Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalityö pääsykokeet 2020
24.03.2020 |
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
Sellainen vinkki lukemiseen, että jos pystytte, tehkää joku ryhmä jossa tsemppaatte toisianne ja käytte läpi vaikeita kohtia. Opettamalla muita oppii itsekin, nimenomaan soveltamista ja syvempi ymmärrys kasvaa. Eli kaikki vinkit vaan 100 % jakoon, hyvä ryhmähenki on kaikkein tehokkain tsemppari. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vähänkin epäilys, että lastensuojelu tai vastaava, ei ole oma tuleva työ suosittelen sivuaineeksi kuntoutusta, vakuutustiedettä tai viestintää. Sosiaalityöntekijän tutkinto on todella arvostettu esim. vakuutusalalla, työhallinnossa ja ministeriössä.
T:Nykyinen ylitarkastaja ja entinen työtapaturma-asioiden ratkaisija
Vierailija kirjoitti:
opiskelen sosiaalityötä aikuisena ja olen huomannut sen, että opinnoista voi päästä helpolla, jos tuottaa esseitä liukuhihnalta. Se ei mielestäni ole edes opintojen tarkoitus. Teen tällä hetkellä yhtä syventäviin opintoihin kuuluvaa esseetä, joissa sivuja 5 viikon työn jälkeen ja tiedän monen opiskelijan kirjoittavan koko esseen samassa ajassa. Mutta silloin perehtyminen on vähän niin ja näin. Voi siis opiskella helpoimman tai vaikeimman kautta. Mutta mielestäni yksilöiden ongelmien ymmärtäminen historiallisessa, yhteiskunnallisessa, sosiaalipoliitisessa hyvinvointivaltion viitekehyksessä sekä globaalisti ei ole helppoa Sen sijaan jos valmistunut sosiaalityöntekijä ajattelee olevan, niin herää kysymys onko hän perehtynyt opintoihin vai ei.[/
Kiva, että riittää aikaa ja rahaa sulla istua aikuisena koulussa. Tuolla asenteella voi olla sossun hommissa pikkuisen hidas sun työote ja asenne. Sun paikka ei ole missään akuutin kriisityön kentällä.
Vierailija kirjoitti:
opiskelen sosiaalityötä aikuisena ja olen huomannut sen, että opinnoista voi päästä helpolla, jos tuottaa esseitä liukuhihnalta. Se ei mielestäni ole edes opintojen tarkoitus. Teen tällä hetkellä yhtä syventäviin opintoihin kuuluvaa esseetä, joissa sivuja 5 viikon työn jälkeen ja tiedän monen opiskelijan kirjoittavan koko esseen samassa ajassa. Mutta silloin perehtyminen on vähän niin ja näin. Voi siis opiskella helpoimman tai vaikeimman kautta. Mutta mielestäni yksilöiden ongelmien ymmärtäminen historiallisessa, yhteiskunnallisessa, sosiaalipoliitisessa hyvinvointivaltion viitekehyksessä sekä globaalisti ei ole helppoa Sen sijaan jos valmistunut sosiaalityöntekijä ajattelee olevan, niin herää kysymys onko hän perehtynyt opintoihin vai ei.
Nyt sä sekoitat helpon ja helpolla menemisen. Kun kutsuin opintoja helpoiksi, tarkoitin sitä, ettei ainakaan omassa yliopistossani vaatimustaso ollut mitenkään älytön. Kursseissa oli tekemistä, mutta arvostelu ei ollut liian tiukkaa. Hyvällä perustekemisellä sai todennäköisesti kolmosen kurssista. Ei se silti tarkoita etteikö mitään olisi joutunut tekemään. Monesti jossain kirjatentissäkin oli tyyliin 1000 s luettavaa.
Loppu tuosta viestistäsi onkin melkoista oman hännän nostamista, mutta se sinulle suotakoon. Olen itse sitä mieltä, ettei koskaan kannata mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta pitää myös käyttää suhteellisuudentajua. Kun kurssilla vaaditaan esseetä, katsoo millaista esseetä edellytetään, ja tekee sitten mahdollisimman hyvän. Sen sijaan ylimääräisen työn tekeminen, eli sellaisen materiaalin lukeminen jota ei edes lopulta käytä, ei ole aina viisasta. Tiedän, koska olen itsekin syyllistynyt siihen. Olen käyttänyt tyyliin viikon asiaan jonka olisin voinut tehdä parissa illassa.
Yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, mutta se on koko uran ajan jatkuva prosessi.
Mikä kaikki mielestänne vaikuttaa siihen, että sosiaalityötä ei arvosteta (tarpeeksi)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi sosiaalityön opiskelija/sosiaalityöntekijä. Luulen, että alaa ei arvosteta, koska ihmiset ei tiedä mitä me tehdään. Itse olen työskennellyt sossuna esim. sairaalassa ja psykiatrian poliklinikalla. Todella mielenkiintoista työtä. Hakiessani opiskelemaan sosiaalityötä en edes tiennyt, miten monipuolista työtä tutkinnolla voi tehdä. Työskennellä voi esim. lastensuojelussa (avohuolto, jälkihuolto, sijaishuolto), sairaaloissa, terveyskeskuksissa, poliklinikoilla, perheneuvolassa, aikuissosiaalityön parissa, vammaispalveluissa, päihde- ja mielenterveystyössä, koulukuraattorina, erilaisissa järjestöissä, projektihommissa, hallinnollisissa tehtävissä, opettajana/tutkijana yliopistossa jne.
Suosittelen hakemaan Lapin yliopistoon. Opinnot voi suorittaa pitkälle etänä, joten ei tarvitse asua Rovaniemellä. :)
Vaaditaanko jossain koulukuraattorilta sosiaalityöntekijän pätevyyttä? Meillä päin kaikki ovat sosionomeja. Ja palkka sen mukainen...
Itse työskentelen sosiaalityöntekijänä lastensuojelun alkuarviointitiimissä. Useamman avohuoltovuoden jälkeen tämä tuntuu lomailulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävää on ollut miten riitaisat sosiaalityöntekijöiden keskinäiset välit on. Minkäänlaista kollegiaalisuutta ei ole ja aina jaksetaan marmattaa kaikesta ja kaikista. Pomo on aina paska tai toinen työntekijä väärässä. Sitten syyllistetään jos toisella on muutakin elämää kuin se työ. Ei saisi olla. Pitäisi olla 100% omistautunut niille asiakkaille. Etenkin jos olet jonkin toisen yksikön sosiaalityöntekijänä tekemisissä toisen yksikön sosiaalityöntekijän kanssa, niin saat vaan paskaa niskaan. Mikä on ihan ihmeellistä, koska yhdessähän siinä yritetään sen asiakkaan parhaaksi tehdä töitä.
Pyydän ja rukoilen teitä uusia alalle tulevia pohtimaan, että miten kollegiaalisuutta voisi meidän kesken parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi sosiaalityön opiskelija/sosiaalityöntekijä. Luulen, että alaa ei arvosteta, koska ihmiset ei tiedä mitä me tehdään. Itse olen työskennellyt sossuna esim. sairaalassa ja psykiatrian poliklinikalla. Todella mielenkiintoista työtä. Hakiessani opiskelemaan sosiaalityötä en edes tiennyt, miten monipuolista työtä tutkinnolla voi tehdä. Työskennellä voi esim. lastensuojelussa (avohuolto, jälkihuolto, sijaishuolto), sairaaloissa, terveyskeskuksissa, poliklinikoilla, perheneuvolassa, aikuissosiaalityön parissa, vammaispalveluissa, päihde- ja mielenterveystyössä, koulukuraattorina, erilaisissa järjestöissä, projektihommissa, hallinnollisissa tehtävissä, opettajana/tutkijana yliopistossa jne.
Suosittelen hakemaan Lapin yliopistoon. Opinnot voi suorittaa pitkälle etänä, joten ei tarvitse asua Rovaniemellä. :)
Miten pitkälle etänä? Ihan konkreettisesti, tarvitseeko paikalla käydä kerran kuussa, harvemmin?
