Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan makuaisti muuttuu. Itse en lapsena tykännyt monesta asiasta, joita sitten jossain vaiheessa aloin syödä, ihan vapaaehtoisesti. Vielä kypsässä keski-iässäkin olen yhtäkkiä huomannut, että esim. voimakkaat juustot sopivatkin suuhun, vaikka eivät todellakaan ole sitä aiemmin tehneet.

Tämä. Oma makuaistini kehittyi teininä tähän mikä se on nyt. Viimeisenä tuli juurikin voimakkaat juustot ja raaka sipuli valikoimiin. Olemmekin mieheni kanssa käyttäneet tätä makuaistin kehittymistä teinin kanssa niin että kun teini nyrpistelee ruualle nenäänsä, niin sanomme että tosiaan kun olet vielä noin lapsi, ettei makuaistisi ole vielä kehittynyt aikuisen tasolle, että ymmärtäähän sen, ja ei ole pakko syödä tietenkään. 

näin se teini on nyt vuodessa laajentanut repertuaariaan koskoa haluaa olla aikuisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Olen kaksikielinen, en tajunnut että so what ärsyttäisi ketään.

Itse en pidä raa'an sipulin mausta. Ananasta ja kiiviä välttelen (ellei ananas ole kuivattu). Samoin aivan kovimmilla pakkasilla vältän kypsentämättömän tomaatin syömistä. Osaatko yhtään miettiä miksi, vai leimaatko nirsoksi aikuiseksi?

Minusta on epäkohteliasta kasvotusten alkaa tivata ihmisiltä miksi he eivät jotain syö, tai alkaa taivastella toisten inhokkeja/suosikkeja. On myös epäkohteliasta pyöritellä silmiä tai ylipäätään kommentoida toisten syömisiä.

Netissä voidaan tästä toki keskustella ja esittää kysymyksiä puolin ja toisin.

Joo minäkin olen kaksikielinen, osaan kyllä englantia. Mutta en silti sekoita sitä suomeen. 

Totta kai on epäkohteliasta tivata ihmisiltä syömisestä tai syömättä jättämisestä, jokainen tekee omat päätökset. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että sellainen on nirsoilua. Hauskaa  asiassa onkin se, että yleensä ne ylipainoiset herkuttelijat ovat niitä, joita hoikempien syöminen tuntuu kiinnostavan todella paljon, ja kommentteja riittää. Lasten tapauksessa on karhunpalvelus antaa nirsoilla ja rajoittaa syömisiä radikaalisti. Totta kai lähes kaikki lapset syövät mieluummin hampurilaisia ja pitsaa kuin vaikkapa kanakastiketta riisillä. Mutta aikuisen tehtävä on myös opettaa, että niille epäterveellisille herkuille on oma aikansa ja paikkansa, ja se ei ole joka päivä. 

Makuja ovat makea, suolainen, karvas, hapan ja umami. Sipuli on karvas ja lapsi maistaa karvaan maun ennen kouluun siirtymistä. Aluksi voi tulla ilmavaivoja sipuliin totuttaessa, etenkin jos sipuli on kypsentämätön, mutta sen voi "piilottaa" ruoan joukkoon pieninä määrinä. Kuitenkin jos ilmavaivat vaivaavat elämänlaatua alentavasti, niin on sallittua välttää kyseistä ruoka-ainetta.

Kouluiässä alkoi nirsoilu. Aiemmin kaikki paitsi pavut meni alas.

Oma makuaisti muuttui ensimmäisen raskauden myötä. Sen jälkeen olen pitänyt ruoista, joista aiemmin en pitänyt.

Se tulee kun alkaa oppimaan asioita, niin kuin itse sanon en ole syönyt kaurapuuroa sen jälkeen kun opin puolustamaan itseäni. Jokaisella on makuaisti joka kehittyy koko ajan ja vaikka lapsena ei jostain tykkää siitä voi oppia tykkäämään aikuisena ja toisinpäin

Vierailija kirjoitti:

Kouluiässä alkoi nirsoilu. Aiemmin kaikki paitsi pavut meni alas.

Se on se muiden näyttämä esimerkki. 

