Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
En tunnusta mutta jos joku syyttää jotain voin myöntää. En mieti tällaisia. Teen mitä teen ja loput jää tekemättä.
Toki haluaisin päästä helpolla, mutta valitettavasti olen huomannut että jos nyt pääsee helpolla niin tulevaisuudessa tulee olemaan entistä vaikeampaa.
Mä en haluais mennä sieltä missä aita on matalin, vaan tykkään haasteista. Ympäristö ei ymmärrä tätä. Ei ymmärretä miksi haluan treenata kovaa ja tavoitteellisesti. Ei ymmärretä miksi haluan tehdä raskasta ja likaista työtä. Ei ymmärretä miksi edelleen opiskelen ja ihan kaikkea muutakin kuin omaa duunarialaani. Kun kuulemma naisena ei mun ei tarttes niin vaivata itseäni, voisin vain pikkuisen jumpata aerobikkiä ja syödä salaattia, voisin istua toimistossa ja näpytellä jotain aivotonta ja helppoa koneella, ei tartteis aivoja eikä kroppaa rasittaa. Mä en vaan valitettavasti pidä tuollaisesta elämästä. Mä kaipaan haasteita, oppimista, kehitystä, ongelmanratkaisua. Ja sit mulle sanotaan, et mees tyttö keittää kahvia ja istuu tonne nurkkaan. Ei.
Kirjojen lukeminenkin on nautintoa. Lukiessakin joudun jonkinlaiseen transsiin,että se minulta niin helposti sujuu.Olin koulussa aikoinaan hyvä ,meillä oli ankara ,vaativa opettaja.
Nyt 52-vuotiaan työkyvyttömyyseläkkeellä ollessani,en aion tulevaisuudessa tehdä enää yhtään mitään vaan keskityn nauttimaan elämästäni.Nautinto ja hekkuma-hekkuma ja nautinto:D
Olen myös intohimoinen saunoja.Ensin avanto tai vähintään ainakin kylmä suhiku,sitten kovat löylyt,ah mikä nautinto:)
Siihen päälle päätteeksi iltaisin 2-3 lasia viiniä, ja olen taivaissa:)Mahdollisimman helppoa ja nautinnollista elämää:)
Elämäni mottona onkin Tuntemattomasta sotilaasta tuttu:"Asialliset hommat hoidetaan,muuten ollaan kuin Ellun kanat"!Eli ei yhtään mitään ylimääräistä please,kun olen ihminen joka aina haluaa päästä helpommalla!
Haluaisin joo, mutten pääse.