Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalityö pääsykokeet 2020
24.03.2020 |
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
Täällä yksi Rovaniemelle hakija. Muualle en hae, koska opintojen perässä en pysty muuttamaan ja mahdollisuus opiskella etänä vaikuttaa paljon. Yliopistoon haen ekaa kertaa, mutta AMK opinnot vie ensikertalaisuuden ja ikäloppukin alan jo olla, joten mahdollisuudet päästä sisään ovat heikohkot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää on ollut miten riitaisat sosiaalityöntekijöiden keskinäiset välit on. Minkäänlaista kollegiaalisuutta ei ole ja aina jaksetaan marmattaa kaikesta ja kaikista. Pomo on aina paska tai toinen työntekijä väärässä. Sitten syyllistetään jos toisella on muutakin elämää kuin se työ. Ei saisi olla. Pitäisi olla 100% omistautunut niille asiakkaille. Etenkin jos olet jonkin toisen yksikön sosiaalityöntekijänä tekemisissä toisen yksikön sosiaalityöntekijän kanssa, niin saat vaan paskaa niskaan. Mikä on ihan ihmeellistä, koska yhdessähän siinä yritetään sen asiakkaan parhaaksi tehdä töitä.
Pyydän ja rukoilen teitä uusia alalle tulevia pohtimaan, että miten kollegiaalisuutta voisi meidän kesken parantaa.
Olen ollut nyt muutamassa eri työpaikassa sosiaalityöntekijänä, enkä tunnista kyllä tästä yhtään mitään.
Omissa paikoissani käytännössä kaikki ovat olleet mukavia toisilleen ja pyrkineet auttamaan kykynsä mukaan. Pahaa on puhuttu muista hyvin vähän. Ainoastaan yhden tapauksen muistan, mutta siinäkin oli vähän sellainen "ei savua ilman tulta"-tilanne. Kyse oli työntekijästä, joka luisti vastuusta jättäen likapyykit muiden pestäviksi. Tätä lukuun ottamatta kaikista on aina puhuttu positiiviseen sävyyn, eikä ole menty siihen, että etsittäisiin jostain yksittäisestä henkilöstä syntipukkia.
Ja tuo että syyllistetään työpaikan ulkopuolisesta elämästä. Mitä ihmettä? En ole tuollaiseen missään törmännyt. Ainoa minua joskus rasittanut asia ovat olleet jotkut työntekijät, jotka puhuvat liikaa kahvitauoilla perhe-elämästään, mutta se nyt ei ole mikään iso ongelma..
Omien kokemusteni perusteella sosiaalityöntekijät ovat ihan mukavaa porukkaa, eikä työpaikoilla ole mitään kilpailuasetelmaa tai selkäänpuukottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää on ollut miten riitaisat sosiaalityöntekijöiden keskinäiset välit on. Minkäänlaista kollegiaalisuutta ei ole ja aina jaksetaan marmattaa kaikesta ja kaikista. Pomo on aina paska tai toinen työntekijä väärässä. Sitten syyllistetään jos toisella on muutakin elämää kuin se työ. Ei saisi olla. Pitäisi olla 100% omistautunut niille asiakkaille. Etenkin jos olet jonkin toisen yksikön sosiaalityöntekijänä tekemisissä toisen yksikön sosiaalityöntekijän kanssa, niin saat vaan paskaa niskaan. Mikä on ihan ihmeellistä, koska yhdessähän siinä yritetään sen asiakkaan parhaaksi tehdä töitä.
Pyydän ja rukoilen teitä uusia alalle tulevia pohtimaan, että miten kollegiaalisuutta voisi meidän kesken parantaa.
Olen ollut nyt muutamassa eri työpaikassa sosiaalityöntekijänä, enkä tunnista kyllä tästä yhtään mitään.
Omissa paikoissani käytännössä kaikki ovat olleet mukavia toisilleen ja pyrkineet auttamaan kykynsä mukaan. Pahaa on puhuttu muista hyvin vähän. Ainoastaan yhden tapauksen muistan, mutta siinäkin oli vähän sellainen "ei savua ilman tulta"-tilanne. Kyse oli työntekijästä, joka luisti vastuusta jättäen likapyykit muiden pestäviksi. Tätä lukuun ottamatta kaikista on aina puhuttu positiiviseen sävyyn, eikä ole menty siihen, että etsittäisiin jostain yksittäisestä henkilöstä syntipukkia.
