Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on jo jonkun aikaa huomautellut minulle, että minun ei kannata hankkia lapsia, hän ei missään tapauksessa suosittele sitä. Tätinä ja kummina oleminen on hänen mielestään minulle tarpeeksi.
Tämä kaveri itse haaveilee lapsista, joten mikään "Yök, lapsia!" tuossa ei ole taustalla. Ja harmittaa kun yhteinen ystävämme on vähän alkanut lähteä tuohon varoitteluun mukaan. Kun kysyn heiltä syytä mielipiteelle, vastaavat he vain jotain hyvin epämääräistä vastuusta ja hoivavietistä.
Olen siis ihan tavallinen työssä käyvä ja opiskeleva kolmekymppinen täti-ihminen ilman mitään fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, päihdetaustaa tai muutakaan lapsen terveydelle haitallista ominaisuutta. Joten olisi edes reilua jos kaverini kertoisi suoraan mikä lapsihaaveissani mättää, ei se varmaan paljoa enempää menisi tunteisiin kuin tuollainen epäselvä ainoastaan minuun kohdistuva varoittelu
Kuulostaapa töykeältä. Voisin jotenkin himpun verran ymmärtää häntä, jos kyseinen ihminen ei itsekään haluaisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on jo jonkun aikaa huomautellut minulle, että minun ei kannata hankkia lapsia, hän ei missään tapauksessa suosittele sitä. Tätinä ja kummina oleminen on hänen mielestään minulle tarpeeksi.
Tämä kaveri itse haaveilee lapsista, joten mikään "Yök, lapsia!" tuossa ei ole taustalla. Ja harmittaa kun yhteinen ystävämme on vähän alkanut lähteä tuohon varoitteluun mukaan. Kun kysyn heiltä syytä mielipiteelle, vastaavat he vain jotain hyvin epämääräistä vastuusta ja hoivavietistä.
Olen siis ihan tavallinen työssä käyvä ja opiskeleva kolmekymppinen täti-ihminen ilman mitään fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, päihdetaustaa tai muutakaan lapsen terveydelle haitallista ominaisuutta. Joten olisi edes reilua jos kaverini kertoisi suoraan mikä lapsihaaveissani mättää, ei se varmaan paljoa enempää menisi tunteisiin kuin tuollainen epäselvä ainoastaan minuun kohdistuva varoittelu
Muuta selitystä en tuolle keksi kuin sen, että he ovat huomanneet sinun olevan luonteva lasten kanssa ja ovat siitä kateellisia. Sekä ystäväsi että tämä teidän yhteinen kaverinne saattavat alitajuisesti pelätä, että eivät pystyisi omien lastensa kanssa samaan kuin mihin sinä kykenet jo kummi- ja sukulaislapsiesi kohdalla. Pelkäävät siis sitä, että olisivat huonoja äitejä sinuun verrattuna. Oma kokemukseni on se, että jos joku on ollut jostain ominaisuudestani kateellinen tai ei muuten vain haluaisi minun kehittyvän, niin se on näkynyt tuollaisena epämääräisenä hössöttämisenä ja alentuvana vihjailuna. Jos heiltä on pyytänyt perustelua tai selvennystä, niin vastauksena on ollut yhtä epämääräistä "emmä nyt sitä silleen tarkoittanu, mutta" tai "en tiiä, jotenkin vaan oot semmonen" -kaartelua. Eli mitään asiallista syytä ei vihjailulle ja nälvimiselle ole ollut. Haluavat vain saada toisen epäilemään omia kykyjään.
Eräs kaveri kaverimimmi, jonka kanssa eräänä kesänä terassilla ollessamme tokaisi "oi kuinka kiva istua tässä auringossa lämmössä, vaikka ei oo sun kanssa kyllä oikein mitään puhuttavaa!"
Mitään pahaa hälle koskaan tehnyt, tai mitään mistä ois ansainnut tollasen aivopierun. Sanoi sen vahingossa, mutta tulipahan selväksi mitä ajatteli.
Onko kenties tapahtunut Kymenlaaksossa? Alueelle muuttaessani paikallisten puhetavasta pisti korvaan nimenomaan kärkkäät kyselyt miksi joku on jossakin :D Olimme miehen kanssa rautakaupassa ja törmättiin siellä tuttuun, joka kysyi ensimmäisenä jotenkin nuivaan sävyyn "Siis miks te ootte täällä?". "Terassijuttuja tultiin hakemaan plaa plaa," kertoo mies. Vastaus tutulta oli kyllästyen huokaistu "A-HA" ja sitten poistuikin sanomatta mitään muuta.
