Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
Et voi olla tosissasi. 80-luvulla väärät mielipiteet hakattiin oikeiksi. Keskustelu oli naamasta naamaan, niin typerimpiä mielipiteitä ei koskaan edes sanottu julki.
Taidat olla joku Jonne.
1980-luvulla ei ollut niitä typeriä mielipiteitä. Nykyinen vihrvasfemaggohullutus olisi ollut vain irvokas vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun muistoja 80-luvusta:
-Olin kotona koulun alkuun asti. Eskari ei ollut silloin pakollinen.
-Leikin pihalla muiden lasten kanssa iltaisin, muut oli tarhassa päivät.
Tarhaan pääsi helpommin kuin nykyään. Oli työvoimapula ja naisetkin haluttiin töihin, niin kunnat perustuvat tarhoja ahkerasti. Kotona lasten hoitamiseen verrattuna töissäkäynti oli taloudellisesti kannattavaa.
Vierailija kirjoitti:
-Mielenterveysongelmista ei puhuttu, äitini skitsofrenia oli tabu. Hoitoa oli vaikea saada.
Itse tunsin kasarilla kaksi skitsofreenikkoa, ja kummallakin oli kyllä lääkitys ja välillä sairaalajaksoja.
Vierailija kirjoitti:
-Töitä tehtiin paljon asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
-80-luvulla oli töitä, mutta 90-luvun lama sitten siivosi ne pois.
Meinaat, että asiantuntija- ja esimiestehtävissä työskenneltiin ahkerasti? Ei se minusta sen ahkerampaa ollut kuin nykyään. Vähemmän koulutusta vaativissa tehtävissä sai melkein laiskotella. Työn sai tehdä kunnolla, hyvää jälkeä vielä arvostettiin, ja esim. siivotessa ei tarvinnut hutiloida.
Vierailija kirjoitti:
-Koulussa käytiin ja harrastettiin kuten nykyään.
Harrastuksia oli vähemmän kuin nykyään. Kaikki lapset ja nuoret eivät harrastaneet mitään. Varsinkaan alle kouluikäisillä ei vielä ollut mitään harrastuksia. Oli nykyistä hyväksytympää jättää koulunkäynti pelkkään peruskouluun. Töitä pystyi saamaan 16-vuotiaana jo.
Vierailija kirjoitti:
-Syötiin paljon vähemmän lihaa, koska se oli kallista.
-Me tehtiin yksi automatka ulkomaille kerran kesässä ja käytiin laivalla. Yleisesti matkustettiin paljon vähemmän.
-Lapsilla oli vähemmän leluja. Ponit ja He Man -ukkelit saapui.
Näin oli.
Palvelua oli paremmin saatavilla. Postin toimipisteitä oli taajaan, samoin eri pankkiryhmien pankkeja. Rautakauppaankaan ei tarvinnut lähteä jonnekin kaupungin laidalle, kun sellainen löytyi keskustasta. Lähiössäkin saattoi olla oma kirjakauppa tai vaatekauppa, pari eri kaupparyhmien markettia, joissa kummassakin palvelevat liha- ja juustotiski. Aukioloajat tosin olivat paljon nykyistä suppeammat. Junalla ja bussilla pääsi sukulaisiin melkein minne päin maata tahansa.
