Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ruokakassijutusta sanoisin sen verran, että ei 80-luvulla ollut kenellekään mitään tarjolla ilman vastiketta. Sellainen olisi ollut ennenkuulumatonta.
Eli se ilmainen ruokakassi synnytti ne jonot.Vielä 80-luvulla tyydyttiin siihen mitä oli, ja pulinat pois.
Työttömyys ja samanaikainen sosiaalitukien leikkaaminen ne jonot synnytti, ei ilmaisuus.
80-luvulla ihmisellä oli mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Jos ei ollut rahaa, niin ei kuin kyselemään työpaikkaa suoraan firmoista. Aina jossain tärppäsi, jos oli edes jonkinlaiset käytöstavat ja normaalijärkinen. Työtahti ei ollut niin kova kuin nykyisin ja jos työkyky heikkeni, oli oikeasti mahdollisuus vaihtaa vähemmän vaativiin töihin (tätä nykyisin mainostetaan mutta todellisuudessa se ei ole mahdollista vaan saat lähdöt kun et enää jaksa).
Koulutuksella oli mahdollisuus parantaa asemiaan työmarkkinoilla. Nyt näin ei ole, työttömäksi voit joutua sattuman oikusta, vaikka olisit tohtori. Ja koska työttömät on mediassakin leimattu porvarihallitusten aikana 90-luvulta lähtien laiskoiksi luusereiksi, niin työttömiä ei kukaan ota töihin.
Sosiaalitukien leikkaaminen on paljolti ollut ideologinen valinta. Sen vuoksi monet muut länsimaat ovat jo menneet niissä Suomen ohi, kun siellä on elintaso parantunut. Leipäjonot ovat seuraus tästä kehityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla sai ostettua Töölöstä 3h+k noin 300.000 markalla.
Mulle tuli mieleen kasarista ne tuoksuvat ja sumutettavat naisten dödöt
Tähän vuosikymmeneen verrattuna oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku oli täysi helvetti kaltaiselleni 1971 syntyneelle millenniaalille.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla sai ostettua Töölöstä 3h+k noin 300.000 markalla.
Ja siitä 300 000 markan lainasta maksettiin yli 10% korot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä parempaa aikaa. Meillä on nyt intersektionaalinen marxilainen feminismi, ja porukka on silminnähden huomattavasti rennompaa.
Mun muistoja 80-luvusta:
-Olin kotona koulun alkuun asti. Eskari ei ollut silloin pakollinen.
-Leikin pihalla muiden lasten kanssa iltaisin, muut oli tarhassa päivät.
-Mielenterveysongelmista ei puhuttu, äitini skitsofrenia oli tabu. Hoitoa oli vaikea saada.
-Töitä tehtiin paljon asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
-80-luvulla oli töitä, mutta 90-luvun lama sitten siivosi ne pois.
-Koulussa käytiin ja harrastettiin kuten nykyään.
-Syötiin paljon vähemmän lihaa, koska se oli kallista.
-Me tehtiin yksi automatka ulkomaille kerran kesässä ja käytiin laivalla. Yleisesti matkustettiin paljon vähemmän.
-Koulussa kiusattiin paljon ja vain räikeimpiin tapauksiin puututtiin.
-Neuvostoliiton suhteen oltiin varovaisia. 1986 poksahti Tsernobyl
-Meille tuli VHS-videot 1983. Katsottiin paljon piirrettyjä: Pätkiksiä, Tao Tao, Peukaloisen retket, Maija Mehiläinen, Liisa Ihmemaassa
-Lapsilla oli vähemmän leluja. Ponit ja He Man -ukkelit saapui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallio ei ollut trendikäs, vaan duunarikaupunginosa, ja asuin sikahalvassa vuokrakämpässä aivan kirjaston kupeessa. Vuokra oli muistaakseni 230 markkaa.
Karhupuisto oli kauhea pusikko täynnä viinanamyyjiä ja spurguja. Huumeista oli kuultu, mutta ei tunnettu ketään, joka niitä käyttäisi.
Elin käytännössä markan perunasalaatilla, sillä opintotuki meni siihen vuokraan. Silti oli varaa ostaa MicMacit ja juoda kaljaa Oivassa, jonka nimi tuolloin oli Bistro.
