Lue keskustelun säännöt.
Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
31.03.2020 |
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Olen ja ainakin toisiaan olen ollut. Terapiassa olen ymmärtänyt, että tuo on perujaan siitä, että olen kasvanut mielenterveysongelmaisen ja ylikriittisen äidin valvovan silmän alla. Minun on ollut vaikea tehdä tai yrittää mitään itse, koska olen pelännyt raivoa siitä, että teen taas kaiken väärin. En ole uskonut, että minusta olisi tuon kummempaan.
Jotenkin olen elämässä rämpinyt eteenpäin. Ei tosiaan kaikkien tarvitse olla ahkeria uraohjuksia, mutta jos ei jaksa tai pysty tekemään töitä itselleen tärkeiden asioiden eteen, ei elämäkään ole kovin kummoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunisti ja porvari kättelevät toisiaan onnitellen,he ovat voittajia!Ja tiedättekö mitä? Googletin tässä taannoin,kommunismi ja laiskuus korreloivat keskenään!
Uskallan olla tätä mieltä yli viisikymppisenä:)
En. Olen ihminen, joka onnistuu tekemään itselleen ongelman kaikesta.
Siis ap:n kertomus ei todellakaan vaikuta siltä että yrittää päästä helpolla. Kaikki tahmeaa ja tappelemista ja ajan hukkaamista.
Minä tein mukisematta ne vähät kotityöt joten sain rahaa ja vapaa-ajalla tein kaikkea kivaa. Kesätöistä sai rahaa ja helpoista oli vain tehdä ja olla näkymätön. Aikuisena asuin vuokralla työpaikan lähellä joten matkoihin ei mennyt aikaa, kodin järjestän niin että on helppo siivota jne.
Eli yritän päästä helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen alimman resistensin tietä. Jos joutuu kauheasti uurastamaan onko se silloin se paras vaihtoehto?
Se onkin mielenkiintoista, että tälle path of least resistance ei ole olemassa kunnollista suomenkielistä termiä.
Kommunistin pääoma on lukeneisuus ja,sivistyneisyys,sydämen sivistyksen omaava .Ovat minulle tärkeämpiä asoita kuin vaurastuminen:)Vapaa-aika,jolloin saan lukea ihania kirjoja,kuunnella musiikkia, katsella elokuvia ja sarjoja harrastaa kulttuuria ylipäätään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kapitalismi toki siunataan Raamatussa,muta tietyin reunaehdoin,että verot maksetaan ja heikoimmista pidetään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Kapitalismi toki siunataan Raamatussa,muta tietyin reunaehdoin,että verot maksetaan ja heikoimmista pidetään huolta.
En minä ole mikään kapitalismin ihannoija, vaikka teenkin työni hyvin ja kannan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman syntini onkin laiskuus:)
Ja se taas johtuu aistiyliherkkyydestäni,kun kaikki ruumillinen rasite ja kuormitus sattuu,kun haluaisi vaan päästä nopeasti mukavuusvyöhykkeelle tyydyttämään kaikkia ruuminsa tarpeita:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrän miksi koululiikunta oli minulle niin vastenmielistä,kun joka paikkaan sattui,eikä heikkko ruumiini kestänyt rasitetta,vaikka sitten myöhemmin elämässäni löysin joogan ja pilateksen ja uimisen ,joiden harrastaminen tuottaa mielihyvää.Tai sitten ,.että olin 19-vuotiaana Roostersin cheerleader ja osoitin poikkeuslahjakkuutta lajissa.Onko aina pakko kilpailla? Ja voisiko koululiikunta opettaa tyttömäisille tytöille jotain pehmeämpää liikuntaa ja yksilölajeja?
Minulla on yliliikkuvat nivelet,joka sekään ei ole ihan normaalitila,siksi kai joogasta nautinkin,ainakin se tuottaa mielihyvää vastapainoksi sille,että muutoin vain laiskottelen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän elokuussa 52 ja spagaatti menee edelleen molempiin suuntiin,olisipa koululiikunta kannustanut minua enemmän löytämään lajini:)
Haluaisin olla voimiltani vahva,että voisin osallistua erikoisjoukkoihin,mutta olenkin pieni ja pyöreä:)katsomme usein mieheni kanssa ohjelmaa.Kyllä tulisi itku jo ensimetreillä:)Mieheni usein kiusoittelee minua ja sano,että hän ilmoittaa minut ohjelmaan:)
Mun ei tarvi tiskata, kun laitan vain joka päivä pannulle uutta ja syön siitä suoraan.
Tietysti ihme ,että olen vielä hengissä rajun ja villin nuoruuteni eläneenä:Ainoa ruumillinen ponnistus nuoruudessani 25-30 vuotta sitten oli keikkuminen ja tanssahtelu technoklubeilla aamuyöhön,tupakka kärysi huulessani,en ollut hengästynyt enkä väsynyt:) Laulujen lunnaat!
Kroppani on ihan lopussa!Koskakohan aletaan tehdä sellaisia elinsiirtoja ,että minun sievä pääni voitaisiin liittää toiseen vähän terveempään vartaloon!
Minulla on kauniin äitini pää,mutta isäni suvun sairas vartalo.
En. Olen ihminen, joka haluaa tehdä kaiken hyvin. Erittäin vastuuntuntoinen, fiksu ja tarkka.