Karkit olivat huippuhyviä, vaikkapa sitruunapommi ja Black Pete. Naisilla oli enemmän karvoja, monella iloisesti kainalokarvatkin ihan muhkeasti esillä. Poikien esinahka poistettiin helpommin, jos oli yhtään tiukka ja oisko meidänkin luokalta kolmelta lähtenyt esari pois? Mansikoita myrkytettiin aika iloisesti, helposti tuli oksennus jos söi tuoreita mansikoita. 1980-luku oli aika kemiallinen. Hiuslakkaa puskettiin kovasti tukkaan ja meikit olivat melko "venäläisen" näköisiä. Freonia käytettiin ponnekaasuna painepakkauksissa (kuten hiuslakka) ja otsonikato uhkasi. Pipoa ei saanut käyttää tai kiusattiin. Mielipiteet kannatti pitää omassa päässään. Kovat tytöt saattoi ihan pokkana jo 15-vuotina harrastaa seksiä täysi-ikäisten miesten kanssa, oli "normaalia" tuhmien tyttöjen meininkiä. Tupakkaa myytiin 15-vuotta täyttäneille ja tupakointi oli karsean yleistä. Monella työpaikalla tupakoitiin sisällä. Jopa sairaalassa toipilashuoneissa tupakoitiin! Junat kulkivat ajallaan talvellakin, koska oli talvikunnossapidon väkeä tarpeeksi töissä. Tiet aurattiin ja hiekoitettiin kunnolla. Poliiseja oli enemmän, pienillä kylilläkin oli usein oma pieni poliisiasema. Autot olivat aneemisia, ei ABS-jarruja eikä ilmastointia (KUUMA kesällä!) ja pakokaasut haisivat pahalta, koska ei ollut katalysaattoreita. Bensassa oli lyijyä! Ulkomaanreissut olivat kalliimpia, ruotsinristeily Tukholmaan jo oli kova sana tai sitten Pohjois-Norjan reissu telttaillen ja omilla eväillä. Asunnot olivat edullisempia ja korot korkeita. Asuntolaina maksettiin 5 - 10 vuoden aikana, tuo 10 vuotta oli jo tosi pitkä laina-aika. Nettiä ei ollut. Erilaiset tuote-esitteet olivat kova sana, niitä selailtiin. Anttilan postimyynti kukoisti. Työttömyys oli lähes tuntematon asia. JOKAINEN, joka halusi työtä, sitä myös sai. Palkalla pärjäsi. Ravintoloissa ei ollut kovin hyvät ruoat, jotain paneroitua possua huonojen ranskisten kanssa. Tuoretuotteet olivat kausiluontoisia, kaikkea ei ollut aina saatavissa. Pitsa ja hampurilaiset saapuivat laajemman yleisön tietoisuuteen joskus 1980-luvulla. Jugurttia oli hieno syödä.
Oli, koska ei ollut tubettajia, vloggaajia, hiustenpidennyksiä eikä selfieitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään välttämättä sosiaalisesti onnellista aikaa mutta materiaalisesti täysin kiistatta. Silloin vaurauden ja taloudellisen eteenpäin menon tunne ei liittynyt millään tavoin pelkästään kasvukeskuksiin vaan oli laajasti koko maan draivi. Oli siinä mielessä mahtavaa aikaa. Suomi oli silloin pikkujenkkilä erittäin edullisine väestöpyramideineen ja koulutustaso oli kuitenkin jo hyvä sekä teknologinen osaaminen maailmanhuippua. Oli oikeasti sellainen vain taivas on rajana -meininki. Meillä nuorillakin.
Kyllä vähän rasittaa lukea näitä suurten ikäluokkien nuoruushehkutuksia. Kaikki oli hienoa koska te olitte nuoria ja näin ollen se väestöpyramidikin mitä oli, lisäksi nuorena on elämä ja mahdollisuudet edessä, olivat ne sitten mitä tahansa. Itse sodanjälkeisten ikäluokkien varjovanavedessä kärsin 80-luvulla vain Suomen umpimielisyydestä, rajoittuneisuudesta, köyhyydestä ja navanalushuumorista. Rahat riitti elämiseen, kirjoittaa täällä moni - mutta millaiseen elämiseen. Minun 80-luvun alkupuolen kämpissäni ei asuisi nykyään kukaan. Kukaan ystävieni opiskeluikäisistä lapsista ei asu alivuokralaisena eikä rintamamiestalon yläkerrassa ilman omaa kylpyhuonetta.
Minulle nykyaika on ylivoimaisesti parempi kuin tuo kultamuisto-onnela.
Suurten ikäluokkien varjovanavesi, mikä se sellainen on?
Suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945 - 1950. Eivät siis 80-luvulla enää olleet nuoria itse, vaan heidän lapsensa olivat.
Itse olen syntynyt 1963, ja kyllä 80-luku oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa, ennen muuta siksi, että talous tuntui niin turvatulta. Töitä sai, ja yksinkertaisissakin hommissa oli palkkataso sellainen että palkallaan pystyi elämään.
