Lue keskustelun säännöt.
Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
31.03.2020 |
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Oon. Oli niin rankkoja aikoja muinoin... Eipä jaksa enää hötkyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä.olen äärimmäisen hemmoteltu!Vanhempani olivat ensimmäiset curling-vanhemmat niinikään!Kaikki rypyt siloiteltiin ja kyllä tiedän olevani etuoikeutettu!
Minun lapsuus ja nuoruus oli kauhean ankara, koko ajan piti suorittaa ja olla muille mieliksi ja tottelemattomuudesta sai selkäsaunan. Sitten aikuisena kun tajusin että ei enää tarvi suorittaa, romahdin täysin, ja nyt minulla ei ole juuri mitään itsekontrollia tehdä epämiellyttäviä asioita. Aiemmin en esimerkiksi tiskannut astioita jos ei jaksanut ja söin likaisilta lautasilta. Kerran olin muutaman kuukauden talviaikaan ilman kattolamppua, pelkän liesituulettimen lampun varassa, koska ei huvittanut mennä kauppaan. Töissä asiakkaat ja pomot koen tarpeeksi auktoriteeteiksi että siellä on edelleen pakko suorittaa jonkin verran, vaikka menenkin siitä missä aita on matalin.
Kaikkihan olisi kohdallani muutoin hyvin,ellei yhteiskunta leimaisi toimettomuuteni miltei rikolliseksi.En tiennytkään,että minusta on näin kivaa olla rikollinen!
Jatkuva syyllisyys kalvaa minua.Luterilainen työmoraali,joka kalvaa sisimpääni,ei anna rauhaa! Ei ihmisen sovi tuolla tavoin nauttia!Miksi ei ?Minä olen hyvään tottunut! Iloton ja ankea luterialisuus!Masentavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on tässä suomalaisessa kulttuurissa,että kaikki on tehtävä vaikeimman kautta.Tuoko se yksilölle jotain perverssiä tyydytystä?.Minun lapsuuden kodissani mentiin ehdottomasti helpoimman kautta ja mukavuus edellä,joten otin pitkään aikuisiällä kaikki itsestään selvyytenä!
Ja tiedän,että elämäni herättää pahennusta ja olenkin oppinut nauttimaan paheksunnasta heittämällä pientä provokaatioita,kun elämääni näin paheksutaan ja siitä ollaaan kateellisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon ,että katsotte lieventävänä asian haarana sen,että olen puoliksi autistin kiirjoilla,Olen lievästi autistinen ja myös erityisherkkä.Vammani ei kuitenkaan koskaan häirinnyt koulun käyntiäni,sillä oli hyvä lukuaineissa,sekä olen lukioni käynyt.Erityisherkkyteni vuoksi,minua suojeltiin ja paapottiiin pitkään lapsuudenkodissan.Vammani ei vaikuta ulkonäkööni,aivoni ovat vain rakenteellisesti erilaiset kuin normaalin ihmisen.Puolisonkin löysin,olen ollut 30 vuotta naimissa saman ihmisen kanssa.
Napanuora oli syntyessäni kiertynyt kaulani ympärille.,äitini on kertonut.Hapenpuute aivoissani aiheutti aivojeni erilaisen rakentumisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin olevani mutta kun luin tekstisi niin en minä nyt ihan tuollainen ole heh :D jotain samaa kuitenkin. Usein pääsen helpolla ilman että tarvitsee yrittää.
Samat fiilikset. Ajattelin että olen sellainen vätys mitä otsikossa haetaan, mutta luettuani aloituksen tulin siihen lopputulokseen että oikeastaan teen aika helvetin paljon liikaa - tilanteenpakosta - ja siksi karsin kaiken turhan pois.
Omaishoitajana joutuu suorittamaan elämää minuuttiaikataululla, niin sitten ei jaksa enää jotain ylimääräistä lapsen koulukavereiden vanhempien järjestämää rientoa, tms. ei-pakolista (mutta sen väliin jättämisestä koituu sosiaalinen rangaistus). Ja tämä siis sai minut ajattelemaan että elän niin että pääsen mahdollisimman helpolla.
Erityisherkkyteni on sekä siunaus,että kirous.Vaikutun esimerkiksii äärimmäsen paljon musiikista,mutta myös elokokuvista ja kirjoista.Musiikin kuuntelu on mielestäni parasta,mitä ihminen voi tehdä selvin päin ja vähän tanssahdella kotitöitten lomassa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ehdoin tahdoin tekisin elämästäni ikävän ja kuluttavan?
Ei elämä ole ikävää ja kuluttavaa, vaikka asioiden eteen näkee vaivaa. Päinvastoin silloinhan elämä tuntuu merkitykselliseltä ja palkitsevalta. Myös muiden auttaminen on ihmiselle hyväksi.
Olen. Avaaja ei tunnu olevan, koska helpolla pääsijäksi haluava ei tuherra noin pitkää avausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiihoitajan työssäni aikoinaan halusin aina lääkevuoroon,kun inhotti vaihtaa vaippoja,Vastuuta oli enemmän,mutta selvisin kaikesta ilman hoitovirheitä ja moitteita
Ei saa päästä helpolla ei. Pitää joutua maailman oksettavimpien rikosten kohteeksi jonka jälkeen voi siirtyä siihen todelliseen maailmaan eikä elää pilvilinnoissa. Noooot.
Ketkä on sitten ne, joilla on oikeus tuollaista opetusta toteuttaa? Heillekin olisi paikallaan pieni opetus.
Mikään ei ole huvittavampaa kun ihmiset opettamassa hyviä asioita ällöttävillä rikoksilla. Melkoinen ristiriita, mutta ihmisethän on loppujen lopuksi ihan helvetin moraalittomia, olkoon missä asemassa tahansa.
En kyllä yhtään tiedä mistä,puhut,mutta mielipide tuokin.
Ei voi tietää,jos kukaan ei tule päin naamaa sanomaan.En osaa lukea ajatuksia!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin arvasin että olet mies.
Töissä tullut hajoiltua juuri kaltaisiisi nuoriin kausi- ja vuokratyöntekijöihin, jotka ovat olleet ehdottomalta enemmistöltään miespuolisia ja hitaita & saamattomia kuin mitkä. Hyvä että muutuit!
Missä olet töissä? Meillä on päinvastoin, nuoret naispuoliset työntekijät/harjoittelijat ovat enemmistö laiskoista ja saamattomista vätyksistä. Mutta uskon että tasan menee noin yleisesti, sekä mies- että naispuolisia "ei huvita" tyyppejä on puolet ja puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ehdoin tahdoin tekisin elämästäni ikävän ja kuluttavan?
Ei elämä ole ikävää ja kuluttavaa, vaikka asioiden eteen näkee vaivaa. Päinvastoin silloinhan elämä tuntuu merkitykselliseltä ja palkitsevalta. Myös muiden auttaminen on ihmiselle hyväksi.
En aio ikinä tehdö työtä missä tulisin vahingossakaan auttamaan ketään.
Ja se piti niin kovasti olla juuri mun hommaa joidenkin mielestä. Hehheh burn in hell.
Ja täytyy myöntä,etten erityisemmin olisi tänne edes halunnut syntyä,jos täällä on koko ajan uurastettava veren maku suussaan!Lapsuuden perheessäni minun ei annettu ymmärtää,että yhteiskunta on vankila,sain keskittyä olemaan lapsi ja leikkimään.Kiitos ihanien vanhempieni.Että edes lapsuudessan sain tuudittautua siihen illuusioon,että maailama on oikeasti mukava paikka olla ja elää!Nyyh!