Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverille kerroin ikäni ja hän oli yllättynyt siitä, luulin nuoremmaksi, kun sä pukeudutkin noin nuorekkaasti. Ollaan siis aikuisopiskelijoita ja taidan olla kymmenisen vuotta tätä tyyppiä vanhempi. Ei kuulosta kovin pahalta, mutta jotenkin se tyyli millä se sanottiin oli ikävä. Enkä mielestäni pukeudu nuorekkaasti, oli mustat farkut ja musta tekstitön paita, ei mitään pinkkiä Hello Kitty glitteriä ja velour jumppahousuja missä teksti persiissä. Pienestä mieleni pahoitin, mutta se jäi vaivaamaan.

Häntä varmaan harmitti että olitkin vanhempi, jotkut haluaa olla kavereita vaan oman ikäisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti naiset joutuvat kestämään aikamoista henkistä väkivaltaa toisiltaan. T: mies 🤣

No kyllä, etenkin miesten takia. 

Monesti noin 20 vuotta tuntemani ystävän vihjailevat kommentit liittyy jollain tavalla siihen kuinka hänestä kaikki jätkät tykkää ja minusta ei. No parasta olla joskus hiljaa ettei saa kommenttia et olis tutustunut liian moniin miehiin. 

Minä ja mieheni olemme säästäväisiä ja hintatietosia, pelkästään oma sijoitussalkkuni on kuusinumeroinen. Kaveripariskunta tuhlaa aivan kaiken mitä tuleekin, mitään ei jää säästöön. 

Korona oli kovaa aikaa emmekä mieheni reissanneet mihinkään, kaveripariskunta kävi lomilla. Tämän kaverimiehen synttäreillä sitten juttelimme isolla porukalla reissaamisesta ja sankari totesi kovaan ääneen minulle ja miehelleni ettei meillä ole nähtävästi varaa matkustaa ollenkaan ja naureskeli päälle. Hämmästyneinä kyselimme että miten niin ja mies sitten takelteli jotain että on ymmärtänyt varmasti jotain väärin. 

Ihan niinkuin kaikki ylimääräinen olisi kulutettava heti ja ulkoisesti näytettävä muille että hyvin pyyhkii.

Muutamaan kertaan on tämä mies sittemmin pyytänyt rahaa lainaksi ja valitellut kuinka yllättävän suuria visalaskut ovatkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini kommentoi jatkuvasti ulkonäköäni, kerran kokouksessa kaikkien kuullen sanoi minun näyttävän tantalta, milloin näytän kuolleelta kun olin flunssassa yms. On minua vanhempi. 

 

Mikä vaivaa? 

Tuollainen kommentointi toisen ulkonäöstä ei mielestäni ole päästään terveen ihmisen toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. ikisinkku. Haluaisin parisuhteen ja etsin sitä aktiivisesti, mutta sopivaa ei vain ole tullut kohdalle. Kaverini taas vaihtaa miestä kuin paitaa. Kerran hän kommentoi elämääni:: "No... ehkä jotkut on vaan luotuja olemaan yksin". Tuli paha mieli.

No voi voi...

Mieheni ystävä tuli käymään ja mies esitteli ystävälle juuri valmiiksisaatua keittiöremonttia. Keittiö oli sävyltään punertava. Sävy ei  ollut mikään räikeä, mutta ei ehkä sellainen minkä kaikki haluaisivat ns. marginaali. Itse olimme hyvin tyytyväisiä uuteen keittiöömme.  Miehen ystävä katseli keittiötä pitkään hiljaa ennen kuin totesi: "Mä en kyllä koskaan ikinä laittaisi itselle tällästä."

Vierailija kirjoitti:

"Näille näyttää kelpaavan kuka tahansa", puuskahti ystäväni ärtyneenä, kun olimme yhdessä New Yorkissa kolmatta päivää ja minut pysäytettiin neljättä kertaa treffipyyntöä varten. Ystäväni oli tottunut olemaan kaunis ja himoittu Suomessa - minä olin söpö ujopiimä, jota kukaan ei koskaan pyytänyt mihinkään eikä yökerhoissakaan mua haettu tanssimaan tai "pokailtu" - mutta jostain syystä New Yorkissa osat kääntyivät täysin. Loukkaannuin ystävän kommentista.

Minulle käynyt sama. Suomessa olin kauniin kaverin kaveri, johon ei paljon huomiota kiinnitetty. Muutin ulkomaille ja sain niin paljon huomiota, että se, valitettavasti, sai minut ylimieliseksi. Kerran kommentoin muka parempaa ulkonäköäni silloiselle toiselle ystävälleni, ja vieläkin hävettää. Muistan ikuisesti ystäväni loukkaantuneen katseen. Ei mikään elämäni tähtihetki.