Nyt tosin tiedän, mihin tuo onnela perustui: Kaikilla, etenkin työnantajilla, oli ihan epärealistiset käsitykset tulevasta talouskasvusta. Sitten vielä Holkerin hallitus erehtyi madaltamaan verotusta sen sijaan että olisi kerännyt puskurirahastoa tulevaa lamaa varten.
Ei todellakaan ollut. Tässä muutamia ongelmia, jotka muistan kouluajoilta 80-luvulta.
-Koulukiusaaminen oli erittäin yleistä, eikä siihen puututtu juuri mitenkään. Kiusaaminen nähtiin lasten normaalina kanssakäymisenä aika pitkään.
-Muutenkin lapset pistettiin ulos leikkimään keskenään. Vanhemmat kutsuivat sitten syömään kotiin, kun illallinen oli valmis. Lapsia ei valvottu juuri ollenkaan, mikä tarkoitti enemmän tapaturmia ja turvattomuutta lapsille.
-Vilkkaat lapset laitettiin rehtorin kansliaan puhutteluun, olisi pitänyt istua hiljaa kiltisti lukemassa. 45 minuuttia paikallaan lukemista/opettajan kuuntelua on 7-vuotiaalta aika paljon vaadittu.
-Liikunnan merkitystä ei ymmärretty, eikä opetuksessa otettu millään lailla huomioon lapsen omaa uteliaisuutta, vaan kaikki menivät saman kaavan mukaan koko ajan. Se aiheutti nopeammille oppijoille turhautumista ja hitaammille nolostumista.
-Erityislapset laitettiin samalle erityisluokalle, jossa opettaja yritti selvitä 20 lapsen kanssa. Varmasti jokaisen tarpeet eivät tulleet huomioiduksi. Autismia ei juuri ymmärretty siihen aikaan, ei myöskään ADHD:tä. Lääkkeitä ja terapioita ei juuri ollut.
-Oli häpeä, jos käytösnumero oli alle 10. Jos joku opettaja otti oppilaan silmätikukseen, syytettiin sitä lasta ettei ole osannut käyttäytyä.
-Lapsia sai lyödä rangaistukseksi, myös koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muuta paskaa 80-luvulta...
-Mielenterveysongelmiin suhtautuminen oli erittäin tuomitsevaa. Mt-ongelmaiset laitettiin laitokseen ja vahvat lääkkeet päälle, niin eivät häirinneet muita. "Hullujenhuoneesta" puhuttiin ihan yleisesti. Oli vähän noloa perheelle, jos joku oli mt-ongelmainen.
-Vanhukset pistettiin sairaalaan makailemaan tai laitokseen. Hoitona sydäntaudille oli lepääminen. Ei ymmärretty, että sydän tarvitsee liikuntaa. Vanhukset laitostuivat. Ei ollut samalla tavalla harrastuspiirejä, jumppaa eikä matkoja, mitä nykyään on tarjolla.
-Kaikkialla poltettiin. Jos menit vaikka bussiasemalle, siellä oli paksu tupakansavu. Samoin huoltoasemat, baarit, ravintolat, joka paikka. En tiedä mitä astmaatikot tekivät silloin, eivät varmaan voineet mennä ollenkaan ulos syömään.
-Luonnonsuojelu alkoi vasta tehdä tuloaan 80-luvun lopulla. Ei kierrätetty mitään, kaikki vaan roskiin ja kaatopaikalle. Pahvipakkaukset, lasipullot, lehdet, kaikki. Taisi olla jo 90-lukua, kun alkoi paperin kierrätys.
-Mökillä käytiin puuseessä ja pestiin kädet huljauttamalla niitä järvivedessä. Muutenkin hygienia oli todella huonoa.
-Kaikki söivät samaa ruokaa, maitoallergiset ja keliaakikot olivat sitten koko ajan kipeänä. Kasviksia syötiin todella vähän. Terveellinen välipala oli pala valkoista leipää, voita ja meetvurstia, siihen päälle kurkku- tai tomaattiviipale.
-Syöpään kuoltiin paljon enemmän kuin nykyään. Ylipäätään kaikki lääkkeet ja sairauksien hoidot olivat huonompia.
