Oliko 1980-luku paratiisi?

mulle tulee aina todella hyvä (nostalginen) olo kun kuuntelen 80 luvun musiikkia tai katson niitä leffoja siltä aikakaudelta. tai ihan vaan katson kuvia kuinka jenkeissä ihmiset pukeutuivat. kyllä täytyy sanoa että musiikki oli ainaki aidompaa silloin! ja kaikki disney-leffat. pikkujutuista ei pahoitettu mieltä kuin nykyään.. mutta kyllä sovinismia ja epätasa-arvoisuutta oli toki enemmän

Oli se 1980 luvun loppua Huippua ! Se oli sitä kuuluisaa JUPPI aikaa...

Työttömyys aste oli 4% ja työpaikkaa pystyi vaihtamaan ruokatunnilla. Minulla oli 3 työpaikkaa samaan aikaan.

Ja Uusia autoja myytiin silloin eniten Suomessa ja TM lehdessä oli jopa Juppi auto testi !

Mukana BMW, Audi, MB, Peugeot ja Volvo.... ;-)

Kyllä oli.

Vastaavaa aikaa ei ole ollut eikä ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli. Töitä ja rahaa riitti ja hauskaa pidettiin. Muoti oli hulvatonta, etelänreissut legendaarisia ja musiikki mukavan letkeää pop-rockia. Ei ollut ahdistusta, lamaa, ilmastohysteriaa eikä huolta huomisesta.

Mikä bändi tai artisti tekee nykyään yhtä hyvää musaa kuin 1980-luvulla teki? Tota ööö... Ei mikään eikä yksikään.

Kun meni kysyy töitä, pääsi heti töihin. Seitkytluvulla meni vielä paremmin töiden suhteen, kun ei ollut ysärin alun lama nurkan takana vaanimassa. Kerkes vielä säästää ja rakentamaan oman talon, ennen kuin lama tuli ja pisti kaiken sileeks. Moni onnistui.

1971 oli paskin mahollinen rako mennä syntymään tähän maahan. Just ku oli koulut käyty, niin tuli se helvetin lama ja sen alan duunit läks, mihin just olit kouluttautunut. Sitten 1992, kun pääsi armeijasta, ja lähti tyänhakuun, niin tyän saanti kariutui aina siihen, kun ikää olis pitänyt olla alle 20 vee ja takana jo 25 vuoden tyäura. Ei ihme, että työttömiä oli helvetisti. Nykyään jo ikä suojelee töihin joutumiselta.

1980-luvun musiikkihan oli aivan kamalaa. Se hirveä konemainen rumpusoundi. Typistetyt, yksinkertaistetut biisti. Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Jos sai työpaikan, se koeajan jälkeen yleensä vakinaistettiin!, Koeajan potkuihin piti olla muukin syy kuin vain vääränväriset hiukset, vääränväriset kengät tai väärä murre!

Ennen muinoin oli olemassa sellainen sääntö että 3 kuukauden harjoittelun jälkeen työntekijälle piti ruveta maksamaan minimipalkkaa eikä sitä harjoittelua vain jatkettu loputtomiiin.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.

Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.

1980-luku oli ankeaa tylsää aikaa jolloin ei ollut edes suuria aatteita, edistysuskokin oli jopoissa kun ympäristöongelmat olivat tiedossa. Ilmastomuutoksen kehitys - joka toteutunut - kuului kouluopetukseen, metsät kärsivät happosateista ja harsuuntuivat, keskieuroopassa oli valtavia saasteongelmia, Rhein ja Saksa myrkkyskandaaleja täynnä, järvet happamoituivat. Helsingin uimavedet olivat hirveässä kunnossa, uimarannat kiinni, vaikka sinilevästä ei vielä tietoa. Näistä moni paikallinen ongelma on itseasiassa korjautunut, että siihen nähden ollaan menty parempaan.

Assburger kirjoitti:

Kyllä itäblokin maat olivat suljettuja, niistä eivät kansalaiset vapaasti päässeet muuttamaan pois halutessaan.

