En pääse yli vihasta sen takia mitä mulle toiset ihmiset on mulle aiheuttaneet

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä ihan aito ongelma kotimaisessa oikeusajattelussa. Uhrille pitäisi järjestää jonkinlainen symbolinen hyvitys. Muuten hänelle jää arvottomuudentunne, koska yhteisö ei ota hänen kärsimäänsä vääryyttä huomioon asiana, joka pitää hyvittää hänelle.

Vielä hassummaksi menee, kun yhteiskunta, joka varaa oikeuden kostoon ja hyvityksenhakuun itselleen, viis veisaa rankaisupuolesta myös. Eli tässäkin asiassa ongelmaksi tulee se, että ihmisten kansalaisuus ohenee koko ajan. Ei ole väliä terveydellä, ei hengellä, eikä oikeudella elää rauhassa.

Mielestäni tällaisessa tapauksessa jossa väärintekijä on aiheuttanut fyysisiä vammoja, jotka pahenevat, yhteiskunnan pitäisi vähintään pyrkiä hyvittämään tätä maksamalla jatkuvasti nousevia korvauksia, joilla ihminen saa hakea hoitoa ja terapiaa.

Eikö se väärintekijä pitäisi maksaa ne? Ei yhteiskunnalla ole varaa maksaa kaikille sellaisia nousevia kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Entä eksistentialistinen viha ja turhautuminen elämää itsessään kohtaan? Tarkoitan tällä niitä sattumia, ihmisiä ja asioita, joita ei ole itse valinnut ja jotka tuottavat suurta kärsimystä ja surua. Miten annat anteeksi kun ei ole ketään kenelle antaa anteeksi. Ja samat asiat vaan toistuu vaikka niistä haluaisi pois. Miten hyväksyt sen, että elämäsi menee pilalle ilman että sinulla on asiaan mitään kontrollia.

Sitten annat anteeksi Jumalalle tai kohtalolle tai sattumalle. Riippuen, mihin uskot.

Kuulostaa kuitenkin siltä, että tuossa tilanteessa on kyse surusta, eikä niinkään vihasta. Surua siitä, että itselle on käynyt näin. Viha ei lähde vihaamalla, mutta suru lähtee suremalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä ihan aito ongelma kotimaisessa oikeusajattelussa. Uhrille pitäisi järjestää jonkinlainen symbolinen hyvitys. Muuten hänelle jää arvottomuudentunne, koska yhteisö ei ota hänen kärsimäänsä vääryyttä huomioon asiana, joka pitää hyvittää hänelle.

Vielä hassummaksi menee, kun yhteiskunta, joka varaa oikeuden kostoon ja hyvityksenhakuun itselleen, viis veisaa rankaisupuolesta myös. Eli tässäkin asiassa ongelmaksi tulee se, että ihmisten kansalaisuus ohenee koko ajan. Ei ole väliä terveydellä, ei hengellä, eikä oikeudella elää rauhassa.

Mielestäni tällaisessa tapauksessa jossa väärintekijä on aiheuttanut fyysisiä vammoja, jotka pahenevat, yhteiskunnan pitäisi vähintään pyrkiä hyvittämään tätä maksamalla jatkuvasti nousevia korvauksia, joilla ihminen saa hakea hoitoa ja terapiaa.

Eikö se väärintekijä pitäisi maksaa ne? Ei yhteiskunnalla ole varaa maksaa kaikille sellaisia nousevia kustannuksia.

Tietysti pitäisi. Etenkin terapia on holtittoman kallista. Se olisi _vähintä_ mitä voisi sovitukseksi tarjota aiheuttamastaan kärsimyksestä. Monelle vaikea traumatisoituminen tarkoittaa loppuelämän kestävää kärsimystä. Se on huomattavasti pahempaa kuin kuolema, jolloin murhakin olisi ollut pienempi rikos.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä ihan aito ongelma kotimaisessa oikeusajattelussa. Uhrille pitäisi järjestää jonkinlainen symbolinen hyvitys. Muuten hänelle jää arvottomuudentunne, koska yhteisö ei ota hänen kärsimäänsä vääryyttä huomioon asiana, joka pitää hyvittää hänelle.

Vielä hassummaksi menee, kun yhteiskunta, joka varaa oikeuden kostoon ja hyvityksenhakuun itselleen, viis veisaa rankaisupuolesta myös. Eli tässäkin asiassa ongelmaksi tulee se, että ihmisten kansalaisuus ohenee koko ajan. Ei ole väliä terveydellä, ei hengellä, eikä oikeudella elää rauhassa.

Mielestäni tällaisessa tapauksessa jossa väärintekijä on aiheuttanut fyysisiä vammoja, jotka pahenevat, yhteiskunnan pitäisi vähintään pyrkiä hyvittämään tätä maksamalla jatkuvasti nousevia korvauksia, joilla ihminen saa hakea hoitoa ja terapiaa.