Voisin tähän ikuisuuskysymykseen sanoa faktana, joskin vain omaan kokemukseen perustuvana, että maku muuttuu ja lapset nimenomaan OPPII nirsoilemaan. Meillä kaikki lapset olleet aina hyviä syömään ja itse olen suhtautunut melko intohimoisesti siihen, että lapset myös oppivat syömään monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti pienestä pitäen. Päiväkodissa alkoi ensimmäisen kerran tulemaan näitä "YÄK en tykkää siitä enkä tästä enkä tosta". Nämä ovat menneet aikanaan ohi kun se villitys on siellä kavereiden keskuudessa mennyt ohi ja joskus se "yäk" -juttu on siitä myös vahingossa epähuomiossa kuitenkin syöty.

Sellainen, minkä osalta olen ihan varma, että makuaisti vain kehittynyt eri suuntaan ajan mittaan, oli kun yksi lapsista alkoi valittamaan, ettei tykkää kesäkurpitsasta. Kavereilta oli niihin aikoihin tullut paljon näitä hetken nirsouksia nimenomaan vihreitä ruokia kohtaan joten totesin vain että syö se nyt vaan, ennenkin olet tykännyt. Lapsi kiltisti söi ja oksensi lautaselle. Uskoin, että ei enää tykkää kesäkurpitsasta vaikka meillä sitä on aina paljon syöty eikä sitä ole tarvinnut enää tuon jälkeen syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makumaailma kehittyy jo sikiövaiheessa lapsiveden kautta eli äidin odotusajan syömisilläkin on merkitystä.

Meillä tuo väittämä ei päde kovin hyvin. Itse vältän kalaa kaikissa muodoissa, pojasta tuli kalansyöjä, jolle maistui jo pienenä kala kaikissa muodoissa, myös silli, graavikala, kylmäsavukalat

Muutenkin poika syö paljon monipuolisemmin kuin minä. Minä olen nirso, olen ollut jo lapsena.

Nirsoilu johtuu suomessa siitä että suomessa ei osata olla positiivisesti sosiaalisia niin ollaan negatiivisesti. Eli valitetaan. Ja nirsoilu on yksi muoto valittamista minkä lapset oppii saadakseen huomiota. Jonka aikuinen opettaa antamalla huomiota nirsoiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Olen kaksikielinen, en tajunnut että so what ärsyttäisi ketään.

Itse en pidä raa'an sipulin mausta. Ananasta ja kiiviä välttelen (ellei ananas ole kuivattu). Samoin aivan kovimmilla pakkasilla vältän kypsentämättömän tomaatin syömistä. Osaatko yhtään miettiä miksi, vai leimaatko nirsoksi aikuiseksi?

Minusta on epäkohteliasta kasvotusten alkaa tivata ihmisiltä miksi he eivät jotain syö, tai alkaa taivastella toisten inhokkeja/suosikkeja. On myös epäkohteliasta pyöritellä silmiä tai ylipäätään kommentoida toisten syömisiä.

Netissä voidaan tästä toki keskustella ja esittää kysymyksiä puolin ja toisin.

Tämä. Appivanhemmat vahtaa silmä kovana yhden lapsemme syömistä, koska tämä on valikoiva ja hidas syömään. Siis tuijottavat lähes koko ruokailun ajan häntä, ja jos lapsi erehtyy sanomaan jotain, niin kiirehtivät väliin kehottamaan, että pitää syödä. Jatkuvasti neuvovat mitä ruokaa ottaa seuraavaksi haarukkaan, ja kyselevät laitetaanko lisää. Lapsi syö vaivaantuneena (syö aina ihan tarpeeksi), eikä mistään ruokapöytäkeskustelusta tule mitään, kun koko ruokailu menee heillä lasta töllöttäessä. Ihmettelevät myös suureen ääneen, jos lapsi sanoo, ettei pidä jostain mausta. Yritän rauhallisesti puolustella lasta, että syö kyllä tarpeeksi, ja vaihtaa puheenaihetta, mutta nämä eivät pääse yli maanisesta päähänpinttymästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Olen kaksikielinen, en tajunnut että so what ärsyttäisi ketään.

Itse en pidä raa'an sipulin mausta. Ananasta ja kiiviä välttelen (ellei ananas ole kuivattu). Samoin aivan kovimmilla pakkasilla vältän kypsentämättömän tomaatin syömistä. Osaatko yhtään miettiä miksi, vai leimaatko nirsoksi aikuiseksi?