Valtion arvostelu toi ongelmia ko. maiden asukkaille.

Suomi ei ollut suljettu maa, vaikka Neuvostoliittoa myötäilikin.

Täältä sai vapaasti muuttaa ja matkustaa.

Toki rajamuodollisuudet olivat raskaammat ennen eu:ta ja matkustaminen oli vähäisempää alhaisemman elintason vuoksi.

Lentoliput olivat kalliita.

Täällä sai valtiota ja poliitikkoja arvostella. Irwinin "Haistakaa paska koko valtiovalta" saattoi olla Ylellä soittokiellossa, mutta siinäpä se.

Kuinka joku voi niputtaa Suomen samaan kastiin DDR:n tai Neuvostoliiton kanssa?

Olet oikeassa. Olin lapsi 1980-luvulla ja oma perheeni matkusti lomille ulkomaille vähintään kerran vuodessa, usein kaksi. Muutenkin maailma oli täysin auki mennä ja tulla.

Oli täysin erilaista kuin suljetuissa kommunistisissa maissa.

Ja kyllä Neuvostoliittoa aivan vapaasti arvosteltiin ja kauhisteltiin 80-luvulla ja tiedettiin todellisuus siellä. Valtionjohto oli varovainen, mutta ei tuo muuten näkynyt.

Oli. Silloin ei ollut syntyneet kaikenlaiset kusipäät vielä.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kyllä itäblokin maat olivat suljettuja, niistä eivät kansalaiset vapaasti päässeet muuttamaan pois halutessaan.

Valtion arvostelu toi ongelmia ko. maiden asukkaille.

Suomi ei ollut suljettu maa, vaikka Neuvostoliittoa myötäilikin.

Täältä sai vapaasti muuttaa ja matkustaa.

Toki rajamuodollisuudet olivat raskaammat ennen eu:ta ja matkustaminen oli vähäisempää alhaisemman elintason vuoksi.

Lentoliput olivat kalliita.

Täällä sai valtiota ja poliitikkoja arvostella. Irwinin "Haistakaa paska koko valtiovalta" saattoi olla Ylellä soittokiellossa, mutta siinäpä se.

Kuinka joku voi niputtaa Suomen samaan kastiin DDR:n tai Neuvostoliiton kanssa?

Olet oikeassa. Olin lapsi 1980-luvulla ja oma perheeni matkusti lomille ulkomaille vähintään kerran vuodessa, usein kaksi. Muutenkin maailma oli täysin auki mennä ja tulla.

Oli täysin erilaista kuin suljetuissa kommunistisissa maissa.

Ja kyllä Neuvostoliittoa aivan vapaasti arvosteltiin ja kauhisteltiin 80-luvulla ja tiedettiin todellisuus siellä. Valtionjohto oli varovainen, mutta ei tuo muuten näkynyt.

Ja silloinhan nuoret kävivät Interraililla. Matkustaminen oli ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

mulle tulee aina todella hyvä (nostalginen) olo kun kuuntelen 80 luvun musiikkia tai katson niitä leffoja siltä aikakaudelta. tai ihan vaan katson kuvia kuinka jenkeissä ihmiset pukeutuivat. kyllä täytyy sanoa että musiikki oli ainaki aidompaa silloin! ja kaikki disney-leffat. pikkujutuista ei pahoitettu mieltä kuin nykyään.. mutta kyllä sovinismia ja epätasa-arvoisuutta oli toki enemmän

Sama itselläni. Silloin oli iloista ja optimistista. Oli varakasta ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli. Töitä ja rahaa riitti ja hauskaa pidettiin. Muoti oli hulvatonta, etelänreissut legendaarisia ja musiikki mukavan letkeää pop-rockia. Ei ollut ahdistusta, lamaa, ilmastohysteriaa eikä huolta huomisesta.

Mikä bändi tai artisti tekee nykyään yhtä hyvää musaa kuin 1980-luvulla teki? Tota ööö... Ei mikään eikä yksikään.

