En pääse yli vihasta sen takia mitä mulle toiset ihmiset on mulle aiheuttaneet

Haluaisitko kertoa meille, mitä sinulle on tapahtunut?

on ok tuntee vihaa ,jos on esim.rikoksen uhri tms.kamalaa tapahtunu. se teko on tehty ja siitä saa olla vihainen pysyvästi.

ainoa on, et kannattaa rajottaa se vihaaminen vain hetkiksi, ettei elämä mene sen parissa liiaksi.tiedän kyl miten jonkun paha teko jää rassaan mieltä.en ole itsekkään päässyt siitä täysin.mut aikakin auttaa joskus oon nähnyt, miten pahantekijä on mokannut ja nolannut itsensä, kun asiat on tullu julkisiksi eli joskus saattaa "karma tai nakki osua omaan nilkaan ennemmin tai myöhemmin pahantekijällekin"

kannattaa hemmotella itseä ja pyrkiä lisäämään omaa hyvinvointia kaikil tavoin ,ympäröidä itsensä hyvil ihmisil,syödä terveellistä ruokaa,harrastaa itseä kiinnostavia harrastuksia.

anteeksianto on vaikea juttu kristityllekkin , jos teko on kuvottava ,niin raamatunkin mukaan tekijä ansaitsee kuoleman ja jopa helvetin, että kyl uhril on oikeutta tiedos tän elämän jälkeenkin.uskon niin.voin ajatella et pahantekijä mokas tän elämänsä ja sielunsa pahasti,oon tehnyt toki ittekin rumia juttuja esim.ollut ilkeä jollekulle tms.eli en itekään ole täydellinen.täs jotain ajatusta mikä auttanu itseä. oon esim.joutunu narsistien hampaisiin mistä on vaikea päästä,ja sillä elämään ollu pysyviä  negatiivisia vahinkoja.

Viha on suojatunne ja, koska se on myös ns.aktiivinen tunne, sitä on helpompi tuntea. Sinuna alkaisin kurkistella mitä sinne vihan alle piiloutuu; surua, häpeää, muuta? Kun siirryt tuntemaan ja käsittelemään niitä, kuluttava ja pitkittyessään terveydellekin haitallinen vihaisuus väistynee.

Ensimmäinen sääntö tosiaan on se, että heti irti ja eroon seinähulluista.

Monestihan se pahin tilanne on juurikin se, että koulu/opiskelu/työ/ihmissuhde estää tällaisen irtautumisen.

Oman itsesi ja hyvinvointisi takia se on kuitenkin täysin välttämätöntä.

Sen jälkeen ajatuksia tulee pyrkiä keskittämään kaikkeen siihen hyvään, mitä ympäriltäsi löytyy. Kaikkeen siihen hyvään, mitä voit tehdä. Oletko sinä se, joka perustaa kiusaamisen ja epäasiallisen vastaisen Me too -kampanjan?

Summa summarum: vain sellaisten ihmisten ympäröimänä tulee olla, jotka nostavat sinua ylös, eivät paina alas.

Vierailija kirjoitti:

Viha on suojatunne ja, koska se on myös ns.aktiivinen tunne, sitä on helpompi tuntea. Sinuna alkaisin kurkistella mitä sinne vihan alle piiloutuu; surua, häpeää, muuta? Kun siirryt tuntemaan ja käsittelemään niitä, kuluttava ja pitkittyessään terveydellekin haitallinen vihaisuus väistynee.

Toiset myös uskovat, että vihan alla on aina pelko. Eli tunteet takentuvat päällekkäin. Vihan alla on toinen tunne, ja tämän alla toinen tunne. Lopulllinen tunne on aina pelko.

Toiset taas uskovat, etyä häpeä on aina se alimmainen tunne.