Ja tuo että syyllistetään työpaikan ulkopuolisesta elämästä. Mitä ihmettä? En ole tuollaiseen missään törmännyt. Ainoa minua joskus rasittanut asia ovat olleet jotkut työntekijät, jotka puhuvat liikaa kahvitauoilla perhe-elämästään, mutta se nyt ei ole mikään iso ongelma..
Omien kokemusteni perusteella sosiaalityöntekijät ovat ihan mukavaa porukkaa, eikä työpaikoilla ole mitään kilpailuasetelmaa tai selkäänpuukottamista.
Ihan vasta oli facessa valitusta siitä, kun työntekijät opiskelee työn ohessa tai osallistuu johonkin työ ulkopuoliseen toimintaan. Nähtiin, että sellainen vapaa-ajalla tehty työ on pois asiakkailta.
Voi härregood. Tulipa vähän tekopyhä vaikutelma.
Vanahus kirjoitti:
Täällä yksi Rovaniemelle hakija. Muualle en hae, koska opintojen perässä en pysty muuttamaan ja mahdollisuus opiskella etänä vaikuttaa paljon. Yliopistoon haen ekaa kertaa, mutta AMK opinnot vie ensikertalaisuuden ja ikäloppukin alan jo olla, joten mahdollisuudet päästä sisään ovat heikohkot.
Itselläkin Rovaniemi mietinnässä. Korkeakoulututkinto jo pohjalla, mutta ala sellainen ettei sitä eläkkeelle asti kestä. Minkä ikäinen olet? Itse 36.
Täällä yksi ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelija :)
Halusin vaan tulla sanomaan, että sisäänpääsy ei todellakaan oo mahdotonta kenellekkään. Olen itse käynyt aivan toisen alan ammattikoulututkinnon vuosia sitten enkä ole eläissäni kirjoittanut yhtäkään esseetä ennen viime kevään pääsykoetta.
Viime vuonna ennakkomateriaalina oli muutama tutkimusartikkeli, jotka opettelin etu- ja takaperin ulkoa.
Käytin kaikkia oppimiskikkoja mitä vaan keksin:
- Nauhoitin kaikki materiaalit puhelimeen. Niitä kuuntelin aina kun en jaksanut tehdä muuta.
- Keräsin paljon käsitteitä materiaaleista (esim. "katutason byrokraatti" ja "New Public Management"). Tein jokaisesta käsitteestä oman muistilapun. Näitä kertasin lähes päivittäin yksin tai poikaystävän avustuksella.
- Tein jokaisesta artikkelista mielikuvakartan suurelle paperille. Tämä auttoi tiivistämään keskeiset asiat ja hahmottamaan kokonaiskuvan.
Pääsykokeessa oli muistaakseni monivalintakysymyksiä (oli joku väittämä, josta piti tietää oliko se oikein vai väärin. Väärästä vastauksesta tuli miinuspiste. Näissä oli muutamia kompakysymyksiä, ja tekstin ulkoa opettelulle tuli tarvetta), muutama käsitteenmäärittely ja yksi essee, johon piti soveltaa kahta ennakkomateriaalin artikkelia ja kokeessa jaettua Hesarin artikkelia.
Esseetä varten kannattaa kerrata, miten hyvä essee koostetaan. Ulkoa opettelun lisäksi on hyvä myös sisäistää lukemansa, jotta sitä on helpompi soveltaa koetilanteeessa.
Näillä eväillä pisteet riitti jyväskylään sekä tampereelle. Joku sanoi aiemmin tässä ketjussa, että sosiaalityötä hakee yleensä opiskelemaan vähän vanhemmat ihmiset. Meidän porukassa kuitenkin suurin osa on reilusti lähempänä kahta- kuin kolmeakymppiä. Jos jaksan, niin voisin jossain välissä kirjoitella kokemuksia itse opiskelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Kuopiossa opiskelevat!
Onko kuinka paljon läsnäoloa vaativia kursseja? Onnistuuko opiskelu Helsingistä käsin plus työ- ja perhe-elämä? :)
Millasia alustavia arvosanoja olette saaneet yo-kirjotuksista? Tai millaisilla papereilla te aiemmin valmistuneet haette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Kuopiossa opiskelevat!
Onko kuinka paljon läsnäoloa vaativia kursseja? Onnistuuko opiskelu Helsingistä käsin plus työ- ja perhe-elämä? :)
Olen juuri valmistunut. Olen opiskellut koko maisterin tutkinnon, sain siis kandin hyväksiluettua, Helsingistä. Minulla on pieni lapsi ka kokopäivätyö.
