Lue keskustelun säännöt.
Kun pariskunnat lähtevät kaupasta...
03.04.2020 |
Mies kävelee pari askelta edellä ja kantaa kasseja. Lastaa ostokset autoon ja istuu auton rattiin. Nainen istahtaa pelkääjän paikalle. Vielä kun tietäisi kumpi maksoi ostokset, arvata kyllä saattaa? :D
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
About vuorotellen maksetaan, ei todellakaan ole yhteistiliä. Se ajaa kumman autolla ollaan liikkeellä. Mies taitaa useammin kantaa, mulla vähän kipeät kädet. Osataan toki kumpikin käydä itsenäisestikin kaupassa.
Miksi ei todellakaan ole yhteistiliä? Mikä siinä herättää noin negatiivisen reaktion? Itse en tiedä mitään helpompaa kuin yhteistili, jolle pannaan kuukausittain molemmat sama summa ja sillä sitten maksetaan asumiskulut, yhteisen auton kulut ja ruoka. Kaikki muu raha on omaa. Meillä oli yhteistili jo ennen yhteen muuttoa (silloin sillä tietysti maksettiin vain yhteisten viikonloppujen ruokaostokset), ei tarvinnut miettiä, että kumpi maksoi viimeksi.
On vaan sellanen itsestään selvä asia että oma talous molemmilla. Ollaan siis molemmat suht varakkaita, ei ole yhteisiä lainoja, eikä lapsia, raha-asioista ja rahan käytöstä ei tarvitse keskustella. Yhteiset kulut (lomareissut, ruokaostokset, sähkölaskut) maksellaan about puoliksi/vuorotellen, outo ajatus että olis joku taloustili näille ja räknäiltäis kumpi pistää kuinkakin paljon rahaa sinne.
Mun vanhemmilla oli sama juttu, ei ollut yhteistä tiliä, ehkä se on sieltäkin osin "periytynyt".
Meillä siis sama että ei yhteisiä lainoja, ei lapsia, ei tarvetta keskustella oman rahan käytöstä ja juuri siksi yhteinen taloustili helpottaa elämää. Kuukauden asumiskulut osataan ennakoida eli jos tässä kuussa tulee vaikka sähkö- ja vakuutuslasku yhteensä 300 e (heitän summan hatusta) ja bensoihin ja ruokaan varataan vaikka 400 e, niin molemmat laittavat tilille 350 e eikä sitä sen enempää tarvitse miettiä. Jos tulee yllätyslasku tai muuten ei riitäkään, niin napautetaan kumpikin kännykällä satanen lisää.
Yhteiset matkat maksan yleensä minä luottokortillani (saan lentopisteitä) ja puoliso laittaa oman puolikkaansa minun tililleni. Tai minä maksan lennot ja hän majoituksen, miten nyt milloinkin kunhan menee suunnilleen puoliksi.
Minä koin stressaavaksi seurusteluaikana sen, että piti muistella kumpi on viimeksi maksanut ostokset ja bensat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö rimpulakäsi jaksa kasseja kantaa vai mikä on ongelma?
Olipas omituinen aloitus. Käyn yleensä yksin kaupassa, mutta jos mies on mukana, yleensä hän kantaa kauppakassit ja nostaa autoon koska on herrasmies ja vahvempi, useimmiten hän myös ajaa koska pitää autolla ajamisesta, minä taas en, minä myös ajan päivittäin työmatkat autolla kun taas mies kävelee joten suon hänelle ilomielin autolla ajamisen vapaa-ajalla. Rahat taas on yhteiset joten maksajalla ei ole merkitystä, toinen sitten pakkaa kauppakassit. Mikä tässä kuviossa on vikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
About vuorotellen maksetaan, ei todellakaan ole yhteistiliä. Se ajaa kumman autolla ollaan liikkeellä. Mies taitaa useammin kantaa, mulla vähän kipeät kädet. Osataan toki kumpikin käydä itsenäisestikin kaupassa.
Miksi ei todellakaan ole yhteistiliä? Mikä siinä herättää noin negatiivisen reaktion? Itse en tiedä mitään helpompaa kuin yhteistili, jolle pannaan kuukausittain molemmat sama summa ja sillä sitten maksetaan asumiskulut, yhteisen auton kulut ja ruoka. Kaikki muu raha on omaa. Meillä oli yhteistili jo ennen yhteen muuttoa (silloin sillä tietysti maksettiin vain yhteisten viikonloppujen ruokaostokset), ei tarvinnut miettiä, että kumpi maksoi viimeksi.
On vaan sellanen itsestään selvä asia että oma talous molemmilla. Ollaan siis molemmat suht varakkaita, ei ole yhteisiä lainoja, eikä lapsia, raha-asioista ja rahan käytöstä ei tarvitse keskustella. Yhteiset kulut (lomareissut, ruokaostokset, sähkölaskut) maksellaan about puoliksi/vuorotellen, outo ajatus että olis joku taloustili näille ja räknäiltäis kumpi pistää kuinkakin paljon rahaa sinne.
