Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

Käyttäjä33396 kirjoitti:

Sulla ei ole vielä lapsia? :D

Kyllä se vaan tulee. Mun lapsi söi vauvasta asti todella monipuolista kotiruokaa ja oli 0- ja 1-vuotiaana maailman paras ja kaikkea ruokaa arvostavin syömäri.

Nirsoilu 2-3-vuotiaana on ymmärtääkseni joku ihan biologisesti ohjelmoitu kehitysvaihe, joka tulee useimmille lapsille. Se on sitten eri asia, miten paljon sille antaa siinä vaiheessa periksi ja miten nopeasti lapsi pääsee siitä yli.  

Monipuolisuutta tärkeämpää on taata lapselle kaikki ravinto ja se onnistuu parhaiten yksinkertaisella ruualla.

Viimeistään koulun alettua alkaa tulla inhokkiruoka. Joka luokassa on joku kingi, joka ilmoittaa, että tämä tai tuo ruoka on pahaa. Kun pikkuveljeni meni kouluun, niin sen jälkeen ei kesäkeitto maittanut, vaikka oli aikaisemmin syönyt sitä kotona hyvällä ruokahalulla. Vähän isompana poika sitten kertoi, että luokan kingi oli uhannut, että jos joku syö sitä, niin tulee turpaan että roikaa.

Minä inhosin lapsena ja inhoan vieläkin isoja veteliä sipulinkappaleita esim. lihapullissa. Sen sijaan, jos sipuli on pienitty kunnolla ja paistettu kevyesti ennen lihapullataikinaan sekoittamista, niin se on ihan hyvää ja antaa pullille hyvän maun.

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään koulun alettua alkaa tulla inhokkiruoka. Joka luokassa on joku kingi, joka ilmoittaa, että tämä tai tuo ruoka on pahaa. Kun pikkuveljeni meni kouluun, niin sen jälkeen ei kesäkeitto maittanut, vaikka oli aikaisemmin syönyt sitä kotona hyvällä ruokahalulla. Vähän isompana poika sitten kertoi, että luokan kingi oli uhannut, että jos joku syö sitä, niin tulee turpaan että roikaa.

Minä inhosin lapsena ja inhoan vieläkin isoja veteliä sipulinkappaleita esim. lihapullissa. Sen sijaan, jos sipuli on pienitty kunnolla ja paistettu kevyesti ennen lihapullataikinaan sekoittamista, niin se on ihan hyvää ja antaa pullille hyvän maun.

Kouluruoka onkin huonoa ja ravinnotonta. Ei siihen mitään kingiä tarvitse sen toteamiseen.

En tosiaan tiedä. Yhtenä päivänä ei vaan neidille enää maistu ainesosa x. Kaikkea vihreää on inhonnut aina, siis kirjaimellisesti vauvasta asti. Ajattelin itse ennen lasta että On ihan helppoa kasvattaa monipuolisesti syövä lapsi kun vaan tarjoaa monipuolista ruokaa, mutta nyt nauran omalle naiiviudelleni.

Onko kenenkään nirsoilu alkanut rokotteen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Monipuolisuutta tärkeämpää on taata lapselle kaikki ravinto ja se onnistuu parhaiten yksinkertaisella ruualla.

Nyt en tajua. Jos lapsi syö hyvällä ruokahalulla monipuolista ruokaa ja saa siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet, ei kai parempi vaihtoehto voi olla, että söisi hyvällä ruokahalulla yksipuolista ruokaa ja saisi siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet? Eli mistä tässä nyt nillitetään?

Meillä isovanhemmat opettavat lasta nirsoilemaan. Salaatti on kanin ruokaa ja sipulista tulee oksennus. Että semmottii.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat opettavat lasta nirsoilemaan. Salaatti on kanin ruokaa ja sipulista tulee oksennus. Että semmottii.

Salaatti on todellakin kanin ruokaa, ihminen ei siitä ravintoa saa.

Käyttäjä33396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monipuolisuutta tärkeämpää on taata lapselle kaikki ravinto ja se onnistuu parhaiten yksinkertaisella ruualla.

Nyt en tajua. Jos lapsi syö hyvällä ruokahalulla monipuolista ruokaa ja saa siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet, ei kai parempi vaihtoehto voi olla, että söisi hyvällä ruokahalulla yksipuolista ruokaa ja saisi siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet? Eli mistä tässä nyt nillitetään?