Kun meni kysyy töitä, pääsi heti töihin. Seitkytluvulla meni vielä paremmin töiden suhteen, kun ei ollut ysärin alun lama nurkan takana vaanimassa. Kerkes vielä säästää ja rakentamaan oman talon, ennen kuin lama tuli ja pisti kaiken sileeks. Moni onnistui.

1971 oli paskin mahollinen rako mennä syntymään tähän maahan. Just ku oli koulut käyty, niin tuli se helvetin lama ja sen alan duunit läks, mihin just olit kouluttautunut. Sitten 1992, kun pääsi armeijasta, ja lähti tyänhakuun, niin tyän saanti kariutui aina siihen, kun ikää olis pitänyt olla alle 20 vee ja takana jo 25 vuoden tyäura. Ei ihme, että työttömiä oli helvetisti. Nykyään jo ikä suojelee töihin joutumiselta.

1980-luvun musiikkihan oli aivan kamalaa. Se hirveä konemainen rumpusoundi. Typistetyt, yksinkertaistetut biisti. Järkyttävää.

Ei se 1980-luvun musiikki ollut pelkkää rumpusoundia vaan monet ns. hevibändit olivat todella suosittuja: Rainbow, Whitesnake, Iron Maiden, Def Leppard, Guns N' Roses ja monet muut. Bruce Springteen oli varmaankin suosion huipulla samoin kuten The Police ja Sting, Dire Straits, John Mellencamp, Prince jne. Monet jo 1960-luvulla aloittaneet bändit olivat  edelleen hyvissä voimissa kuten The Rolling Stones. Noista 1980-luvulla aloittaneista artisteista edelleen suhteellisen suosittuja ovat mm. U2, Madonna ja Kylie Minogue, jotka tekevät vieläkin isoja kiertueita ja julkaisevat uutta musiikkia. Aerosmith teki ison comebackin 1980-luvun puolivälin jälkeen ja Deep Purple koottiin uudelleen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.

Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.

1980-luku oli ankeaa tylsää aikaa jolloin ei ollut edes suuria aatteita, edistysuskokin oli jopoissa kun ympäristöongelmat olivat tiedossa. Ilmastomuutoksen kehitys - joka toteutunut - kuului kouluopetukseen, metsät kärsivät happosateista ja harsuuntuivat, keskieuroopassa oli valtavia saasteongelmia, Rhein ja Saksa myrkkyskandaaleja täynnä, järvet happamoituivat. Helsingin uimavedet olivat hirveässä kunnossa, uimarannat kiinni, vaikka sinilevästä ei vielä tietoa. Näistä moni paikallinen ongelma on itseasiassa korjautunut, että siihen nähden ollaan menty parempaan.

Happosateisiin ja otsonikatoon liittyvät ympäristöongelmat saatiin pääosin ratkaistua ja tehtaille asetettiin tiukempia määräyksiä mm. vesien puhdistuksen suhteen. Suurten aatteiden puolesta intoilu ei välttämättä takaa että todellista edistystä tapahtuisi.

Ihan sellaiset asiat olivat ihania, että työtä arvostettiin, työntekijöillä oli ammattiylpeyttä ja vakituiset työsuhteet. Muistan, että koulussa oli vakituiset keittäjät, siivoajat ja talonmies. Kaikki olivat tuttuja meille lapsille, olivat kaikki iloisia ja mukavia. Ei ollut mitään "paskaduuneja".

Samoin Posti ja pankit olivat täynnä vakituisissa työsuhteissa olevia ihmisiä. Pankissa sai lapsena jo käydä hakemassa säästöpossun ja sen sai jopa käydä tyhjennyttämässä siellä milloin halusi ja tallentaa rahat omalle tilille. Nyt voi vain kuvitella tuollaisesta, että voisi mennä pankin konttoriin ja saada nopeasti palvelua, varsinkin noin pienessä asiassa. Koulukaverini isä oli postinkantaja ja voi miten hienoa se minusta oli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.

Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.

