En pääse yli vihasta sen takia mitä mulle toiset ihmiset on mulle aiheuttaneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät ole mustavalkoisia, myös "pahoilla" ihmisillä voi olla kamalia asioita omassa historiassaan. Pahuus ruokkii pahaa ja viha ruokkii vihaa. Myös niitä pahimpia koulukiusaajia on yleensä kiusattu tai kotona kohdeltu kaltoin. Henkisesti hyvinvoiva ihminen ei halua muille pahaa. Tästä syystä koston kierre ei tuo mitään hyvää kenenkään elämään, voi olla, että pahaa tehnyt ihminen kärsii oman päänsä sisällä enemmän kuin uskotkaan, vaikka ulos näyttäisi miltä. Ymmärtäminen ei myöskään tarkoita sitä, että asiat ovat jollain lailla oikein tai oikeutettuja.

Vihata kuitenkin saa. Silti se, miten sen antaa hallita omaa elämää on mielestäni tärkeää. Avun hakeminen on yksi tärkeimmistä asioista, minkä kautta voi omaa elämäänsä rakentaa paremmaksi. Ajattele sitä kautta, että sinulla on oikeus hakea itsellesi apua ja sinulla on oikeus toipua. Sinulla on oikeus antaa muiden auttaa sinua.

Lässyti lässyti - sori nyt vaan.

Lässyti itsellesi vaan, näillä keinoin olen itse selvinnyt.

Kokeile psykedeelejä. Vaikka tätä nyt vauvapalsta karsastaa hirveänä narkkaamisena, niin itse olen saanut niistä suuren avun katkeruuden ja vihan tunteisiin. Loistava väline itsetutkiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät ole mustavalkoisia, myös "pahoilla" ihmisillä voi olla kamalia asioita omassa historiassaan. Pahuus ruokkii pahaa ja viha ruokkii vihaa. Myös niitä pahimpia koulukiusaajia on yleensä kiusattu tai kotona kohdeltu kaltoin. Henkisesti hyvinvoiva ihminen ei halua muille pahaa. Tästä syystä koston kierre ei tuo mitään hyvää kenenkään elämään, voi olla, että pahaa tehnyt ihminen kärsii oman päänsä sisällä enemmän kuin uskotkaan, vaikka ulos näyttäisi miltä. Ymmärtäminen ei myöskään tarkoita sitä, että asiat ovat jollain lailla oikein tai oikeutettuja.

Vihata kuitenkin saa. Silti se, miten sen antaa hallita omaa elämää on mielestäni tärkeää. Avun hakeminen on yksi tärkeimmistä asioista, minkä kautta voi omaa elämäänsä rakentaa paremmaksi. Ajattele sitä kautta, että sinulla on oikeus hakea itsellesi apua ja sinulla on oikeus toipua. Sinulla on oikeus antaa muiden auttaa sinua.

Lässyti lässyti - sori nyt vaan.

Samaa mieltä - valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile psykedeelejä. Vaikka tätä nyt vauvapalsta karsastaa hirveänä narkkaamisena, niin itse olen saanut niistä suuren avun katkeruuden ja vihan tunteisiin. Loistava väline itsetutkiskeluun.

Psykedeelit tekevät kovasti tuloaan terpiahoitoon juurikin traumojen ja masennuksen käsittelyyn. Narkkaamista tahi ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokheile psykedeelejä. Vaikka tätä nyt vauvapalsta karsastaa hirveänä narkkaamisena, niin itse olen saanut niistä suuren avun katkeruuden ja vihan tunteisiin. Loistava väline itsetutkiskeluun.

Psykedeelit tekevät kovasti tuloaan terpiahoitoon juurikin traumojen ja masennuksen käsittelyyn. Narkkaamista tahi ei.

Juurikin näin, ja hyvästä syystä! Yksin ilman osaavaa terapeuttia homma voi olla vähän kokeilua ja riskaabelia, jos on kovin herkkä ja ottaa liikaa, mutta uskallan silti suositella, pienillä määrillä ja hyvin valmistautuneena.