Ihminen, joka on vihassaan kiinni, vaatii sitä rankaisua. Se, joka on päässyt tapahtuman yli, ei rankaisua tarvitse.

Luin vain aloituksen, ja päättelen että ap on taas äitipöhölö, mutta vastaan silti.

Et voikaan tehdä mitään mikä muuttaisi toisia ihmisiä. Vain itseäsi pystyt muuttamaan.

Tänä päivänähän ei saa tuomita ketään eikä mitään. Kuitenkin muistan, kun Mark Levengood kertoi, että kun hän oli joutunut pahoinpidellyksi kadulla, se oli hänelle tärkeää, että pahoinpitelijät saivat tuomion. Ymmärrän hyvin. Sillä tavalla kerrotaan, että tämä oli yhteiskunnan mielestä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänähän ei saa tuomita ketään eikä mitään. Kuitenkin muistan, kun Mark Levengood kertoi, että kun hän oli joutunut pahoinpidellyksi kadulla, se oli hänelle tärkeää, että pahoinpitelijät saivat tuomion. Ymmärrän hyvin. Sillä tavalla kerrotaan, että tämä oli yhteiskunnan mielestä väärin.

Ei anteeksianto tarkoita, että hyväksyy teon, tai ettei rikoksen tekijää pitäisi rankaista. Anteeksianto tarjoikoittaa sitä, että päästää rikoksesta henkisesti irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänähän ei saa tuomita ketään eikä mitään. Kuitenkin muistan, kun Mark Levengood kertoi, että kun hän oli joutunut pahoinpidellyksi kadulla, se oli hänelle tärkeää, että pahoinpitelijät saivat tuomion. Ymmärrän hyvin. Sillä tavalla kerrotaan, että tämä oli yhteiskunnan mielestä väärin.

Ei anteeksianto tarkoita, että hyväksyy teon, tai ettei rikoksen tekijää pitäisi rankaista. Anteeksianto tarjoikoittaa sitä, että päästää rikoksesta henkisesti irti.

Lässytilässytilässytilässyti. Kliseiden mm-tasoa.

Oikeasti; jopa terapiassa olen sanonut tämän: tuo ei todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Se on lohdutukseksi keksittyä scheissea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänähän ei saa tuomita ketään eikä mitään. Kuitenkin muistan, kun Mark Levengood kertoi, että kun hän oli joutunut pahoinpidellyksi kadulla, se oli hänelle tärkeää, että pahoinpitelijät saivat tuomion. Ymmärrän hyvin. Sillä tavalla kerrotaan, että tämä oli yhteiskunnan mielestä väärin.

Ei anteeksianto tarkoita, että hyväksyy teon, tai ettei rikoksen tekijää pitäisi rankaista. Anteeksianto tarjoikoittaa sitä, että päästää rikoksesta henkisesti irti.

Lässytilässytilässytilässyti. Kliseiden mm-tasoa.

Oikeasti; jopa terapiassa olen sanonut tämän: tuo ei todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Se on lohdutukseksi keksittyä scheissea.

Kyllä, ja juuri tällaisen vuoksi demonit keskellämme jatkavat mellastustaan.

"Joukon voimalla vielä. on ne niin kovia sankareita, nämä nykyajan paskiaiset!"

Näinhän se on.

Omasta mielestään ovat kovia jätkiä ja likkoja.

Noita saman asenteen omaavia on kyllä paljon kiven sisässäkin tälläkin hetkellä. Tosin vielä enemmän vapaalla jalalla.

Vielä kerran:

Suomen lakia ei sinänsä voi syyttää siitä, ettei näitä keissejä tule kunnolla oikeuskäsittelyyn eivätkä rikolliset tunnu saavan rangaistuksia teoistaan.

Laki on yhtä yksiselitteisen tuomitseva niin henkiselle kuin fyysiselle kiusaamiselle nykyään kuin on vaikka vanhemman lievällekin lapsensa pahoinpitelylle, esim. tukistamiselle.

Tässä on nyt joku muu muuri ja este (kuin laki), joka ehkäisee oikeuden toteutumista.

Me toon kaltainen liike voisi tuoda sen ratkaisevan muutoksen tähän omituisuuteen. Omituisuuteen siksi, että lainsäätäjä tuomitsee tällaisen epäasiallisen käyttäytymisen yksiselitteisesti.