Opinnot menivät sitten perseelleen, joten menin tehtaaseen 5-vuorotyöhön. Tienasin niin paljon, että seuraavan kerran palkkani nousi samalle tasolle vasta 2000-luvulla sihteerin hommissa. Töihin mentiin silleen, että soitettiin ja sovittiin aika henkilöstöpäällikön kanssa, jonka kolmas kysymys oli "voitko aloittaa tänään klo 22?" Ekat 3 kk oli vähän pienempää palkkaa, jonka jälkeen se nousi, ja vuoden jälkeen tuntipalkka oli sama kuin muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luku oli vielä parempi, varsinkin loppupuoli. Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan sen perään haikaillut. Oli vapaus ja toivo ja ilo elämässä.
Yksi 1990-luvun alun laman suurista taustatekijöistä oli idänkaupan romahdus Neuvostoliiton kaatumisen myötä. Hetkessä katosi kokonainen markkina-alue, johon suomalaiset olivat työntäneet tuotteitaan kauppasopimusten turvin ilman vapaan kilpailun vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Tytöt saattoi joutua kokemaan ahdistelua, jopa raiskattuna sai vaan kuulla mitäs läksit ja pojat nyt vaan on tuollaisia, ei ne mitään tarkoita. Ei ollut edes puhelinta jolla soittaa apua.
Ja kiusaaminen oli aina kiusatun vika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla töitä riitti tekevälle ja opintotuella pärjäsi mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitsa tai hampurilaisateria tuntui luksukselta. Lapset söivät koulun jälkeen voileipää ja viikkorahan eteen piti tehdä kotitöitä.
Risteilyt ja risteilyalukset olivat silloin hienoja paikkoja eivätkä räkäkänniläisillä ryyditettyjä norovirus -mestoja. Katsokaa vaikka Jaakko Kolmonen Ruotsinlaivalta. Ruoka tehtiin pieteetillä ja ylpeydellä.
Vähävaraisille oli kesäleirejä. Eikä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Ennen 90 -luvun lamaa terveyskeskus oli kävijöilleen täysin ilmainen. Sinne vain marssittiin, jos tarve oli. Toki terveyskeskus oli melko tuore asia.
Kaikki söivät kouluruuan.
Pitsa tai hamppariateria??!
Whaat? Ateria? Meillä vain porilainen tai lihis 2 nakilla tai hamppari kaikilla mausteilla eli raaka sipuli, kurkkusalaatti, ketsuppi ja sinappi 😂Joensuussa oli 80 -luvulla ainakin kaksi hampurilaispaikkaa ja 2-3 pitseriaa. Olin ala-asteella -82-89. Ja sain käydä muutaman kerran. Joskus äiti vei minut, kun oli saanut uuden työpaikan.
Luokallani oli hyväosaisesta perheestä tyttö, jonka äiti oli työssä paikallisessa pitsa/lounas/yökerhossa. Ja saatiin käydä pitsalla siellä äidin laskuun. Isänsä oli taas Olvilla jonain päällikkönä. Joten saimme limppaa paljon.
Oliko äitisi jotenkin sairas tai alkoholisti, kun ei ollut vakituista työpaikkaa. Kaikilla muillahan oli vakituiset työpaikat.
Pätkätöitä oli jo tuolloin! Esim. merkonomeille ei ollut kaikille vakituisia töitä tarjolla Helsinkiä lukuunottamatta.
Assburger kirjoitti:
Töitä oli jokseenkin kaikille. Kouluissa oli hyvät opettajaresurssit. Opettajilla yleensä hyvä auktoriteetti. TV:ssä 2 kanavaa, jossain vaiheessa MTV ssi oman kolmoskanavan.
Kapset tekivät paljon itse kaikenlaista, käden taidot olivat kunniassa.
Niitä hyviä puolia.
Koulujen työrauhaongelmat eivät vielä olleet räjähtäneet käsiin tuolloin!
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla töitä riitti tekevälle ja opintotuella pärjäsi mukavasti.
Opintotuki oli tosin lainapainotteista! Opiskelija-asunnot olivat rauhattomia soluja, joista häiriköitä ei saanut millään pois!
Kokoomus pääsi hallitukseen 1987. Tuli vaan mieleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alku- ja loppupuoliskot erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. 80-luvun alussa oli vielä aitoa tasa-arvoa yhteiskunnassa. Ihmisiä ei kilpailutettu toisiaan vastaan. Ne, joilla oli enemmän, jakoivat ilomielin vaurauttaan huonompiosaisille.
80-luvun lopulla sen kaiken tuhosi materialismi, ylimielisyys ja nousukasmainen röyhkeys.
Tämä on aivan totta! 1980-luvun puolessavälissä tuli selvä muutos!
Kasarilla sai olla mitä mieltä tahansa ja ihan mistä tahansa. Kaiken sai sanoa ääneen.
Alapeukut kaikille, koska minäkin sain sellaisen!