Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista ettei biologisten vanhempien menettäminen vaikuta negatiivisesti lapsen elämään?
28.12.2023 |
Eräs tuttavani jolla näin on tapahtunut lapsuudessa väittää näin. Hän on ollut tapahtuma-aikaan alle kouluikäinen eikä puhu biologisista vanhemmistaan vanhempina. Hän ei halua pitää yhteyttä biologisiin sukulaisiin vaikka nämä on yrittäneet ja kaikki muutkin on kertoneet liten tärkeää olisi pitää yhteys biologisten vanhempien sukuun.
Kommentit (14)
No eihän tuon aloituksen kuvauksessa biologisten vanhempien menetys ole mitenkään käsitelty tai ok asia. Päinvastoin: aihe on niin kipeä, ettei siitä voi edes puhua eikä pitää elämässään mitään, mikä viittaisi edesmenneisiin vanhempiin. Käsittelyä ei ole tehty yhtään, se on väistämättä tulossa. Joko se tai romahdus. Väistämättä tuollainen mörkö vaikuttaa elämään muutenkin esim. hylkäämisen pelkona, tarrautumisena muihin, liiallisena itsenäisyytenä ja avun pyytämisen vaikeutena, jyrkkinä asenteina muihin jne. jne.
Kannattaa muistaa, että ihmiset sanovat yllättävän usein asioita, jotka ovat päinvastoin kuin totuus. Niin aloittajankin kaveri tekee. Denial on vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuon aloituksen kuvauksessa biologisten vanhempien menetys ole mitenkään käsitelty tai ok asia. Päinvastoin: aihe on niin kipeä, ettei siitä voi edes puhua eikä pitää elämässään mitään, mikä viittaisi edesmenneisiin vanhempiin. Käsittelyä ei ole tehty yhtään, se on väistämättä tulossa. Joko se tai romahdus. Väistämättä tuollainen mörkö vaikuttaa elämään muutenkin esim. hylkäämisen pelkona, tarrautumisena muihin, liiallisena itsenäisyytenä ja avun pyytämisen vaikeutena, jyrkkinä asenteina muihin jne. jne.
Kannattaa muistaa, että ihmiset sanovat yllättävän usein asioita, jotka ovat päinvastoin kuin totuus. Niin aloittajankin kaveri tekee. Denial on vahva.
Millä tavalla se biologisten vanhempien menetys pitäisi sitten käsitellä?
No jos alle kouluikäisenä, niin muistoja ei ole niin paljon kun jos vaikka menettää vanhemmat 15 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuon aloituksen kuvauksessa biologisten vanhempien menetys ole mitenkään käsitelty tai ok asia. Päinvastoin: aihe on niin kipeä, ettei siitä voi edes puhua eikä pitää elämässään mitään, mikä viittaisi edesmenneisiin vanhempiin. Käsittelyä ei ole tehty yhtään, se on väistämättä tulossa. Joko se tai romahdus. Väistämättä tuollainen mörkö vaikuttaa elämään muutenkin esim. hylkäämisen pelkona, tarrautumisena muihin, liiallisena itsenäisyytenä ja avun pyytämisen vaikeutena, jyrkkinä asenteina muihin jne. jne.
Kannattaa muistaa, että ihmiset sanovat yllättävän usein asioita, jotka ovat päinvastoin kuin totuus. Niin aloittajankin kaveri tekee. Denial on vahva.
No jopas on tulkinta. Mistä ihmeestä vedit tuollaiset johtopäätökset? Miten sinun mielestäsi biologisten vanhempien menetys pitäisi käsitellä?
Olen itse menettänyt molemmat biologiset vanhemmat varhaislapsuudessa ja ainoat vanhemmat jotka minulla on olleet on ne joiden kanssa olen elänyt. Biologinen isä kuoli ollessani 1-vuotias eikä minulla ole ollut koskaan mitään tunneyhtettä häneen, vertautuu ihan ventovieraaseen ihmiseen. Samasta syystä minulla ei vaan ole koskaan ollut kiinnostusta pitää yhteyttä hänen perheeseensä tai sukuunsa.
Ainoa biologinen sukulainen jonka kanssa olen ollut tekemisissä oli biologisen äidin äiti. Tämä kuitenkin asui ulkomailla eikä muita oikeastaan ollut. Biologisella äidillä oli isänsä puolelta sisko jota en tunne eikä he olleet yhteydessä keskenäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä laittoi itsensä narun jatkeeksi kun olin alle 2-vuotias tämän jälkeen aina välillä oli jos jonkinlainen isäpuoli jotka olivat minulle äidin kavereita en minä osannut/oppinut pitämään heitä sellaisina että kuuluisivat meille mutta väkivalta, mustasukkaisuus ja toisen hyväksi käyttö tuli tutuksi jopa niin tutuksi että aloin ajatella että tuollainen on normaalia elämää
Kaikista eniten on satuttanut se kun äiti kertoi että silloin kun minun isä tappoi itsensä niin sen takia on ostanut minulle leluja ym. krääsää että en oppisi kaipaamaan ja joka kerta kun olen tuon kuullut on se satuttanut joka kerta enemmän
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuon aloituksen kuvauksessa biologisten vanhempien menetys ole mitenkään käsitelty tai ok asia. Päinvastoin: aihe on niin kipeä, ettei siitä voi edes puhua eikä pitää elämässään mitään, mikä viittaisi edesmenneisiin vanhempiin. Käsittelyä ei ole tehty yhtään, se on väistämättä tulossa. Joko se tai romahdus. Väistämättä tuollainen mörkö vaikuttaa elämään muutenkin esim. hylkäämisen pelkona, tarrautumisena muihin, liiallisena itsenäisyytenä ja avun pyytämisen vaikeutena, jyrkkinä asenteina muihin jne. jne.
Kannattaa muistaa, että ihmiset sanovat yllättävän usein asioita, jotka ovat päinvastoin kuin totuus. Niin aloittajankin kaveri tekee. Denial on vahva.
Sinä et voi sitä tietää, eikä voi aloittajakaan. Se ettei pidä yhteyttä ei vielä itsessään kerro yhtään sen enempää. Siellä voi olla taustalla paljon sellaista mitä muut ei osaa ottaa huomioon.
Minut on adoptoitu ja olen usein saanut kuulla siitä miksen etsi tietoa biovanhemmista tai miksei minua kiinnosta. Minusta se on jotenkin huvittavaa. Enhän minäkään kysele ystäviltäni että miksei nämä käy isänsä luona useammin tai kalassa hänen kanssaan. Tai että miksei nämä etsi tietoa isosetänsä elämänvaiheista tai ota yhteyttä pikkuserkkuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hänen pitäisi puhua biologisista vanhemmista vanhempina kun nämä ei hänelle selkeästä sitä ole olleet?
Millä tavoin se kytkeytyy muiden ihmisten bisneksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin olisi tärkeää pitää yhteys adoptoidun ja biologisen vanhemman välillä?
Leikitte PERKELEET liian vakavilla aiheilla täällä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jättää niin syvät jäljet, että ne ylettyy viellä seuraavaankin sukupolveen vuosikymmenien jälkeenkin.
riippuu henkilöistä mikään ei oo mustavalkoista
Pitää. Kumpikaan vanhemmistani ei halunnut minua vaan jäin 6 vuotiaana isäni exälle. Minulla oli elämässäni välittäviä aikuisia ja sisaruksia ja terve perusta, josta ponnistaa alkoholisti vanhempien sijaan.