Sitten se on ok teillä. Monipuolisuus ei kuitenkaan ole tae ravinteikkaasta ruuasta. Yksipuolisella ruualla on täysin mahdollista saada kaiken tarvitsemansa, ei siihen montaa ruokalajia tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaana.

Ymmärrät sitten, jos joskus omaa 2-vuotiasta kasvatat.

Mun lapset on jo 19v ja 16v, eivät ole ikinä nirsoilleet, siksipä tässä ihmettelen että missä vaiheessa se ehtii tulemaan jos aina sitä ruokaa saa

Erilaisia vieroksuvia asenteita voi kehittyä ties mitä reittejä. Minua on lapsesta saakka pidetty "hyvänä syöjänä", jolle kaikki kelpaa eikä mistään tarvitse nirsota. Toisaalta itse muistan, etten päiväkoti-/ala-asteikäisenä välittänyt kokolihasta (jauheliha kävi), juustosta (Oltermanni yökötti) tai kurkusta leivän päällä (ohut, vetinen siivu oli ällö, mutta kurkun pala, esim. tikku, oli ok syödä). Noin 7-8-vuotiaana aloin vierastaa kaikkia maito- ja kermaruokia. 8-vuotiaana minulla diagnosoitiin laktoosi-intoleranssi. 

Teini-ikäisenä olin oppinut syömään kokolihaa, juustoa ja siivutettua kurkkua, mutta edelleen inhosin homejuustoja, oliiveja ja punajuurta. Parikymppisenä olin oppinut homejuustot ja oliivitkin alkoivat mennä. Inhosin olutta ja viinejä. Esanssinen siideri maistui kyllä.

Noin 25-vuotiaana opin hyvien viinien ystäväksi, kun uusi poikaystäväni opetti. Siideri ja lonkero alkoivat maistua pahalta. Samoihin aikoihin aloin ymmärtää poikaystäväni keittiön kautta, mitä tarkoittaa laadukas raaka-aine, maustaminen ja oikea kypsennysaika. Se oli elämäni tähän asti ehkä tärkein oivallus ruoan suhteen. Mikä tahansa voi maistua hyvältä, jos sen osaa valmistaa oikein. Onko ihme, että punajuuri on pahaa, kun se säilötään etikassa? Onko ihme, että ruusukaali maistuu ja haiseekin pahalta, jos sitä keitetään kymmenen minuuttia?

Nyt, kun näistä oivalluksista on aikaa yhdeksän vuotta, olen oppinut, että itse asiassa minulla on laajempi näkemys "hyvästä ruoasta" kuin miehelläni, joka on rajoittuneempi esim. kasvisten ja kalan suhteen. En edelleenkään pidä etikkaisesta punajuuresta, oluesta tai ylikypsästä lohesta ja kaalista. Olen kuitenkin lyötänyt sekä punajuureen, loheen että kaaliin ja moneen, moneen muuhun oikeat valmistustavat. Toisaalta vieroksun aiempaa enemmän punaista, rasvaista lihaa. Pystyn syömään sitäkin pienissä määrin ja riittävän harvoin, mutta jatkuva makkaran syöminen, vaikka olisi kuinka laadukas tuoremakkara, on ällöä. 

Ihmisen makuaisti muuttuu läpi elämän. 

Minulla on kanssa toi punajuuritrauma. Vasta vähän aikaa sitten olen ymmärtänyt, että punajuuri itsessään on hyvää, jos sen tekee TUOREENA. Minuakin jossain vaiheessa pidettiin lapsena nirsona, kun en niitä ynnä muita suolakurkkuja suostunut syömään (enkä syö vieläkään) Ja se miksi inhoan noita on nimenomaan se etikkaliemi, jota en voi sietää. Tuoreet tavarat menevät melkein kaikki, mutta epämääräiset liemekkeet, joista ei oikein tiedä mitä niissä on tökkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät. 

Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut

En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.

Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa. 

Sä voit ruokkia omat lapsesi kuten haluat, mutta mä en kaipaa sun vinkkejäsi kasvavan lapsen ravinnon koostamisessa.

Mutta oletat, että sinun vinkkejäsi kaivataan.