Vierailija kirjoitti:

on ok tuntee vihaa ,jos on esim.rikoksen uhri tms.kamalaa tapahtunu. se teko on tehty ja siitä saa olla vihainen pysyvästi.

ainoa on, et kannattaa rajottaa se vihaaminen vain hetkiksi, ettei elämä mene sen parissa liiaksi.tiedän kyl miten jonkun paha teko jää rassaan mieltä.en ole itsekkään päässyt siitä täysin.mut aikakin auttaa joskus oon nähnyt, miten pahantekijä on mokannut ja nolannut itsensä, kun asiat on tullu julkisiksi eli joskus saattaa "karma tai nakki osua omaan nilkaan ennemmin tai myöhemmin pahantekijällekin"

kannattaa hemmotella itseä ja pyrkiä lisäämään omaa hyvinvointia kaikil tavoin ,ympäröidä itsensä hyvil ihmisil,syödä terveellistä ruokaa,harrastaa itseä kiinnostavia harrastuksia.

anteeksianto on vaikea juttu kristityllekkin , jos teko on kuvottava ,niin raamatunkin mukaan tekijä ansaitsee kuoleman ja jopa helvetin, että kyl uhril on oikeutta tiedos tän elämän jälkeenkin.uskon niin.voin ajatella et pahantekijä mokas tän elämänsä ja sielunsa pahasti,oon tehnyt toki ittekin rumia juttuja esim.ollut ilkeä jollekulle tms.eli en itekään ole täydellinen.täs jotain ajatusta mikä auttanu itseä. oon esim.joutunu narsistien hampaisiin mistä on vaikea päästä,ja sillä elämään ollu pysyviä  negatiivisia vahinkoja.

Kiitos kivasta viestistä ❤️ niinhän sitä toivoisi, että jonkinlainen seuraus jossain muodossa tulisi ennen pitkää. Sitä olen miettinyt, että kyllä sille vihalle pitää joku paikka olla, koska ei sitä voi vaan unohtaa. Se ei tunnu hirveän hyvältä, että toiset sanoo että turhaan siinä vellot. Ehkä mä varaan sille jonkun ajan päivästä samalla lailla kun jollain ihmisillä on huolivartti illalla... Ap

Jokainen kohtaa vastoinkäymisiä, ja fakta on että toisille niitä kasaantuu enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeintä on kuitenkin yrittää löytää jotain hyvää jokaisesta päivästä. Et tarkemmin kertonut syitä ahdistukseesi, eikä sillä että tällaisella sivustolla niin kannattaisikaan tehdä. Hae apua, sitä on saatavilla korona-aikanakin, varsinkin jos tilanne menee todella vakavaksi. Yritä myös kääntyä läheistesi puoleen, nyt tarvitset kaiken tuen mitä on saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee irti kahdella eri tavalla. Kyse on oikeastaan yhdestä ja samasta tavasta, koska ne vievät samaan lopputulokseen, mutta toisesta sanasta ihmiset nousevat takajaloille.

Ensimmäinen on hyväksyminen. Hyväksyy, että shit happended, ja juuri minulle. Ei voi mitään. Onpa pas ka juttu. Mutta hyväksyn, että näin minun elämäni meni. Yritän etsiä, miksi minä tein valintoja, mitä tein, mikä sai minut valitsemaan tuon ihmisen, miksi toimin niin kuin toimin. Nämä syyt löytyvät minun omasta lapsuudestani. Olipa pas ka lapsuus, mutta se siitä.

Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan sitä, että hyväksyt nykyhetken. Minulle kävin nyt näin.

Toinen keino on anteeksiantaminen. Joka päivä antaa anteeksi jokaisen yksityiskohdan ja tilanteen. Tai siis sanoo, minä tahdon päästää irti ja antaa anteeksi, se on vaikeaa, mutta tahdon tehdä niin. Joka päivä. Yhä uudelleen ja uudelleen samat pikkuasiat.

Anteeksianto ei ole sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan motiivina on se, että itse haluaa päästää irti vihasta. Motiivina on se, että minä voin paremmin. Vihan kohdehan ei tiedä tästä anteeksiannosta mitään. Et sinä sitä toisem ihmisen takia tee.

Molemmat ovat hitaita teitä, mutta joku päivä koittaa heti, kun huomaat, että en ihan vielä ole sinut tämän asian kanssa, mutta tämä anteeksiantaminen tuntui tänään helpommalta. To forgive is to set the prisoner free, and to notice, the prisoner was yourself.

Lisäksi pitää muistaa, että ensin pitää vihata tarpeeksi, jotta jompaan kumpaan pystyy. Mutta jossain vaiheessa vihaamisen tulee olla riittävää. Ja sitten, sitkeästi joka päivä, yksityiskohtaisesti käydä kaikki. Päivät kuluvat, kuukaudet kuluvat, mutta lopulta on vapaa. Mistä tiedät, että olet vapaa? Siitä, ettei toinen ole sinulle enää mitään velkaa. Voit ajatella, että sellaista tapahtui, ja se siitä. Ilman mitään tunteita.