-Jos olit musta, homo tai muu vähemmistön edustaja, niin se oli voivoi. Syrjinnästä ei puhuttu eikä sitä tuomittu. Vähemmistöistä sai sanoa ihan mitä vain, ja heille sai tehdä melkein mitä vain. Ensimmäinen Pride-paraati oli Suomessa joskus vuonna -85 ja sille osallistui muutama kymmenen ihmistä.
0tg9jip kirjoitti:
Karkit olivat huippuhyviä, vaikkapa sitruunapommi ja Black Pete. Naisilla oli enemmän karvoja, monella iloisesti kainalokarvatkin ihan muhkeasti esillä. Poikien esinahka poistettiin helpommin, jos oli yhtään tiukka ja oisko meidänkin luokalta kolmelta lähtenyt esari pois? Mansikoita myrkytettiin aika iloisesti, helposti tuli oksennus jos söi tuoreita mansikoita. 1980-luku oli aika kemiallinen. Hiuslakkaa puskettiin kovasti tukkaan ja meikit olivat melko "venäläisen" näköisiä. Freonia käytettiin ponnekaasuna painepakkauksissa (kuten hiuslakka) ja otsonikato uhkasi. Pipoa ei saanut käyttää tai kiusattiin. Mielipiteet kannatti pitää omassa päässään. Kovat tytöt saattoi ihan pokkana jo 15-vuotina harrastaa seksiä täysi-ikäisten miesten kanssa, oli "normaalia" tuhmien tyttöjen meininkiä. Tupakkaa myytiin 15-vuotta täyttäneille ja tupakointi oli karsean yleistä. Monella työpaikalla tupakoitiin sisällä. Jopa sairaalassa toipilashuoneissa tupakoitiin! Junat kulkivat ajallaan talvellakin, koska oli talvikunnossapidon väkeä tarpeeksi töissä. Tiet aurattiin ja hiekoitettiin kunnolla. Poliiseja oli enemmän, pienillä kylilläkin oli usein oma pieni poliisiasema. Autot olivat aneemisia, ei ABS-jarruja eikä ilmastointia (KUUMA kesällä!) ja pakokaasut haisivat pahalta, koska ei ollut katalysaattoreita. Bensassa oli lyijyä! Ulkomaanreissut olivat kalliimpia, ruotsinristeily Tukholmaan jo oli kova sana tai sitten Pohjois-Norjan reissu telttaillen ja omilla eväillä. Asunnot olivat edullisempia ja korot korkeita. Asuntolaina maksettiin 5 - 10 vuoden aikana, tuo 10 vuotta oli jo tosi pitkä laina-aika. Nettiä ei ollut. Erilaiset tuote-esitteet olivat kova sana, niitä selailtiin. Anttilan postimyynti kukoisti. Työttömyys oli lähes tuntematon asia. JOKAINEN, joka halusi työtä, sitä myös sai. Palkalla pärjäsi. Ravintoloissa ei ollut kovin hyvät ruoat, jotain paneroitua possua huonojen ranskisten kanssa. Tuoretuotteet olivat kausiluontoisia, kaikkea ei ollut aina saatavissa. Pitsa ja hampurilaiset saapuivat laajemman yleisön tietoisuuteen joskus 1980-luvulla. Jugurttia oli hieno syödä.
Aika osuva kuvaus ajan sekä hyvistä että huonoista puolista! Muutama täsmennys:
- Meikit toki olivat aika "venäläisen" näköisiä, mutta se oli sen ajan muotia muuallakin kuin Suomessa.
- Nettiä sellaisena kuin sen nykyään tunnemme ei tosiaan ollut. Mutta nörttiys oli oli aluillaan, kotitietokoneita jo oli joillakin (itsekin ostin jo kasarilla), ja alkoi purkkeihin soittelu! Ja vuosikymmenen lopulla tuli IRC. Sähköpostikin jo tunnettiin. Opiskelin yliopistossa tietojenkäsittelyä, ja sitä kautta pääsi newseihin, ja olihan meillä yliopistossa oma vilkas keskustelusovelluksemme myös. Nettikeskustelut kaiken kaikkiaan olivat paljon fiksumpia kuin nykyisin, kun ihan kaikki ölisijät eivät niihin päässeet osallistumaan. Ja netti ei kulkenut kännykässä kaikkialla mukana, mikä oli ihan hyvä vain. Oltiin enemmän läsnä, sen sijaan että olisi tuijotettu ruutua.
