Jestas että ihminen voikin inhota omaa ulkonäköään
Harvoin tulee edes poistuttua kotoa muualle kuin töihin, kun ei vaan pysty
Kommentit (24)
Ymmärrän hyvin. Mulla sama kokemus. Olen ns. ruma nainen.
Kannattaako tuosta välittää? Suomessa on niin monenlaista kulkijaa eikä ole edes kohteliasta tuijottaa ihmisiä. Siten voi kyllä elää ja antaa moukkien ihmetellä. Kyse on kuitenkin ainutkertaisesta elämästä!
En ole itsekään itsestäni koskaan välittänyt. (m)
Sitten 40-kymppisenä treenasin itseni ensimmäistä kertaa kuntoon, timmi vatsa ja lihakset koko kroppaan.
Yhtäkkiä vastakkainen sukupuoli vilkuilee kaupungilla. Elämä olisi ollut nuorempana helpompaa jos olisi sinne salille vääntäytynyt. Naamallehan ei sitten voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ole itsekään itsestäni koskaan välittänyt. (m)
Sitten 40-kymppisenä treenasin itseni ensimmäistä kertaa kuntoon, timmi vatsa ja lihakset koko kroppaan.
Yhtäkkiä vastakkainen sukupuoli vilkuilee kaupungilla. Elämä olisi ollut nuorempana helpompaa jos olisi sinne salille vääntäytynyt. Naamallehan ei sitten voi mitään.
Toisaalta ymmärrän, toisaalta sitten taas tulee mieleen se, että miten varteenotettavaa seuraa sellaiset ihmiset ovat, jotka katsovat vain ulkonäköä? Sen huomasin itsekin, kun elämäntapamuutoksen myötä paino alkoi pudota. Kymmenen kilon kohdalla alkoi kehuminen ja ihmettely, ja kysely viikottain, paljonko nyt on pudonnut, entä nyt, älä nyt vain enempää pudota ja muuta yhtä vastenmielistä. Mitä kettua se kenellekään kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tuosta välittää? Suomessa on niin monenlaista kulkijaa eikä ole edes kohteliasta tuijottaa ihmisiä. Siten voi kyllä elää ja antaa moukkien ihmetellä. Kyse on kuitenkin ainutkertaisesta elämästä!
No sen ainutkertaisen elämän saattaa joutua viettämään ikisinkkuna ilman perhettä, jos on oikein huonot ulkonäkögeenit, kuten minulla, eikä mitään poikkeuksellisen älykästä tai mielenkiintoista persoonallisuuttakaan, vaan ihan tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itsekään itsestäni koskaan välittänyt. (m)
Sitten 40-kymppisenä treenasin itseni ensimmäistä kertaa kuntoon, timmi vatsa ja lihakset koko kroppaan.
Yhtäkkiä vastakkainen sukupuoli vilkuilee kaupungilla. Elämä olisi ollut nuorempana helpompaa jos olisi sinne salille vääntäytynyt. Naamallehan ei sitten voi mitään.
Toisaalta ymmärrän, toisaalta sitten taas tulee mieleen se, että miten varteenotettavaa seuraa sellaiset ihmiset ovat, jotka katsovat vain ulkonäköä? Sen huomasin itsekin, kun elämäntapamuutoksen myötä paino alkoi pudota. Kymmenen kilon kohdalla alkoi kehuminen ja ihmettely, ja kysely viikottain, paljonko nyt on pudonnut, entä nyt, älä nyt vain enempää pudota ja muuta yhtä vastenmielistä. Mitä kettua se kenellekään kuuluu?
Kaikki ihmiset valitsevat kumppaninsa n 80 prosenttisesti ulkonäön perusteella. Tietty kaikilla nyt ei ole hirveästi valinnanvaraa sen suhteen jolloin vähempikin saattaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tuosta välittää? Suomessa on niin monenlaista kulkijaa eikä ole edes kohteliasta tuijottaa ihmisiä. Siten voi kyllä elää ja antaa moukkien ihmetellä. Kyse on kuitenkin ainutkertaisesta elämästä!
No sen ainutkertaisen elämän saattaa joutua viettämään ikisinkkuna ilman perhettä, jos on oikein huonot ulkonäkögeenit, kuten minulla, eikä mitään poikkeuksellisen älykästä tai mielenkiintoista persoonallisuuttakaan, vaan ihan tavallinen.
Ei kannata surra. Puolet avo- ja aviopareista eroaa. Osa jää elämään parisuhde- tai perhehelvettiin vuosikausiksi lasten vuoksi. Puolisoksi voi valikoitua luonnevikainen yksilö. Ei elämä ole kuin naisille suunnatuissa romanttisissa kirjoissa ja filmeissä.
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla on sellanen kauneusvirhe joka tekee musta aika ällön.
Ei se ole kivaa... ihmisetkin ovat mukavampia kauniille. Huomaan heidän käytöksessään eron siihen kohteluun mitä sain kun olin kaunis.