Been there, done that. Vuosi vuodelta vihasin vähemmän, vaikka minulta ei anteeksi pyydetty, vaan ylimielisesti osoitettiin omaa paremmuutta. Lopullisesti vapaa olin viiden vuoden päästä.

Tästä on kirjoitettu paljon ja olen hiukan eri mieltä. Tuo saattaa päteä lievempiin tapauksiin, mutta jos on riittävän iso asia, niin se ei mene noin. Tuo kuullostaa uhrin kannalta siltä, että vihan tunnetta pitää yrittää tukahduttaa, ja se ei valitettavasti toimi. Ei saa tietenkään tehdä mitään rikollista tai muuta pahaa, mutta vihan tunteesta saa voimaa mennä eteenpäin elämässä, sitä energiaa täytyy vaan suunnata jotenkin järkevästi, ja se on tässä se vaikea asia. Ihan mitä vaan, pienetkin asiat, jotka tekevät elämästäsi paremman, kannattaa tehdä. Fiksu keskustelukumppani voi olla avuksi. Joskus sitä vihaa on vaan liikaa, silloin kannattaa mennä vaikka hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, siitäkin on hyötyä omille lihaksille. Roistolle ei tarvitse antaa anteeksi, hänet täytyy vaan jättää omaan arvoonsa.

Ymmärtääkseni emdr-terapiasta saattaa olla tuollaisessa tapauksessa apua.

Minä rukoilen joka aamu ja ilta kärsimystä demonille, joka tarkoituksella sadistisesti minua kiusasi vuosia. Hänelle, ja siemenelleen tuhoa. Uskon että karma heidät hoitelee - niin pahaa jälkeä teki.

Miksi nämä tällaiset pahat asiat, kiusaaminen yms, ovat niin vaikeita käsiteltäviä myöhemminkin?

Yksi selitys on psykologian ja biologian mukaan se, että kaikki pelon tunnetta ihmisessä aiheuttavat asiat käsitellään meidän alkukantaisimmassa aivojen osassassamme eli ns. liskoaivoissa.

Siksi ne myös tallentuvat erittäin hyvin pääkoppaamme.

Tältä pohjalta minäkin lähtisin hakemaan valoisia asioita elämästäsi sen jälkeen kun on päässyt irtautumaan piinaajasta/kiusaajista. Välillä paska käy mielessä, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Lopulta - parhaassa tapauksessa - huomaat, että yhä vähemmän, ei juuri koskaan...

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä tällaiset pahat asiat, kiusaaminen yms, ovat niin vaikeita käsiteltäviä myöhemminkin?

Yksi selitys on psykologian ja biologian mukaan se, että kaikki pelon tunnetta ihmisessä aiheuttavat asiat käsitellään meidän alkukantaisimmassa aivojen osassassamme eli ns. liskoaivoissa.

Siksi ne myös tallentuvat erittäin hyvin pääkoppaamme.

Tältä pohjalta minäkin lähtisin hakemaan valoisia asioita elämästäsi sen jälkeen kun on päässyt irtautumaan piinaajasta/kiusaajista. Välillä paska käy mielessä, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Lopulta - parhaassa tapauksessa - huomaat, että yhä vähemmän, ei juuri koskaan...

Jos on kiusattu/trumatisoitu tarpeeksi, ei se mene noin. Vain karma ja kosto toimivat. Valitettavasti. Silmä silmästä. Mieluiten kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen sääntö tosiaan on se, että heti irti ja eroon seinähulluista.

Monestihan se pahin tilanne on juurikin se, että koulu/opiskelu/työ/ihmissuhde estää tällaisen irtautumisen.

Oman itsesi ja hyvinvointisi takia se on kuitenkin täysin välttämätöntä.

Sen jälkeen ajatuksia tulee pyrkiä keskittämään kaikkeen siihen hyvään, mitä ympäriltäsi löytyy. Kaikkeen siihen hyvään, mitä voit tehdä. Oletko sinä se, joka perustaa kiusaamisen ja epäasiallisen vastaisen Me too -kampanjan?

Summa summarum: vain sellaisten ihmisten ympäröimänä tulee olla, jotka nostavat sinua ylös, eivät paina alas.

"Monestihan se pahin tilanne on juurikin se, että koulu/opiskelu/työ/ihmissuhde estää tällaisen irtautumisen."