Tämä on keskustelua, vaihdetaan mielipiteitä. Ei varmaan tarkoitettu, että sinä et saisi lapsellesi syöttää juustoa, kerrottiin vain, että se ei ole välttämätöntä kalkin saamiseksi ravinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä33396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monipuolisuutta tärkeämpää on taata lapselle kaikki ravinto ja se onnistuu parhaiten yksinkertaisella ruualla.

Nyt en tajua. Jos lapsi syö hyvällä ruokahalulla monipuolista ruokaa ja saa siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet, ei kai parempi vaihtoehto voi olla, että söisi hyvällä ruokahalulla yksipuolista ruokaa ja saisi siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet? Eli mistä tässä nyt nillitetään?

Sitten se on ok teillä. Monipuolisuus ei kuitenkaan ole tae ravinteikkaasta ruuasta. Yksipuolisella ruualla on täysin mahdollista saada kaiken tarvitsemansa, ei siihen montaa ruokalajia tarvitse.

Mutta onko se parempi tapa saada ne ravintoaineet, jos lapsi ei ole nirso. Ei kai. Tässä toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä.

t. sivustaseurailija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä33396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monipuolisuutta tärkeämpää on taata lapselle kaikki ravinto ja se onnistuu parhaiten yksinkertaisella ruualla.

Nyt en tajua. Jos lapsi syö hyvällä ruokahalulla monipuolista ruokaa ja saa siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet, ei kai parempi vaihtoehto voi olla, että söisi hyvällä ruokahalulla yksipuolista ruokaa ja saisi siitä kaikki tarvittavat ravintoaineet? Eli mistä tässä nyt nillitetään?

Sitten se on ok teillä. Monipuolisuus ei kuitenkaan ole tae ravinteikkaasta ruuasta. Yksipuolisella ruualla on täysin mahdollista saada kaiken tarvitsemansa, ei siihen montaa ruokalajia tarvitse.

Mutta onko se parempi tapa saada ne ravintoaineet, jos lapsi ei ole nirso. Ei kai. Tässä toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä.

t. sivustaseurailija.

Ei ole mitään parempaa tai huonompaa tapaa. Kyse on vain siitä, että ruuan ei tarvitse olla monipuolista sisältääkseen kaiken ravinnon. Sitä monipuolisuutta hehkutetaan liikaa ravintopitoisuuden varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Osa on opittua. Esim sipuli aiheuttaa osalle ihmisistä ikäviä vatsanväänteitä ja jopa pahan olon.

Itse kieltäydyin lapsena puurosta heti kun opin sanomaan ei. Myöhemmiin paljastui, että minulla on vilja-allergia.

Minulla ei ole vilja-allergiaa, mutta kieltäydyin myös puurosta jo pienestä pitäen, jopa ennen kuin osasin sanoa mitään. Jos puuroa lusikoitiin suuhuni, purskautin sen kuulemma välittömästi seinille. Olen nyt jo lähes nelikymppinen, enkä vieläkään voi sietää puuroa. Vanhempani, ja vanhemmat sisarukseni taas ovat koko ikänsä syöneet puuroa hyvällä halulla. Ei sitä aina tiedä mikä herättää ihmisissä vastenmielisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään koulun alettua alkaa tulla inhokkiruoka. Joka luokassa on joku kingi, joka ilmoittaa, että tämä tai tuo ruoka on pahaa. Kun pikkuveljeni meni kouluun, niin sen jälkeen ei kesäkeitto maittanut, vaikka oli aikaisemmin syönyt sitä kotona hyvällä ruokahalulla. Vähän isompana poika sitten kertoi, että luokan kingi oli uhannut, että jos joku syö sitä, niin tulee turpaan että roikaa.

Minä inhosin lapsena ja inhoan vieläkin isoja veteliä sipulinkappaleita esim. lihapullissa. Sen sijaan, jos sipuli on pienitty kunnolla ja paistettu kevyesti ennen lihapullataikinaan sekoittamista, niin se on ihan hyvää ja antaa pullille hyvän maun.

Ei siihen mitään luokan kingiä tarvita, että jokainen löytää kouluruuan kirjosta sen oman inhokkinsa. Usein samat inhokit toki löytyy maksalaatikoista ja kaalilaatikoista, mutta en pidä sitä erityisen ihmeellisenä (puoli eineksiähän ne monesti on) Kouluruoka on kuitenkin hyvin erilaista ja epätasalaatuisempaa, kuin mitä kotona saa. Minä esimerkiksi en tykännyt mistään lasagneista tai makaronilaatikoista koulussa, vaikka suurimman osan lemppareitahan ne on. Kotona taas tykkäsin.

