Lue keskustelun säännöt.
Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
31.03.2020 |
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Herään yleensä puoliltapäivin,kun on niin mukava vain maata vuoteessa,sitten kissamainen venyttely ja lenkille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta puolin syön lounaan,hiki laiskan syödessä.Syön valmisruokia,kun en jaksa kokata.
Täyttäsittekö viiniipikarini?,Tuokaa minulle myös viinirypäleitä,joita suuresti rakastan,voisin niitä mutustella samalla kun makaan divaanillani:)
Naatiskelu jatkukoon, minkäs teet kun olen niin laiska:)
No en halua päästä helpolla. Tahdon haastaa itseäni ja kehittyä ihmisenä. Toki kokonaisuuksien hahmottaminen saa aikaan välillä näkee kuinka huonosti asiat ovat mutta pyrin löytämään positiivisia puolia asioista. Elämä voittaa ja kaikki on kuitenkin hetkellistä. Myrskyn jälkeen on pouta sää. Täytyy välillä pysähtyä mietiskelemään missä on parantamisen varaa, mihin asioihin pystyn vaikuttamaan. Pyrin siihen että herään määrätietoisena päivään ja päivän päätteeksi voin olla kiitollinen päivästä. Päämäärätön huseeraaminen ei kuulu tapoihini vaan pyrin suunnittelemaan tekemiseni huolella ja tiedostan mitä olen tekemässä. Johdonmukainen harkintakyky ja kirkas mieli ovat peruspilareiden aikaansannosta: ruoka, uni ja liikunta. Palautuminen ja jaksaminen ovat joskus koetuksella mutta olen tietoinen mistä syystä ja terve stressi ja resilienssi ovat osa elämää ja elämänhallinta on hyvillä kantimilla. Elämää ei tule ottaa liika vakavasti vaan nauru pidentää ikää ja huumorilla asioista selviää. Pyrin tarkastelemaan käyttäytymistä aikaajoin ns lintuperspektiivistä tarkasteltaen jolloin näkee ulkoapäin oman käyttäytymisen ja voi arvioida sitä ja kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sitä nyt aina jaksaa toisten pölyjä ja tahroja niin tunnotarkasti pyyhkiä. Vielä kun oli hoitaja, piti aina olla skarppina, se kun on vähän eri asia ihmisten kanssa toimiessa.
Hullu töitä tekee,viisas pääsee vähemmällä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toki. Mutta on lapsia ja ollut parisuhteita, töissäkin pitää käydä. Joskus jopa opiskelinkin. Tekisi kyllä mieli lökötellä ja laiskotella.
En ole kaltaisesi. Mietin lähinnä sitä, mihin se säästynyt energia käytetään? Sohvalla makaamiseenko? Minä kaipaan tekemistä, makaamalla jäisi moni ilo kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokopäiväinen laiskottelu kuulostaisi kaamealta. Tykkään kyllä levähtää, rentoutua ja ottaa iisisti, mutta vasta sitten kun olen jo tehnyt jotain muutakin (ei mun silti tarvitse ponkaista ylös kukonlaulun aikaan). Pelkkä sohvalla makaaminen ja ruudun tuijottaminen on kuolettavan tylsää. Tiedän tämän, koska puoliso voisi maata sohvalla varmaan lopun elämäänsä. Häntä ei "huvita" mikään muu, tai hän "ei jaksa", vaikka on terve, eikä olisi tehnyt muuta kuin maannut. Hän on juuri näitä, jotka haluavat mennä siitä missä aita on matalin; ruuaksi aina jotain mahdollisimman helppoa, kaupasta ostetaan kerralla mahdollisimman vähän (ei väliä jos siellä joutuu ravaamaan useammin, tärkeintä on juuri senhetkinen helppous). Itse tykkään haastaa itseäni, oppia ja kokea uutta, ja saada asioita aikaiseksi. En halua tehdä asioista hankalia, monimutkaisia tai jättää niitä roikkumaan, mitä toimeentarttumisen välttely väistämättä aiheuttaa. Voin sanoa, että yksinäistä, turhauttavaa ja tylsää on tässä parisuhteessa. Olen myös alkanut epäilemään, että voiko tuollainen jatkuvan helppouden hakija olla lopulta kovin älykäs?
Vierailija kirjoitti:
En ole kaltaisesi. Mietin lähinnä sitä, mihin se säästynyt energia käytetään? Sohvalla makaamiseenko? Minä kaipaan tekemistä, makaamalla jäisi moni ilo kokematta.
Aina voi kuunnella/luukuttaa teknoa,lukea kirjoja,katsella älyteevvetä,käydä lenkillä ,tehdä yotubesta joogaa ja pilatesta,käydä uimassa,käydä avannossa,saunoa,nauttia illan lopuksi muutaman lasin viiniä nukkua pitkään! Sama toisinto seuraavanakin päivänä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hedonisti,mielihyvä - addikti:)
En ole noin toivoton tapaus, mutta perheen olen jättänyt perustamatta ja lemmikit hankkimatta, koska niistä on liikaa vaivaa ja vastuuta. Haluan elellä vapaata elämää ja tehdä mitä huvittaa. Tai sen mitä töiltä ehtii.
Mulla oli vaikea lapsuus ja nuoruus. Varmaan siitä johtuen on nykyään sellainen pyrkimys, että loppuelämä olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Jostain syystä on ollut sellainen olo, että en ole saanut ikinä nauttia kunnolla mun elämästä. Sitä nyt sitten tavoitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaltaisesi. Mietin lähinnä sitä, mihin se säästynyt energia käytetään? Sohvalla makaamiseenko? Minä kaipaan tekemistä, makaamalla jäisi moni ilo kokematta.