Nakkikioskin tädiltä myös on jäänyt mieleen ärtyneesti tivattu "No mitä te nyt haluutte?" kulmien alta mulkoillen. Ööh, ostaa ruokaa?
Tuleeko muille mieleen et ihmiset on vähän turhan herkkänahkaisia? Niinku tuo "me ei ikinä vanheta pallinaama" kommentti niin mä taas oon kuullu itse vastaavan ja ottanut sen niin et sanoja pitää meitä ihanina kakaroina, ei niin että se viittaisi ulkonäköön. Samoin tuo terassilla "ihana kun ei tarvi jutella", ehkä tarkoitus oli sanoa et ihana kun on niin mukava tyyppi et on jees olla hiljaa yhdessä, saman tyyppisen lauseen olen kuullut myös mut ottanut sen kohteliaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Likkakaverini sanoi vauvastani " en ole koskaan nähnyt noin rumaa lasta". Siitä on jo yli 50 vuotta, mutta muistan sen edelleen.
"Näyttää ihan rotalta.", sanoi äitini, kun näytin hänelle ensimmäistä ultrakuvaa esikoisestani.
Muistan aina, vaikka myöhemmin selitteli muka vitsiksi.
Onhan noita....jo lapsuuskodissani sain kuulla äidiltäni milloin mitäkin ja keskinäinen sanailu (hmmm v*ttuilu) oli jokapaäiväistä....olen siis kasvanut siihen ja myöhemmin muistan itsekin sanoneeni "ei niin korrekktisia kommentteja" jotka sitten jälkeenpäin harmittaa....olenkin usein nykyisin pyydellyt anteeksi....mutta jos vastaan vittuiluun sillä itsellään en kyllä pyydä anteeksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mallista piirtäminen ei ole mitään lahjakkuutta" kiitos..... Näin mulle sanottiin n.9 vuotta sitten ollessani n.19v ja se pisti pahasti. Oli taukoja siellä sun täällä, välillä oli pitkiä ja välillä lyhyitä taukoja.
Sitkeästi pidin vähintään päänsisäistä keskustelua siitä että EN luovuta kokonaan.
Mallista piirrän nykyäänkin... ja yhäkin osaan tehä lähes kopion alkuperäisestä. V#tuttaako nyt arvostelija?
Tämä on vähän tulkintatavasta kiinni. Jos tekee jotain jossa kehittyy paremmaksi, niin ei se välttämättä ole lahjakkuutta. Mutta tarvisko olla? Sehän on hienoa, että on taito/harrastus jossa kehittää itseään
Mun entinen ystävätär tokaisi että piilottelisitpas sinäkin tuota lautapersettäsi paremmin... tuostakin on aika kolmekymmentä vuotta. Olin silloin tosi laiha, mutta asiaton kommentti nuorelle oka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Likkakaverini sanoi vauvastani " en ole koskaan nähnyt noin rumaa lasta". Siitä on jo yli 50 vuotta, mutta muistan sen edelleen.
"Näyttää ihan rotalta.", sanoi äitini, kun näytin hänelle ensimmäistä ultrakuvaa esikoisestani.
Muistan aina, vaikka myöhemmin selitteli muka vitsiksi.
Ultrakuvasta on kauhean vaikea sanoa mitään fiksua. Järkevintä olisi ehkä ihan vaan onnitella, eikä yrittääkään keksiä muuta. Mun ekasta ultrakuvasta edes mieheni ei meinannut hahmottaa, mitkä läiskät kuvassa esittivät sitä vauvaa 😆
"Näille näyttää kelpaavan kuka tahansa", puuskahti ystäväni ärtyneenä, kun olimme yhdessä New Yorkissa kolmatta päivää ja minut pysäytettiin neljättä kertaa treffipyyntöä varten. Ystäväni oli tottunut olemaan kaunis ja himoittu Suomessa - minä olin söpö ujopiimä, jota kukaan ei koskaan pyytänyt mihinkään eikä yökerhoissakaan mua haettu tanssimaan tai "pokailtu" - mutta jostain syystä New Yorkissa osat kääntyivät täysin. Loukkaannuin ystävän kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukaverille kerroin ikäni ja hän oli yllättynyt siitä, luulin nuoremmaksi, kun sä pukeudutkin noin nuorekkaasti. Ollaan siis aikuisopiskelijoita ja taidan olla kymmenisen vuotta tätä tyyppiä vanhempi. Ei kuulosta kovin pahalta, mutta jotenkin se tyyli millä se sanottiin oli ikävä. Enkä mielestäni pukeudu nuorekkaasti, oli mustat farkut ja musta tekstitön paita, ei mitään pinkkiä Hello Kitty glitteriä ja velour jumppahousuja missä teksti persiissä. Pienestä mieleni pahoitin, mutta se jäi vaivaamaan.
