Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Joensuussa oli 80 -luvulla ainakin kaksi hampurilaispaikkaa ja 2-3 pitseriaa. Olin ala-asteella -82-89. Ja sain käydä muutaman kerran. Joskus äiti vei minut, kun oli saanut uuden työpaikan.
Luokallani oli hyväosaisesta perheestä tyttö, jonka äiti oli työssä paikallisessa pitsa/lounas/yökerhossa. Ja saatiin käydä pitsalla siellä äidin laskuun. Isänsä oli taas Olvilla jonain päällikkönä. Joten saimme limppaa paljon.
80-luvulla kaupungit olivat erilaisia ja monessa kaupungissa oli omanlaisiaan erikoisliikkeitä. Vaikka Joensuu oli ihan käpykylä, sielläkin oli melko laaja kirjo kivoja putiikkeja vanhan torin ympärillä.
2020-luvun Joensuu näyttää paljon enemmän kaupungilta, mutta kääntöpuolena siellä on kaikki ne samat tylsät ketjuliikkeet kuin kaikissa muissakin +50K asukkaan kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä oli!töitä sai vaihtaa ja niitä oli.Muutenkin paras elämän aika! Olin nuori ..
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
Ennenvanhaan tuota kutsuttiin keskusteluksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ehdottomasti! Vaginat olivat keskimäärin 8,4% kireämpiä 80-luvulla.
Ja naisilla oli karvat.
Tämä on kyllä pitkä miinus! Karvaton pieni pimppa on kiihottava.
80-luvulla miehet tykkäsi naisista.
Ja nykyään(salaa) pikkutytöistä, kun naisen karvat kammottaa.
80-luku oli ensimmäinen urbaani vuosikymmen, taakse jäivät 70-luvun luonnollinen tyyli, tyttöjen pitkät kähertömättömät tukat, ilman rintaliivejä oleminen, kansanomaiset pitkät mekot, puuvillaiset vaatteet. Taakse jäivät 70-luvun loistavat bändit, Led Zeppelin, Pink Floyd, tietenkin Beatles, Hendrix, Moody Blues, jne.
Taakse jäivät 70-luvun hienot elokuvat kuten Kummisetä.
Kasari oli keinokuituja, kiiltäviä kamalia urheiluvaatteita, solariumeja ja Kike Elomaa -rusketusta, kamalaa musaa, huonoja elokuvia, viihteen laatu laski rysäyksellä. Ilmeisesti kaupallisuus iski vasta sitten koko voimallaan ja pilasi kaiken.
Tästä voi jo päätellä, että olin 70-luvun vapaa nuori tyttö, mutta kyse ei ole pelkästä oman nuoruuden nostalgisoinnista. Sillä kyllä minusta 1990-luku oli parempi kuin 80-luku, jotenkin "sivistyneempi". Ja kansainvälisempikin.
Kaikkein kauhein aika jota olen elänyt, on tämä aika. Raha on ottanut vallan, ja tehnyt nuorista vain kuluttajia, naiset on opetettu pitämään ulkonäköään tärkeimpänä asiana jne. Tämä on brutaalia aikaa, uus-barbariaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla tuli syntikkasaattorit ja kasari-pop sekä Outi Popp.
70-luvun vapaa seksi ja sängystä sänkyyn pomppiminen vaihtui 80-luvun konservatismiin ja Aids:in tuloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitaja saattoi ostaa tilavan asunnon Helsingin Töölöstä.
Kärsin lähes koko 80-luvun koulukiusaamisesta. En pitäisi sitä paratiisina, ellei kyse ole kiusaajan paratiisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja saattoi ostaa tilavan asunnon Helsingin Töölöstä.
Ja sairaanhoitajia asui myös sairaaloiden 'kimppa-asunnoissa'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja saattoi ostaa tilavan asunnon Helsingin Töölöstä.