Terveisin nimimerkki "stadilainen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi sosiaalityön opiskelija/sosiaalityöntekijä. Luulen, että alaa ei arvosteta, koska ihmiset ei tiedä mitä me tehdään. Itse olen työskennellyt sossuna esim. sairaalassa ja psykiatrian poliklinikalla. Todella mielenkiintoista työtä. Hakiessani opiskelemaan sosiaalityötä en edes tiennyt, miten monipuolista työtä tutkinnolla voi tehdä. Työskennellä voi esim. lastensuojelussa (avohuolto, jälkihuolto, sijaishuolto), sairaaloissa, terveyskeskuksissa, poliklinikoilla, perheneuvolassa, aikuissosiaalityön parissa, vammaispalveluissa, päihde- ja mielenterveystyössä, koulukuraattorina, erilaisissa järjestöissä, projektihommissa, hallinnollisissa tehtävissä, opettajana/tutkijana yliopistossa jne.
Suosittelen hakemaan Lapin yliopistoon. Opinnot voi suorittaa pitkälle etänä, joten ei tarvitse asua Rovaniemellä. :)
Miten pitkälle etänä? Ihan konkreettisesti, tarvitseeko paikalla käydä kerran kuussa, harvemmin?
Terveisin nimimerkki "stadilainen"
Olen käynyt Kuopiossa keskimäärin kerran kuussa. t: stadilainen
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää on ollut miten riitaisat sosiaalityöntekijöiden keskinäiset välit on. Minkäänlaista kollegiaalisuutta ei ole ja aina jaksetaan marmattaa kaikesta ja kaikista. Pomo on aina paska tai toinen työntekijä väärässä. Sitten syyllistetään jos toisella on muutakin elämää kuin se työ. Ei saisi olla. Pitäisi olla 100% omistautunut niille asiakkaille. Etenkin jos olet jonkin toisen yksikön sosiaalityöntekijänä tekemisissä toisen yksikön sosiaalityöntekijän kanssa, niin saat vaan paskaa niskaan. Mikä on ihan ihmeellistä, koska yhdessähän siinä yritetään sen asiakkaan parhaaksi tehdä töitä.
Pyydän ja rukoilen teitä uusia alalle tulevia pohtimaan, että miten kollegiaalisuutta voisi meidän kesken parantaa.
Sosiaalityö on todella heikosti johdettua. Kutsumusammatti, jossa joutuu kohtaamaan oman riittämättömyytensä ja vaikuttamisen rajallisuuden saa jotkut reagoimaan jatkuvalla valittamisella. Uudet työntekijät odottaa, että kaikkeen ammatilliseen työhön on vastaus valmiina ja mitään ei kyetä/uskalleta itse arvioida ja ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa se että sossun työssä joudutte usein tekemään rikoksia lapsia kohtaan ja joudutte myös usein näistä vastaamaan käräjäoikeudessa. Joten jos kantti kestää...
Vierailija kirjoitti:
Vaaditaanko jossain koulukuraattorilta sosiaalityöntekijän pätevyyttä? Meillä päin kaikki ovat sosionomeja. Ja palkka sen mukainen...
Itse työskentelen sosiaalityöntekijänä lastensuojelun alkuarviointitiimissä. Useamman avohuoltovuoden jälkeen tämä tuntuu lomailulta!
Vastaavan kuraattorin on ainakin oltava sos.tt., mutta ilmeisesti koulutoimi mielellään palkkaa sossuja kuraattoreiksi kun lasten/nuorten ongelmat mutkistuneet. Kolme opiskelutoveria saaneet kuraattorin viran suoraan valmistumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa se että sossun työssä joudutte usein tekemään rikoksia lapsia kohtaan ja joudutte myös usein näistä vastaamaan käräjäoikeudessa. Joten jos kantti kestää...