Näin päättyi hakuaika ja siellä on minunkin hakemukseni sisällä, Rovaniemelle ensisijaisesti kun en yksinkertaisesti tykkää isoista kaupungeista. Jännittää erityisesti kun ei tiedä yhtään miten nämä uudet valintamenettelyt ratkeavat, minulla on muuten aika hyväkin todistus mutta vain neljä ainetta voidaan ottaa huomioon... alaa vaihtamassa, opiskelupaikka on nytkin että ei ole maailmanloppu vaikken pääsisikään vielä tässä haussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millasia alustavia arvosanoja olette saaneet yo-kirjotuksista? Tai millaisilla papereilla te aiemmin valmistuneet haette?
Mulla on M:n paperit. Pelkään, etten pääse niillä sisälle :(
Itsellä alustavasti olis tulossa LLEBB paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelen kasvatustieteitä, mutta alanvaihto vahvasti mielessä ja hain tänään päättyneessä yhteishaussa opiskelemaan sosiaalityötä. Hakujärjestykseni oli 1. Tampere 2. Turku 3. Helsinki 4. Jyväskylä 5. Kuopio ja 6. Rovaniemi. Mihin te olette hakeneet ja missä järjestyksessä?:)
Omat sisäänpääsymahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä yo-todistus on kehno (EEECCC). Parhaimmat arvosanat lyhyistä kielistä ja äikästä, matikkaa ei ole edes kirjoitettuna. Lisäksi ei-ensikertalaisena hakeminen rajoittaa.
En ota tästä hausta liikaa paineita, kun koulupaikka löytyy jo entuudestaan. Tuskin edes ottaisin parista viimeistä hakukohteestaani paikkaa vastaan, mutta laitoin ne hakemukseen, jos mieli sattuukin muuttumaan heinäkuuhun mennessä. Tsemppiä kaikille hakuun! Tässä on vielä vähän epävarmuutta ilmassa pääsykokeiden suhteen, mutta toivotaan, että ne pystytään jollakin tavalla järjestämään! Onneksi UNIFI tiedottaa aiheesta melko aktiivisesti.
Hain aikanaan lukematta sosiaalityöhön, koska piti olla plan B. Etusijalla oli terveystieteet, jonne pääsinkin ja olin toisella varasijalla sosiaalityöhön. Tämä toki noin 20 vuotta sitten, mutta pointtina, että sisäänpääsy ei ole mahdottomuus.
Opiskelut ovat todella kaukana käytännön kentästä ja tästä onneksi moni tuttavani (sossun tätejä siis ovat, mutta täydentäneet vanhan tutkintonsa tähän päivään yliopistossa) on kritiikkiä yliopistoille antanut. Ja, mitä olen avoimessa itse kursseja tehnyt, niin eipä noilla kursseilla käytännössä tee ns. mitään. Ihmisten kohtaamista, paineen alla työskentelyä jne ei voi oppia kuin käytännössä. Mutta niinhän se on aina opintojen ja käytännön kentän kanssa.
Kehityspsykologiaa kannattaa ainakin lastensuojeluun työhön havittelevan opiskella. Sossun pitää pystyä arvioimaan lapsen kehitystä. (Esimerkkinä olkoon aikoinaan itselle sijoitukseen tulossa ollut n. kolmen vanha ulkomaalaistaustainen lapsi, josta kysyin esitietoina, puhuuko hän suomea. Sosiaalityöntekijä tokaisi, etteiväthän hänen käsityksensä mukaan kolmivuotiaat puhu vielä lainkaan.).
Minä olen ns. se sossun tädin kanssa työskentelevä. Nyt on 15 vuotta takana tuki- ja sijaisvanhemmuutta ja kaikenmoista viheltäjää on matkaan sossuntätien osalta mahtunut niin hyvässä kuin pahassa. Vaihtuvuus on ollut kyllä näiden vuosien aikana suurta. Eli todella kuormittavaahan työ varmasti on, ainakin lastensuojelussa.
