Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu!
Palkat olivat isoja. Eli palkallaan tuli toimeen, yksinkertaisenkin duunin palkalla. Ei tarvinnut jatkaa palkkaa millään sossutukiaisilla.
Tein itse kasarilla opintojen ohessa osapäiväisesti toimiston aputöitä ja tienasin niin hyvin, ettei tarvinnut opintolainaa ottaa (silloin ei ollut niin hyvä opintoraha kuin nykyään, vaan opintotuki oli lähinnä lainaa).
Minulla oli 37-vuotias duunikaveri, joka oli saanut toimistotöillä asuntovelkansa jo maksettua, ja olisi halunnut tehdä vain puolipäivätyötä. Olisi ihan hyvin pärjännyt silläkin. Ongelma vain, että oli niin paha työvoimapula ettei työnantaja olisi halunnut suostua. Kätevä ratkaisu löytyi niin, että minä kesäapulainen tarjouduin tekemään talvet osa-aikatyönä sen toisen puolikkaan hänen töistään. Kaikki olivat näin tyytyväisiä.
Tietysti isoin osa palkasta meni asumiseen ja ruokaan, mitä sitten? Niinhän se menee nykyäänkin. Vaatteet olivat ehkä vähän kestävämpiä, ei niitä tarvinnut koko ajan ollakaan ostelemassa. Samoin kodinkoneet. Muutenkin kulutusmahdollisuudet olivat pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paratiisi, mutta helvatan paljon parempi kuin 2000 luku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.
Eli nykyrahassa yli 6 euroa ja noin 80 senttiä.
Ja televisio noin 1000 euroa. Mutta television markkahinta oli sama jo 1970- luvulla eli vuoden 1974 3000 markkaa olisi nykyrahassa noin 3000 euroa. Palkka saattoi olla joku 1500 markkaa. Nyt tosin mentiin väärälle vuosikymmenelle.
Jos ennen muinoin osti uuden väritelevision, niin siitä vanhasta mustavalkotelevisiosta saattoi saada ostohyvitystä kuten käytetystä autosta eikä sitä ajateltu samalla tavalla ongelmajätteenä kuten nykyisin. Ajatelepa jos nyt ostaisi uuden tv:n tai tietokoneen Gigantista, niin siitä vanhasta tv:stä tai tietokoneesta saisikin ostohyvitystä eikä niinkään että joutuu itse maksamaan siitä että pääsee vanhasta romusta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiustyylit oli luonnollisia, useimmat ei selvästikään värjänneet hiuksiaan, joten hiukset näytti eläviltä
Täh?
Kasarilla kaikilla naisilla oli permis. Miehilläkin aika monella oli kihara takatukka. Sitten oli vielä punkkarit hiuslakalla pystyynnostettuine irokeeseineen, ja viimeiset diinarit hiusvoidekiehkuroineen. Ehkä ei värjäys ollut niin muotia, mutta muotoilutuotteet - niitä kului tonnikaupalla!
Itsehän olin "kapinallinen" ja kasvatin pitkän suoran tukan, sellaisen kuin nykyään on kaikilla teinitytöillä. Ei sellaista ollut kasarilla kenelläkään muulla.
1. Värjääminen ja permis ovat kaksi eri asiaa, ja
2. Näköjään meidän suvussa ja vanhempien tuttavapiirissä EI ollut mitään "kasaripermiksiä". Ne oli nimenomaan sitä samaa pintamuotia kuin neonvärit jne. Muistan äitini käyttäneen papiljotteja -ja piippaussaksia. Niillä tulee hyvin luonnollinen lopputulos.
Puhun siis siitä kasarista, minkä minä muistan (synnyin -79) ja mitä suvun valokuvat ovat minulle kertoneet. Joo, nuortenlehdissä oli ties mitä säkkäripermiksiä ja teini-ikäisellä siskollanikin oli sellainen ja jossain vaiheessa kreppirautaa käyteltiin ahkerasti.
Puhuin kommentissani nimenomaan AIKUISISTA. Minkä lukutaitoinen olisi voinut ihan lukea.