Voimakkaan oksennustaudin tai sairauden jälkeen.

Olin savustettujen muikun suuri ystävä ja kerran sen jälkeen tuli oksennustauti ja vielä 5v jälkeenkään en voi syödä savustettua tai paistettua kalaa. Jo pelkkä tuoksu etoo.

Ja luulen lapsilla olevan samasta syystä, jotakin epämiellyttävää on tapahtunut ruuan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on opittua. Esim sipuli aiheuttaa osalle ihmisistä ikäviä vatsanväänteitä ja jopa pahan olon.

Itse kieltäydyin lapsena puurosta heti kun opin sanomaan ei. Myöhemmiin paljastui, että minulla on vilja-allergia.

Minulla ei ole vilja-allergiaa, mutta kieltäydyin myös puurosta jo pienestä pitäen, jopa ennen kuin osasin sanoa mitään. Jos puuroa lusikoitiin suuhuni, purskautin sen kuulemma välittömästi seinille. Olen nyt jo lähes nelikymppinen, enkä vieläkään voi sietää puuroa. Vanhempani, ja vanhemmat sisarukseni taas ovat koko ikänsä syöneet puuroa hyvällä halulla. Ei sitä aina tiedä mikä herättää ihmisissä vastenmielisyyttä.

Aamupalapuuro on jotain mitä en itsekään pysty käsittämään. Ei menisi alas, mutta puuro jossain muussa tilaisuudessa ei ole ongelma.

Kysypä itseltäsi, voiko vauvalle antaa syntymästään asti kaikkea ruokaa? Itsekö tarjosit omallesi sipulia ja maksapihviä heti kun tulitte synnytyslaitokselta kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään koulun alettua alkaa tulla inhokkiruoka. Joka luokassa on joku kingi, joka ilmoittaa, että tämä tai tuo ruoka on pahaa. Kun pikkuveljeni meni kouluun, niin sen jälkeen ei kesäkeitto maittanut, vaikka oli aikaisemmin syönyt sitä kotona hyvällä ruokahalulla. Vähän isompana poika sitten kertoi, että luokan kingi oli uhannut, että jos joku syö sitä, niin tulee turpaan että roikaa.

Minä inhosin lapsena ja inhoan vieläkin isoja veteliä sipulinkappaleita esim. lihapullissa. Sen sijaan, jos sipuli on pienitty kunnolla ja paistettu kevyesti ennen lihapullataikinaan sekoittamista, niin se on ihan hyvää ja antaa pullille hyvän maun.

Ei siihen mitään luokan kingiä tarvita, että jokainen löytää kouluruuan kirjosta sen oman inhokkinsa. Usein samat inhokit toki löytyy maksalaatikoista ja kaalilaatikoista, mutta en pidä sitä erityisen ihmeellisenä (puoli eineksiähän ne monesti on) Kouluruoka on kuitenkin hyvin erilaista ja epätasalaatuisempaa, kuin mitä kotona saa. Minä esimerkiksi en tykännyt mistään lasagneista tai makaronilaatikoista koulussa, vaikka suurimman osan lemppareitahan ne on. Kotona taas tykkäsin.

Kouluruoka on kokonaan einestä.

Minä itse vihasin lapsena sipulia, sieniä ja monia muita ruoka-aineita. Nykyään rakastan ruuanlaittoa ja inhokkeja ei oikeastaan sen kummemmin löydy (raakaa sipulia en kyllä edelleenkään syö). Lapseni (10v&13v) sen sijaan eivät koskaan oikeastaan ole nirsoilleet muun kuin sienten kanssa. Rakastavat välipalaksi syödä raakaa sipulia, selleriä yms. perinteisiä vihattuja juttuja. Tyttärelläni on muutenkin erilaisempi makuaisti kuin meillä muilla, on rakastanut todella tulista ruokaa n. 6v saakka. En ensin uskonut että ei chilit yms. eivät oikeasti polttaisi, mutta lopulta sen huomasi, että ei esittänyt mitään, vaan oikeasti rakasti syödä tulisia juttuja. Minua polttaa neljäsosa chilin syönti, mutta hän voi vetää kymmeniä ennen kuin tuntuu missään.

Kaurapuuroa tytär kyllä vihaa, toisin kuin minä ja poikani.