Mä yritän päästä myös vihan tunteista eroon. Täällä on sanottu hyviä neuvoja siitä, että heti kun tunnistaa sekopään, niin hankkiutuu siitä etäämmälle; jos jollain toisella ihmisellä on alkuunsa jo taito saada sinut jatkuvasti pahalle mielelle; kannattaa jo siitä miettiä että kohtaako arvot, koska pidemmällä aikavälillä oikeasti vihaisena, sitten loukkaavat sanat, tai teot voi syventyä ja ei ole enää kyse pahan mielen tuottamisesta, vaan ”ajattelemattomuudet” voi eskaloitua molemmin puoleisesta rumaksikin. Kaikki ihmiset eivät vaan valitettavasti operoi samojen periaatteiden ja moraalikäsitysten mukaisesti ja sellaisia ihmisiä pitää välttää, jotka on vaan liian erilaisia tai sekopäisiä. Aika ja etäisyys ja oman itsen arvostus ja itselle hyvien asioiden tekeminen (on itselle sopivien tyyppien kanssa tekemisissä) vie eteenpäin. Elämässä on ihania asioita, joista voi nauttia. Keskity ap itseesi ja jos joku häiritsee ja kiusaa jatkuvasti voit myös tehdä rikosilmoituksen. Mitä enemmän sorretut alkaa pitämään puoliaan ja ääntä itsestään myös juridisesti sitä enemmän asia saa huomiota ja jonkun muun ei välttämättä joskus tulevaisuudessa tarvitse kärsiä samasta pa s kas ta ja katsoa kun ilkeät/kiusaajat/narsistit/psykopaatit pääsee kuin koirat veräjästä vain siksi kun heidän teoillaan ei ole oikeanlaista rikosnimikettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee irti kahdella eri tavalla. Kyse on oikeastaan yhdestä ja samasta tavasta, koska ne vievät samaan lopputulokseen, mutta toisesta sanasta ihmiset nousevat takajaloille.

Ensimmäinen on hyväksyminen. Hyväksyy, että shit happended, ja juuri minulle. Ei voi mitään. Onpa pas ka juttu. Mutta hyväksyn, että näin minun elämäni meni. Yritän etsiä, miksi minä tein valintoja, mitä tein, mikä sai minut valitsemaan tuon ihmisen, miksi toimin niin kuin toimin. Nämä syyt löytyvät minun omasta lapsuudestani. Olipa pas ka lapsuus, mutta se siitä.

Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan sitä, että hyväksyt nykyhetken. Minulle kävin nyt näin.

Toinen keino on anteeksiantaminen. Joka päivä antaa anteeksi jokaisen yksityiskohdan ja tilanteen. Tai siis sanoo, minä tahdon päästää irti ja antaa anteeksi, se on vaikeaa, mutta tahdon tehdä niin. Joka päivä. Yhä uudelleen ja uudelleen samat pikkuasiat.

Anteeksianto ei ole sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan motiivina on se, että itse haluaa päästää irti vihasta. Motiivina on se, että minä voin paremmin. Vihan kohdehan ei tiedä tästä anteeksiannosta mitään. Et sinä sitä toisem ihmisen takia tee.

Molemmat ovat hitaita teitä, mutta joku päivä koittaa heti, kun huomaat, että en ihan vielä ole sinut tämän asian kanssa, mutta tämä anteeksiantaminen tuntui tänään helpommalta. To forgive is to set the prisoner free, and to notice, the prisoner was yourself.

Lisäksi pitää muistaa, että ensin pitää vihata tarpeeksi, jotta jompaan kumpaan pystyy. Mutta jossain vaiheessa vihaamisen tulee olla riittävää. Ja sitten, sitkeästi joka päivä, yksityiskohtaisesti käydä kaikki. Päivät kuluvat, kuukaudet kuluvat, mutta lopulta on vapaa. Mistä tiedät, että olet vapaa? Siitä, ettei toinen ole sinulle enää mitään velkaa. Voit ajatella, että sellaista tapahtui, ja se siitä. Ilman mitään tunteita.

Been there, done that. Vuosi vuodelta vihasin vähemmän, vaikka minulta ei anteeksi pyydetty, vaan ylimielisesti osoitettiin omaa paremmuutta. Lopullisesti vapaa olin viiden vuoden päästä.

Mulle ei ole ainakaan tehnyt hyvää toi syiden etsiminen itsestä. Saan lisää tuskaa syyllisyyden tunteen muodossa ja mitä se jossittelu auttaa? Aina ei edes ole niin, että olisi tehnyt jotain väärää, on vaan ollut huono tuuri! Tulen hulluksi kun mietin, olisinko voinut muuttaa tätä ja miten. Eikä se oppiminen auta joka tapauksessa, kun ei toista mahdollisuutta tule.