Kämppäkaverini äiti, jonka tapasin eka kerran kun hän tuli tytärtään moikkaamaan, kysyi minulta miten poikaystäväni sattoi seurustella kanssani, kun minulla oli atooppinen ihottuma.

Kyllähän se vähän kirpaisi 18 vuotiasta nuorta tyttöä. Mutta eniten ihmettelin kuinka typerästi joku aikuinen ventovieras äiti-ihminen voi sanoa nuorelle ihmiselle, tai yleensä kenellekkään.

No, onnekseni poikaystäväni kesti sekä minua että ihoani ;-) Ihoni oli tilapäisesti ärtynyt, kun olin työskennellyt alalla joka ei sovi atooppiselle.

Menin hoitamaan ystäväni lapsia, lapset tulivat innoissaan ovelle vastaan, johon ystäväni tokaisi: lapset kyllä pitävät sinusta, en kyllä ymmärrä miksi. Samainen "ystävä" nimitteli omaa lastani täyskahjoksi.

Aikoinaan tietoa seuraavana päivänä kerroin ystävälle äidilläni todetusta pahanlaatuisesta kohtusyövästä joka oli jo levinnyt.

"No mut hyvä ettei oo päässä tai haimassa!" Oli vastaus..

Arvatkaa ihan ite onko enää ystävä.

Oijoi nää möläytykset on kyllä aikamoisia. Muistan kun olin noin 21v tästä on aikaa.. olin kolmen ystäväni kanssa bilettämässä. Minulla oli todella kauniit kimaltelevat sukkahousut ylläni ja musta kaunis mekko. Pari ystävääni kehuivat niitä ja minua myös, jolloin kolmas ystäväni jotenkin pimahti ja sanoi sukkahousuistani mutta  reikiä täynnä hämmennyin ja nämä ihanat pari ystävääni myös, mutta jatkoimme kuitenkin iltaa nauraen ja olikin mukava ilta. Kerroin tästä ystävälleni, joka ei ollut mukana , hän sanoi hän oli kateellinen uusista ystävistäni ja siitä kun minua kehuttiin. En koskaan puhunut tästä tämän möläyttelijän kanssa, mutta muiden ystävieni kanssa ihmettelimme silloin kovasti hänen käytöstään. Kukaan meistä ei sanoisi niin eikä kukaan muu ole koko elämäni aikana sanonut mitään noin tökeröä. Tämä on ollut unohduksissa, mutta muistui kyllä nyt mieleeni kun näin tuon otsikon😂

"Sinä et varmaan syö kunnolla." Näin sanoi ylipainoinen veljen vaimo tavatessamme. Mikä laiha minä muka olin, 165 cm /56 kg. En ollut mikään kauhean leveälanteinen, senkö takia en muka syönyt kunnolla?

No, eukko sairastui rintasyöpään, ylipaino ei suojannut häntä siltä. Päätyi siksi myös ennenaikaiseen hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmassa työpaikassani eräs nainen (isokokoinen ja todella ylipainoinen) puuttui usein siihen, kun olen niin lyhyt. Hän sanoi monta kertaa, että voi, voi kun sinä olet niin pieni. Pituuteni on 158 cm.

Olisin toki voinut sanoa, että voi voi, kun sinä olet noin lihava, en sanonut koskaan, mutta kyllä pahoitin mieleni.

Itse sanoin nuorena entisessä työpaikassani noin sirolle ja lyhyelle työkaverilleni. Olin itse ylipainoinen, en tarkoittanut kommenttiani millään tavalla ilkeilyksi, vaan ihasteluksi. Hänen sirous oli minusta kaunista, mutta eihän tuollainen kommentointi ole millään tasolla järkevää. Nykyään ei tulisi mieleenkään kommentoida toisen kehoja olipa ne minkä kokoisia tai muotoisia tahansa. Pyydän anteeksi hölmöyttäni!

Oli työkaverin eläkkeellelähtöjuhla ja hän muisteli jotain hauskaa sattumusta ja nauroin katketakseni. Huomasin silmäkulmastani, että oikein läheinen ja hyvä työkaverini tuijotti minua herkeämättä ja kohta sihahti hampaidensa välistä "feikki". Olin ihan hämmentynyt ja kysyin, että mitä sanoit, johon hän naurahti, että en mitään. Toinen työkaverini sanoi, että meidän pitäisi vaihtaa nenät, koska minun nenäni on paljon kauniimpi ja sopisi siis hänelle paremmin:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmassa työpaikassani eräs nainen (isokokoinen ja todella ylipainoinen) puuttui usein siihen, kun olen niin lyhyt. Hän sanoi monta kertaa, että voi, voi kun sinä olet niin pieni. Pituuteni on 158 cm.

Olisin toki voinut sanoa, että voi voi, kun sinä olet noin lihava, en sanonut koskaan, mutta kyllä pahoitin mieleni.