Vierailija kirjoitti:
0tg9jip kirjoitti:
Karkit olivat huippuhyviä, vaikkapa sitruunapommi ja Black Pete. Naisilla oli enemmän karvoja, monella iloisesti kainalokarvatkin ihan muhkeasti esillä. Poikien esinahka poistettiin helpommin, jos oli yhtään tiukka ja oisko meidänkin luokalta kolmelta lähtenyt esari pois? Mansikoita myrkytettiin aika iloisesti, helposti tuli oksennus jos söi tuoreita mansikoita. 1980-luku oli aika kemiallinen. Hiuslakkaa puskettiin kovasti tukkaan ja meikit olivat melko "venäläisen" näköisiä. Freonia käytettiin ponnekaasuna painepakkauksissa (kuten hiuslakka) ja otsonikato uhkasi. Pipoa ei saanut käyttää tai kiusattiin. Mielipiteet kannatti pitää omassa päässään. Kovat tytöt saattoi ihan pokkana jo 15-vuotina harrastaa seksiä täysi-ikäisten miesten kanssa, oli "normaalia" tuhmien tyttöjen meininkiä. Tupakkaa myytiin 15-vuotta täyttäneille ja tupakointi oli karsean yleistä. Monella työpaikalla tupakoitiin sisällä. Jopa sairaalassa toipilashuoneissa tupakoitiin! Junat kulkivat ajallaan talvellakin, koska oli talvikunnossapidon väkeä tarpeeksi töissä. Tiet aurattiin ja hiekoitettiin kunnolla. Poliiseja oli enemmän, pienillä kylilläkin oli usein oma pieni poliisiasema. Autot olivat aneemisia, ei ABS-jarruja eikä ilmastointia (KUUMA kesällä!) ja pakokaasut haisivat pahalta, koska ei ollut katalysaattoreita. Bensassa oli lyijyä! Ulkomaanreissut olivat kalliimpia, ruotsinristeily Tukholmaan jo oli kova sana tai sitten Pohjois-Norjan reissu telttaillen ja omilla eväillä. Asunnot olivat edullisempia ja korot korkeita. Asuntolaina maksettiin 5 - 10 vuoden aikana, tuo 10 vuotta oli jo tosi pitkä laina-aika. Nettiä ei ollut. Erilaiset tuote-esitteet olivat kova sana, niitä selailtiin. Anttilan postimyynti kukoisti. Työttömyys oli lähes tuntematon asia. JOKAINEN, joka halusi työtä, sitä myös sai. Palkalla pärjäsi. Ravintoloissa ei ollut kovin hyvät ruoat, jotain paneroitua possua huonojen ranskisten kanssa. Tuoretuotteet olivat kausiluontoisia, kaikkea ei ollut aina saatavissa. Pitsa ja hampurilaiset saapuivat laajemman yleisön tietoisuuteen joskus 1980-luvulla. Jugurttia oli hieno syödä.
Aika osuva kuvaus ajan sekä hyvistä että huonoista puolista! Muutama täsmennys:
- Meikit toki olivat aika "venäläisen" näköisiä, mutta se oli sen ajan muotia muuallakin kuin Suomessa.
- Nettiä sellaisena kuin sen nykyään tunnemme ei tosiaan ollut. Mutta nörttiys oli oli aluillaan, kotitietokoneita jo oli joillakin (itsekin ostin jo kasarilla), ja alkoi purkkeihin soittelu! Ja vuosikymmenen lopulla tuli IRC. Sähköpostikin jo tunnettiin. Opiskelin yliopistossa tietojenkäsittelyä, ja sitä kautta pääsi newseihin, ja olihan meillä yliopistossa oma vilkas keskustelusovelluksemme myös. Nettikeskustelut kaiken kaikkiaan olivat paljon fiksumpia kuin nykyisin, kun ihan kaikki ölisijät eivät niihin päässeet osallistumaan. Ja netti ei kulkenut kännykässä kaikkialla mukana, mikä oli ihan hyvä vain. Oltiin enemmän läsnä, sen sijaan että olisi tuijotettu ruutua.
- Asunnot eivät olleet erityisen edullisia, ainakaan omistusasunnot. Itse asiassa 80-luvun lopulla asuntojen hinnat nousivat nopeammin kuin palkat. Pankit suorastaan tyrkyttivät lainaa ihmisille, ja moni erehtyi silloin ostamaan ylihintaisen asunnon ja joutui ysärin lamassa vaikeuksiin. (Asunto olisikin kannattanut ostaa ysärin alkuvuosina, kun niitä myytiin alehintaan.) Muuten kyllä 80-luvulla palkkataso oli hyvä, palkat nousivat nopeammin kuin kuluttajahinnat. Lainan pystyi maksamaan nopeasti pois, koska oli sellainen asia kuin inflaatio, joka auttoi.
Nettikeskustelut kaikissa eri muodoissaan menivät pilalle facebookin ja muun somen myötä. Facebook toi nettiin kaikki sellaiset urpot, jotka vielä pari vuotta ennen facebookin leviämistä olivat nauraneet tietokoneista kiinnostuneille nörteille. Laajan yleisön saavuttua nettiin, netti on ollut täynnä yksirivistä huutelua, alastonsuomea ja mitävittualehteä ja silakkaliikettä ja tinderiä ja kaikkea muuta roskaa mikä ei alunperin kuulunut nettikeskusteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.
