Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Töissä tätä arvostetaan, koska olen keksinyt kaikenlaista miten työmäärää voi vähentää. Tosin ei ehkä sinänsä viisasta, kun nyt tarvitaan työntekijöitä vähemmän, kun hommat hoituu nopeammin.
Olen siis alkanut tehdä itseni tarpeettomaksi, mutta kohta jään kuitenkin eläkkeelle. Just ehdotin yhden ohjelman kehittämistä, mikä helpottaisi työtämme. Teen kaikki ehdotukset laiskuuden pohjalta.
Vaihdevuosissani minuun usein myös sattuu!Sattuu joka paikkaan! Vai onko tämäkin vain laiskuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Töissä tätä arvostetaan, koska olen keksinyt kaikenlaista miten työmäärää voi vähentää. Tosin ei ehkä sinänsä viisasta, kun nyt tarvitaan työntekijöitä vähemmän, kun hommat hoituu nopeammin.
Olen siis alkanut tehdä itseni tarpeettomaksi, mutta kohta jään kuitenkin eläkkeelle. Just ehdotin yhden ohjelman kehittämistä, mikä helpottaisi työtämme. Teen kaikki ehdotukset laiskuuden pohjalta.
Tai egosi pohjalta? Sinun on helpompi hyväksyä, ettei sinua enää tarvita kun olet vaikuttanut myös siihen ettei tarvita. Oikeasti maailma olisi aina pyörinyt joka tapauksessa. Eläkeikä on monelle kriisi, etenkin jos oma merkitys on sidottu työminään. Tulee kiusallisen selväksi, ettei ollutkaan korvaamaton ja kyseenalaistaa myös suhtautumisen muiden arvoon.
Oikeastaan koko ketju on täynnä esimerkkejä ihmisten tarpeesta taistella sisäistä riittämättömyyden tunnetta vastaan erilaisilla uskomuksilla. Jos oma arvo tulee vain vertailun kautta, voi ollakin järkytys tajuta, ettei osa saanut muistiota. Mitalijuhlissa ei olekaan hurraavaa yleisöä, koska olet kisannut itseäsi vastaan. Mikä on myös merkityksellistä, jos se sitä itselle on. Mutta muille ehkä ei.
Jos taas halua valtaa suhteessa muihin, on varauduttava siihen ettei ole mitään kun asema katoaa. Koska se perustuu siihen resurssiin, eikä ominaisuuksiin ihmisenä. Silloinkin on vain väline resurssin omaajana ja tämä monia kärsii he haluaisivat arvostusta itsenään, mutta ei ketään kiinnosta.
Suosittelen kaikille kanssa sisarilleni hormoonihoitoa,vaihdevuosiin,kuten itsellänkin on.Muutoin loppuu seksielämä! Minulle ja sukupolveni naisille seksi on tärkeää ja haluan pitää viettini elämäni loppuun saakka,kun olen pitkässä liitossa! Saattaa olla ettei poista kipuja,kuten itselläni on ,mutta ainakin on seksiä!
Miksi kaikki pitäisi tehdä vaikealla tavalla, pitääkö mennä läpi vaikka harmaan kiven, jos sen voi vaikka kiertää?
Ei kun helpoimman kautta ! Nautinto on aina ollut lähellä sydäntäni.Nautinto ja hekkuma-hekkuma ja nautinto:)
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
-suuri suomalainen sananlasku -,
Malja nautinnoille ja raukealle elämälle,sekä ihanille orkuille:)
Säännöllinen seksielämäni pitää minut nuorekkaana:Ihoni on kuulas ja silmäni säteilevätKiitos hormoonihoitojeni,sillä muuta selitystä en keksi,että miehet vielä katsovat minua,52-vuotiasta naista.En olei kinä oikein mukavuusvyöhykkeellä,jos minua katsotaan,aistiyliherkyteni vuoksi! Olen ujo,arka ja estynyt suomalainen.Täydellinen Dr Jekyll mr Hyde -tyyppinen muuntautumien tapahtuu humalassa,jolloin olen villi ja estoton.En nykyään enää juo humalahakuisesti ja olen jättänyt yöelämän ,bilettämisen ja baarit 15 vuotta sitten.Mutta totta hitossa aion illalla ottaa lasin valkkaria ennen nukkumaanmenoa,kun se tekee oloni niin raukeaksi ja nautinnoilleni altiiksi!Peni ja sievä olemukseni,kätkee sisäänsä maailmaa ja elämä nähneen naisen.Mummollakin on menneisyytensä:)HIh-hih-hii ette kyllä koskaan uskoisi!
Mieheni kanssa tavattiin aikoinaan baarissa ja oltiin humalassa,eihän siitä muutoin olisi mitään tullutkaan!:D
Heti annoin ja nyt ollaaan oltun naimisissa kohta 30 vuotta!Näin nautinnonhakuista naista tietysti kutsutaan huoraksi,mutta tiedättekö mitä,minä aina halusin ollakin tai tulla sellaisekisi,olla pelkkä seksisymbooli ja objekti!
No en ihan noin paha oo ollut, mutta kilpailunhalu ja kunnianhimo multa kyllä puuttuu kokonaan ja sen seurauksena oon usein valinnut helpomman vaihtoehdon ja alisuoriutunut. En edelleenkään oo menestynyt millään tavalla, mutta vastuuntunto on kehittynyt etten sillä tavalla enää alisuorita että vaikuttaisi muihin kuin omaan olemiseeni. Varsinaista haittaa ei tästä mielestäni oo, kunhan tarvittaessa kykenee toimimaankin sitten.
Olen laiska niin teen kaiken mahdollisimman helposti.
En ole laiskuuttani edes kovin lapsirakaskaan.En löydä sisäistä leikkitätiä itsestäni.En omaa äidillisiä viettejä!Kun olen näin laiska!
Madonna vai h...a?No sitten varmaan se jälkimmäinen näin laiskana ja mukavuudenhaluisena naisena:)
Papin aamen meillä silti on mieheni kanssa liitollemme.Enkä muiden kanssa halua olla kuin mieheni!
Miksi se aina on ollut niin,että nautinto on ja nauttminen on luvallista vain miehille.Naisten vain pitäisi aina uhrautua ja naisen pitäisi aina vaan kärsiä.Onneksi nykymaailmassa korostetaan tasa-arvoa.Mulle kanssa!Minä en ainakaan täällä rupea kärsimään enkä uhrautumaan.Haluan nautintoja! Olen hedonistinen nainen!
En ole koskaan kyseenalaistanut sitä,ettenkö olisi heteronainen,vaikka olen näin hedonisrinen ja nautinokeskeinen.Nautin naisellisuudestani.Ja haluan olla vain miehen kanssa.Ehkä sitten olen aivoiltani muunsukupuolinen,en sovi ahtaaseen heteronormatiiviseen muottiin ja se taas johtuu aistiylherkkydestäni,kun en pysty sietämään epämukavuutta.Ainoa noteeraukseni muunsukupuolisuudesta on se,että en pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan.En todellakaan ole mikään multitaskaaja.Minulla on siis näköjään putkiaivot.Munat on päässäni.Olemuksestani ei voi erehtyä,ettenkö olisi nainen.Tyttönä syntynyt ja naisena kuolen. Kun en nyt tätä laiskuuttani ja helpommalla pääsemistäni jaksa enää anteeksi pyydellä.!
Kyllä olen. Töissä tätä arvostetaan, koska olen keksinyt kaikenlaista miten työmäärää voi vähentää. Tosin ei ehkä sinänsä viisasta, kun nyt tarvitaan työntekijöitä vähemmän, kun hommat hoituu nopeammin.