Minusta on epäkohteliasta kasvotusten alkaa tivata ihmisiltä miksi he eivät jotain syö, tai alkaa taivastella toisten inhokkeja/suosikkeja. On myös epäkohteliasta pyöritellä silmiä tai ylipäätään kommentoida toisten syömisiä.

Netissä voidaan tästä toki keskustella ja esittää kysymyksiä puolin ja toisin.

Joo minäkin olen kaksikielinen, osaan kyllä englantia. Mutta en silti sekoita sitä suomeen. 

Totta kai on epäkohteliasta tivata ihmisiltä syömisestä tai syömättä jättämisestä, jokainen tekee omat päätökset. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että sellainen on nirsoilua. Hauskaa  asiassa onkin se, että yleensä ne ylipainoiset herkuttelijat ovat niitä, joita hoikempien syöminen tuntuu kiinnostavan todella paljon, ja kommentteja riittää. Lasten tapauksessa on karhunpalvelus antaa nirsoilla ja rajoittaa syömisiä radikaalisti. Totta kai lähes kaikki lapset syövät mieluummin hampurilaisia ja pitsaa kuin vaikkapa kanakastiketta riisillä. Mutta aikuisen tehtävä on myös opettaa, että niille epäterveellisille herkuille on oma aikansa ja paikkansa, ja se ei ole joka päivä. 

Et vastannut ollenkaan kysymykseen. Kerroin, että välttelen kiiviä ja ananasta, ja kovilla pakkasilla myös tuoretta tomaattia.

Sinusta tämä on nirsoilua, mutta joku sinua älykkäämpi kyllä äkkää nopeasti mistä on kyse.

Pointti onkin siinä, että sinulle ei oikeastaan yhtään kuulu miksi joku syö jotain tai miksi ei. Minä itse en saa kiinni siitä ajatuksesta, että jokaisen kuuluisi ehdottomasti syödä kaikkea, muutoin on nirso aikuinen eli huono ihmisenä.

Minä en tykkää raa'an sipulin mausta ja piste.

Minun ei tarvitse tykätä, enkä sitä missään syö. Vaivihkaa jätän ottamatta, yleensähän sitä on salaatissa tai vastaavassa. En tee asiasta koskaan numeroa, en nyrpistele. Jos joku muu alkaa asiaa taivastella, hän on se huonokäytöksinen, en minä.

Geenitkin vaikuttaa makuun.

Vierailija kirjoitti:

Sipuli ei ole ruuan raaka-aine vaan se on mauste.

Mausteita ei pidä laittaa ruokaan niin paljoa, että ruuan alkuperäinen maku peittyy sipulilla.

Suosittelen tutkailemaan vaikka ranskalaisia perinteisiä ruokia, niin ehkä huomaa, että se on ehkä enemmän sinun mielipiteesi, että sipuli on vain mauste. Mielipiteeseesi sulla toki on oikeus.

Itse en lapsena tykännyt kaikista ruuista. Sipulia olen vieroksunut niin pitkään kun muistan ja vieroksun vieläkin vaikka ikää melkein 40 vuotta. Punasipuli ihan ok, mutta normaali sipulit maistuu mielestäni pahalle ja toinen ehkä pahempi ongelma on, että ne aiheuttavat aina välillä sietämättömiä ilmavaivoja. Vatsa ihan oikeasti turpoaa palloksi ja on kipeä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ihannoivat sipulia ja pistävät sitä käytännössä joka ruokaan. Voi sitä syödä pienissä määrin syödä, mutta mieluummin ei. Valkosipuli sen sijaan on hyvää tavaraa ja sitä kyllä voi syödä ihan reilustikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Tuosta sipulista. Mitä haittaa siinä on, että siitä ei pidä? Minäkään en pidä sipulista sellaisenaan, enkä lisää sitä mihinkään raakana. Tykkään paistettuna ja paahdettuna ja keitoissa ja ties missä. Vähän tylsää, että ihmiset ei tavallaan osaa joustaa yhtään omista näkemyksistään: toinen ihminen on automaattisesti nirso jos ei pidä jostain.