Ja sairaanhoitajia asui myös sairaaloiden 'kimppa-asunnoissa'.
Sairaanhoitajat eivät mitään asuntoa ansaitsekaan. Heidät saisi kaikki laittaa asumaan kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja saattoi ostaa tilavan asunnon Helsingin Töölöstä.
Näin oli, jos ” tilava” oli 50 neliön kaksio Töölön perukoilta ja maksoi sitä koko loppuikänsä.
Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Töitä oli jokseenkin kaikille. Kouluissa oli hyvät opettajaresurssit. Opettajilla yleensä hyvä auktoriteetti. TV:ssä 2 kanavaa, jossain vaiheessa MTV ssi oman kolmoskanavan.
Kapset tekivät paljon itse kaikenlaista, käden taidot olivat kunniassa.
Niitä hyviä puolia.
Koulujen työrauhaongelmat eivät vielä olleet räjähtäneet käsiin tuolloin!
Tuohon aikaan tarkkailuluokat olivat olemassa niitä vaikeampia tapauksia varten tai vaihtoehtoisesti apukoulut, jos oli vähän hidas järjenjuoksu. Minun lukioaikaan ei tarvinnut pohtia ulkomaalaistausteisten oppilaiden sopeutumista koulunkäyntiin, sillä ylivoimaisella enemmistöllä oli -nen-päätteiset sukunimet.
Miljoonasti parempaa kuin nykyaika. Ei voi puhua samana päivänäkään. Ainoa asia, mikä on nykyään paremmin, on se, että hätätapauksissa saa apua matkapuhelimella. Ei mitään muuta tule mieleen.
No lamaa ja suurtyöttömyyttä ei ollut, ne tulivat noin vuonna 1990. Sitä ennen sunnuntain Hesarissa oli sivukaupalla työpaikkailmoituksia, sen jälkeen oli pahimmillaan vain yhden sivun verran. Oikeasti.
Kasari oli juppiaikaa. Firmat tuhlasivat rahaa tilojensa sisustukseen design-huonekaluilla, ei huolta huomisesta.
Osin oli ja osin ei. Olin silloin lapsi/nuori. Vanhempieni koulutustaustat olivat kansakoulu ja karjakko, kummallekin riitti töitä tehtaassa, perhepäivähoitajana jne. Ja niillä palkoilla todella eli. Ei silloin tosin kauheasti kulutettu, mutta kyllä minullakin oli leluja, uusia vaatteita jne. Ei silloin tainnut kirppareita ollakaan. Elämä oli tuolla tavalla aika turvallista. Toisaalta ilmapiiri oli ankea: koulussa kiusattiin ihan vapaasti, opettajat saattoivat olla ihan sadistisia, ei edes puhuttu mistään pedofiliasta ja seksuaalisesta häirinnästä, kaikkea oli kuitenkin. Nuoret kännäsivät ihan normisti: jos ei kännännyt oli hikipinko ja nyrkki viuhui, valtaa pitivät kovikset. Vanhemmat eivät osanneet puuttua mihinkään ja opettajia ei kiinnostanut.
Oli hyvää aikaa olla teini. Kesäduunia sai helposti ja muutenkin taskurahaa sai vanhemmilta ihan kivasti. Musa oli mahtavaa ja teininä sai tehdä tyhmyydet rauhassa koska joka ikinen draamailu tai aivopieru jäänyt kummittelemaan internettiin maailman tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
Et voi olla tosissasi. 80-luvulla väärät mielipiteet hakattiin oikeiksi. Keskustelu oli naamasta naamaan, niin typerimpiä mielipiteitä ei koskaan edes sanottu julki.
Taidat olla joku Jonne.
Ei ole ikävä. Päivähoitotilanne oli surkea. Kunnalliseen päivähoitoon pääsi vain pienituloiset. Muut joutui maksamaan itsensä kipeäksi yksityisille hoitajille.
Ruokakaupoissa oli surkeat valikoimat.