Mulla on fyysisiä vammoja jotka pahenee ajan kanssa, joten en ymmärrä miten koskaan voisin olla "vapaa". Selvästihän siinä näkee, kun toiset pääsee eteenpäin elämässä, myös ne pahaa tehneet ja itsellä kaikki on vaikeaa ja se ei lopu koskaan. En tiedä miksi tulet sanomaan been there done that kun et ole kokenut samaa kuin minä, vaan jotain erilaista. Ap

Ap, en usko että ymmärsit tuon aikaisemman kirjoituksen oikein. Ajattelin ennen samalla tavalla kuin sinä. Tosin ei minulle varmasti mitään niin kauheaa ole sattunut kuin sinulle, mutta olen kokenut kaikenlaista väkivaltaa lapsena. En usko että tässä tarkoitettiin sitä syiden hakemista itsestä, vaan sitä että tietyt elämänkokemukset, luonne ja ympäristö muokkaavat meistä tietynlaisen ja sen seuraksena teemme tietynlaisia valintoja, eikä se ole kenenkään syy. En usko että olisit voinut vaikuttaa tilanteeseesi mitenkään. En usko että meillä on varsinaisesti vapaata tahtoa. Vapaaseen tahtoon kannattaa tutustua tarkemmin, se on paljon enemmän kuin miltä se kuulostaa.

Kirjoittaja tarkoitti että been there done that-osiolla sitä että hän on käynyt sen läpi ja todenut että se on toiminut hänellä. Ei sitä että hän tietäisi mitä sinä olet käynyt läpi. Se että hyväksyy tai antaa anteeksi on vain ja ainoastaan apuna sinulle. Sinun ei ole tarkoitus antaa anteeksi pahoille ihmisille tai hyväksyä mitä sinulle on tehty. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan vapauttaa sinut. Ja luoda mahdollisuus sille, että pystyt elämään niiden henkisten ja fyysisten vammojen kanssa. Elämä ei todellakaan ole reilua, mutta sinulla on oikeus mennä eteenpäin. 

Minua itseäni helpotti paljon kun olin päässyt ajatusteni kanssa tiettyyn pisteeseen, se tieto että pahat ihmiset ovat yleensä kokeneet itsekin jotain kamalaa. He ovat sairaita ja he pistävät kärsimyksen eteenpäin. Mutta se ei auta heitä, vaan se jatkaa tai jopa lisää sitä pahaa oloa. Väkivalta lisää väkivaltaa ja viha vihaa. En itse ainakaan halua elää niin. Aikani vihattua, alta on paljastunut suuri suru, jota yritän hoitaa päivä kerrallaan. Keskity itseesi ja elämäsi parantamiseen. Se on mahdollista.

Ainakin mun on vaikeaa antaa anteeksi elämääni pilanneille, kun eivät ikinä edes myönnä pahoja tekojaan ja sanojaan vaan vääristelevät niitä itsensä eduksi/eivät "muista"myöhemmin, toisen osapuolen pahat teot ja sanat kyllä musitetaan vuosikymemniä ja vaaditaan anelemaan anteeksi! Juu, en ole pahemmin tekemisissä narsisti(sukulaisteni)kanssa enää...Selittämätön paha olo aina seuransa jälkeen, kunnes luin narsismista riittävästi ymmärtääkseni kuviot. Ja silti yhä, melkein koko ajan, viha kohdistuu toki vain itseensä syntipukiksi koulutettuna.

Harmi, että saivat sairastutettua minutkin loppuelämäkseni, ajauduin sitten pitkäaikaistyöttömäksi terveydentilan ym.takia ja siten ikuiseen kurjuuteen ja köyhyyteen näistä seikoista johtuen:( Ihmissuhteet mahdottomia, elän erakkona, koska luottamukseni hmisiin on tuhottu jo lapsuudessa ja jatkettu ilkeiden ihmisten toimesta aikusienakin samaa. Terapiaan ei ole edes tuettuna rahaa työmarkkinatuella kituvalla, ja tuskin yhäkään uskaltaisin sielläkään puhua rehellisesti kaikesta pahuudesta, minkä keskellä on joutunut aina elämään. Miten tällaista sitten antaa anteeksi(eikä siis edes pyydetä ikinä!) ja päättääkin vaan rueta yht'äkkiä itsekseen menestyjäksi ,kuten usein "neuvotaan"tälläkin palstalla, MITEN , ilman tukojoukkoja, rahaa ym. no ei mitenkään!

