Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista
Jos sitä sipulia on aina käytetty ruoassa?
Tai ei tykkää porkkanoista, vaikka vauvasta asti syötetty porkkanaa. Ihan pienet vauvat kun harvemmin nirsoilee
Kommentit (300)
Meillä alkoi joskus leikki-ikäisenä, ehkä 3-4v. Sitä ennen lapsi söi kaikkea paitsi maitotuotteita. Nyt hän on 7v ja on ehkä vähän laajentanut ruokavaliotaan. Mutta edelleen syö esim. vain tietynlaista leipää. Pienempänä olleen maitoallergian takia ei syö edelleenkään jogurtteja tai rahkoja, ei auta vaikka olisi kilo sokeriakin. Ei syö leipää, missä on siemeniä, eikä ruisleipää. Ei syö banaania. Ei mitään juustoja. Leikkeleistä vain lauantaimakkara menee. Ei syö tomaattia sellaisenaan. Ei tykkää spagetista eikä jauhelihakastikkeesta.
Joskus haaveilen, että voisin tehdä välipalaksi tavallisia voileipiä. Leivän päälle juustoa, tomaattia ja kurkkua. Olis niin helppoa. Meillä se on aina riisikakku/paahtoleipä/hapankorppu, jonka päällä on voita. Kurkkua sentään nykyään syö.
No, ainakin tässä on saanut alkaa luovaksi. Tarjottu on vaikka ja mitä ja kehotettu maistamaan. Pakottaa en ala paitsi korkeintaan yhden pienen hitusen. Jos on oikein epäilyttävä ruoka, niin haistaminen riittää. Lähtökohtaisesti melkein kaikki ruoat on yäk ja niitä otetaan vain pikkuinen maistiainen. Muutama lempiruoka on, ja niitä on mukava tehdä kun tietää lapsen syövän mahansa täyteen.
Nautin aina kun joku lapsen kaveri syö meillä. Tuntuu ihan uskomattomalta, kun joku lapsi ottaa esim. kanakastiketta reilusti ja syö sen :D oma lapsi ottaa sitä kastiketta noin lusikallisen ja yrittää luistaa senkin syömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on alusta asti syönyt lähes kaikkea. 2-3-vuotiaana mutusteli tyytyväisenä raakaa sipulia, söi sitä kuin omenaa.
Sitten yhtäkkiä 4,5v alkanut valittaa, että raaka sipuli on yök. Paistettu sipuli kelpaa. Paistettu paprika on yök, mutta raaka paprika nam. Jne.
Pienempänä ei syönyt perunaa, välillä en sitten edes viitsinyt tehdä perunaa ollenkaan, kun ei se kerran kelvannut. Sen sijaan lisäkkeenä oli uunijuureksia, höyrytettyjä vihanneksia, juuresmuuseja, jne. Syö edelleen juureksia mielellään, kypsänä ja raakana.
Päiväkodissa ovat ihmetelleet, kun lapsi syö vihanneksia niin mielellään. Parsakaali on yksi herkuista.
Mutta siis nyt 4-5v on tullut noita yök-ruokia. Toivottavasti on vaan joku vaihe.
Siis häiritseekö sua tässä se, että lapsetkin ovat ihmisiä joille kehittyy mieltymykset ja mielipiteet?
Olisit iloinen, lemppareiden ja inhokkien syntyminen kielii persoonan kehityksestä ja siitä että asiat ovat ainakin niiltä osin normaalisti.
Mä tykkään vihanneksista ja hedelmistä yleisesti ottaen, mutta en voi sietää mustikoita enkä herneitä. Tulen molemmista sairaaksi vaikka en ole allerginen, ja oksennan. Ne vaan yksinkertaisesti maistuvat musta pahalle, ja niiden rakenne ja suutuntuma ärsyttävät myös. Tottakai lapsena söin hernekeittoa pienestä asti, ja herneitä itsekseen, mustikoita pensaista jne myös koska vanhemmat yritti totuttaa kaikkeen.
Nirsoilu ja mielipiteet ovat kaksi eri asiaa.
No, Rota oli meillä aika tehokas muutamaan ruoka-aineeseen pitkäksi aikaa.