Tämä!!! Kiitos! En nuorena pystynyt tajuamaan, että sitä roistoa tuetaan tuttavapiirissä sillä tavalla kuin tuetaan, olisi pitänyt vaan päättäväisemmin suunnata omiin harrastuksiin ja uusiin ympyröhin sen sijaan, että yrittää jonkun p* skiaisen kanssa olla tuttava, kuten edellinen tuttavapiiri kehtasi vaatia.

t. Ei ap

Kiusaaja pyrkii juuri tuohon, pahan olon tuottamiseen toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee irti kahdella eri tavalla. Kyse on oikeastaan yhdestä ja samasta tavasta, koska ne vievät samaan lopputulokseen, mutta toisesta sanasta ihmiset nousevat takajaloille.

Ensimmäinen on hyväksyminen. Hyväksyy, että shit happended, ja juuri minulle. Ei voi mitään. Onpa pas ka juttu. Mutta hyväksyn, että näin minun elämäni meni. Yritän etsiä, miksi minä tein valintoja, mitä tein, mikä sai minut valitsemaan tuon ihmisen, miksi toimin niin kuin toimin. Nämä syyt löytyvät minun omasta lapsuudestani. Olipa pas ka lapsuus, mutta se siitä.

Hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan sitä, että hyväksyt nykyhetken. Minulle kävin nyt näin.

Toinen keino on anteeksiantaminen. Joka päivä antaa anteeksi jokaisen yksityiskohdan ja tilanteen. Tai siis sanoo, minä tahdon päästää irti ja antaa anteeksi, se on vaikeaa, mutta tahdon tehdä niin. Joka päivä. Yhä uudelleen ja uudelleen samat pikkuasiat.

Anteeksianto ei ole sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan motiivina on se, että itse haluaa päästää irti vihasta. Motiivina on se, että minä voin paremmin. Vihan kohdehan ei tiedä tästä anteeksiannosta mitään. Et sinä sitä toisem ihmisen takia tee.

Molemmat ovat hitaita teitä, mutta joku päivä koittaa heti, kun huomaat, että en ihan vielä ole sinut tämän asian kanssa, mutta tämä anteeksiantaminen tuntui tänään helpommalta. To forgive is to set the prisoner free, and to notice, the prisoner was yourself.

Lisäksi pitää muistaa, että ensin pitää vihata tarpeeksi, jotta jompaan kumpaan pystyy. Mutta jossain vaiheessa vihaamisen tulee olla riittävää. Ja sitten, sitkeästi joka päivä, yksityiskohtaisesti käydä kaikki. Päivät kuluvat, kuukaudet kuluvat, mutta lopulta on vapaa. Mistä tiedät, että olet vapaa? Siitä, ettei toinen ole sinulle enää mitään velkaa. Voit ajatella, että sellaista tapahtui, ja se siitä. Ilman mitään tunteita.

Been there, done that. Vuosi vuodelta vihasin vähemmän, vaikka minulta ei anteeksi pyydetty, vaan ylimielisesti osoitettiin omaa paremmuutta. Lopullisesti vapaa olin viiden vuoden päästä.

Tästä on kirjoitettu paljon ja olen hiukan eri mieltä. Tuo saattaa päteä lievempiin tapauksiin, mutta jos on riittävän iso asia, niin se ei mene noin. Tuo kuullostaa uhrin kannalta siltä, että vihan tunnetta pitää yrittää tukahduttaa, ja se ei valitettavasti toimi. Ei saa tietenkään tehdä mitään rikollista tai muuta pahaa, mutta vihan tunteesta saa voimaa mennä eteenpäin elämässä, sitä energiaa täytyy vaan suunnata jotenkin järkevästi, ja se on tässä se vaikea asia. Ihan mitä vaan, pienetkin asiat, jotka tekevät elämästäsi paremman, kannattaa tehdä. Fiksu keskustelukumppani voi olla avuksi. Joskus sitä vihaa on vaan liikaa, silloin kannattaa mennä vaikka hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, siitäkin on hyötyä omille lihaksille. Roistolle ei tarvitse antaa anteeksi, hänet täytyy vaan jättää omaan arvoonsa.

Ymmärtääkseni emdr-terapiasta saattaa olla tuollaisessa tapauksessa apua.