Tsemppiä sinulle hakija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useita vuosia sitten hain pari kertaa. Pystyin hakemaan vain Helsinkiin. Opiskelupaikka jäi kaus. Toki Lappiin olisin päässyt. Haluaisin yhä hakea, mutta edelleenkin voisin hakea vain Helsinkiin ja nyt tässä on kaikkea muutakin. Ala kiinnostaa, koska itselläni on sosiaalitoimesta vain huonoja kokemuksia, enkä ole saanut tarvitsemani apua, vaikka useita kertoja olen sitä hakenut. Koen, että omien kokemuksieni myötä voisin itse olla parempi työntekijä ja oikeasti tehdäkin jotain avun hakijan hyväksi. Olen jo 36-vuotias työtön tradenomi, joten olisin varmaan liian vanhakin. Koulutustani vastaavia palkkatöitä en ole päivääkään tehnyt. Mutta kuten jo sanoin pääsy olisi mahdotonta ja nykyinen tilanne maailmassa epävarma, joten turha hakea.
En nyt sitten hakenut mihinkään kun tilanne on nyt niin epävarma kokonaisuudessaan. Toivon kuitenkin voivani ensi vuonna hakea. Ehkä yritän vielä korottaa ylioppilastutkinnon arvosanoja. Siis lähinnä englantia ja ruotsia pitäisi korottaa. Myös avoimen kurssin kiinnostavat minua. Harmi vain,että nykyään ei voi entiseen malliin suorittaa helposti perusopintoja. Totuus kuitenkin on, että tradenomin koulutusta vastaavia töitä en tule koskaan tekemään. Valitettavasti tosiaan en kuitenkaan voi edelleenkään voi hakea muualle kuin Helsinkiin. Tradenomiksi en tosin opiskellut Helsingissä vaan naapurikaupungissa AMK:ssa. Aikuissosiaalityö siis kiinnostaa minua ja hallinto siis se, että pystyisi oikeasti muuttamaan alan käytäntöjä.
Silloin kun itse hain pääkoekirjana oli Juholinin tai vastaavan Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Kirjan neljästä sosiaalityön mallista jäi ikuisesti mieleen se, että käytännössä sosiaalityö on kuitenkin byrokraattista ja hierarkista, jossa sosiaalityöntekijä on se kyttääjä ja komentelua, joka käskee, mutta ei kuitenkaan anna neuvoja, vaan asiakkaan pitää itsekin ottaa vastuuta. Juuri tätä pitää muuttaa. Sitähän kirjakin jaksaa sitten jauhaa, mutta mitään ei käytännössä tapahdu.
Nyt yliopistojen sivuille on ilmestynyt tilastoja hakijamääristä. Paljon on kyllä hakijoita!
Pelottaa pääsykokeet. Kiva hakee sieltä covic kotiintuliaisiksi. Kuitenkin joku on kipeenä siellä, kun eihän se muuten pääse opiskeleen.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelut ovat todella kaukana käytännön kentästä ja tästä onneksi moni tuttavani (sossun tätejä siis ovat, mutta täydentäneet vanhan tutkintonsa tähän päivään yliopistossa) on kritiikkiä yliopistoille antanut. Ja, mitä olen avoimessa itse kursseja tehnyt, niin eipä noilla kursseilla käytännössä tee ns. mitään. Ihmisten kohtaamista, paineen alla työskentelyä jne ei voi oppia kuin käytännössä. Mutta niinhän se on aina opintojen ja käytännön kentän kanssa.
Ai että kursseilla ei tee käytännössä mitään? Valmistuin vähän aikaa sitten, enkä voisi olla enempää eri mieltä. Tutkinnon suorittaminen kehitti omaa kykyäni kriittiseen ajatteluun, opetti minut lukemaan ja tuottamaan tieteellistä tekstiä ja ymmärtämään yhteiskunnallisia keskusteluja. Omat kykyni yhteiskunnallisten ilmiöiden hahmottamiseen ja tiedon käsittelemiseen ovat aivan eri tasolla verrattuna opintojen aloittamiseen.
Tämä on yliopistotason koulutus. Amk-tutkinnot, joissa painotetaan käytännön taitoja, ovat sitten erikseen. Yliopiston käyminen antaa valmiudet tieteellisen tekstin ymmärtämiseen, ja jopa tutkimuksen tekemiseen. Ilman yliopistoja ei olisi edes sosiaalityön tutkimusta.