So what?

Miksi piti kirjoittaa "so what" englanniksi? Oliko jotenkin hienompaa?

Asiaan: jos ihmisellä on paljon määrittelemättömiä, mielivaltaisen oloisia rajoituksia syömisensä suhteen, niin silloin tämä on nirso. Ei koske pelkästään sipulia, vaan useimmilla sipulia karttavilla noita on kyllä paljon muitakin, lähtien ihan pelkästä ruoan koostumuksesta. Ihan mikä tahansa syy kyllä löytyy olla syömättä jotain, ja se on nirsoilua. Sellaisen ihmisen tulisi ostaa ja valmistaa ruokansa itse. 

Olen kaksikielinen, en tajunnut että so what ärsyttäisi ketään.

Itse en pidä raa'an sipulin mausta. Ananasta ja kiiviä välttelen (ellei ananas ole kuivattu). Samoin aivan kovimmilla pakkasilla vältän kypsentämättömän tomaatin syömistä. Osaatko yhtään miettiä miksi, vai leimaatko nirsoksi aikuiseksi?

Minusta on epäkohteliasta kasvotusten alkaa tivata ihmisiltä miksi he eivät jotain syö, tai alkaa taivastella toisten inhokkeja/suosikkeja. On myös epäkohteliasta pyöritellä silmiä tai ylipäätään kommentoida toisten syömisiä.

Netissä voidaan tästä toki keskustella ja esittää kysymyksiä puolin ja toisin.

Joo minäkin olen kaksikielinen, osaan kyllä englantia. Mutta en silti sekoita sitä suomeen. 

Totta kai on epäkohteliasta tivata ihmisiltä syömisestä tai syömättä jättämisestä, jokainen tekee omat päätökset. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että sellainen on nirsoilua. Hauskaa  asiassa onkin se, että yleensä ne ylipainoiset herkuttelijat ovat niitä, joita hoikempien syöminen tuntuu kiinnostavan todella paljon, ja kommentteja riittää. Lasten tapauksessa on karhunpalvelus antaa nirsoilla ja rajoittaa syömisiä radikaalisti. Totta kai lähes kaikki lapset syövät mieluummin hampurilaisia ja pitsaa kuin vaikkapa kanakastiketta riisillä. Mutta aikuisen tehtävä on myös opettaa, että niille epäterveellisille herkuille on oma aikansa ja paikkansa, ja se ei ole joka päivä. 

Et vastannut ollenkaan kysymykseen. Kerroin, että välttelen kiiviä ja ananasta, ja kovilla pakkasilla myös tuoretta tomaattia.

Sinusta tämä on nirsoilua, mutta joku sinua älykkäämpi kyllä äkkää nopeasti mistä on kyse.

Pointti onkin siinä, että sinulle ei oikeastaan yhtään kuulu miksi joku syö jotain tai miksi ei. Minä itse en saa kiinni siitä ajatuksesta, että jokaisen kuuluisi ehdottomasti syödä kaikkea, muutoin on nirso aikuinen eli huono ihmisenä.

Minä en tykkää raa'an sipulin mausta ja piste.

Minun ei tarvitse tykätä, enkä sitä missään syö. Vaivihkaa jätän ottamatta, yleensähän sitä on salaatissa tai vastaavassa. En tee asiasta koskaan numeroa, en nyrpistele. Jos joku muu alkaa asiaa taivastella, hän on se huonokäytöksinen, en minä.

Nirsoilu on sitä, kun on vaikeuksia syödä useita ns. normaaleja ruokia, kun aina niissä on jokin vialla. Eli kun sen ruoan pitäisi aina ja joka paikassa olla juuri sitä mieleistä, mitä sillä hetkellä haluttaa, eikä joustoa ole yhtään. Se on nirsoilua.

Meillä ainakin lapset tottuneet pienestä pitäen itsetehtyyn ruokaan, huomioitu myös kasvisten osuus. Lapset pyytävät leivän päällekin salaattia,kurkkua,tomaattia, paprikaa. Sitten joskus jotkut ihmettelee "miten he syövät noin hyvin kasviksia"

Noh, ketään väheksymättä, kaverini ihmettelee miksi hänen lapset ovat niin nirsoja. Hänen lapset eivät esimerkiksi pidä kanasta missään muodossa paitsi tietty nugetteina... Mutta kun ruokavalio on ranskis,hodari,kalapuikko,kinkku,nakki niin ei ihme jos ei terveelliset vihannekset kelpaa, kun ei niitä tarjota.