Akuutissa vaiheessa sitä nyrkkeilysäkkiä hakataan, ja siitä on apua. Mutta Viha ei vähene vihaamalla. Se on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä tällaiset pahat asiat, kiusaaminen yms, ovat niin vaikeita käsiteltäviä myöhemminkin?

Yksi selitys on psykologian ja biologian mukaan se, että kaikki pelon tunnetta ihmisessä aiheuttavat asiat käsitellään meidän alkukantaisimmassa aivojen osassassamme eli ns. liskoaivoissa.

Siksi ne myös tallentuvat erittäin hyvin pääkoppaamme.

Tältä pohjalta minäkin lähtisin hakemaan valoisia asioita elämästäsi sen jälkeen kun on päässyt irtautumaan piinaajasta/kiusaajista. Välillä paska käy mielessä, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Lopulta - parhaassa tapauksessa - huomaat, että yhä vähemmän, ei juuri koskaan...

Jos on kiusattu/trumatisoitu tarpeeksi, ei se mene noin. Vain karma ja kosto toimivat. Valitettavasti. Silmä silmästä. Mieluiten kaksi.

Tämä. Ja nyt ei puhuta mistään ”pienestä mielensäpahoittamisesta”, vaan todellakin toisen elämän pilaamisesta, sairastuttamisesta. Tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Toinen keino on anteeksiantaminen. Joka päivä antaa anteeksi jokaisen yksityiskohdan ja tilanteen. Tai siis sanoo, minä tahdon päästää irti ja antaa anteeksi, se on vaikeaa, mutta tahdon tehdä niin. Joka päivä. Yhä uudelleen ja uudelleen samat pikkuasiat.

Anteeksianto ei ole sitä, että hyväksyt toisen teot, vaan motiivina on se, että itse haluaa päästää irti vihasta. Motiivina on se, että minä voin paremmin. Vihan kohdehan ei tiedä tästä anteeksiannosta mitään. Et sinä sitä toisem ihmisen takia tee.

Ensimmäisen kohdan ymmärrän ja sen kanssa elän mutta tätä kohtaa en. Kuinka voi antaa anteeksi toisen hirveyksille etenkin jos kyseinen henkilö vielä pääsee kuin koira veräjästä asiasta? Itselle viha ja kauna omaa väkivaltaista isää kohtaan nimenomaan pitää minut oikeilla raiteilla. Koska jos antaisin hänelle anteeksi hänen ikinä pyytämättä niin silloin päästän hänet helpolla.

Ja jos selvästä vääryydestä pääsee helpolla ulos ilman sanktioita, niin silloin maailmassa millään ei ole mitään väliä ja voisin minäkin yhtä hyvin ruveta tekemään samaa pahuutta ja levittämään kurjuutta eteenpäin.Hänen mielestään hän ei tehnyt mitään väärää, niinkuin lasten humalainen hakkaaminen ja pakkaseen hylkääminen olisi jotenkin hyvä teko. Mieluummin tulevaisuudessa kaadan vaikka hänen hautakivensä ja kusen päälle, kuin ikinä antaisin anteeksi. Hänet ja hänen tekonsa tulee aina tuomita ja häntä tulee aina kohdella huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nämä tällaiset pahat asiat, kiusaaminen yms, ovat niin vaikeita käsiteltäviä myöhemminkin?

Yksi selitys on psykologian ja biologian mukaan se, että kaikki pelon tunnetta ihmisessä aiheuttavat asiat käsitellään meidän alkukantaisimmassa aivojen osassassamme eli ns. liskoaivoissa.

Siksi ne myös tallentuvat erittäin hyvin pääkoppaamme.

Tältä pohjalta minäkin lähtisin hakemaan valoisia asioita elämästäsi sen jälkeen kun on päässyt irtautumaan piinaajasta/kiusaajista. Välillä paska käy mielessä, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Lopulta - parhaassa tapauksessa - huomaat, että yhä vähemmän, ei juuri koskaan...

Kiusaaja piinapenkkiin ja uhrille käteen hehkuvan kuuma rauta niin traumat on parantunut ja mielenrauha palautunut suunnilleen tunnissa parissa.

Mitä keinoja olet ap kokeillut? Jos sinua kohtaan on tehty vääryyttä, vihan tunteesi on täysin paikallaan. Jo se voi auttaa helpottamaan oloa, kun ymmärtää vihan olevan täysin "hyväksyttyä".