- Asunnot eivät olleet erityisen edullisia, ainakaan omistusasunnot. Itse asiassa 80-luvun lopulla asuntojen hinnat nousivat nopeammin kuin palkat. Pankit suorastaan tyrkyttivät lainaa ihmisille, ja moni erehtyi silloin ostamaan ylihintaisen asunnon ja joutui ysärin lamassa vaikeuksiin. (Asunto olisikin kannattanut ostaa ysärin alkuvuosina, kun niitä myytiin alehintaan.) Muuten kyllä 80-luvulla palkkataso oli hyvä, palkat nousivat nopeammin kuin kuluttajahinnat. Lainan pystyi maksamaan nopeasti pois, koska oli sellainen asia kuin inflaatio, joka auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Töitä oli jokseenkin kaikille. Kouluissa oli hyvät opettajaresurssit. Opettajilla yleensä hyvä auktoriteetti. TV:ssä 2 kanavaa, jossain vaiheessa MTV ssi oman kolmoskanavan.
Kapset tekivät paljon itse kaikenlaista, käden taidot olivat kunniassa.
Niitä hyviä puolia.
Koulujen työrauhaongelmat eivät vielä olleet räjähtäneet käsiin tuolloin!
Tuohon aikaan tarkkailuluokat olivat olemassa niitä vaikeampia tapauksia varten tai vaihtoehtoisesti apukoulut, jos oli vähän hidas järjenjuoksu. Minun lukioaikaan ei tarvinnut pohtia ulkomaalaistausteisten oppilaiden sopeutumista koulunkäyntiin, sillä ylivoimaisella enemmistöllä oli -nen-päätteiset sukunimet.
Ja tasokurssit olivat yläasteella matematiikassa, englannissa ja ruotsissa, kunnes ne poistettiin vuonna 1985.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.
Eli nykyrahassa yli 6 euroa ja noin 80 senttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oli rumia 80-luvulla. Kellään ei ollut tekotissejä tai hiuslisäkkeitä tai tekoripsiä, paitsi jollain Hollywood-tähdillä. Ihmettelen jatkuvasti, kuinka kauniita nykynuoret on. Kaikilla kalliit merkkivaatteet ja -laukut, ja meikit viimeisen päälle.
Hassua, minä katselin suvun valokuvia viikonloppuna äidilläni ja ihmettelin, miten hyvännäköisiä kaikki oli 80-luvulla, jolloin olin lapsi. Katselin siis silloisten 25-40-vuotiaiden kuvia, eli vanhempieni, heidän sisarustensa ja niiden kavereiden.
Kaikki, ihan kaikki (paitsi vanhat ihmiset ja joka koululuokan kiintiöpullukka) oli luonnollisen hoikkia ja ennen kaikkea hyväryhtisiä -nykyäänhän kaikilla on surkea ryhti. Meikki oli kevyt ja sen alta näki, että useimmilla oli hyvä ihokin. Hiustyylit oli luonnollisia, useimmat ei selvästikään värjänneet hiuksiaan, joten hiukset näytti eläviltä -ja useimille se oma luonnollinen hiusväri on imartelevin, vaikka kuinka ego muuta kaipaisi.
Ja miten hyvin naiset pukeutui! Nykyään kukaan ei viitsi pukeutua edes juhliin, noissa kuvissa kaikilla oli jopa lasten syntymäpäivillä mekko päällä -mummollani jopa heinäpellolla. ISTUVA mekko, ei mitään elastaanitrikoota joka on venytetty äärimmillen ihrojen päälle. (Puhun siis aikuisten naisten pukeutumisesta, kasarin pintamuotihan oli paikoitellen aika jäätävää neonväreineen ja porkkanafarkkuineen.)
