Sosiaalityö pääsykokeet 2020

Vierailija kirjoitti:

Heippa!

Minä hain viime vuonna jokaiseen mihin pystyi ja lappiin pääsin sisään. Pääsykoe materiaalina oli 5 eri tutkimusartikkelia, ja tää oli täysin uusi materiaali aiempiin vuosiin verrattuna.

Oon ite ammattikoulu pohjalta lähtenyt ja paljon ei luottoa ollu sisään pääsyyn. Ihan älyttömästi en käyttänyt aikaa opiskeluun, koska työskentelin samalla mutta ehkä noin 40h käytin. Luin artikkelit ehkä 2 kertaa läpi ja tein muistiinpanot. Sitte on sellasia ääneenluku ohjelmia ni kuuntelin jotaki niistä artikkeleista esim aina ku ajoin autoa. Sitte tein quizlet sovelluksella itelle kysymyksiä ja pelailin sillon tällön niitä.

Eli ihan hirveesti en loppujen lopuksi panostanu mutta joku virhe kävi ja pääsin sisään. Pääsykokeessa oli paljon monivalintoja ja oisko ollu pari avokysymystä ja sitte paikanpäällä saadusta aineistosta joku tehtävä.

Opiskelut on ollu ihan mukavia, mutta todella paljon on omatoimista opiskelua. Meilläki moni asuu muualla koska luennot monesti tallennetaan nettiin, joitaki läsnäolo pakkoja on. Ja mun mielestä sivuaineeksi on tarpeeksi valintavaihtoehtoja ja on kiva että voi tehä myös poikkitieteellisesti ja ottaa vaikka musan sivuaineeksi jos haluaa. Yliopistolla on myös sopimus Oulun yliopiston kanssa eli siellä voi myös opiskella sivuaineen jos tahtoo.

Elikkä ei turhaa ressiä ja kysäse jos tulee muuta kysyttävää!

Tsemppistä!

En usko sanaakaan tästä.

True story bro, miksi et usko?

Aikanaan oli Kyösti Raunion kirja ja tilasin siihen Eximian itse opiskelu-paketin. Käytännössä se oli lyhyt referaatti kirjasta.Sen opettelin 100% ulkoa ja suht hyvin kirjankin. Tampereelle pääsin ja myöhemmin vaihdoin Helsinkiin. Opiskelu oli rentoa ja suht helppoa. Sekä kandi että gradu onnistui mulla hyvin. Tampereelle oli mielestäni vaikeampaa saada hyviä arvosanoja ja vaadittiin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Heippa!

Minä hain viime vuonna jokaiseen mihin pystyi ja lappiin pääsin sisään. Pääsykoe materiaalina oli 5 eri tutkimusartikkelia, ja tää oli täysin uusi materiaali aiempiin vuosiin verrattuna.

Oon ite ammattikoulu pohjalta lähtenyt ja paljon ei luottoa ollu sisään pääsyyn. Ihan älyttömästi en käyttänyt aikaa opiskeluun, koska työskentelin samalla mutta ehkä noin 40h käytin. Luin artikkelit ehkä 2 kertaa läpi ja tein muistiinpanot. Sitte on sellasia ääneenluku ohjelmia ni kuuntelin jotaki niistä artikkeleista esim aina ku ajoin autoa. Sitte tein quizlet sovelluksella itelle kysymyksiä ja pelailin sillon tällön niitä.

Eli ihan hirveesti en loppujen lopuksi panostanu mutta joku virhe kävi ja pääsin sisään. Pääsykokeessa oli paljon monivalintoja ja oisko ollu pari avokysymystä ja sitte paikanpäällä saadusta aineistosta joku tehtävä.

Opiskelut on ollu ihan mukavia, mutta todella paljon on omatoimista opiskelua. Meilläki moni asuu muualla koska luennot monesti tallennetaan nettiin, joitaki läsnäolo pakkoja on. Ja mun mielestä sivuaineeksi on tarpeeksi valintavaihtoehtoja ja on kiva että voi tehä myös poikkitieteellisesti ja ottaa vaikka musan sivuaineeksi jos haluaa. Yliopistolla on myös sopimus Oulun yliopiston kanssa eli siellä voi myös opiskella sivuaineen jos tahtoo.

Elikkä ei turhaa ressiä ja kysäse jos tulee muuta kysyttävää!

Tsemppistä!

Olethan tehnyt tosi paljon töitä. Itse luin viimeisen artikkelin vasta pääsykoepäivän aamuna ja pääsin sisään, kun esseekysymys sattui olemaan siitä. :)

Joo eipä sitä muuta voi, kun odottaa materiaaleja. Sitten se työ vasta alkaa. Muulla ei ole väliä ja saattaa vain sekoittaa. T. tokaa kertaa hakemassa

Aikooko kukaan ottaa valmennuskurssia?

Tampereella aloitin joitakin vuosia sitten 37-vuotiaana alanvaihtajana. Pääsykokeet (tuolloin Juhilan kirja) olivat mielestäni helpot: luultavasti sisäänpääsyni ratkaisivat hyvä ylioppilastodistus ja oman ajattelun yhdistäminen luettuun materiaaliin. 