Korot nousivat vasta 90-luvulla...
80-luvulla korkotaso oli kyllä korkeampi kuin nykyään. Toki 90-luvulla vielä enemmän.
Mutta korkojen ohella oli ihana inflaatio, joka auttoi lainan maksussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.
Korot nousivat vasta 90-luvulla...
80-luvulla korkotaso oli kyllä korkeampi kuin nykyään. Toki 90-luvulla vielä enemmän.
Mutta korkojen ohella oli ihana inflaatio, joka auttoi lainan maksussa.
Vertailun vuoksi Suomen valtion 5 vuoden obligaatioilla saattoi olla 9 % korko ja pääoma maksettiin takaisin 4 erässä tuon 5 vuoden aikana. Pankkien tavallisilla säästötileilläkin oli aivan kunnolliset korot nykyiseen nollakorkoaikaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli turvallista, kun kaduilla ei näkynyt juurikaan muunmaalaisia. Poliisi oli näkyvästi katukuvassa valvomassa julkijuopottelua. Henkirikoksia tapahtui lähinnä ryyppyporukoissa jne.
Rikosasioissa aika kultaa muistot. Henkirikoksia tehtiin 80-luvulla enemmän kuin nykyään. Toki eiten ryyppyporukoissa, mutta sama se on nykyäänkin.
Henkirikosta enemmän kannattaa pelätä liikennettä. Liikenteessä kuolee enemmän porukkaa kuin henkirikoksissa, ja kuka tahansa voi joutua esim. rattijuopon uhriksi. Liikennekuolemia oli 80-luvulla yli tuplasti se mitä nykyään.
Oli hienoa.Työtä riitti kaikille,palkalla tuli toimeen.Ruoka oli halpaa.Ainoa turvallisuusriski oli satunnainen kylähullu/juoppo ja pedofiili. Ulos uskalsi lapset päästää mihin vaan.Lapset leikki,eikä olleet koneilla.Eikä ollut ulkomaalaisia keppostelemassa maassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Luonnonsuojelu alkoi vasta tehdä tuloaan 80-luvun lopulla. Ei kierrätetty mitään, kaikki vaan roskiin ja kaatopaikalle. Pahvipakkaukset, lasipullot, lehdet, kaikki. Taisi olla jo 90-lukua, kun alkoi paperin kierrätys.
Paperia kyllä kerättiin jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Mutta ei niin että joka talon jätekatoksessa olisi ollut paperinkeräysastia, vaan koululaiset kiersivät keräämässä paperia, ja ansaitsivat sillä tavoin taskurahoja.
Muuten kyllä kaikki jätteet vietiin kaatopaikalle. Toisaalta ei kulutettu ollenkaan niin paljon kuin nykyään, joten jätettä syntyi vähemmän. Tuotteet olivat kestävämpiä.
Luonnonsuojelu aatteena on vanhempaa perua. Koijärven kuivatusta vastustettiin näkyvästi jo 1979, eikä sekään liike ihan tyhjästä syntynyt, vaan juuret ovat kauempana.
Vierailija kirjoitti:
-Syöpään kuoltiin paljon enemmän kuin nykyään. Ylipäätään kaikki lääkkeet ja sairauksien hoidot olivat huonompia.
Itse asiassa ei kuoltu syöpään nykyistä enemmän. Ainahan johonkin kuollaan, kuolinsyy vain vaihtelee. Vielä 80-luvulla kuoltiin nykyistä paljon enemmän sydän- ja verisuonitauteihin. Niihin kuolleella ihmisellä saattoi olla jokin syöpäkin aluillaan, mutta hän ei ehtinyt siihen kuolla kun pumppu jo aikaisemmin petti.
Hoidot eivät olleet niin edistyneitä kuin nykyään, mutta niihin pääsi paremmin kuin nykyään. 80-luvun jälkipuoli oli aika lailla julkisen terveydenhoidon huippuaikaa Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
-Jos olit musta, homo tai muu vähemmistön edustaja, niin se oli voivoi. Syrjinnästä ei puhuttu eikä sitä tuomittu. Vähemmistöistä sai sanoa ihan mitä vain, ja heille sai tehdä melkein mitä vain. Ensimmäinen Pride-paraati oli Suomessa joskus vuonna -85 ja sille osallistui muutama kymmenen ihmistä.