Tämä on usein se vastaanotto mikä tulee niiltä vanhemmilta, joilla on vaikka päihteiden kanssa ongelmia. Ajatellaan että esim se oma juominen on vain yksilön asia, mutta ei nähdä miten lapset kärsii - ja pahimmillaan jäävät niin, ettei edes perustarpeita tyydytetä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opiskelen sosiaalityötä aikuisena ja olen huomannut sen, että opinnoista voi päästä helpolla, jos tuottaa esseitä liukuhihnalta. Se ei mielestäni ole edes opintojen tarkoitus. Teen tällä hetkellä yhtä syventäviin opintoihin kuuluvaa esseetä, joissa sivuja 5 viikon työn jälkeen ja tiedän monen opiskelijan kirjoittavan koko esseen samassa ajassa. Mutta silloin perehtyminen on vähän niin ja näin. Voi siis opiskella helpoimman tai vaikeimman kautta. Mutta mielestäni yksilöiden ongelmien ymmärtäminen historiallisessa, yhteiskunnallisessa, sosiaalipoliitisessa hyvinvointivaltion viitekehyksessä sekä globaalisti ei ole helppoa Sen sijaan jos valmistunut sosiaalityöntekijä ajattelee olevan, niin herää kysymys onko hän perehtynyt opintoihin vai ei.
Nyt sä sekoitat helpon ja helpolla menemisen. Kun kutsuin opintoja helpoiksi, tarkoitin sitä, ettei ainakaan omassa yliopistossani vaatimustaso ollut mitenkään älytön. Kursseissa oli tekemistä, mutta arvostelu ei ollut liian tiukkaa. Hyvällä perustekemisellä sai todennäköisesti kolmosen kurssista. Ei se silti tarkoita etteikö mitään olisi joutunut tekemään. Monesti jossain kirjatentissäkin oli tyyliin 1000 s luettavaa.
Loppu tuosta viestistäsi onkin melkoista oman hännän nostamista, mutta se sinulle suotakoon. Olen itse sitä mieltä, ettei koskaan kannata mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta pitää myös käyttää suhteellisuudentajua. Kun kurssilla vaaditaan esseetä, katsoo millaista esseetä edellytetään, ja tekee sitten mahdollisimman hyvän. Sen sijaan ylimääräisen työn tekeminen, eli sellaisen materiaalin lukeminen jota ei edes lopulta käytä, ei ole aina viisasta. Tiedän, koska olen itsekin syyllistynyt siihen. Olen käyttänyt tyyliin viikon asiaan jonka olisin voinut tehdä parissa illassa.
Yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, mutta se on koko uran ajan jatkuva prosessi.
Niin. Kaksi lasta ja monet samanaikaiset kurssit hidastavat opiskelua. Tarkoitus ei ole nostataa omaa "häntää" vaan kertoa, että opiskelu vaatii aikansa. Naisvaltainen ala lisäksi. Ja työkokemuksesta tiedän, että sosiaalityöntekijät voivat olla ilkeitä ja pahoin traumatisoituneita henkilökohtaisessa elämässä ja lisäksi raskas työ tekee kyyniseksi.
Mm. tämmösiä rikoksia. Vastaavia tapauksia on satoja. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062321783174
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opiskelen sosiaalityötä aikuisena ja olen huomannut sen, että opinnoista voi päästä helpolla, jos tuottaa esseitä liukuhihnalta. Se ei mielestäni ole edes opintojen tarkoitus. Teen tällä hetkellä yhtä syventäviin opintoihin kuuluvaa esseetä, joissa sivuja 5 viikon työn jälkeen ja tiedän monen opiskelijan kirjoittavan koko esseen samassa ajassa. Mutta silloin perehtyminen on vähän niin ja näin. Voi siis opiskella helpoimman tai vaikeimman kautta. Mutta mielestäni yksilöiden ongelmien ymmärtäminen historiallisessa, yhteiskunnallisessa, sosiaalipoliitisessa hyvinvointivaltion viitekehyksessä sekä globaalisti ei ole helppoa Sen sijaan jos valmistunut sosiaalityöntekijä ajattelee olevan, niin herää kysymys onko hän perehtynyt opintoihin vai ei.
Nyt sä sekoitat helpon ja helpolla menemisen. Kun kutsuin opintoja helpoiksi, tarkoitin sitä, ettei ainakaan omassa yliopistossani vaatimustaso ollut mitenkään älytön. Kursseissa oli tekemistä, mutta arvostelu ei ollut liian tiukkaa. Hyvällä perustekemisellä sai todennäköisesti kolmosen kurssista. Ei se silti tarkoita etteikö mitään olisi joutunut tekemään. Monesti jossain kirjatentissäkin oli tyyliin 1000 s luettavaa.
