Lue keskustelun säännöt.
Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
31.03.2020 |
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Huomio ja hahmotuskykyni on rajoitteinen.Humalassa sitä ei ole laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten eipä ihme,että koulussa pesäpalllossa en koskaan osunut palloon,kun ei ole hahmoiskykyä.Outoa kyllä kuvamataidossa sain kiitettäviä lahinnä piirustustaidoistani(sen perin äidiltäni) tai,että lukiossa ,olin Laudatur tason kirjoittaja.(vaikka kielioppikokeissa laiskuuttani vedinkin improbatureita )Minulla ei silti ole minkäänlaista tarvetta luoda mitään! Enemmän minua olisi kiinnostanut akteeminen opiskelu,mutta kun nuorena vaan laiskottelin ja biletin:(
Jo ala- luokilla,tämä huolettomuuteni elämää kohtaan oli näkyvissä,käyttätyminen oli 10,mutta huolellisuus 8 .Olen tällainen Helvi Huithapeli,kaikki on kuin juosten kustu,siitä saan kiittää erikoisia aivojani,Ei ole ihme jos en niissä käytännön läheisissä töissä menestynyt,aina tuli kenkää,Sitten samaan henkeen suoritin avoimessa yliopistossa kirajallisuustieteen opinnot,tentin läpi koko kirjallisuustieteen persuopinnot ,kaikki läpi.Eli siis ei osaa pestä vessanpönttöjä tarpeeksi nopeasti ja huolellisesti samaan aikaan,mutta tenttii yliopistolla koko kirjallisuustieteen! Jo on boheemia!
Minusta olisi tullut kirjastovirkailija,jos olisin yliopistoon avoimen väylää pitkin päässyt.Olisin halunnutt työskennellä kulttuurin parissa.Viimeistä kertaa ennen viittäkymmentä ikä vuotta yritän yhtään mitään.Nyt keskityn rentoutumaan ja nautiskelemaan eläkepäivistä,kun se kerran on minulle mahdollista.
Muistan vielä yöelämästä silloin aikoinaan nuoruudessani erään miehen tokaisseen minulle:"Miten sä voit ajatella noin ihanasti,mä haluan naida sun aivojasi!"Tämän kohteliaisuuden muistan ikuisesti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskalainen kirjailija Virginia Despentes kirjassaan Vernon Subutex toteaa:"Parhaimmat mimmit ovat kundeja"
Ja tämä kaiken kerron vain siksi,että ole hieman kunnian ja arvostuksen kaipuinen.En ole pelkkä tytön raasu vailla mies seuraa,vaan ennen teitä elänyt mummukka.Olen elänyt ainakin kahden ihmisen edestä,siltä minusta tuntuu.pidän hiljais- elostani sillä elän vanhuuttani,tahti hidastuu,vaikka edelleen kotona technoilenkin yksinään kotitöiden lomassa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli minulla aikoinaan suunnitelmissani kirjoittaa kirja .Soitinkin wsoy.lle ja luin otteen kirjastani,Kustannustoimittaja sanoi:"Ei hullumpaa,kirjoita lisää!",mutta en laiskuuttani jaksanut kirjoittaa enempää ja sitten se unohtui .Ei apurahat paina päälle,joten luovuin hommasta , lähinnä laiskuuttani.Kirjoitan nykyään vain päiväkirjaani.