Työkaverini kommentoi jatkuvasti ulkonäköäni, kerran kokouksessa kaikkien kuullen sanoi minun näyttävän tantalta, milloin näytän kuolleelta kun olin flunssassa yms. On minua vanhempi.
Mikä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytin ystävälle (hän on siro ja itse olen pluskokoinen, mutta olen kasvoista kauniimpi kuin hän, joten todella outo kommentti. Toki tiedän, että joidenkin mielestä jo pienikin ylipaino = automaattisesti ruma), mutta siis meen nyt asiaan: kuvan miehestä, jonka kanssa oltiin kaukosuhteessa ja kyseessä siis ihan tavallisen näköinen valkoinen mies ja kaveri töksäytti tähän: siis vitsi kun sä oot kyllä niin itsevarma!
Ja hämmennyin tästä kommentista ihan tajuttomasti, koska en todellakaan ole itsevarma ja tiedän, että se heitti ton kommentin siksi, koska ajatteli sen miehen olevan mua ylemmällä tasolla, eli vihjaili, että mä oon ihan sysiruma. Koska kyseessä siis ei todellakaan ollut mikään adonis vaan tuikitavallinen mies.
Hehkutin kaverille, että mun paino on pudonnut 5 kg. Kaveri tokaisi, että mistä kohtaa.
Lapsena mulle kylässä sanottiin, että tuo tyttö on ainakin ollut ruoka-aikaan kotona.
Poikaystävä haukkui mun kodin ja auton. Ja mulla kuulemma on pienet silmät ja kaksoisleuka. Vastasin hälle, että en mäkään mainitse sun isosta nenästä mitään.
Ei ystävä vaan anoppi. Olin ensivierailulla poikaystävän vanhempien luona. Poikaystävä ja appiukko menivät ulos niin anoppi mulle tokaisi, että hän niin tykkäsi poikansa edellisestä tyttöystävästä. Tämän jälkeen en varmaan vuoteen käynyt heillä.
Ilmeisesti naiset joutuvat kestämään aikamoista henkistä väkivaltaa toisiltaan. T: mies 🤣
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä sun kantsis kuule ottaa ihan vaan koira". Näin sain kuulla kun haikailin elämänkumppanin perään.
Minulle taas "ystävä" sanoi, että sinulle tekee ihan hyvää olla yksin, että hyvä että sinulla on nyt sellainen vaihe. Ihan kuin en osaisi olla yksin, sitä olen ollut elämässäni ihan riittävästi. Hän ei koskaan sano, että kunpa löytäisit jonkun, ilmeisesti ei edes haluaisi että löytäisin ketään. Aina jaksaa korostaa tuota yksinolemista. En ole varmaan rakkauden arvoinen hänen mielestään. Muutenkaan ei ole kovinkaan empaattinen ihminen ja vieläkin ärsyttää tuo kommentti. Riittävästi on tullut koettua ihan todellista yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on jo jonkun aikaa huomautellut minulle, että minun ei kannata hankkia lapsia, hän ei missään tapauksessa suosittele sitä. Tätinä ja kummina oleminen on hänen mielestään minulle tarpeeksi.
Tämä kaveri itse haaveilee lapsista, joten mikään "Yök, lapsia!" tuossa ei ole taustalla. Ja harmittaa kun yhteinen ystävämme on vähän alkanut lähteä tuohon varoitteluun mukaan. Kun kysyn heiltä syytä mielipiteelle, vastaavat he vain jotain hyvin epämääräistä vastuusta ja hoivavietistä.
Olen siis ihan tavallinen työssä käyvä ja opiskeleva kolmekymppinen täti-ihminen ilman mitään fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, päihdetaustaa tai muutakaan lapsen terveydelle haitallista ominaisuutta. Joten olisi edes reilua jos kaverini kertoisi suoraan mikä lapsihaaveissani mättää, ei se varmaan paljoa enempää menisi tunteisiin kuin tuollainen epäselvä ainoastaan minuun kohdistuva varoittelu
Itsellä oli ihan samalla lailla kommentoiva kaveri. Tuli sieltä muitakin nuivia tokaisuja joskus. Ei olla oltu enää tekemisissä.
Vinkki: älä kuuntele hänen latistavia kommenttejaan ollenkaan.
Ei sinun tarvitse kantaa muiden syntejä.