Lapsi rakasti parsakaalia ja kukkakaalia. Siten meillä oli ruoan lisukkeena sellaista parsakaali-kukkakaaligratiinia jaihelihapihvien kanssa. Tunnin päästä lapsi alkoi oksentamaan sitä vihreää mönjää, joka varmasti maistui aike helvetin ällöltä, siinä kun oli pikkuisen kermaa ja juustoakin.
Voin sanoa, että parsakaalin/kukkakaalin keittämisen hajukin alkoi aiheuttaa yökkäämisrefleksiä monta vuotta sen taudin jälkeen - joka lopulta vei sairaalaan tiputukseen. Samoin riisipuuro oli suurta herkkua, mutta jotenkin se assosioitui samaan sairauteen - en edes muista oliko syönyt sitä. Ehkä päiväkodissa.
Meillä alkoi n. 2-vuotiaana, mutta ei hän mikään supernirso ole. Samalla tavalla laitan ruokaa kuin ennenkin, lapsi syö tai on syömättä. Ei hän nälkään kuole, jos ei vaikka lounaalla maistu ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuaistin kehittyminen on muuten sen heikentymistä. Pikkulasten makuaisti on vielä paljon paljon herkempi, kuin kielensä moneen kertaan polttaneen aikuisen.
Mitä heikompi makuaisti, sitä useammat ruoat maistuvat syömäkelpoisilta.
Olisi myös hyvä muistaa, että "monipuolinen" ruoka ei välttämättä tarkoita terveellistä. Kaiken ravinnon pystyy saamaan ilman monipuolisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiselle on sisäsyntyistä tykätä / ei tykätä tietyistä mauista, ja ihmisillä on sen suhteen eri herkkyyksiä.
Perinnöllisten seikkojen lisäksi alustan luovat sikiöajat: jos äiti on - vastoin ohjeita - syönyt raskausaikana voimakkaasti maustettuja ruokia, johon sipulin liikakäyttö (varsinkin suomalaisen väkevän) lukeutuu, sikiölle on ehkä saattanut jäädä siitä epämieluisa muisto. Kun tätä samaa yritetään myöhemmin ujuttaa hänelle, vieläpä surkeasti valmistettuna, suojareaktio kemikaalia kohtaan (sipulin aineet, jotka karkouttavat eläimet, paitsi lääkkeenä loisiin) voimistuu.
Herkkä vauva voi saada välttelevän asenteen uusiin ruokiin jo siitä, että häntä yritetään pakottaa korvikkeisiin (nukutuskeino synnärillä) ja yksikin pakotuskerta (vauva kääntää päätään pois, mutta hoitaja tunkee väkidin suuhun) voi riittää.
Painostamalla ja pakottamalla maistamaan toistuvasti inhokkiruokaa, nirsous säilyy yleensä kouluikään asti.
Täytyy muistaa, että ihmisillä on iästään huolimatta erilaisia mieltymyksiä ja yrittämällä liian kovaa tehdä kaikista samanlaisia, tehdään osalle enemmän haittaa. Mausteiden, esim. sipulin, syömisen tulee aina olla vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Olisi myös hyvä muistaa, että "monipuolinen" ruoka ei välttämättä tarkoita terveellistä. Kaiken ravinnon pystyy saamaan ilman monipuolisuutta.
Näin on. Nämä monipuolisuudesta keuhkoovat syöttävät lapsilleen kaikkea ravinnotonta ruokaa, ihan niin kuin suosituksissa kehoitetaankin. Kaikki ravinteikas ruoka on suosituksissa pannassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään teininä. Meillä on ainakin vaihdellut ja vain pari ruoka-ainetta on pysynyt inhokkina koko elämän ajan.
No.
Meillä on kaksi lasta, pienellä ikäerolla. Kummallekin on aina tarjottu samaa perusruokaa. Toinen (nuorempi) on alusta asti vetänyt ihan kaikkea sipulia, valkosipulia, aurajuustoa, parsaa, tankoparsaa, pippurista ruokaa... ihan mitä vain. Toinen on nirso kuin mikä, eikä pidä mistään vahvanmakuisesta.
Kyllä se on muustakin kiinni, kuin siitä että mitä ruokaa on annettu kuinka nuorena. Ihmisillä esimerkkisi on eri määrä makureseptoreja kielessä sekä henkilökohtaisia mieltymyksiä.