Siihen muiden aiheuttamaan arvottomuudentunteeseen kannattaisi terapiassa paneutua. Pohjautuuko se kumminkin joihinkin omiin käsityksiin ihmisyydestä ja pitäisikö itsenäistyä muiden mielipiteistä? Onko kaikkien pakko saada laajemman joukon hyväksyntä ollakseen yhtä arvokas kuin muutkin? Kestääkö psyyke painetta samastumatta vallan väärinkäyttäjään ja panematta vahinkoa kiertämään tilaisuuden tullen? Siinäpähän ollaan kuin täi tervassa sitten loppuelämä.

tosiaan viha voi olla oikeutettu tunne,eikä ole hyvä tukahduttaa sitä kokonaan,luin jonkun tutkimuksen joskus, jossa rikosten uhreja oli neuvottu"antaan anteeksi" tämä aiheutti pahoja henkisiä ongelmia ja pahensi tilannetta. 

anteeksianto terminä raamatus on monipuolinen ja raamattu on myös rikoksentekijöille ankara,ei raamattu tarjoa lässyn läätä rikollisille. rikollisen ja pahantekijän on tehtävä parannus eli lopetettava pahantekeminen ja usein raamatun kertomuksis kehotetaan pahantekijää pyytämään anteeksi ja korvaamaan vahinko edes jollain taval, silti joskus kristillisistä piireistä lähtee tää "anteeksi anto" psykologia joka on eri kuin rikosasiat.on hyvä ja oikein tehdä rikosilmoitus rikoksesta.

on tietysti hyvä ettei aina tarvi kostoksi eskaloitua tappaan, vaan voidaan sopia. tai muuten jatkaa omaa elämää.

rikollinen voi tehdä parannuksen.

tosin on pahoja ihmisiä jotka nauttii pahanteosta,ei sellainen anteeksi anto toimi tälläses tapaukses jollain lässytyksel.ainoa auttava juttu on pysyä tälläsistä ihmisistä kaukana.

usein ammatti auttajat saattaa olla ihmisiä jotka ei ole kokenut kovia,siksi usein on puhetta ja neuvoja liikaa.jotkut rikokset vaan on niin kamalia et ei ole sanoja ja uhri kärsii koko elämänsä.

ainoa mikä joskus auttaa on toisten rakkaus ja välittäminen.joskus tuntuu et kovia kokemut on muita ihmisiä varten maailmas. moni kovia kokenut pystyy auttaan muita henkisesti paljonkin, kun on poikkeavaa elämän kokemusta.toki se on raskasta itselle. itsemurhaa ei kannata tehdä kaikki ihmiset on arvokkaita vaikka olisivat rikkikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänähän ei saa tuomita ketään eikä mitään. Kuitenkin muistan, kun Mark Levengood kertoi, että kun hän oli joutunut pahoinpidellyksi kadulla, se oli hänelle tärkeää, että pahoinpitelijät saivat tuomion. Ymmärrän hyvin. Sillä tavalla kerrotaan, että tämä oli yhteiskunnan mielestä väärin.

Ei anteeksianto tarkoita, että hyväksyy teon, tai ettei rikoksen tekijää pitäisi rankaista. Anteeksianto tarjoikoittaa sitä, että päästää rikoksesta henkisesti irti.

Lässytilässytilässytilässyti. Kliseiden mm-tasoa.

Oikeasti; jopa terapiassa olen sanonut tämän: tuo ei todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Se on lohdutukseksi keksittyä scheissea.

Ei, vaan se on ihan itse koettua. Niin kauan kuin vihasin, niin toinen sai minut raivon partaalle ja vatuloin tilanteita etukäteen ja jälkikäteen. Päähäni ei mahtunut muuta kuin kyseinen ihminen ja omat negatiiviset tunteeni.

Kun kykenin päästämään vihastani irti - anteeksiannon kautta - niin se toinen ihminen ei merkitse minulle enää mitään. Kun hän huutaa ja syyllisyää ja uhkailee minua, minä vain kohautan olkapäitäni ja jatkan matkaa. Korkeintaan tunnen sääliä.

Kun pääsee omista negatiivisista ja energiaa sitovista tunteist eroon, niin se ei todellakaan ole mitään lässynlässyn. Se on sitä hard co rea.

Jokaisessa ihmisissä on varmasti aihiona, potentiaalina, hyvyys ja myös pahuus.

Kumpi sitten kasvaa ja kehittyy? Ikiaikaisen intiaaniviisauden mukaan se, jota ruokkii.

"Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi sutta. Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.

Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:

”Kumpi susi voittaa?”

