Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
31.03.2020 |
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Voi kuulkaa,sillon kun mummukka oli nuori,niin silloin biletettiin!Kun se bilettämien alkoi jo kasarilla alaikäisenä.Niin biletettiin,että nyt yli viisikymppsenä ollaankin siiten melkein pyörätuolissa.Hauskaa oli,mutta epäterveellisen nuoruuden siivittämänä olenkin kohta pyörätuolissa.Musiikki vinkki :Skatt bross :walk the nigt/(se missä Al Pacino on gaydiskossa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa oirehdintaa oli mullakin, mutta ydinsyy oli ihmiskammo johtuen kiusaamisesta ja syrjinnästä sekä PTSD. Olin kuin pupu pää pensaassa.
Joo traumataustalta kuulostaa tämä ap:nkin tarina. Olisi kaivannut huolenpitoa, jota ei saanut.
Henki oli hiuskarvan varassa nuoruudessani monta kertaa! Aika kultaa muistot!Ah,nuoruus!
Aivan mahtava kirjoitus! Mukava päästä kurkistamaan toisen ihmisen elämään tällä tavoin. Itse olen varmaan sellainen kevytsluibailija, mutta yritän esim. tahallani tehdä kaikki ikävimmät asiat ensin pois kuleksimasta.
Kaupan kassan vakanssia minulle on turha ehdottaa,vain sen vuoksi,että olen kohta likuntakyvytön.Jos asakas tulee minulle aukomaan päätään ,hän saa hyvin nopeasti minulta palautteen ja kohta hän saakin päällensä kaikki ostamnsa tavarat ,jotka paiskaan tämän onnettoman asiakkaan päälle.Ei ole tarpeeksi pitkää pinnaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän viattoman näköisen mummukan vauvanaama kätkee sisäänsä maailman naisen.Paljon matkustellut paljon maailmaa nähnyt,kukapa minusta uskoisi!:D
Kun yli 10 vuotta sitten täytin 40,löin niin sanotusti luukut kiinni.Ajattein,että minulle on elämässäni tapahtunut niin paljon,että toivon,ettei minulle tapahdu enää yhtään mitään.Nyt tätä hilajiseloa viettäen eläkkeellä mieheni kanssa ainoastaan kuolemaa enää odotellen.Live fast die young!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkillä ollessani usein lullaan,että olen tytön raasu vailla mies seuraa.Joskus nuorekas ulkonäkökin voi olla kirous.Olen jo sen vaiheen elänyt elämässäni,että kuljen rakkaani kanssa käsikädessä lenkillä, noin 30 vuotta sitten!
Kiitos ,että saan rauhassa jäädä mummoutumaan tänne, kun ei sille ikääntymiselle mitään voi!Fysiikkani brakaa!Elän vanhuuttani.Kaikki on jo koettu.Been there ,done that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä päivänä teen minimin. Koti on minimalistinen. Siivouslista tarkoittaa sitä, että siivoan päivässä vähän, lika ei pääse jämähtämään.
Työt hoidan kunnolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, päinvastoin.
Olen lapsesta asti asettanut itselleni tavoitteita ja saavuttanut ne. Täytyy sanoa etten pystyisi itseäni peilistä katsomaan jos olisin koko elämäni mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun on asettanut tavoitteita ja tekee töitä niiden saavuttamiseksi.
Olet sitonut arvosi suorittamiseen. Hyväksy myös se että tuo on vain yksi tapa elää.
Jep, eikä edes kovin hyvä tapa elää. Surullisia ovat nämä ihmiset, jotka luulevat että pitää suorittaa koko ajan jotta on minkään arvoinen. Joku lapsuuden trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Toisaalta jos innostun jostain omasta vapaa-ajan touhustani, niin sitä voin kyllä tehdä vaikka syömättä ja nukkumatta.
Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että mikä inspiroi ja kiinnostaa aidosti. Kuten aloittajan esimerkissäkin, kun sai riittävästi vastuuta niin alkoi maistua.
Mulla meni toisinpäin kuin ap:lla, kasvoin siihen uskomukseen, että kärsi kärsi niin kirkkaimman kruunun saat. Kolmesti poltin itseni loppuun enkä niistäkään malttanut itseäni kunnolla kerätä kasaan, kun piti vain suorittaa, suorittaa tai en ollut minkään arvoinen. Lopulta kroppa tilttasi totaalisesti, sen jälkeen ei ole sitten ollut toimintakykyäkään enää paahtaa menemään samalla tavalla. Todellakin menen nykyään sieltä, mistä aita on matalin, jos ylipäänsä viitsin vaivautua tekemään yhtikäs mitään muuta kuin aivan pakollisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakollista on minulle kävelylenkit ja jumppa. Jooga asanoihin en enää yliviisikymppsenä taivu, vielä 10 vuotta sitten olin virtuoosi joogassa. Uimisestakin tykkään! Sitten tuli vaihdevuodet.Jos en liikkuisi yhtään,olisin pian vuode potilaana ja sitä myöten vaipoissa ja sen jälkeen hengetönnä.
Oletettu laiskuus on usein sietämistä, heti lapsesta asti energiaa kuluu pelkäämiseen. Väistän kyllä raskaita asioita. Liikaa pidetty puun ja kuoren välissä, teet miten vaan se on väärin.
Minä mutta käyn töissä, koska päivät kuluvat siten kaikista helpoiten, nopeiten, pitkät vapaat ovat kuluttavia.
Jooga oli aikonaan niitä ainoita asioita joista nautin fyysiseti.Nyt minusta ei enää joogasaleille ole,teen vain helppoja jooga ohjelmia kotona youtubesta.
Iltaa en jaksaisi enää kenenkään kanssa viettää ,niin perusteelisesti olen elämässäni saanut pitopöydissä istua syömässä ja juomassa.Enkä varsinkaan bilettää!Ihanaa olla kotona!
Kylläpä jumppa tekikin hyvää.Vaikka olen aina ollut aika epäliikunnallinen,nautin nyt vanhana mummona liikkestä.Veri lähtee kiertämään,illalla lenkki sauna.Nautin liikunnasta enemmän mitä tein cheerleader aikoina Roostersissa vuonna 1990:D
Alue: Aihe vapaa
Minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi,kun olen tällainen vauvanaama.Täytän elokuussa 52! Odotukset itseäni kohtaan ovat silloin samat kuin nuoremmille ihmisille,valitettavasti.