Mutta tuo hoikkuus minua eniten kyllä ihmetytti. Se, ja ryhdikkyys. Tiedän varmaksi että vanhempani ovat aina syöneet pullaa kahvitauolla jne, kuten myös tätini, ja kaikki ne ovat edelleen hoikkia. Nykyään normaalipainoinenkin ihminen alkaa olla harvinaisuus, saati sitten hoikka ja ryhdikäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se taisi olla. Hyvinvointivaltio parhaimmillaan ainakin täällä Suomessa. Sitten tuli lama ja liityttiin unioniin. Onhan EU tuonut paljon hyvääkin ja isoja etuja meille, mutta kyllähän se osaltaan romutti sen 80-luvun onnen ja riippumattomuuden.
80-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei julkisista varoista rahoitettua hammashoitoa kaikille eikä mahdollisuutta saada työttömyyspäivärahaa puolison tuloista riippumatta.
Mihin tuota viimeistä olisi edes tarvittu, kun kaikki pystyivät halutessaan menemään töihin? Työtä, sitä oli tuolloin tarjolla yllin kyllin.
Ai että olen onnellinen, että meillä alkaa lopulta olla päättäjinä nuorempia, eli niitä joiden käsitys työelämästä ei enää perustu tuohon 80-luvun yltäkylläiseen tilanteeseen! Ihan liikaa ollut niitä, joilla on se harha, että töitä kyllä saa jos vain haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainojen korot olivat toistakymmentä prosenttia, vaikkakin verovähennyskelpoisia. Maksimi oli kymmenen vuotta, sinä aikana piti laina saada maksetuksi. Kodinkoneet olivat kalliita, väritelevisio maksoi 3000 markkaa, nettokuukausipalkka saattoi olla 3500 markkaa, ruoka oli kalliimpaa tuloihin nähden, puoli kiloa kahvia maksoi v. 1987 n. 20 mk, kuppi kahvia kahvilassa n.2,50 mk.
Eli nykyrahassa yli 6 euroa ja noin 80 senttiä.
Ja televisio noin 1000 euroa. Mutta television markkahinta oli sama jo 1970- luvulla eli vuoden 1974 3000 markkaa olisi nykyrahassa noin 3000 euroa. Palkka saattoi olla joku 1500 markkaa. Nyt tosin mentiin väärälle vuosikymmenelle.
Vierailija kirjoitti:
Hiustyylit oli luonnollisia, useimmat ei selvästikään värjänneet hiuksiaan, joten hiukset näytti eläviltä
Täh?
Kasarilla kaikilla naisilla oli permis. Miehilläkin aika monella oli kihara takatukka. Sitten oli vielä punkkarit hiuslakalla pystyynnostettuine irokeeseineen, ja viimeiset diinarit hiusvoidekiehkuroineen. Ehkä ei värjäys ollut niin muotia, mutta muotoilutuotteet - niitä kului tonnikaupalla!
Itsehän olin "kapinallinen" ja kasvatin pitkän suoran tukan, sellaisen kuin nykyään on kaikilla teinitytöillä. Ei sellaista ollut kasarilla kenelläkään muulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ollut. Tässä muutamia ongelmia, jotka muistan kouluajoilta 80-luvulta.
-Koulukiusaaminen oli erittäin yleistä, eikä siihen puututtu juuri mitenkään. Kiusaaminen nähtiin lasten normaalina kanssakäymisenä aika pitkään.
-Muutenkin lapset pistettiin ulos leikkimään keskenään. Vanhemmat kutsuivat sitten syömään kotiin, kun illallinen oli valmis. Lapsia ei valvottu juuri ollenkaan, mikä tarkoitti enemmän tapaturmia ja turvattomuutta lapsille.
-Vilkkaat lapset laitettiin rehtorin kansliaan puhutteluun, olisi pitänyt istua hiljaa kiltisti lukemassa. 45 minuuttia paikallaan lukemista/opettajan kuuntelua on 7-vuotiaalta aika paljon vaadittu.
-Liikunnan merkitystä ei ymmärretty, eikä opetuksessa otettu millään lailla huomioon lapsen omaa uteliaisuutta, vaan kaikki menivät saman kaavan mukaan koko ajan. Se aiheutti nopeammille oppijoille turhautumista ja hitaammille nolostumista.
-Erityislapset laitettiin samalle erityisluokalle, jossa opettaja yritti selvitä 20 lapsen kanssa. Varmasti jokaisen tarpeet eivät tulleet huomioiduksi. Autismia ei juuri ymmärretty siihen aikaan, ei myöskään ADHD:tä. Lääkkeitä ja terapioita ei juuri ollut.