Sen nimi vain ei ollut Pride-paraati silloin. Suomessa ei vielä ollut idioottimaista tapaa nimetä kaikkea vieraskielisillä nimillä. Setakin järjesti Vapautuspäivät, ei mitään Prideä. Paraatiin osallistuin vasta 1988. 80-luku oli vapautumisen aikaa, enkä erityisesti muista pelänneeni. (En siis ole hetero.)
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa josta tuntuu siltä, että jollain tasolla 90-luvun lamasta ei loppujen lopuksi toivuttu koskaan kunnolla?
Toki Suomi on sen jälkeen rikastunut, mutta vauraus on jakaantunut epätasaisesti ja meille on muodostunut pitkäaikaisköyhien luokka jollaista aikaisemmin ei ollut (leipäjonot).
Työtä ei enää riitä kaikille, ja työelämä on tullut yhä kovemmaksi.
joo ja ällöttävintä on se että lamasta tehtiin jotenkin kaikkien yhteinen asia vaikka syyllisiä oli vain tietyt ja rahaa vedettiin välistä miten paljon kerkesivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
paitsi nliittoa ja suomen puolueettomuutta ei saanut kyseenalasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luku oli vielä parempi, varsinkin loppupuoli. Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan sen perään haikaillut. Oli vapaus ja toivo ja ilo elämässä.
90-luvun alkupuoli oli vielä hyvää ja vaurasta aikaa Suomessa. Sitten Viinanen, Aho ja Kullberg saivat jatkuvilla 'lama tulee'-puheillaan aikaan oikein veret seisauttavan laman ja devalaatiolla suomalaisten ostovoimasta leikkautui 50%. (Saksan markan pitkäaikainen kurssi oli ollut noin 1 DEM = 2 FIM, mutta devalvaation jälkeen markka sidottiin EMUun kurssila 1 DEM = 3 FIM)
Ja ei, syynä ei ollut valtion kovat vastuut ja se että maa olisi elänyt velaksi. Päinvastoin Ahon hallituksen aloittaessa valtionvelkamme oli lähes nollilla, alle 10 miljardia.
Tämä on nyt sitä vaihtoehtoista totuutta osatotuuksilla kuorrutettuna taas.
Mikä tuossa ei pidä paikkaansa? Muistan omista kokemuksistani että lama alkoi näkyä tavallisen ihmisen elämässä vuosien 1994-1995 tienoilla. Varmaan jotkut yrittäjät kärsivät valuuttalainoistaan ja Viinasen devalvaatiosta jo aikaisemmin. Valtionvelan voit tarkistaa tilastoista.
Paikkaansa tarinassasi ei pidä tämä: "Viinanen, Aho ja Kullberg saivat jatkuvilla 'lama tulee'-puheillaan aikaan oikein veret seisauttavan laman".
Lama ei tullut näiden herrojen puheista, vaan ihan muista syistä: Ulkomaiset lainahanat tyrehtyivät, ja yritykset, jotka olivat ottaneet valuuttalainoja, joutuivat vaikeuksiin. Neuvostoliitto ja sen myötä vakaasti tuloja tuonut idänkauppa romahtivat. 80-luvulla aloitettu vahvan markan politiikka oli syönyt vientiteollisuuden kilpailukyvyn, mikä näkyi kun talous vientimaissamme alkoi taantua.
Ehkä sinä (tai vanhempasi) olivat niitä onnellisia jotka säilyttivät työpaikkansa, ja niinpä lama ei elämässäsi näkynyt heti? Itse huomasin sen kyllä paljon aikaisemmin jo: En saanut enää opiskelijana kesätöitä, ja valmistuin suoraan työttömäksi vuonna 1992. Töitä ei saanut mistään, ei sitten minkäänlaisia. Tilastotkaan eivät ole kanssasi samaa mieltä: Vuosina 1990 - 1993 kansantuote romahti yli kymmenen prosenttia.
Devalvaatio oli yksinkertaisesti pakko tehdä. Se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Se on totta, että valtiolla ei ollut velkaa - onneksi ei ollut, sillä korot olisivat olleet karmeat. Yksityiset ihmiset ja yritykset sen sijaan olivat veloissaan korvia myöten. Minullakin oli se opintovelka, mutta onneksi sitä ei työttömänä tarvinnut lyhentää, riitti maksaa korot, ja niihinkin sai valtion korkotuen, mikä helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä, että oli aika lailla täystyöllisyys, ostovoimaa paljon ja terveydenhoidossa ei jonoja lainkaan. Itse yli 50 vuotta eläneenä sanoisin, että 80-luvun jälkipuoli oli parasta aikaa Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Vähän omituisempia ei ehkä otettu porukkaan, mutta töihin kelpasivat. Työvoimasta oli niin kova pula.