Mun vanhemmilla oli sama juttu, ei ollut yhteistä tiliä, ehkä se on sieltäkin osin "periytynyt".
Kuukauden asumiskulut osataan ennakoida eli jos tässä kuussa tulee vaikka sähkö- ja vakuutuslasku yhteensä 300 e (heitän summan hatusta) ja bensoihin ja ruokaan varataan vaikka 400 e, niin molemmat laittavat tilille 350 e eikä sitä sen enempää tarvitse miettiä. Jos tulee yllätyslasku tai muuten ei riitäkään, niin napautetaan kumpikin kännykällä satanen lisää.
Åkej, mun täytyy myöntää että en oo ikinä isommin miettinyt mitään kuukausibudjetteja tms., tulot ja menot vaihtelee niin paljon.
Me käydään tosi harvoin yhdessä kaupassa koska kumpikin inhotaan sitä, niin miksi sinne pitää molempien lähteä kärsimään? Se maksaa joka käy. Nyt on mies käynyt enemmän kun käy töissä ja mä pysyttelen neljän seinän sisällä.
Mutta jos joskus käydään yhdessä, mies kantaa ostokset. Hänen mielestä olisi nolon näköistä kulkea tyhjin käsin ja kassit mun käsissä. Se maksaa, jolla on tilillä sillä hetkellä enemmän rahaa, tai ihan miten sattuu. Ei meillä riidellä rahasta, eikä mietitä kumpi syö enemmän tai kalliimpia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
About vuorotellen maksetaan, ei todellakaan ole yhteistiliä. Se ajaa kumman autolla ollaan liikkeellä. Mies taitaa useammin kantaa, mulla vähän kipeät kädet. Osataan toki kumpikin käydä itsenäisestikin kaupassa.
Miksi ei todellakaan ole yhteistiliä? Mikä siinä herättää noin negatiivisen reaktion? Itse en tiedä mitään helpompaa kuin yhteistili, jolle pannaan kuukausittain molemmat sama summa ja sillä sitten maksetaan asumiskulut, yhteisen auton kulut ja ruoka. Kaikki muu raha on omaa. Meillä oli yhteistili jo ennen yhteen muuttoa (silloin sillä tietysti maksettiin vain yhteisten viikonloppujen ruokaostokset), ei tarvinnut miettiä, että kumpi maksoi viimeksi.
On vaan sellanen itsestään selvä asia että oma talous molemmilla. Ollaan siis molemmat suht varakkaita, ei ole yhteisiä lainoja, eikä lapsia, raha-asioista ja rahan käytöstä ei tarvitse keskustella. Yhteiset kulut (lomareissut, ruokaostokset, sähkölaskut) maksellaan about puoliksi/vuorotellen, outo ajatus että olis joku taloustili näille ja räknäiltäis kumpi pistää kuinkakin paljon rahaa sinne.
Mun vanhemmilla oli sama juttu, ei ollut yhteistä tiliä, ehkä se on sieltäkin osin "periytynyt".
Kuukauden asumiskulut osataan ennakoida eli jos tässä kuussa tulee vaikka sähkö- ja vakuutuslasku yhteensä 300 e (heitän summan hatusta) ja bensoihin ja ruokaan varataan vaikka 400 e, niin molemmat laittavat tilille 350 e eikä sitä sen enempää tarvitse miettiä. Jos tulee yllätyslasku tai muuten ei riitäkään, niin napautetaan kumpikin kännykällä satanen lisää.
Åkej, mun täytyy myöntää että en oo ikinä isommin miettinyt mitään kuukausibudjetteja tms., tulot ja menot vaihtelee niin paljon.
Pakko heittää vielä yksi kommentti, sen jälkeen en enää jatka tästä aiheesta: Eihän tuloilla ole mitään merkitystä. En itsekään edes tiedä puolisoni tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en ole ikinä käynyt mieheni kanssa ruokakaupassa. Meillä minä käyn kaupassa ja ostan miehen tilille.
Meillä ainakaan ei ole mitään tiettyä tapaa kumpi tekee mitäkin, vaan tehdään miten sattuu. Toinen nostaa tavaraa hihnalle ja maksaa, toinen menee heti pakkaamaan. Joko kannetaan tavarat autolle yhdessä tai jompi kumpi kantaa, tai sitten viedään kärryillä autolle ja toinen vie kärryn takaisin, se ajaa kumman autolla ollaan liikkeellä. Ap näkee meidät jollain satunnaisella kauppareissulla ja tekee sen perusteella jotain päätelmiä meidän rooleista parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä virkaa naisella sitten on ostoksilla käydessä. Meillä ainakin tehdään asiat fifty fifty.
Nainen on toimitusjohtaja, joka päättää linjat mitä ostetaan. Mies toimii assistenttina. Ja maksut todennäköisesti menee yhteiseltä taloustililtä.