1980-luku oli ankeaa tylsää aikaa jolloin ei ollut edes suuria aatteita, edistysuskokin oli jopoissa kun ympäristöongelmat olivat tiedossa. Ilmastomuutoksen kehitys - joka toteutunut - kuului kouluopetukseen, metsät kärsivät happosateista ja harsuuntuivat, keskieuroopassa oli valtavia saasteongelmia, Rhein ja Saksa myrkkyskandaaleja täynnä, järvet happamoituivat. Helsingin uimavedet olivat hirveässä kunnossa, uimarannat kiinni, vaikka sinilevästä ei vielä tietoa. Näistä moni paikallinen ongelma on itseasiassa korjautunut, että siihen nähden ollaan menty parempaan.

Happosateisiin ja otsonikatoon liittyvät ympäristöongelmat saatiin pääosin ratkaistua ja tehtaille asetettiin tiukempia määräyksiä mm. vesien puhdistuksen suhteen. Suurten aatteiden puolesta intoilu ei välttämättä takaa että todellista edistystä tapahtuisi.

1980- ja 1990-luvullahan Euroopassa ja Yhdysvalloissa se iloinen, optimistinen ja vapautunut ilmapiirihän juuri liittyi vahvasti siihen, että se "suuri aate", eli kommunismi ja Neuvostoliitto kaatuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli. Töitä ja rahaa riitti ja hauskaa pidettiin. Muoti oli hulvatonta, etelänreissut legendaarisia ja musiikki mukavan letkeää pop-rockia. Ei ollut ahdistusta, lamaa, ilmastohysteriaa eikä huolta huomisesta.

Mikä bändi tai artisti tekee nykyään yhtä hyvää musaa kuin 1980-luvulla teki? Tota ööö... Ei mikään eikä yksikään.

Kun meni kysyy töitä, pääsi heti töihin. Seitkytluvulla meni vielä paremmin töiden suhteen, kun ei ollut ysärin alun lama nurkan takana vaanimassa. Kerkes vielä säästää ja rakentamaan oman talon, ennen kuin lama tuli ja pisti kaiken sileeks. Moni onnistui.

1971 oli paskin mahollinen rako mennä syntymään tähän maahan. Just ku oli koulut käyty, niin tuli se helvetin lama ja sen alan duunit läks, mihin just olit kouluttautunut. Sitten 1992, kun pääsi armeijasta, ja lähti tyänhakuun, niin tyän saanti kariutui aina siihen, kun ikää olis pitänyt olla alle 20 vee ja takana jo 25 vuoden tyäura. Ei ihme, että työttömiä oli helvetisti. Nykyään jo ikä suojelee töihin joutumiselta.

1980-luvun musiikkihan oli aivan kamalaa. Se hirveä konemainen rumpusoundi. Typistetyt, yksinkertaistetut biisti. Järkyttävää.

Makuasioita, sanoi musti kun muniaan nuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto sitä rahan määrää ja mitä sillä sai! Se oli kivaa kun lähti ulkomaille niin oikeasti tuntui että niissä maissa on erilaista ja omat erituispiirteet. Nyt se on samanlaista ihan joka paikassa. Samat vaatteet, musiikki, ruoka, kaikki! Eletään muka individualismin aikaa mutta massakulttuuria tämä on enemmän. Siinäkin oli hyvät puolensa ettei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kaikki oli jotenkin auki ja uutta. Kaikilla oli töitä. Huonojakin puolia oli esim luonnon tuhoaminen mielipuolisesti. Nykyään siitä edes varovasti puhutaan.

Se miksi sillä rahalla sai ulkomailla niin paljon johtuin yksinkertaisesti siitä, että muualla oli vielä Suomeakin köyhempää.

Ja suurin osa suomalaisista ei muuten todellakaan matkustellut mihinkään Ruotsia kauemmaksi.