Olen tykännyt alasta, raskasta on, mutta "vaikeustason" voi valita. Aloitin sieltä rankimmasta päästä eli lastensuojelun avohuollosta ja kestin sitäkin. Kiire oli kuitenkin tolkuton ja muulle elämälle ei oikein riittänyt energiaa. Olen sen jälkeen muissa työpaikoissa ollut vain iloinen siitä työkokemuksesta ja siitä havainnosta, että ihan kaikilla sosiaalityön kentillä ei ole samanlaista kiirusta.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä lienee paljon sosiaalityöntekijöitä ja sellaisiksi aikovia, esittäisin erään kysymyksen vähän asian vierestä. Olen siis jo YTK sosiaalityöstä ja työkokemusta on kertynyt hitusen. Nyt sitten olen saanut sijaisuuden sekä lastensuojelun avohuollosta että lastensuojelun sijaishuollosta, enkä yhtään tiedä kumman valitsisin. Kumman itse valitsisit ja miksi? Kaikki kommentit asian tiimoilta ovat tervetulleita:)

Sijaishuollon asiakkuudet pitkäaikaisempia, joten helpompi luoda syvempiä asiakassuhteita. Avohuollossa pinnallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä lienee paljon sosiaalityöntekijöitä ja sellaisiksi aikovia, esittäisin erään kysymyksen vähän asian vierestä. Olen siis jo YTK sosiaalityöstä ja työkokemusta on kertynyt hitusen. Nyt sitten olen saanut sijaisuuden sekä lastensuojelun avohuollosta että lastensuojelun sijaishuollosta, enkä yhtään tiedä kumman valitsisin. Kumman itse valitsisit ja miksi? Kaikki kommentit asian tiimoilta ovat tervetulleita:)

Sijaishuolto. Ne lapset on jo turvassa, ei tarvitse hötkyillä.

t: avohuollossa töissä

Eihän se sijoittaminen kodin ulkopuolellekaan ole välttämättä pelastus, vaan voi olla siirtymä huonoista oloista toisiin huonoihin oloihin. Ei ole kauaakaan, kun eräästä lastensuojelulaitoksesta tuli tietoon karmeita vääryyksiä. Ja nämä tapaukset, jotka tulevat julkisuuteen, ovat vain jäävuoren huippu - näin uskon. Tämä nyt oli ääriesimerkki, mutta tarkoitin vain, että monenlaista huonoa sijoitettunakin voi kohdata. Lisäksi biologiset vanhemmat ja sijaisvanhemmat voivat olla aika haastavia. Mutta ymmärsin pointtisi. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se sijoittaminen kodin ulkopuolellekaan ole välttämättä pelastus, vaan voi olla siirtymä huonoista oloista toisiin huonoihin oloihin. Ei ole kauaakaan, kun eräästä lastensuojelulaitoksesta tuli tietoon karmeita vääryyksiä. Ja nämä tapaukset, jotka tulevat julkisuuteen, ovat vain jäävuoren huippu - näin uskon. Tämä nyt oli ääriesimerkki, mutta tarkoitin vain, että monenlaista huonoa sijoitettunakin voi kohdata. Lisäksi biologiset vanhemmat ja sijaisvanhemmat voivat olla aika haastavia. Mutta ymmärsin pointtisi. 

Sehän on sitä sosiaalityöntekijän työtä arvioida soveltuuko laitos lapsen tarpeisiin vain tarvitaanko muuta. 

Luin artikkeleista vaan pelkät otsikot ja pääsin vaan sisään.

Itse opiskelen Lapin yliopistossa ja täällä on tosi hyvät mahdollisuudet opiskella myös etänä. Suurin osa muuttaakin jo kandin teon jälkeen pois Rovaniemeltä, kun maisterivaiheen pystyy suorittamaan täysin etänä. Miinuksena toki se, että sivuaineita on vähemmän ku muissa yliopistoissa. Tsemppiä joka tapauksessa pääsykokeisiin!

Aivan surkea ala, ja se palkka.... Lähes olemattomat etenemismahdollisuudet, eli palkka pysyy kutakuinkin samana, kunnes eläkkeelle lähdet. :D En suosittele. Työmäärä valtava. Miettikää nyt hyvät ihmiset vielä mihin soppaan olette jalkaa tunkemassa. 5 vuotta opintoja ja saatte vain kakkaa niskaan.

Olen valmistunut 5 vuotta sitten ja ollut töissä vain lastensuojelussa. Tällä hetkellä teen työtä avohuollossa ja sijaishuollossa olevien parissa.

Pidän työstäni tosi paljon. Ala vaatii tiettyä luonteen vahvuutta yhdistettynä empaattisuuteen. Liian pehmeä ei voi olla, eikä liian kova. Julkisen dissauksen ei saa antaa häiritä omaa tekemistä.

Työn oppii vasta tekemällä. Koulutus antaa pohjaa nähdä asioita laajasti ja lisää kykyä käsitellä tietoa.