Haluaisin, että tämä korona(aika)opettaisi ihmiskuntaa kunnolla, mutta en jaksa uskoa oikein siihenkään, sama meno jatkuu varmasti, jos/kun tämä tästä helpottuu, ja varmasti sairaimmat, köyhimmät.ym kärsivät tästäkin katastrofista eniten, eivätkä ne joille se opetus tekisi eniten hyvää, ahneuden,itsekkyyden, kanssaihmistensä epäreilu/julman kohtelemisen ym.takia.

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät ole mustavalkoisia, myös "pahoilla" ihmisillä voi olla kamalia asioita omassa historiassaan.

Mikä ei silti oikeuta tekemään pahaa ja jos itse pahaksi ryhtyy niin viimeiset sympatian rippeetkin henkilöön katoaa. Kouluampujiakin ymmärtäisin vain silloin jos ampuisivat kiusaajansa mutta he itsekkäästi käyvät myös täysin viattomien ihmisten kimppuun. Siksi he ovat läpeensä pahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vihalla kulutat vain omaa itseäsi, et niitä pahantekijöitä. Vihalla teet vain oman elämäsi katkeraksi, et niiden muiden. Tuolla oli sulle kirjoitettu hyvät neuvot miten pääset vihasta irti ja mitä anteeksiantaminen tarkoittaa. On täydellisesti oma valintasi HALUATKO opetella elämään ilman katkeruutta ja löytää hyvää, siitä ei kukaan muu ole vastuussa. Ja sekin on oma valintasi kuinka haluat anteeksiannon käsittää, ei se tarkoita tosiaankaan hyväksymistä vääryydelle ja pahalle, vaan vapautusta elämään vapaata elämää, niin hyvää kuin se mahdollista on.

Vaikutat olevan jo niin syvällä katkeroitumisen tiellä että et halua edes elämästäsi parasta vaan piiloudut sen pahan taakse mitä olet kokenut ja syytät kaikesta sitä. Kokemallesi et mahda mitään mutta asennoitumisellesi voit. Jos haluat, olet täysin vastuussa siitä itse.

Vihan tunnetta ei saisi pelätä, eikä missään nimessä kokea siitä syyllisyyttä. Se on vastuuton ihminen, joka syyllistää vihan tuntijaa katkeraksi. Katkeruus syntyy silloin kun ei uskalla tuntea vihan tunnetta ja pohtia sen tunteen syitä, vaan juoksee vihan tunnetta peloissaan karkuun.

Uskalla tuntea viha, sille on syynsä. Käsittele ja anna itsellesi lupa olla vihainen, niin ajan myötä vihan tunne poistuu. Vihan tunteella on tärkeä merkitys itsensä löytämisessä. Uskalla tuntea vihaa niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat kohdelleet huonosti, väheksyneet, ivanneet ja satuttaneet. Vihan tunteminen ei tarkoita kuitenkaan vihan tekoja. Kun uskallat tuntea vihaa sisälläsi, työstät samalla sitä, että sinua kohtaan on tehty väärin, ja irrottaudut siitä ettei kenenkään pahat sanat ja teot enää ole ihosi alla ja löydät itsearvostuksesi uudelleen. Uskalla tuntea myös surua ja luopumista kaikista menetetyistä unelmista, odotuksista ja mahdollisuuksista ja asioista jotka eivät toteutuneetkaan.

Uskalla tuntea, älä tunne koskaan syyllisyyttä tunteistasi. Älä odota saatko tunteillesi muiden hyväksyntää, vaan tunne sinun tunteesi. Ajan myötä löydät hyväksynnän siihen elämään mikä sulla on nyt. Tunteiden tuntemisen ja luopumistyön kautta löytyy uusi valo, vapaus ja uusi näkemys, olet kuin feenikslintu joka nousee tuhkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee irti kahdella eri tavalla. Kyse on oikeastaan yhdestä ja samasta tavasta, koska ne vievät samaan lopputulokseen, mutta toisesta sanasta ihmiset nousevat takajaloille.

Ensimmäinen on hyväksyminen. Hyväksyy, että shit happended, ja juuri minulle. Ei voi mitään. Onpa pas ka juttu. Mutta hyväksyn, että näin minun elämäni meni. Yritän etsiä, miksi minä tein valintoja, mitä tein, mikä sai minut valitsemaan tuon ihmisen, miksi toimin niin kuin toimin. Nämä syyt löytyvät minun omasta lapsuudestani. Olipa pas ka lapsuus, mutta se siitä.

Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan sitä, että hyväksyt nykyhetken. Minulle kävin nyt näin.

Toinen keino on anteeksiantaminen. Joka päivä antaa anteeksi jokaisen yksityiskohdan ja tilanteen. Tai siis sanoo, minä tahdon päästää irti ja antaa anteeksi, se on vaikeaa, mutta tahdon tehdä niin. Joka päivä. Yhä uudelleen ja uudelleen samat pikkuasiat.

Anteeksianto ei ole sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan motiivina on se, että itse haluaa päästää irti vihasta. Motiivina on se, että minä voin paremmin. Vihan kohdehan ei tiedä tästä anteeksiannosta mitään. Et sinä sitä toisem ihmisen takia tee.

Molemmat ovat hitaita teitä, mutta joku päivä koittaa heti, kun huomaat, että en ihan vielä ole sinut tämän asian kanssa, mutta tämä anteeksiantaminen tuntui tänään helpommalta. To forgive is to set the prisoner free, and to notice, the prisoner was yourself.

Lisäksi pitää muistaa, että ensin pitää vihata tarpeeksi, jotta jompaan kumpaan pystyy. Mutta jossain vaiheessa vihaamisen tulee olla riittävää. Ja sitten, sitkeästi joka päivä, yksityiskohtaisesti käydä kaikki. Päivät kuluvat, kuukaudet kuluvat, mutta lopulta on vapaa. Mistä tiedät, että olet vapaa? Siitä, ettei toinen ole sinulle enää mitään velkaa. Voit ajatella, että sellaista tapahtui, ja se siitä. Ilman mitään tunteita.

Been there, done that. Vuosi vuodelta vihasin vähemmän, vaikka minulta ei anteeksi pyydetty, vaan ylimielisesti osoitettiin omaa paremmuutta. Lopullisesti vapaa olin viiden vuoden päästä.

Täsmälleen! Myös minä olisin voinut kirjoittaa tämän pilkuilleen näin! Samoin koettu!

Lisään, että tuon prosessin jälkeen on vapaa elämään loppuelämää. Jäljelle jää vain suru koetusta...

kosto on suloista, sanotaan ja pitää paikkansa. jos et itse kunnioita itseäsi ei sitä tee muutkaan . älä anna kohdella itseäsi jonain lattiarättinä!

"Kun ilkeät/kiusaajat/narsistit/psykopaatit pääsee kuin koirat veräjästä vain siksi kun heidän teoillaan ei ole oikeanlaista rikosnimikettä."

Kyllä näille ihan toimivat rikosnimikkeet ovat olemassa.

Jostain syystä keissit eivät etene niin kuin niiden pitäisi.

Tässä voi olla samaa uhrien häpeämisen tunnetta kuin mitä Me toohonkin liittyi. Siis liittyi aikaan ennen Me toota.

Ainoat, joiden oikeasti tulisi hävetä ja kärsiä noiden nimikkeiden mukaiset rangaistukset, ovat TIETENKIN NE TEKIJÄT!

Tällä hetkellä vielä pääsevät kuin koirat veräjistä, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin hekin joutuvat oikeuden eteen vastaamaan teoistaan!

Olen samaa mieltä kuin jotkut muutkin täällä, ettei uhrin tarvitse/kannata pyytää jälkeenpäinkään anteeksi tapahtunutta.

Eihän se heidän syytään ole ollut millään muotoa!

Ainoa, jolta anteeksipyyntöä voisi edellyttää, olisi se kiusaava mulkku - mutta moisilta sitä on useimmiten turha odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymistä ja anteeksiantoa en halua edes ajatella. Ei kaikkea pidä hyväksyä eikä kaikkea pidä anteeksiantaa. Olisin heikko ihminen, jos tekisin niin. Saman tien voin hyväksyä vaikka eläinrääkkäyksen, orjatyövoiman ja lapsiavioliitot, jos asioilla niin vähän on väliä. Kaipa vangit voi ihan hyvin päästää vankilasta jos heille voi anteeksiantaa. Jos se mitä mulle on tehty on ok ja ihan hyväksyttävää niin niin on kaikki muukin pahuus maailmassa. Ap

Anteeksiannon ei tarvitse tarkoittaa tuota. Ei mitätöidä tekoja, eikä vapauttaa tekijöitä. Eikä anteeksiannolla kannata liikaa vaivata päätään jos tuntuu tuolta. Asia kypsyy.