80-luvun onnellisuus oli ennen muuta taloudellista onnellisuutta. Käytännössä koko vuosikymmen elettiin nousukautta, palkat nousivat hintoja nopeammin, ja töitä siis oli kaikille. Yhteiskunnalla oli varaa järjestää ilmaisia palveluita. Kun itsellä pyyhkii hyvin, ei tunne niin paljon tarvetta mollata muita. Edes varakkaat eivät viitsineet mollata köyhiä kuten nykyään, koska silloin 80-luvulla ne köyhät kelpuutettiin kuitenkin firmoihin työntekijöiksi pyörittämään omistajille voittoa, eli ei tullut tunnetta että niitä pitää elättää. Itse ihmisluonto oli tuolloin ihan yhtä paskamainen kuin nykyisin, mutta kun ei tarvinnut tapella niukkkenevista resursseista, ei tarvinnut paskamaisuuttaan paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
paitsi nliittoa ja suomen puolueettomuutta ei saanut kyseenalasta...
Tää on nyt taas tätä, taas on kritiikittömästi imetty kaikki propaganda...kukaan tavissuomalainen ei pelännyt ilmaista mielipidettään N-liitosta tai USA:sta, oli sitten puolesta tai vastaan. Siis herraisä sentään, nykyäänhän on noin miljoona kertaa ahdistavampaa puhua mistään politiikasta, koska saa aina kimppuunsa armeijan ihmisiä huutamaan, että ei noin saa ajatella, stan'nvttuprkleen idiootti. Kyllä 80-luvulla ilmapiiri oli paljon paljon terveempi.
Puoluepolitiikka on ihan oma asiansa, siellä on aina, AINA asioita, joista ei puhuta (osaatko kertoa, mikä esim. tänä päivänä ovat kiellettyjä aiheita?), joilla tekee poliittisen itsemurhan. Siellä oli ne omat jargoninsa ja ne periytyivät Kekkosen linjasta, kokkarit, kepu ja kommarit yhtä matkaa kumarteli itään, SDP otti rahaa puolestaan CIA:lta jenkeistä ja vissiin Länsi-Saksastakin. Vihreä puolue oli vielä raappahousuissa Koijärvellä. Ja kansa nauroi näille juopoille ja syöpöille. Eikä tullut kukaan vankilaan tai edes putkaan viemään.
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä, että oli aika lailla täystyöllisyys, ostovoimaa paljon ja terveydenhoidossa ei jonoja lainkaan. Itse yli 50 vuotta eläneenä sanoisin, että 80-luvun jälkipuoli oli parasta aikaa Suomessa.
Komppaisin tätä, jollen tietäisi, että se onnela oli rakennettu velalla: ei tosin valtion velalla, vaan yritysten ottamilla luotoilla. Niinhän siinä sitten kävi, etteivät yritykset pystyneet maksamaan lainojaan, sotku kaatui pankkien syliin, ja lopulta valtio päätyi sosialisoimaan hurlumhei-kapitalistien lainat - ja velkaantui rajusti. (No joo, hallitusten ja Suomen pankin ylläpitämä vahvan markan politiikka oli osasyy kriisiin).
Lähinnä tuo lähes täystyöllisyys ja lusmut sai sitten avointa halveksuntaa ja kummasti hekin sitten työllistyivät.
Työpaikatkin vaihtui sitten lennosta aina parempiin ja nuoret sai töitä kun vain astui ovesta sisään ja mitään kymmeniä hakemuksia kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se taisi olla. Hyvinvointivaltio parhaimmillaan ainakin täällä Suomessa. Sitten tuli lama ja liityttiin unioniin. Onhan EU tuonut paljon hyvääkin ja isoja etuja meille, mutta kyllähän se osaltaan romutti sen 80-luvun onnen ja riippumattomuuden.
Höpö höpö. Se ehkä tuntui siltä, koska aiemmin ei ollut juuri mitään. Ohan jpka tavalla hyvinvointovaltio on nykyään anteliaampi kuin 80-luvulla.
Vielä 90- luvulla rapajuopot joivat Lasolia
Nyt tt- tuki riittää Pirkka- olueen heilläkin.
Häh? Merkithän olivat täysi normi ja todella tärkeitä 80-luvulla. Nuori ei ollut mitään ellei ollut Busnellin paitaa, Sebagon purkkareita, Ciesse Piuminin untuvatakkia, Lacostea, Ray Baneja. Nämä olivat ehdottomia vaatimuksia. Seppälää käyttämään joutuivat pudotettiin heti jonnekin Ö-levelille.