Amk:t ovat omalla tavallaan hyödyllisiä, ja varmaan sopiva valinta monelle, mutta en olisi saanut sieltä ikinä näitä juttuja mitä yliopistosta sain. Olen varma että yliopistosta tarttui mukaan kaikkea hyödyllistä tulevaisuutta varten, sillä kaikista tärkeintä on osata ajatella. Käytännön taitoja voi opetella kentälläkin, mutta ilman yliopistoa ainakin oma ymmärrykseni yhteiskuntatieteistä olisi todella paljon hatarammalla pohjalla. Minulle elämässä on kyse paljon muustakin kuin asioiden kaavamaisesta oppimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelut ovat todella kaukana käytännön kentästä ja tästä onneksi moni tuttavani (sossun tätejä siis ovat, mutta täydentäneet vanhan tutkintonsa tähän päivään yliopistossa) on kritiikkiä yliopistoille antanut. Ja, mitä olen avoimessa itse kursseja tehnyt, niin eipä noilla kursseilla käytännössä tee ns. mitään. Ihmisten kohtaamista, paineen alla työskentelyä jne ei voi oppia kuin käytännössä. Mutta niinhän se on aina opintojen ja käytännön kentän kanssa.
Ai että kursseilla ei tee käytännössä mitään? Valmistuin vähän aikaa sitten, enkä voisi olla enempää eri mieltä. Tutkinnon suorittaminen kehitti omaa kykyäni kriittiseen ajatteluun, opetti minut lukemaan ja tuottamaan tieteellistä tekstiä ja ymmärtämään yhteiskunnallisia keskusteluja. Omat kykyni yhteiskunnallisten ilmiöiden hahmottamiseen ja tiedon käsittelemiseen ovat aivan eri tasolla verrattuna opintojen aloittamiseen.
Tämä on yliopistotason koulutus. Amk-tutkinnot, joissa painotetaan käytännön taitoja, ovat sitten erikseen. Yliopiston käyminen antaa valmiudet tieteellisen tekstin ymmärtämiseen, ja jopa tutkimuksen tekemiseen. Ilman yliopistoja ei olisi edes sosiaalityön tutkimusta.
Amk:t ovat omalla tavallaan hyödyllisiä, ja varmaan sopiva valinta monelle, mutta en olisi saanut sieltä ikinä näitä juttuja mitä yliopistosta sain. Olen varma että yliopistosta tarttui mukaan kaikkea hyödyllistä tulevaisuutta varten, sillä kaikista tärkeintä on osata ajatella. Käytännön taitoja voi opetella kentälläkin, mutta ilman yliopistoa ainakin oma ymmärrykseni yhteiskuntatieteistä olisi todella paljon hatarammalla pohjalla. Minulle elämässä on kyse paljon muustakin kuin asioiden kaavamaisesta oppimisesta.
Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että yliopisto antaa hyvät valmiudet yhteiskuntatieteelliselle pohjalle tehdä sosiaalityötä. Asiat ja ilmiöt kyetään näkemään konteksteissaan ja ymmärtämään niiden mekanismeja paremmin. Sen sijaan tutkinnossa voisi olla myös hieman enemmän esim. psykologia opintoja, vaikeiden ihmiskohtaamisten varalle. Itse opiskelin yhden valinnaisen kurssin esim. mielenterveyden problematiikasta. Myös oikeustieteiden osuus joissain yliopistoissa on hyvin kevyttä ottaen huomioon työn hallinnollisen kuormittavuuden.
Itsekin laitoin puolitosissani hakupaperit menemään. Haluaisin niiiin kovasti olla sosiaalityöntekijä lasussa. Mulla ennestään amk tutkinto ja olen työskennellyt lastensuojelussa ohjaajana. Halu jatkaa sosiaalityöntekijäksi on kova. Todistusvalintaan ei riitä pisteet ja ensikertalainen en ole. Hain vaan Kuopioon sillä täällä asuntolaina ja perhe. Jos oikein tutkin, niin ainoastaan 7 valitaan kiintiössä ”ei ensikertalainen+pääsykoe”. Olen äitiyslomalla 6kk vauvan kanssa ja kotona myös 3v. En ihan taida ehtiä lukea ja opiskella pääsykoemateriaalia :D
Alue: Aihe vapaa
Kansallisesti sosiaalityön kentällä päsmäröi THL, jossa todella kokemattomat, osaamattomat ei-sosiaalityöntekijät pääsee päättämään monista tosi tärkeistä asioista THL päsmäröi lastensuojelun kysymyksissä, turvakotien ja esimerkiksi Seri- keskusten toiminnassa. Näiden THL : n ”asiantuntijoiden” tausta on kirjavaa. Joukossa on mm. entisiä potkut saaneita erityisavustajia. On raskasta tehdä töitä kun vaikutusvalta on jollain hölmöläisporukalla.