Olen söpö/nätti ja Mulle ollaan aina ystävällisiä melkeinpä, mutta koska olen estynyt ja ujo mitään laumaa ympärilläni ei ole koskaan ollut. Kukaan ei pyytänyt minnekään tai halunnut ystävystyä ulkomaailmassa
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla on sellanen kauneusvirhe joka tekee musta aika ällön.
Ei se ole kivaa... ihmisetkin ovat mukavampia kauniille. Huomaan heidän käytöksessään eron siihen kohteluun mitä sain kun olin kaunis.
Vois olla suoraan mun näppäimistöltä tuo kommentti. Eli ihan samojen ongelmien kanssa täälläkin painiskellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itsekään itsestäni koskaan välittänyt. (m)
Sitten 40-kymppisenä treenasin itseni ensimmäistä kertaa kuntoon, timmi vatsa ja lihakset koko kroppaan.
Yhtäkkiä vastakkainen sukupuoli vilkuilee kaupungilla. Elämä olisi ollut nuorempana helpompaa jos olisi sinne salille vääntäytynyt. Naamallehan ei sitten voi mitään.
Toisaalta ymmärrän, toisaalta sitten taas tulee mieleen se, että miten varteenotettavaa seuraa sellaiset ihmiset ovat, jotka katsovat vain ulkonäköä? Sen huomasin itsekin, kun elämäntapamuutoksen myötä paino alkoi pudota. Kymmenen kilon kohdalla alkoi kehuminen ja ihmettely, ja kysely viikottain, paljonko nyt on pudonnut, entä nyt, älä nyt vain enempää pudota ja muuta yhtä vastenmielistä. Mitä kettua se kenellekään kuuluu?
Valitettavasti vaan sitä mahtavaa luonnettaankaan ei pahemmin pääse esittelemään muille, jos ulkonäkö on suurimman osan mielestä joko vastenmielinen tai ei ainakaan kiinnostusta herättävä.
Sama. Lisäksi ulkonäkö muuttuu vaan hirveämmäksi mitä enemmän jumittaa sisällä liikkumatta. Sitten ei huvita enää sitäkään vähää kuin ennen lähteä mihinkään, koska se normaali kävelylenkkikin tuntuu jo hirveän raskaalta ja olo on kömpelö.
Menkää plastiikkakirurgin pakeille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tuosta välittää? Suomessa on niin monenlaista kulkijaa eikä ole edes kohteliasta tuijottaa ihmisiä. Siten voi kyllä elää ja antaa moukkien ihmetellä. Kyse on kuitenkin ainutkertaisesta elämästä!
No sen ainutkertaisen elämän saattaa joutua viettämään ikisinkkuna ilman perhettä, jos on oikein huonot ulkonäkögeenit, kuten minulla, eikä mitään poikkeuksellisen älykästä tai mielenkiintoista persoonallisuuttakaan, vaan ihan tavallinen.
Ei kannata surra. Puolet avo- ja aviopareista eroaa. Osa jää elämään parisuhde- tai perhehelvettiin vuosikausiksi lasten vuoksi. Puolisoksi voi valikoitua luonnevikainen yksilö. Ei elämä ole kuin naisille suunnatuissa romanttisissa kirjoissa ja filmeissä.
No, vaikka eroaisikin yhdestä niin useimmilla on uusia kumppaneita, luonnevikaisiakin on kuitenkin vain jokunen prosentti väestöstä. Suurimman osan ihmisistä elämä on pääosin kivaa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Menkää plastiikkakirurgin pakeille
Ei oo varaa.
B u r k a on keksitty. Semmonen päälle niin kukaan ei enää näe kuinka "rumia" ootte. Tosin täällä sen käyttäjää katsotaan vielä enemmän kuin pelkästään "rumaa" naista. Käytöskin varmaan olis ns kylmää kyytiä kaikilta muilta paitsi eräältä kansanosalta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teissä on niiku vikana ?
Naamassa olematon leukalinja, olemattomat litteät poskipäät, muutenkin litteä ja leveä naama, pottunokka, atooppinen iho, lyhyet jalat, pitkä selkä, leveä rintakehä, tasapaksu vyötärö. Ikääntymisen tuomat muutokset kuten naaman ihon roikkuminen, luomien laskeutuminen ja maan vetovoiman puoleensa vetämät rinnat ei varsinaisesti auta asiaa.
Epäsymmetrinen naama, raskaat silmäluomet ja iso töpselinenä... Ei ole urheilu auttanut seuran löytymisessä.
Peilissä näytän useimmiten "OK":lta, mutta jos otan selfien.. Juu, 98% selfieistä menee suoraan roskakoriin. Joskus luin, ettei kuva edusta sitä, miltä ihminen luonnossa näyttää ja että liikkeessä on aivan eri asia... Eipä se nenä mihinkään häviä, vaikka videota ottaisi.
Joo mulla on sellanen kauneusvirhe joka tekee musta aika ällön.
Ei se ole kivaa... ihmisetkin ovat mukavampia kauniille. Huomaan heidän käytöksessään eron siihen kohteluun mitä sain kun olin kaunis.