Loppu tuosta viestistäsi onkin melkoista oman hännän nostamista, mutta se sinulle suotakoon. Olen itse sitä mieltä, ettei koskaan kannata mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta pitää myös käyttää suhteellisuudentajua. Kun kurssilla vaaditaan esseetä, katsoo millaista esseetä edellytetään, ja tekee sitten mahdollisimman hyvän. Sen sijaan ylimääräisen työn tekeminen, eli sellaisen materiaalin lukeminen jota ei edes lopulta käytä, ei ole aina viisasta. Tiedän, koska olen itsekin syyllistynyt siihen. Olen käyttänyt tyyliin viikon asiaan jonka olisin voinut tehdä parissa illassa.
Yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, mutta se on koko uran ajan jatkuva prosessi.
Niin. Kaksi lasta ja monet samanaikaiset kurssit hidastavat opiskelua. Tarkoitus ei ole nostataa omaa "häntää" vaan kertoa, että opiskelu vaatii aikansa. Naisvaltainen ala lisäksi. Ja työkokemuksesta tiedän, että sosiaalityöntekijät voivat olla ilkeitä ja pahoin traumatisoituneita henkilökohtaisessa elämässä ja lisäksi raskas työ tekee kyyniseksi.
Varmaan kaikilla aloilla on ilkeitä ihmisiä tai henkilöitä, joille työ ei sovi. Itselläni kuitenkin vastakkainen kokemus kollegiaalisuudesta. Myös oma asenne ratkaisee mielestäni, useampia työyhteisöjä nähneenä.
Varmaan opiskelutahtiin vaikuttaa moni asia, mutta esseet pystyy tekemään melko nopeasti perehtyneisyyden kärsimättä. Tärkeintä on poimia olennainen viittauksiin, myös hyvästä yleistiedosta on hyötyä kokonaisuuksien hahmottamisessa. Tietoa on niin valtavasti, että pikemminkin akateeminen koulutus mielestäni antaa valmiudet etsiä ja tarkastella sitä kriittisesti, kuin antaa valmiita tietokokonaisuuksia työn kannalta. Työ itsessäänkin on tiedon etsimistä, välittämistä ja arviointia, valmiita vastauksia ei usein ole.
Vierailija kirjoitti:
Mm. tämmösiä rikoksia. Vastaavia tapauksia on satoja. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062321783174
On kyllä kaamea tapaus, ei voi ollenkaan kieltää asiaa. Ja noita on varmasti enemmänkin.
Se ei silti tarkoita että koko ammattikunta olisi läpimätä ja etteikö vaaka kallistuisi siihen, että enemmän tehdään hyvää kuin pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mm. tämmösiä rikoksia. Vastaavia tapauksia on satoja. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062321783174
On kyllä kaamea tapaus, ei voi ollenkaan kieltää asiaa. Ja noita on varmasti enemmänkin.
Se ei silti tarkoita että koko ammattikunta olisi läpimätä ja etteikö vaaka kallistuisi siihen, että enemmän tehdään hyvää kuin pahaa.
Tämä ala on menossa tätä kohti...
https://www.is.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000001757336.html
Joka haluaa olla tässä mukana niin OTAN OSAA
Alue: Aihe vapaa
opiskelen sosiaalityötä aikuisena ja olen huomannut sen, että opinnoista voi päästä helpolla, jos tuottaa esseitä liukuhihnalta. Se ei mielestäni ole edes opintojen tarkoitus. Teen tällä hetkellä yhtä syventäviin opintoihin kuuluvaa esseetä, joissa sivuja 5 viikon työn jälkeen ja tiedän monen opiskelijan kirjoittavan koko esseen samassa ajassa. Mutta silloin perehtyminen on vähän niin ja näin. Voi siis opiskella helpoimman tai vaikeimman kautta. Mutta mielestäni yksilöiden ongelmien ymmärtäminen historiallisessa, yhteiskunnallisessa, sosiaalipoliitisessa hyvinvointivaltion viitekehyksessä sekä globaalisti ei ole helppoa Sen sijaan jos valmistunut sosiaalityöntekijä ajattelee olevan, niin herää kysymys onko hän perehtynyt opintoihin vai ei.