En minäkään syö vapaaehtoisesti sieniä tai läskisoosia, vaikka niitä lapsena oli erittäin usein. Sen sijaan pidän itämaisesta ruoasta, vaikka sitä ei taatusti ollut tarjolla maaseudulla 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt tätä samaa kun aasialaisen tuttavaperheen lapset vetävät todella tulista ruokaa ja suomalaiset lapset (ja valtaosa aikuisista) kutakuinkin pyörtyisivät samasta määrästä mausteita.
Kun menee päivähoitoon oppii kavereilta kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, poika ja tyttö. Kummallekin on annettu monipuolista kotiruokaa vauvasta asti.
Poika on aina syönyt kiitollisena kaiken, mitä hänen eteensä laittaa. Sushi oli suurinta herkkuaan jo alakoululaisena, ja rakastaa etnistä ruokaa muutenkin. Haluaa aina maistaa, jos on jotain uutta tarjolla.
Tyttö on nirsoillut vauvasta asti ja reagoinut syömättömyydellä mm. stressitilanteissa. Ei tykkää monestakaan jutusta, esim. broileria syö vain uunissa paistettuna. Kaikki ainekset pitää olla erikseen ja kasvikset raakoja, muuten ei syö. Ei syö kastikkeita, perunaa, suurinta osaa lihoista (kala menee onneksi). Kypsennetyt kasvikset eivät maistu, vaikka niille vain näyttäisi pannua hetkeksi. Raakana vetelee vaikka puoli kiloa putkeen. Ei syö kiisseleitä, viilejä, jogurttia tasan yhtä laatua. Jne.
Jos poika saisi päättää, meillä syötäisiin joka päivä eri maan keittiön ruokaa. Jos tyttö saisi päättää, meillä syötäisiin lähinnä nuudeleita kera raakoja vihannesten.
Huomatkaa myös, että lapsen makuaisti on erilainen kuin aikuisen.
Eikö se ole niin että makuaisti muuttuu joitakin kertoja?
Tulisko se sipulinirsous siinä vaiheessa kun alkaa jotenkin erottaa tai maistaa sen paremmin, kun maku kehittyy?
Ja sitten siitä ehkä taas alkaa tykkäämään kun maku taas vanhempana muuttuu.
Sulla ei ole vielä lapsia? :D
Kyllä se vaan tulee. Mun lapsi söi vauvasta asti todella monipuolista kotiruokaa ja oli 0- ja 1-vuotiaana maailman paras ja kaikkea ruokaa arvostavin syömäri.
Nirsoilu 2-3-vuotiaana on ymmärtääkseni joku ihan biologisesti ohjelmoitu kehitysvaihe, joka tulee useimmille lapsille. Se on sitten eri asia, miten paljon sille antaa siinä vaiheessa periksi ja miten nopeasti lapsi pääsee siitä yli.
Vierailija kirjoitti:
Osa on opittua. Esim sipuli aiheuttaa osalle ihmisistä ikäviä vatsanväänteitä ja jopa pahan olon.
Itse kieltäydyin lapsena puurosta heti kun opin sanomaan ei. Myöhemmiin paljastui, että minulla on vilja-allergia.
Valkosipuli aiheuttaa itselle koviakin kipuja. Ainoa ruoka jota kauhistun.
Käyttäjä33396 kirjoitti:
Sulla ei ole vielä lapsia? :D
Kyllä se vaan tulee. Mun lapsi söi vauvasta asti todella monipuolista kotiruokaa ja oli 0- ja 1-vuotiaana maailman paras ja kaikkea ruokaa arvostavin syömäri.
Nirsoilu 2-3-vuotiaana on ymmärtääkseni joku ihan biologisesti ohjelmoitu kehitysvaihe, joka tulee useimmille lapsille. Se on sitten eri asia, miten paljon sille antaa siinä vaiheessa periksi ja miten nopeasti lapsi pääsee siitä yli.
Monipuolisuus ei välttämättä ole paras tapa ruokkia lasta.
Meillä ei kumpikaan lapsikoskaan valittanut muusta kuin munakoisosta ja kesäkurpitsasta. Näitä en koskaan tosin käyttänyt säännöllisesti. Sipulista Tai chilistä ei tullut koskaan valituksia. Lapset jo teinejä.