Joskus on aika rasittavaa tehdä vaikka pizzaa jonkun toisen perheen porukan kanssa 🙈 meillä lapset syö mitä vaan tarjotaan. Oltiin varattu aineet auhelihapizzaan, kinkku-ananas pizzaa ja kana aurajuusto pizzaan. Noh ensin alkoi tämä "meillä ei tykkää kanasta, meillä taas ei kelpaa ananas, meillä ei kyllä syö jauhelihapizzaa"

Sanoin aika topakasti, että voihan ne ananakset nyppiä pois sitten jos ei kelpaa niin sitten tähän sanoi lapsen äiti "niistä jää makua" .

Teki mieli sanoa, että tuokaa ensi kerralla sellaiset aineet jotka kelpaa. Ja tämä lapsi joka ei voinut syödä pizzaa edes niin, että ananas nypitään pois oli teini

Vierailija kirjoitti:

Joskus on aika rasittavaa tehdä vaikka pizzaa jonkun toisen perheen porukan kanssa 🙈 meillä lapset syö mitä vaan tarjotaan. Oltiin varattu aineet auhelihapizzaan, kinkku-ananas pizzaa ja kana aurajuusto pizzaan. Noh ensin alkoi tämä "meillä ei tykkää kanasta, meillä taas ei kelpaa ananas, meillä ei kyllä syö jauhelihapizzaa"

Sanoin aika topakasti, että voihan ne ananakset nyppiä pois sitten jos ei kelpaa niin sitten tähän sanoi lapsen äiti "niistä jää makua" .

Teki mieli sanoa, että tuokaa ensi kerralla sellaiset aineet jotka kelpaa. Ja tämä lapsi joka ei voinut syödä pizzaa edes niin, että ananas nypitään pois oli teini

Meillä on nirsosta lapsesta kasvanut nirso teini ja ainoa pizza mitä voi syödä, on havaiji. Mikään muu ei kelpaa, ei voi edes maistaa. Ja kaikessa muussa syömisessä sama homma, on muuten ihan helvetin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on aika rasittavaa tehdä vaikka pizzaa jonkun toisen perheen porukan kanssa 🙈 meillä lapset syö mitä vaan tarjotaan. Oltiin varattu aineet auhelihapizzaan, kinkku-ananas pizzaa ja kana aurajuusto pizzaan. Noh ensin alkoi tämä "meillä ei tykkää kanasta, meillä taas ei kelpaa ananas, meillä ei kyllä syö jauhelihapizzaa"

Sanoin aika topakasti, että voihan ne ananakset nyppiä pois sitten jos ei kelpaa niin sitten tähän sanoi lapsen äiti "niistä jää makua" .

Teki mieli sanoa, että tuokaa ensi kerralla sellaiset aineet jotka kelpaa. Ja tämä lapsi joka ei voinut syödä pizzaa edes niin, että ananas nypitään pois oli teini

Meillä on nirsosta lapsesta kasvanut nirso teini ja ainoa pizza mitä voi syödä, on havaiji. Mikään muu ei kelpaa, ei voi edes maistaa. Ja kaikessa muussa syömisessä sama homma, on muuten ihan helvetin raskasta.

Oho.. tsemppiä

Ihan sama vaikka kuinka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan yrittäisi kokkailla, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta ja nirsouskausia tulee ja menee. 4 lasta ja niin erilaisia syöjiä kaikki. Poikapuolen mielestä kaikki ruoka oli liian kuumaa ja ruokailu kesti ikuisuuden. Oma esikoinen on syönyt aina ja kaikkea, keskimmäinen on nirsoista nirsoin: jossain kohtaa upposi suunnilleen pelkkä Hiillos-makkara ja nuorin syö kaikkea muuta paitsi hernekeittoa ja pinaattilättyjä. Minä en ole jaksanut ottaa näistä stressiä, ihan normaaleja aikuisia heistä on kasvanut ja juniori tulee perässä