Itse sanoin nuorena entisessä työpaikassani noin sirolle ja lyhyelle työkaverilleni. Olin itse ylipainoinen, en tarkoittanut kommenttiani millään tavalla ilkeilyksi, vaan ihasteluksi. Hänen sirous oli minusta kaunista, mutta eihän tuollainen kommentointi ole millään tasolla järkevää. Nykyään ei tulisi mieleenkään kommentoida toisen kehoja olipa ne minkä kokoisia tai muotoisia tahansa. Pyydän anteeksi hölmöyttäni!

Minä olen 154 cm, ja olen saanut oman osani kommenteista. On niitä jotka voivottelevat kuinka minua mahtaa harmittaa pituuteni, ja kuinka minulla vaikeaa minulla varmasti on lyhyyteni vuoksi. Toinen ryhmä ovat "humoristit", jotka sanovat minua kääpiöksi tai hukkapätkäksi, kysyvät olenko unohtanut kasvaa tai olenko jättänyt kaurapuuroni syömättä, ja sanovat miten huvittavaa on kun noin pieni on vihainen jostakin. Lisäksi aina joku jaksaa lohduttaa sanomalla, että parhaat asiat tulevat pienessä paketissa.

Ja sitten ovat ne, jotka kysyvät "miksi olet noin lyhyt?" Nuorempana yritin kohteliaana tyttönä mumista siihen jotain posket punoittaen. Mutta nykyään olen kuin en olisi kysymystä kuullutkaan, tai sitten tokaisen että mieluummin lyhyt kuin tyhmien kyselijä. 

Minun ex-ystävä ei uskonut juuri mitään, mitä hänelle sanoin, joten kaikki hänen sanomisensa ja reaktionsa, jotka liittyivät minuun.

Silloisen miesystävän äidin muuttoa tekemässä:Tuossahan nuo on jootavat hartiat. Eräs perhetuttu tokaisi. En ollu kai heti riittävän toimelias.

Eräs mies ihmetteli miten tyttäreni voi saada poikaystäviä, että hänen täytyy olla hyvä sängyssä. Tytär on kaunis, mutta hieman pyöreähkö ja tämän vuoksi tyyppi päätteli  voivansa arvostella poikaystävien saantia.

Loukkaannuin tietysti tuosta ja sanoa tölväisin hänen tytärtään persoonallisen näköiseksi peikkotytöksi. Tytöllä samanlaiset hörökorvat, kuin isällään. En tiedä tajusiko, ei olla tavattu vuosikausiin.

Lapsuudenystäväni aviomies kyseli minulta mikä minussa on vikana kun 4n vuoden seurustelusuhteeni oli juuri päättynyt. Sanoi vielä virnuillen, että onko minulla tapana vaihtaa miehiä vähän liian useasti, ja että onko se nyt sopivaa käyttäytymistä naiselta. 

Mainittakoon että minulla ei ollut uutta suhdetta, enkä ollut pettänyt. Enkä ollut kertonut kenellekkään syitä suhteeni loppumiseen.

Vain pari kuukautta aikaisemmin olin saanut tietää hänen vaimoltaan (lapsuudenystävältäni) että miehensä oli jäänyt kiinni pitkäaikaisesta pettämisestä kollegansa kanssa. Vaimonsa halusi erota. Miehensä oli kovin katuvainen ja heillä oli 2 pientä lasta, joten vaimonsa antoi anteeksi ja heidän suhteensa jatkui. 

Mies ei tiennyt että tiesin hänen pettämisestään, eikä siitä että olin yrittäyt olla kovin neutraali kun vaimonsa mietti eroa hänestä. 

Tämä on minusta melko yleistä, että juuri ne jotka tekevät isoimmat töppäykset ovat kärkkäimpiä arvostelemaan muita, mutta kiillottavat huolella omaa kuvaansa. Muista juorutaan mielellään pahaa, mutta omista teoista vaietaan.

Ei ystävä, mutta eräs tuttu sanoi, että minä olen varmasti kehitysvammainen kun en puhu kovin paljon. Niin että jos et ole samanlainen höpöttäjä kuin hän, niin olet kehitysvammainen? Hän itse kun on puhumassa koko ajan, suu käy käytännössä koko ajan oli hänellä sitten oikeaa asiaa vai ei. Eikä hän voi edes tietää, että minkälainen minä olen muiden ihmisten keskuudessa kun hän ei ole paikalla ja pitääkö kaikkien olla puhumassa koko hereillä olon ajan jos ei ole mitään sanottavaa? Useinhan tyhjät tynnyrit kolisevat eniten eikä se ole minusta huippuälykkyyden merkkiä, että jatkuvasti kälättää jotain tyhjänpäiväistä asiaa vaikka jostain bussipysäkillä näkemästään oravasta joka juoksi tien yli.