Höpö höpö. Matkustelu alkoi jo 70-luvulla. Me tavallisten perheiden kakarat menimme 17-18v etelään lomalle kesäduunirahoilla jos ei kotoa saanut. Silloin käytiin kerran viodessa etelässä, kävin myös 2 kesänä interrailillä ympäri Eurooppaa. Tukholmassa käytiin 1-2 krt vuodessa. Sitten myöhemmin käytiin Tallinnassa ja kaupunkilomilla. Nykyään matkat ovat halvempia ja tehdään omatoimimatkoja mutta kummasti riitti rahat käydä etelässä. Kaukomatkoja ei silloin niinkään tehty, ainakaan nuoret. Nyt ei vielä tiedä miten matkailu muuttuu koronan takia. Nyt ei ole hinkua mihinkään.

Massaturismihan alkoi jo 1960-luvulla Kanarialle. Mutta onhan täältä aina matkusteltu. Omat sukulaiseni ovat käyneet lomamatkoilla ympäri Eurooppaa säännöllisesti jo ainakin 1900-luvun alusta asti, postikorttien ja kirjeiden mukaan. Toki tämä oli viime vuosisadan alkupuolella mahdollista vain varakkaille ja laajempi turismi ulkomaille alkoi vasta 1960-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Kyllä itäblokin maat olivat suljettuja, niistä eivät kansalaiset vapaasti päässeet muuttamaan pois halutessaan.

Valtion arvostelu toi ongelmia ko. maiden asukkaille.

Suomi ei ollut suljettu maa, vaikka Neuvostoliittoa myötäilikin.

Täältä sai vapaasti muuttaa ja matkustaa.

Toki rajamuodollisuudet olivat raskaammat ennen eu:ta ja matkustaminen oli vähäisempää alhaisemman elintason vuoksi.

Lentoliput olivat kalliita.

Täällä sai valtiota ja poliitikkoja arvostella. Irwinin "Haistakaa paska koko valtiovalta" saattoi olla Ylellä soittokiellossa, mutta siinäpä se.

Kuinka joku voi niputtaa Suomen samaan kastiin DDR:n tai Neuvostoliiton kanssa?

Olet oikeassa. Olin lapsi 1980-luvulla ja oma perheeni matkusti lomille ulkomaille vähintään kerran vuodessa, usein kaksi. Muutenkin maailma oli täysin auki mennä ja tulla.

Oli täysin erilaista kuin suljetuissa kommunistisissa maissa.

Ja kyllä Neuvostoliittoa aivan vapaasti arvosteltiin ja kauhisteltiin 80-luvulla ja tiedettiin todellisuus siellä. Valtionjohto oli varovainen, mutta ei tuo muuten näkynyt.

Silti SKDL  ja SKP olivat Suomessa vielä järkyttävän suosittuja ja vasta 1979 eduskuntavaaleissa Kokoomus ylitti pysyvästi kommunistien kannatuksen. SKDL:stä ja SDP:stä oikealle sijoittuvia puolueita kutsuttiin vielä ei-sosialistisiksi puolueiksi, mihin ryhmään kuuluivat mm. Kepu, KOK. RKP, LKP (Liberaalinen Kansanpuolue), SMP ja SKL (Suomen Kristillinen Liitto). Suomessa oli vielä julkikommunisteja jopa ministereinä asti. Osin ulkopoliittisiin syihin vedoten Kokoomus pidettiin oppositiossa 1966-1987 vaalien tuloksista riippumatta. Vasta Mauno Koivisto normalisoi Suomen sisäpolitiikan ja palautti parlamentarismin kunniaan. Vuonnna 1987 muodostettiin Paavo Väyrysen harmiksi Harri Holkerin johtama sinipunahallitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?

Vähän omituisempia ei ehkä otettu porukkaan, mutta töihin kelpasivat. Työvoimasta oli niin kova pula.