-Oli häpeä, jos käytösnumero oli alle 10. Jos joku opettaja otti oppilaan silmätikukseen, syytettiin sitä lasta ettei ole osannut käyttäytyä.
-Lapsia sai lyödä rangaistukseksi, myös koulussa.
Ei kyllä olisi saanut lyödä koulussa, koska ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomen kouluissa jo 1914, mutta kuka niistä uskalsi kotona valittaa. Seurauksena oli selkäsauna. Opettajissa oli paljon tuolloin vielä häiriintyneitä, osalla sotatrauma ( tosin eläköityivät 1980- luvulla) ja muuten mielenvikaiset. Varsinkin kansankoulunopettajakoulutukseen pyrki ja pääsi alempien sosiaaliluokkien lahjakkuuksia ja ylempien luokkien ”mustia lampaita”.
No ei todellakaan ollut. Siis sehän oli hirveä sääntö- ja kieltoyhteiskunta edelleen. Terassit vasta tulivat, ravintoloissa monissa oli miehillä pikkutakki- ja kravattipakko. Aukioloajat olivat hyvin rajoitetut - se ei ollut kokonaan huono asia kylläkään. Ydinsotaa pelättiin tosissaan ja kaikkialla oli konflikteja, koko Itä-Eurooppa oli suljettu, edes Helsingissä ei ollut turisteja.
Ylättyisitte ankeudesta. Ja väkivaltaa oli, Helsingissä rautatieasemalla oli tosi levotonta, nuorisojoukot tappelivat, kiusasivat, uhkailivat. Kurvi ja Kallio olivat levottomia, Puukkobulevardi - nimi ei ole mikään läppä. Koulussa kiusattiin ja pahoinpideltiin, oli autoritaarisia hirviöopettajia ilman mitään rajjoituksia. Poliisi kohteli nuoria väkivaltaisesti, se oli vain kasvatusta. Pahoinpitelyt eivät olleet rangaistavia mikäli tulkittiin kasvatukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
Ennenvanhaan tuota kutsuttiin keskusteluksi
Ennen vanhaan kaikesta sai vitsailla jopa itänaapurista paitsi virallisissa puheissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ollut. Tässä muutamia ongelmia, jotka muistan kouluajoilta 80-luvulta.
-Koulukiusaaminen oli erittäin yleistä, eikä siihen puututtu juuri mitenkään. Kiusaaminen nähtiin lasten normaalina kanssakäymisenä aika pitkään.
-Muutenkin lapset pistettiin ulos leikkimään keskenään. Vanhemmat kutsuivat sitten syömään kotiin, kun illallinen oli valmis. Lapsia ei valvottu juuri ollenkaan, mikä tarkoitti enemmän tapaturmia ja turvattomuutta lapsille.
-Vilkkaat lapset laitettiin rehtorin kansliaan puhutteluun, olisi pitänyt istua hiljaa kiltisti lukemassa. 45 minuuttia paikallaan lukemista/opettajan kuuntelua on 7-vuotiaalta aika paljon vaadittu.
-Liikunnan merkitystä ei ymmärretty, eikä opetuksessa otettu millään lailla huomioon lapsen omaa uteliaisuutta, vaan kaikki menivät saman kaavan mukaan koko ajan. Se aiheutti nopeammille oppijoille turhautumista ja hitaammille nolostumista.
-Erityislapset laitettiin samalle erityisluokalle, jossa opettaja yritti selvitä 20 lapsen kanssa. Varmasti jokaisen tarpeet eivät tulleet huomioiduksi. Autismia ei juuri ymmärretty siihen aikaan, ei myöskään ADHD:tä. Lääkkeitä ja terapioita ei juuri ollut.
-Oli häpeä, jos käytösnumero oli alle 10. Jos joku opettaja otti oppilaan silmätikukseen, syytettiin sitä lasta ettei ole osannut käyttäytyä.
-Lapsia sai lyödä rangaistukseksi, myös koulussa.
Siis joku muistutti samoista, tämä. Ja paljon muuta.
Korot nousivat vasta 90-luvulla...