Aina voi kuunnella/luukuttaa teknoa,lukea kirjoja,katsella älyteevvetä,käydä lenkillä ,tehdä yotubesta joogaa ja pilatesta,käydä uimassa,käydä avannossa,saunoa,nauttia illan lopuksi muutaman lasin viiniä nukkua pitkään! Sama toisinto seuraavanakin päivänä:)
Rauhallisten asioiden tekeminen ei ole sama kuin pelkkä laiskottelu. Ihmistyyppi joka haluaa päästä helpolla, ei vaivaannu mihinkään uimahalliin, eikä todellakaan jumppaa edes kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaltaisesi. Mietin lähinnä sitä, mihin se säästynyt energia käytetään? Sohvalla makaamiseenko? Minä kaipaan tekemistä, makaamalla jäisi moni ilo kokematta.
Aina voi kuunnella/luukuttaa teknoa,lukea kirjoja,katsella älyteevvetä,käydä lenkillä ,tehdä yotubesta joogaa ja pilatesta,käydä uimassa,käydä avannossa,saunoa,nauttia illan lopuksi muutaman lasin viiniä nukkua pitkään! Sama toisinto seuraavanakin päivänä:)
Rauhallisten asioiden tekeminen ei ole sama kuin pelkkä laiskottelu. Ihmistyyppi joka haluaa päästä helpolla, ei vaivaannu mihinkään uimahalliin, eikä todellakaan jumppaa edes kotona.
Jumpasta ja uimisesta tulee hyvä olo,palkinnoksi vaivannäöstä:)Olen mielihyvä-addikti:)
Uimassa olessani nautin veden pehmeästä vastuksesta ja vaivun nautinnolliseen transsiin-lähes orgastiseen tilaan.Uin yleensä sen kilometrin verran:D Sen jälkeen porealtaaseen nautiskelemaan:)Minimoi kärsimys -maksimoi nautinto:D
Joogatessa kieriskelen jooga-matollani valtavan hurmioituneessaa "joogasmeissani".Ai että!:)
Mä olin päinvastoin hikipinko koulussa mutta sitten puhkesi mt-vaivat parikymppisenä ja eläkkeelle jäin. Nyt olen sellainen kuin olen aina ollut eli yritän ympäristön muottiin sulautua, säilyttäen kuitenkin etäisyyteni muihin.
En nyt ihan tunnistanut itsenäni ap:n kirjoituksesta, vaikka koen, että olen laiska. Lapsena tein jo varhaisessa vaiheessa töitä, kun sai rahaa ja siten omia kivoja juttuja nopeammin. Kotitöitä tein jotenkin. Oma huone kuitenkin oli hävityksen kauhistus, josta vanhemmat jaksoi naputtaa koko ajan. Kunnes pappa tuli ja laittoi mun huoneen oven kiinni. - eipä kaaos enää näkynyt.
Mä olin omapäinen. Jos isä käski mun viedä kirjeen postiin äkkiä, että kerkee päivän postiin. Eli aikaa oli 33 minuuttia. Mä teen tämän ja tämän ensin ja sitten kerkeen sen kirjeen. Isä suuttui kun en sillä istumalta lähtenyt, vaan jäin viikon arestiin. Veli vei ja vielä sai markan palkkaa. Siitä sitten vähän nauuin lisää, että olisin mäkin markalla lähtenyt samantien. Sain tukkapöllyä.
Tai jos mut käskettiin tiskaamaan, niin meinasin tehdä asia ohjelman jälkeen,jota katoin. Eli n. 20 minuutin päästä. Tai vaihtoehtoisesti mainoskatkolla käyn osan pesemässä? - ei sopinut sen piti tehdä heti. Järjetön huuto ja metakka seurasi kaikilta. Ohjelma jäi kesken ja muttet tiskejäkään tiskannut. Arestiahan siitä tuli.
Koulut hoidin ehkä vähän puolivillaisesti. Olin kasin tyttö, lukemalla olisin ollut huomattavasti parempi.
Työelämässä mä olen nuorempana ollut ahkerampi. On ollut tarve näyttää, että kyllä se tämä tyttö osaa. Nyttemmin vimosta kymmentävuotta kun miettii, niin vähän suurpiirteisempi. Tuo tietty laiskuus on taas astunut kuvioihin. Mä venytän ja vanutan ja teen vasta viime tipassa. Ehkä sitä toivoo, että joku kerkeis tekemään mun puolesta. Kukas sen sitten tekis, mun duunin? :D
Tai siten mä välttelen tiettyjä lisätöitä. Perusduunin kun tekee, niin asiat on kivasti ja kiireetöntä. Saa ehkä ylimääräisen istumispaussin. Yes! työkaverit on niin pirun esimies myönteisiä, että kehittävät välillä lisätöitä. Sitten juostaan stressissä kellon kanssa kilpaa. Kyllä siitä kiitokset saa ja multa irvistyksen. Onko pakko pinkoilla.
Saikuttaja en ole. En ole esim koskaan ollut lasten sairastumisien takia kotona. Mies on hoitanut ne etätyönsä takia. Vaikka olisinhan mä voinut lääkärit ja todistukset hakea. Eihän kukaan tiedä, että ukko on kotona töissä. Meidän muksut kyllä oli suht terveitäkin.
Olen kyllä herkkä pyytämään palkallista vapaata. Jos duunit on kauteen nähden hyvässä tilanteessa, niin pyydän pari päivää lomaa. Aina on sopinut, kun on työt tehty, eikä kukaan kuormitu.
Nyt mulla on neuvottelut kesken, että jos alkaisin tekemään vajaata viikkoa. Musta tuntuu, että mä olen työelämäni jo lusinut. Saattaa myöhemmin napsahtaa sormille, mutta en mä vaan enää jaksais.
N56
Olen veltto ja flegmaattinen.