Yleensä vaan siihenkin on hyvät syyt, minkä takia ihminen ajattelee, että asioiden ymmärtäminen tai anteeksianto tarkoittavat asioiden mitätöimistä ja hyväksymistä. Tuossa on silloin tie ulos tilanteesta. Ala oikeasti arvostaa itseäsi, niin ei tarvitse ripustautua vihaan niin vahvasti, että se kivettyy. Samalla pääset masennuksesta. Arvosta myös kehoparkaasi, jolle on tehty vääryyttä. Se ei ole vihollisesi vaan sinusta riippuvainen.

Mitä tulee orjatyövoimaan ja lapsiavioliittoihin tai eläinrääkkäykseen, nimenomaan niiden paheksuminen ja kauhistelu estävät ihmisiä ottamasta ne vakavasti ja toimimaan niiden vähentämiseksi. Koska vihollinen on silloin ylivoimainen.

Mielestäni Suomen laki on sinänsä ihan selkeä: jos ja kun jutut tulevat asianmukaisesti ilmoitettuina ja tutkittuina oikeuteen, kyllä siitä tekijä edesvastuuseen joutuu.

Me kaikki tiedämme, että hyvin/liian harva etenee sinne asti. Syystä tai toisesta.

Mutta lait ja pykälät ovat selkeät. Tuomioita tulee tekojen mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymistä ja anteeksiantoa en halua edes ajatella. Ei kaikkea pidä hyväksyä eikä kaikkea pidä anteeksiantaa. Olisin heikko ihminen, jos tekisin niin. Saman tien voin hyväksyä vaikka eläinrääkkäyksen, orjatyövoiman ja lapsiavioliitot, jos asioilla niin vähän on väliä. Kaipa vangit voi ihan hyvin päästää vankilasta jos heille voi anteeksiantaa. Jos se mitä mulle on tehty on ok ja ihan hyväksyttävää niin niin on kaikki muukin pahuus maailmassa. Ap

Ei se tietenkään ole ok, että jollekin tehdään pahaa. Ajattele kierosti, että jos se sulle tehty oli ihan tahallista ja tekijä haluaa sinulle edelleenkin pahaa, niin sinä juuri tuolla suhtautumisella annat hänen tehdä edelleen pahaa sinulle. Kun suhtaudut, että paskat siitä, mitä olet tehnyt, minä tyttö/poika jatkan elämääni, niin pääset ehkä paranemisen alkuun.

Se vaan kun se elämä jatkuu niin pskalla laadulla, ettei sillä enää oikein mitään tee. Ap

Mitä olisit halunnut tehdä ja mitä on jäljellä?

ja valitettavasti se on yksinäinen ihminen joka joutuu kiusatuksi, koska tietävät ettei hänellä ole puolustajia. ja koko joukon voimalla vielä. on ne niin kovia sankareita, nämä nykyajan paskiaiset!

Onhan tässä ihan aito ongelma kotimaisessa oikeusajattelussa. Uhrille pitäisi järjestää jonkinlainen symbolinen hyvitys. Muuten hänelle jää arvottomuudentunne, koska yhteisö ei ota hänen kärsimäänsä vääryyttä huomioon asiana, joka pitää hyvittää hänelle.

Vielä hassummaksi menee, kun yhteiskunta, joka varaa oikeuden kostoon ja hyvityksenhakuun itselleen, viis veisaa rankaisupuolesta myös. Eli tässäkin asiassa ongelmaksi tulee se, että ihmisten kansalaisuus ohenee koko ajan. Ei ole väliä terveydellä, ei hengellä, eikä oikeudella elää rauhassa.

Mielestäni tällaisessa tapauksessa jossa väärintekijä on aiheuttanut fyysisiä vammoja, jotka pahenevat, yhteiskunnan pitäisi vähintään pyrkiä hyvittämään tätä maksamalla jatkuvasti nousevia korvauksia, joilla ihminen saa hakea hoitoa ja terapiaa.

Entä eksistentialistinen viha ja turhautuminen elämää itsessään kohtaan? Tarkoitan tällä niitä sattumia, ihmisiä ja asioita, joita ei ole itse valinnut ja jotka tuottavat suurta kärsimystä ja surua. Miten annat anteeksi kun ei ole ketään kenelle antaa anteeksi. Ja samat asiat vaan toistuu vaikka niistä haluaisi pois. Miten hyväksyt sen, että elämäsi menee pilalle ilman että sinulla on asiaan mitään kontrollia.