Olen valmistunut muutama vuosi sitten. Opiskelu oli todella helppoa, en kokenut missään vaiheessa joutuvani venymään kunnolla. Tarkoitan että töitä kyllä riitti, mutta mitään kohtuuttomia ei vaadittu että tenttien ja kurssien arvosanat pysyivät asteikolla 3-5. Jonkun kakkosen taisin joskus saada, mutta melko helppoa oli saada hyvät.

Sosiaalityön kurssikirjallisuus ei ole mitenkään vaikeaa oppia, vaan hyvällä ajattelulla ja kirjoitustaidolla pärjää pitkälle. Sanoisin sosiaalityön olevan melko vaivaton tie maisterin papereihin. Opiskelu oli sinänsä ihan kivaa, mutta ei erityisen vaativaa. Vähän surullisena kuullut juttuja että vaatimustasoa vissiin ollaan alentamassa lisää, jotta saavat tyypit nopeasti ulos yliopistosta ja yliopistolle rahaa. 

Siinä missä surffailin opinnot sujuvasti läpi hyvin arvosanoin, niin työelämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Sanoisin että olen pärjännyt töissä ihan ok. Ainakin asiakkaat ja työkaverit ovat kehuneet. Olen silti ollut usein aivan romuna, ja sunnuntaisin on ahdistanut ihan hirveästi seuraava työpäivä. Työtahti on omissa työpaikoissani ollut välillä todella raskas, koska työntekijöitä ei ole tarpeeksi. Töissä on koko ajan hirveä kiire, mikä masentaa, sillä viihtyisin paremmin vähän rennommassa ympäristössä. Kyllä tällaista menoa vielä näin nuorena jaksaa, mutta en todellakaan tiedä haluaisinko tehdä töitä kunnallisessa sosiaalitoimistossa enää yli 45-vuotiaana. Rankka laji, vaikka sinänsä asiakkaita onkin mukava auttaa. 

Minua saa alapeukuttaa tästä, mutta sanon sen kuitenkin: kannattaa miettiä vakavissaan omaa motivaatiota alalle hakeutumiseen. Jos aikoo hakea vain "varman työn" perässä, kannattaa miettiä kahdesti. Joo, työtä varmaan löytyykin, mutta työ itsessään voi olla todella raskasta. Toisaalta, jos tuntuu siltä että ihmisten kohtaaminen ja kuunteleminen kiinnostaa, niin go for it.

Ja se piti sanoa vielä, että kannattaa muistaa, ettei sosiaalityön kentällä arki ole samanlaista kuin terapiasessiot jossain tv-sarjoissa. Eteen tulee asioita, jotka ainakin itselleni, keskiluokkaisesta kodista olevalle ja sinisilmäiselle henkilölle, ovat olleet vähintäänkin hämmentäviä. Työssä näkee kyllä aivan kaikenlaista ja kohtaa hämmentäviä, ikimuistoisia ihmisiä! Onneksi suurin osa asiakkaista on ihan mukavia. 

Mikä tässä ketjussa on niin ainutlaatuista, että tämä nököttää aina ensimmäisenä valikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä lienee paljon sosiaalityöntekijöitä ja sellaisiksi aikovia, esittäisin erään kysymyksen vähän asian vierestä. Olen siis jo YTK sosiaalityöstä ja työkokemusta on kertynyt hitusen. Nyt sitten olen saanut sijaisuuden sekä lastensuojelun avohuollosta että lastensuojelun sijaishuollosta, enkä yhtään tiedä kumman valitsisin. Kumman itse valitsisit ja miksi? Kaikki kommentit asian tiimoilta ovat tervetulleita:)

Sijaishuolto. Ne lapset on jo turvassa, ei tarvitse hötkyillä.

Valitsisin avohuollon. Hatkailevien nuorten etsintä on rankkaa ja osa vanhemmista voi olla vihamielisiä ja vielä vuosien sijoituksen jälkeen himottaa sijoituksen syissä ja yhteistyö on raskasta. Sijoituksen purkua voi hakea missä vaiheessa tahansa ja oikeuteen joutuu silloin perustelemaan sijoituksen jatkumista. Jos sijaishuolto on valintasi, on varmasti laitoshoito parempi valinta kuin perhehoito. Osa sijaisperheideb vanhemmista on todella tarvitsevia.

t: avohuollossa töissä

Itse hain viime vuonna ja pääsin hyvin vähällä materiaalin lukemisella, koska yleistiedolla saa aika hyvin pisteitä. Tässä vaiheessa suosittelisin lukemaan paljon lehtiä ja katsomaan ajankohtaisohjelmia (ehkä aikaa ennen koronaa).

Koko sosiaalityö on ekan vuoden perusteella pyörinyt aika paljon huono-osaisuuden, köyhyyden yms. tärkeän ympärillä. Uskoisin että aineistotehtävä on jälleen jostain lehtiartikkelista, joten matskua odotellessasi osta vaikkapa Hesarin lukuoikeus.