunnossa pelätään? En ole koskaan kuullut että joku pelkäisi siellä.

Kysehän on sananmukaisesti vain istumisesta.

Sinne joutumista pelätään.

Moni kyllä pelkää kasvatuskeskustelua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan vasta teini-ikäisenä ihminen alkaa kunnolla oppia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteet. Sitä nuorempi ei siis aidosti ymmärrä miksi hän on saanut rangaistuksen. Sen sijaan ainoa mikä rangaistuksesta jää mieleen on se, että vanhemmat vihaavat ja inhoavat häntä.

Minä sain selkääni jos en osannut koulutehtäviäni.Siinä samalla kun lyötiin ja revittiin hiuksista, piti myös tehdä läksyt. Joten tiesin kyllä mistä rangaistus tulee, se tuli siitä kun olen tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tehneeni mitään pahaa, olin vain vallaton kakara ja sen takia sain remmistä sekä huutoa vähän väliä. Tämän jälkeen piti pysyä huoneessa seuraavaan päivään asti. Myös koulussa opettajat käyttivät ruumiillista kuritusta ja muut oppilaat olivat väkivaltaisia. Näin siis 90-luvulla vielä.

Se on muuten uskomaton muutos mikä kouluissa on tapahtunut 90-luvun jälkeen. Nykyisin, kun harva lapsi enää saa väkivallan mallin kotoa (puhumattakaan, että saisi sen opettajilta), niin tappeluita on todella vähän verrattuna entisaikaan.

Ne harvat tappelut myös käsitellään perin pohjin ja johtavat lastensuojeluilmoitukseen, sillä jos lapsi on väkivaltainen niin siinä on iso huoli kotioloista. Yleensä taustalta paljastuukin erilaista kaltoinkohtelua, kuten tukkapöllyn antoa tai jopa selkäsaunoja.

Puhutko nyt 50-luvusta vai 90-luvusta? Ei koulussa ole saanut käyttää ruumiillista kuritusta vuosikymmeniin. Minua ei ole kukaan lyönyt koulussa eikä kotona, ja 70-luvun ihan tavallinen lapsi olen.

Vuonna 85-86 koulussa opettaja saattoi retuuttaa oppilasta ja koko luokka jouduttiin seisomaan vessan ovenpielessä katsomassa kun opettaja pesi oppilaan suun saippualla. Nöyryyttäminen oli ihan tavallista ja piikittely. Samat oppilaat sai aina hymytyttö ja poika patsaat, muut oli näkymättömiä ja opettaja kiusasi niitä jotka otti silmätikukseen. 

Minä laitoin ensimmäisenä kalsarit ja sen jälkeen sisähousut jalkaan.