Olen ehkä liian tyytyväinen oloihini nyt eläkeellä ollessani,kun mitään ei tarvitse välttämättä tehdä.No kun on näin laiska,jonka koenkin pahimmaksi kuoleman synnikseni.Huomenna ajattelinkin mennä kiirastorstain Jumalanpalvelukseen laiskuuden synti mielessäni,toivottavasti Jumala on armollinen ,minullekin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putous-ohjelmassa oli tänä vuonna hyvä sketsi omaishoitajasta ja hänen hoidokistaan"liian laiskasta ihmisestä"se oli hänen diagnoosinsa."Vietkö roskat? kysyy omaishoitaja,johon hoidettava:"Tiedätsä,kun mä en jaksa!"Hitto kun nauratti:)
Mä olen. Olen esim. työssäni (it-alalla) aina tiennyt, ettei huvita tavoitella olla mikään kova guru, vaan nimenomaan haluan olla sellainen perustekijä joka saa helppoja avustavia hommia, koska silloin on vähemmän stressiä ja ne on helpompia hommia. En halua rasittaa aivojani työllä liikaa. Mutta tälläkin meiningillä yli 20 vuotta tullut alan töissä oltua, ja nostettua hyvää palkkaa. Olen kova optimoimaan, optimoin palkan ja vaivannäön suhdetta niin että paljon palkkaa, vähän vaivannäköä :D
Enkä koe tosiaan mitään tarvetta muuttua. Ei mua vaan kiinnosta tavoitella mitään erityistä. Nautin pelkästä olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä varmasti vaikutin siltä että halusin vain laiskana päästä helpolla. Ehkä joissain tilanteissa vaikutan siltä edelleen. Syy oli kuitenkin toinen: en uskaltanut tehdä asioita, arvelin etten osaa ja että saan vain haukkuja ja nöyryytystä. Tämä johti sitten siihen, etten todella oppinut monia ihan perustaitoja, kun en uskaltanut edes yrittää. On vaikeaa olla kaltaiseni perfektionisti, kun kokee ettei osaa.
Vasta ensimmäisessä pysyvämmässä työpaikassa joku sanoi jotakin mikä käänsi ajatukseni. Muistaakseni hän sanoi vain, että olen reippaan ja luotettavan työntekijän oloinen. Sain vastuuta ja työ oli yksintyöskentelyä. Siinä sitä sitten oppi ja teki myös varmasti aivan kamalia virheitä, mutta minusta tuli tosi reipas työntekijä. Jossakin vaiheessa itseensä luotti jo niin paljon, että uskalsi toimia myös silloin kun joku oli katsomassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessahan pitää raataa ja tämä ihmetytti jotain tutkijaakin.
Eli kokoajan on pelko että kaikki romahtaa jos et raada!
Miksi tämän elämän pitäisi olla aina ilotonta raatamista.Siiten vielä väitetään ,että suomalaiset on maailman onnellisin kansa .Propagandaa,sanon minä!Tai ehkäpä jotkut nauttii koko ajan höösäämisestä? Minusta ainakin tuli onnellinen vasta eläkkeellä!"kuule työ on aikuisen ihmisen leikkiä"Olen kuullut sanottavan .Ei vaan leikki on aikuisen ihmisen leikkiä!Sanon minä!
Olen helpon elämän perään.Tympäisee kun täällä pitäisi aina kilpailla jostakin.En ole erityisemmin kilpailuviettinen.Ei ole niin sanotusti ikinä tarvinnut karkkipussista tapella,minulla on aina ollut karkkipussini.
Se mikä olisi helppoa on harvemmin saamisen ja tavoittamisen arvoista.
Tavallaan yritän päästä mahdollisimman helpolla ja tehdä mahdollisimman vähän työtä. Mutta se mitä pidän "pohjatasona" omalla kohdallani taitaa olla varsin korkealla ja olen ylitunnolliseksi kasvatettu. Lopputulos helpolla pääsemisestäni ei luultavasti yllä (tai siis laske) edes siihen mitä yleisesti pidetään normaalina suoritustasona. En ole tästä todellakaan ylpeä vaan jopa fyysinen terveyteni on kärsinyt ja kärsii tästä suorituspakosta. Pyrin jatkuvasti vähempään mutta olen vielä kaukana järkevästä tasosta.
Mutta kun olen niin äärimmäisen mukavuuden haluinen ja patalaiska,johtuen juuri aistiyliherkkyydestäni,kun en pysty sietämään epämukavuutta kovin pitkään.Lähinnä kaikki ruumillinen työ on minulle vastenmielistä.
Minulla on myös putkinäkö -ja huomiokyky,katselen asioita suurpiirteisesti ja hajamielisesti,kahdesti laaseroidulla silmilläni.en näe metsää puilta,ei ole sllmiä selässä.