Vanha cherokee vastasi:

”Se, jota ruokit.”

https://hidastaelamaa.fi/2012/05/vanhan-ja-nuoren-intiaanin-keskustelu/…

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymistä ja 9anteeksiantoa en halua edes ajatella. Ei kaikkea pidä hyväksyä eikä kaikkea pidä anteeksiantaa. Olisin heikko ihminen, jos tekisin niin. Saman tien voin hyväksyä vaikka eläinrääkkäyksen, orjatyövoiman ja lapsiavioliitot, jos asioilla niin vähän on väliä. Kaipa vangit voi ihan hyvin päästää vankilasta jos heille voi anteeksiantaa. Jos se mitä mulle on tehty on ok ja ihan hyväksyttävää niin niin on kaikki muukin pahuus maailmassa. Ap

On kyse ainoastaan siitä että annat anteeksi ITSELLESI. Mitä tahansa tulee mieleesi, annat itsellesi anteeksi.

Olet eri kuin kukaan tai mikään muu. Toisten teot tai sanat ei vaikuta arvoosi mitenkään. Olet arvokas. Jollain muulla ei ole mitään väliä.

Ajattele ympärillesi joku suojus. Annat itselle anteeksi. Muilla ei ole väliä, muut ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänähän ei saa tuomita ketään eikä mitään. Kuitenkin muistan, kun Mark Levengood kertoi, että kun hän oli joutunut pahoinpidellyksi kadulla, se oli hänelle tärkeää, että pahoinpitelijät saivat tuomion. Ymmärrän hyvin. Sillä tavalla kerrotaan, että tämä oli yhteiskunnan mielestä väärin.

Ei anteeksianto tarkoita, että hyväksyy teon, tai ettei rikoksen tekijää pitäisi rankaista. Anteeksianto tarjoikoittaa sitä, että päästää rikoksesta henkisesti irti.

Käytä sitten jotain muuta sanaa. Tiedän, että monet hokevat sitä anteeksiantoa, mutta kun niin monet uhrit kokevat sen pelkästään loukkaavana, niin keskikää jotain muuta. "Anteeksianto" ei tähän sovi, kyllä se ihmisten mielestä tarkoittaa sitä, että "ei haittaa, että teit minulle pahaa". Näin ei ole, eikä tule koskaan olemaan. Täytyy olla rehellinen itselle ja muille. Ei ole pakko antaa anteeksi päästäkseen eteenpäin elämässä. Vaikka en "silmä silmästä"-logiikkaa eikä kauheasti kostoakaan kannata, niin minusta tämä anteeksiantohokema ei auta oikeasti pahaa kokeneille. Nämä anteeksiantovaatimukset estävät ihmisiä menemästä eteenpäin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymistä ja 9anteeksiantoa en halua edes ajatella. Ei kaikkea pidä hyväksyä eikä kaikkea pidä anteeksiantaa. Olisin heikko ihminen, jos tekisin niin. Saman tien voin hyväksyä vaikka eläinrääkkäyksen, orjatyövoiman ja lapsiavioliitot, jos asioilla niin vähän on väliä. Kaipa vangit voi ihan hyvin päästää vankilasta jos heille voi anteeksiantaa. Jos se mitä mulle on tehty on ok ja ihan hyväksyttävää niin niin on kaikki muukin pahuus maailmassa. Ap

On kyse ainoastaan siitä että annat anteeksi ITSELLESI. Mitä tahansa tulee mieleesi, annat itsellesi anteeksi.

Olet eri kuin kukaan tai mikään muu. Toisten teot tai sanat ei vaikuta arvoosi mitenkään. Olet arvokas. Jollain muulla ei ole mitään väliä.

Ajattele ympärillesi joku suojus. Annat itselle anteeksi. Muilla ei ole väliä, muut ei enää kiinnosta.

Tuohan nyt vasta järjettömältä kuullostaakin. Miksi uhrin pitäisi antaa anteeksi itselle? Ei hän ole mitään väärää tehnyt.

Olen kokenut elämässäni henkistä ja fyysistä väkivaltaa, koulukiusaamista ja lapsuuden aikaista seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tunsin pitkään syvää vihaa mutta huomasin, ettei siitä ole tietyn pisteen jälkeen enää hyötyä. Viha auttaa puolustamaan itseään mutta kun "tilanne" on ohi, se kääntyy sinua vastaan.

Itse olen vain lakannut välittämästä. Vihan kautta pääsin tilanteeseen, jossa en enää anna menneisyyden ihmisten vaikuttaa elämääni tänään.

Oprah on sanonut hyvin: Forgiveness is giving up the hope that the past could have been any different. ✨

Minäkään en pääse yli vihasta. Enkä aio antaa anteeksi koska en hyväksy että toista ehdoin tahdoin loukataan ja käytetään hyväksi, kohdellaan alentavasti. Tästä on jo vuosia ja tämä henkilö on tajunnut kai että en ole päässyt yli siitä enkä aiempien miesten teoista ja nyt soittelee eri ihmisille kysyäkseen minun tekemisistä. Sattuu olemaan ohuet seinät ja ihmiset liian lähellä. Unohtaa vaan kertoa omaa osuuttaan. Ihan muuten vaan utelee..