80-luvun onnellisuus oli ennen muuta taloudellista onnellisuutta. Käytännössä koko vuosikymmen elettiin nousukautta, palkat nousivat hintoja nopeammin, ja töitä siis oli kaikille. Yhteiskunnalla oli varaa järjestää ilmaisia palveluita. Kun itsellä pyyhkii hyvin, ei tunne niin paljon tarvetta mollata muita. Edes varakkaat eivät viitsineet mollata köyhiä kuten nykyään, koska silloin 80-luvulla ne köyhät kelpuutettiin kuitenkin firmoihin työntekijöiksi pyörittämään omistajille voittoa, eli ei tullut tunnetta että niitä pitää elättää. Itse ihmisluonto oli tuolloin ihan yhtä paskamainen kuin nykyisin, mutta kun ei tarvinnut tapella niukkkenevista resursseista, ei tarvinnut paskamaisuuttaan paljastaa.

80-luvulla ei ollut edes kirppareita. Olimme vähemmän varakkaita eli duunareita, eikö koko pikkukaupungissa ollut kirpparin kirpparia. Nyt niitä on useita. Kaikki ostettiin uutena ja monet vaatteet oli made in Finland eli mammat ompelimoissa töissä eikä maailmanmarkkinat olleet vielä avautuneet halpatuonnille.

Höpsis. 80-luvulla jo kotimainen tekstiiliteolliuus oli henkitoreissaan. Lisäksi oli juppivuosikymmen ja kaikki halusi pukeutua Adidaksen, Lacosten ja muiden kansainvälisten merkkien vaatteisiin. Kädessä tietysti Rolex.

Juppivuosikymnenellä pukeuduttiin myös torstaihin, Pirettaan, Rukkaan, Turoon, Luhtaan, Haltiin, Beaversin farkkuihin, Marja Kurjen huiveihin, Nanson yöpaitpihin... En muista yhtään Rolexia nähneeni.

Lacoste ja Kappa (tai joku sellainen, italialainen merkki).

Ja toisaalta jotkut asiat eivät ole yhtään muuttuneet: Aallon maljakot, Artekin ja Muuramen huonekalut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.

Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.

Itä-Eurooppa ei ollut täysin suljettu! Neuvostoliittoon tehtiin paljon matkoja, Leningradiin, Tallinnaan, Mustanmeren kohteisiin. Neuvostoliitossa ja DDR:ssä oli suomalaisia opiskelijoita, Puolaan ja Unkariin pääsi harjoitteluun, Jugoslaviaan, Romaniaan ja Bulgariaan tehtiin terveysmatkoja.

Ja nuo matkat itä-Euroopan maihin näyttäytyy nyt kaikkein mielenkiintosimpina. Ja jos on aikoinaan ostanut matkalta tuliaisia, niin voivatpa hyväkuntoisina olla jonkun euron arvoisia.  Bussilasteittainhan sinne aina ihmisiä meni.

Tästäkin ketjusta muuten huomaa, että kyllä on joittenkin ihmisten vaikea pysyä totuudessa. Tai ehkä se heille on totuus, että ei muka ollut merkkivaatteita tai ei ollut muka kiusaamista tai itä-blokki oli suljettu. Ehkä heidän maailmassa ei ollut merkkivaatteita, ehkä he ovat olleet niin onnekkaita, etteivät ole kokeneet koulukiusaamista, joka 80-luvulla nimenomaan oli huipussaan, ja ehkä heidän maailmassa itä-Eurooppa oli pelottava, suljettu mörkö. Mutta ainakaan heillä ei ole ollut kykyä katsoa oman boksin ulkopuolelle, että mites muilla on?

Itä-Eurooppa oli siinä mielessä suljettu, että sieltä eivät kansalaiset saaneet vapaasti matkustaa maailmalle.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.

Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.

Juuri näin oli!

Baarissa ei saanut mennä tuoppi kädessä toiseen pöytään. Tiskiltä sai ostaa vain oman juoman, ei voinut ostaa kaverille. TV-kanavia oli kaksi. Olihan näitä vaikka mitä. Kyllä nykyisin on paljon paremmin lähes kaikki asiat.

Mitä ihmettä valehtelet? Kotimaisia tv-kanavia oli kolme ja lisäksi olivat taivaskanavat. Länsirannikolla näkyi myös Ruotsin TV.