Yritä löytää sellainen keino vapauttaa vihan tunnettasi, joka ei satuta ketään toista. Oli se sitten nyrkkeilysäkin hakkaaminen, kirjoittaminen, piirtäminen, raivoisan musiikin kuuntelu... Pahanteko sinua kohtaan tapahtui, sitä tosiasiaa ei ikävä kyllä kukaan voi muuttaa. Voit vain pyrkiä helpottamaan omaa oloasi ja mahdollistamaan edes tästä eteenpäin itsellesi paremman elämän.

Tai toki voit valita kostolinjankin, mutta jos ei muuta, niin pahantekijäsi eivät ole sen arvoisia, että joutuisit kostosi seurauksena itse vaikeuksiin ja menettäisit todellakin kaikki mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen.

Parasta varmaan olisi, jos pystyisit unohtamaan pahantekijäsi täysin. He eivät ansaitse piirun vertaa huomiostasi, mutta tiedän, että on vaikeaa päästää irti, etenkin jos he eivät ole joutuneet mitenkään vastuuseen teoistaan. Mutta tässäkin ajattelisin, että nyt, kun pahat asiat ovat jo tapahtuneet, kyse on enää vain sinusta. Onko sinun mahdollista ikinä voida paremmin, jos pidät tapahtuneesta kiinni? Pahantekijäsi tuskin koskaan ymmärtävät tehneensä väärin. He ovat sairaita, siksi he alunperinkin sinua satuttivat.

Toisaalta, jos teot ovat olleet rikollisia, voit myös harkita tekeväsi niistä ilmoituksen viranomaisille. Käsittääkseni näitä on tehty, vaikka tapahtumista olisikin jo aikaa. Ehkä siten voisit saada jonkinlaisen päätöksen asialle. Varmasti rankka tie kylläkin eikä lopputuloksesta mitään takeita, mutta ehkä on hyvä miettiä, mitä konkreettista voit ja haluat tehdä, ja sitten hyväksyä ja pysyä päätöksessäsi.

Asiat eivät ole mustavalkoisia, myös "pahoilla" ihmisillä voi olla kamalia asioita omassa historiassaan. Pahuus ruokkii pahaa ja viha ruokkii vihaa. Myös niitä pahimpia koulukiusaajia on yleensä kiusattu tai kotona kohdeltu kaltoin. Henkisesti hyvinvoiva ihminen ei halua muille pahaa. Tästä syystä koston kierre ei tuo mitään hyvää kenenkään elämään, voi olla, että pahaa tehnyt ihminen kärsii oman päänsä sisällä enemmän kuin uskotkaan, vaikka ulos näyttäisi miltä. Ymmärtäminen ei myöskään tarkoita sitä, että asiat ovat jollain lailla oikein tai oikeutettuja.

Vihata kuitenkin saa. Silti se, miten sen antaa hallita omaa elämää on mielestäni tärkeää. Avun hakeminen on yksi tärkeimmistä asioista, minkä kautta voi omaa elämäänsä rakentaa paremmaksi. Ajattele sitä kautta, että sinulla on oikeus hakea itsellesi apua ja sinulla on oikeus toipua. Sinulla on oikeus antaa muiden auttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät ole mustavalkoisia, myös "pahoilla" ihmisillä voi olla kamalia asioita omassa historiassaan. Pahuus ruokkii pahaa ja viha ruokkii vihaa. Myös niitä pahimpia koulukiusaajia on yleensä kiusattu tai kotona kohdeltu kaltoin. Henkisesti hyvinvoiva ihminen ei halua muille pahaa. Tästä syystä koston kierre ei tuo mitään hyvää kenenkään elämään, voi olla, että pahaa tehnyt ihminen kärsii oman päänsä sisällä enemmän kuin uskotkaan, vaikka ulos näyttäisi miltä. Ymmärtäminen ei myöskään tarkoita sitä, että asiat ovat jollain lailla oikein tai oikeutettuja.

Vihata kuitenkin saa. Silti se, miten sen antaa hallita omaa elämää on mielestäni tärkeää. Avun hakeminen on yksi tärkeimmistä asioista, minkä kautta voi omaa elämäänsä rakentaa paremmaksi. Ajattele sitä kautta, että sinulla on oikeus hakea itsellesi apua ja sinulla on oikeus toipua. Sinulla on oikeus antaa muiden auttaa sinua.

Lässyti lässyti - sori nyt vaan.