Meillä mies ei anna minun ajaa koska pelkää ihmisten reaktioita. Sama juttu maksamisen ja kassien kantamisen kanssa. Olen kuitenkin itse samanlainen ja joka kauppareissulla syttyy kauhea riita. Pitäisiköhän erota :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä se on miehen tehtävä pitää ohjat käsissään - kaikissa asioissa. Luontoa vastaan on turha taistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tossa kuviossa nyt jotain vikaa vai?
En tiedä mutta mitä tuo Ap:n kuvaileman tilanteen nainen oikeasti edes tekee kauppareissuilla. Raahautuu perässä mukana?
Se on kyttäämässä, ettei mies vilkuile muita naisia tai etteivät muut naiset yritä iskeä tätä unelmien prinssiä.
Mies itse pyytää minut mukaan kauppaan ja kun käy itse hän soittaa ja kyselee mitä pitää ostaa. Ostosreissut sujuu nopeammin kun mennään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen, joka ei koskaan aja autoa, antaa itsestään avuttoman kuvan. Ja on sitten ihan pulassa, kun mies kuolee.
Olisitpa nähnyt mummoni :D Tai näkisitpä äitini ;) Kummallakaan ei ole korttia, tai siis mummolla ei ollut elinaikanaan. Kumpikaan ei ole/ollut pulassa.
Onko kaikki Helsingissä yksin asuvat naisetkin pulassa sitten vanhana? Entäs ne miehet joilla ei siellä myöskään ole korttia? Vai ajavatko he kortin sitten kun pääsevät eläkkeelle?
Miten konkreettisesti tämä pulassaoleminen kiteytyy tähän autolla ajamiseen? Mitä avutonta on esim. ystäväsäni joka ei saa ajaa autolla koska hänellä on epilepsia? Hän kulkee taksilla ja julkisilla, ja kävellen ja pyörällä.
Mitä varten arvelet että julkinen liikenne on keksitty, ja avittaako se yhtään tässä avuttomuudessa kaikkia näitä naisia (koska ilmeisesti kaikilla mieheillä on ajokortti ja auto, ) että julkinen liikenne on keksitty? Miehet eivät ilmeisesti kulje julkisilla vaan aina omalla autollaan? Onko linja-autot ja junat siis vain alaikäisille ja naisille?
Tässä nyt muutama kysymys joka heräsi, ja voin kysellä sitten lisää kun näihin on ensin vastattu :) Onhan teitä ainakin 4 vastaamassa siellä, niin ei luulisi olevan kovin vaikeaa :)
Suomessa tällä ei niin väliä, mutta kyllä ulkomailla asuessa tuli lopulta tehtyä niin, että mies maksoi esim. ravintolalaskun aina. Samalle visalle siis maksut aina menivät ja itse sen useammin maksoin kun isompi palkka, mutta ei sitä säätöä vaan jaksanut kun tarjoilija joka kerta jäi ihmettelemään ja pyörittämään silmiä jos naisena yritin maksaa laskun. Usein perään tuli vielä jokin tyhmä vitsi miehen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen, joka ei koskaan aja autoa, antaa itsestään avuttoman kuvan. Ja on sitten ihan pulassa, kun mies kuolee.
Täh?
Osaan ajaa autoa, ajoin autoa 5v ennen kuin tapasin mieheni, jonka mielestä on tylsää jos hän ei aja. Joten hän ajaa, minä istun vieressä ja höpötän.
Ei se autolla ajamisen taito häviä minnekkään kun on kerran sen oppinut, vähän kuin pyörällä ajo. Vai etkö enää muista miten ajetaan pyörää kun et ole ajanut pyörällä moneen vuoteen?
Ap:lla hauskaa.
Olen nainen ja selkä + hartiat niin rikki, että todellakin kantaa kaiken, jos on vaan pari kassia.
Rahat ovat yhteisiä, joten ei ole mitään väliä, että kuka itse maksutapahtuman hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletkos koskaan ollut nainen, joka haluaa ajaa autoa ja ohjaa miehen apukuskin paikalle istumaan? Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole: monelle miehelle, erityisesti nuorelle miehelle, on kummallisen vaikeaa antaa naisen ajaa, vaikka auto olisi naisen - äidin, isoäidin, siskon, naisystävän tai muuten vain jonkun naisen - oma.
Mitä vttua XDDDDD Minä ajan aina, omistanhan auto olin :)
Me ollaan kyllä sitte outo pariskunta.
Jos käydään yhdessä kaupassa, mikä on tosi harvoin, niin minä ajan. Meillä se parempi auto on minulla ja minun nimissä ( saa mieskin ajaa jos haluaa) , mies istuu mielellään ns pelkääjän paikalle.
Toisekseen, meillä on yhteiset rahat. Siirrän omalle tilille rahaa kun huvittaa, yleensä maksan ostokset kun yhdessä ollaan liikkeellä. Jos pitää tankilla käydä niin kuski tankkaa, eli yleensä minä.
Mies kyllä kantaa ostokset tai sitte yhdessä kannetaan.
Nainen, joka ei koskaan aja autoa, antaa itsestään avuttoman kuvan. Ja on sitten ihan pulassa, kun mies kuolee.