Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista
Jos sitä sipulia on aina käytetty ruoassa?
Tai ei tykkää porkkanoista, vaikka vauvasta asti syötetty porkkanaa. Ihan pienet vauvat kun harvemmin nirsoilee
Kommentit (300)
Käyttäjä33396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuutta sun väitteissä ei kuitenkaan ole.
Ei totuutta siinä, että eri kasviksissa on eri määriä eri vitamiineja?
Facepalm. En pysty jatkamaan keskustelua.
No, ehkä totuus saattaa olla siinä, että eri kasviksissa on eri määrä vitamiineja. Siksi kannattaakin ravintonsa hankkia paremmista lähteistä kuin kasviksista. Pääsee helpommalla eikä tarvitse syödä paljon.
Runsaas kasvisten syönti on vitamiinien saamisen lisäksi helppo tapa saada tarpeeksi kuitua, jota useimmat saavat alle suositusten.
Jos syö niukasti kasviksia ja hyvin yksipuolista ruokaa, kuten ilmeisesti soisit ihmisten syövän, vaikea saada tarpeeksi kuitua. Voi tietty vetää hurjasti viljoja, mutta mieluummin itse kiskon kaksin käsin kasviksia kuin viljoja.
Vai pitäisikö sinusta se kuitukin vetää purkista?
Kuitua et purkista saa. Kuitua ei muuten edes tarvitse niin paljon kuin suositellaan, jos ruoka on sellaista, mikä ihmiselle sopii. Viljojen kuitu on ihmisen suolistolle haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä33396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuutta sun väitteissä ei kuitenkaan ole.
Ei totuutta siinä, että eri kasviksissa on eri määriä eri vitamiineja?
Facepalm. En pysty jatkamaan keskustelua.
No, ehkä totuus saattaa olla siinä, että eri kasviksissa on eri määrä vitamiineja. Siksi kannattaakin ravintonsa hankkia paremmista lähteistä kuin kasviksista. Pääsee helpommalla eikä tarvitse syödä paljon.
Runsaas kasvisten syönti on vitamiinien saamisen lisäksi helppo tapa saada tarpeeksi kuitua, jota useimmat saavat alle suositusten.
Jos syö niukasti kasviksia ja hyvin yksipuolista ruokaa, kuten ilmeisesti soisit ihmisten syövän, vaikea saada tarpeeksi kuitua. Voi tietty vetää hurjasti viljoja, mutta mieluummin itse kiskon kaksin käsin kasviksia kuin viljoja.
Vai pitäisikö sinusta se kuitukin vetää purkista?
Yksipuolinen ruoka ei tarkoita samaa kuin ravinnoton.
Lapsilla on paljon herkempi makuaisti kuin aikuisilla, joten lapsen suussa sipulikin ehkä maistuu voimakkaammin.
Sen muistan, että inhosin lapsena sipulia kun se oli kastikkeessa, samanlainen löllö kuin läskin palanen (molempia tuli omasta taloudesta, maatilalla omavaraisina kun elettiin ja omia tuotteita syötiin. Keitoista keräsin sipulit huolella lautasen reunalle. - Nyt syön kepeästi myös raakana :D
Läskin palat aiheuttivat o-refleksin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on paljon herkempi makuaisti kuin aikuisilla, joten lapsen suussa sipulikin ehkä maistuu voimakkaammin.
Sen muistan, että inhosin lapsena sipulia kun se oli kastikkeessa, samanlainen löllö kuin läskin palanen (molempia tuli omasta taloudesta, maatilalla omavaraisina kun elettiin ja omia tuotteita syötiin. Keitoista keräsin sipulit huolella lautasen reunalle. - Nyt syön kepeästi myös raakana :D
Läskin palat aiheuttivat o-refleksin.
Minä söin lapsena raakoja sipuleita sellaisenaan. Myöhemmin ei ole maistunut. Enpä ole toisaalta edes kokeillut alkaa järsimään kokonaista sipulia.
Käyttäjä33396 kirjoitti:
Monipuolisuusjankkaajalle tiedoksi, että on pari syytä pyrkiä syömään mahdollisimman useita ERI kasviksia joka viikko:
1) Suoliston mikrobit voivat sitä paremmin, mitä useampia eri kasviksia ja hedelmiä nautit. 20-30 eri lajia per viikko on alan asiantuntijoiden suositus.
2) Erivärisissä kasviksissa on hyvin eri määriä eri vitamiineja ja erilaisia terveysvaikutuksia. Ihanteellista olisi "syödä sateenkaari" joka päivä, eli jotain jokaisesta väristä.
Joku lastentarhan täti sulle joskus näin kertonut ja uskot vielä aikuisena tähän satuun=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lykkääntyi peräti kouluun asti. Ekalla luokalla sitten alkoi kitistä ruuasta ja tuntui ettei mikään kelpaa. Toinen lapsi ei ole nirsoillut koskaan, syö mitä tarjotaan.
Ja todetaan vielä, että lapset kävi päiväkodissa ennen koulua. Päiväkoti oli samassa rakennuksessa kuin koulu ja samasta keittiöstä tuli ruoka. Silloin ruoka maistui, saivat aina kehuja päiväkodissa kuinka reippaasti syövät. Ja kotona söivät kaikkea. Ikinä ei kuulunut että yök. Koulun alkaessa alkoi nuoremmalla tuo nirsoilu. Nirsoilua on nyt sekä kotona että koulussa. Vanhemmalla ei taida olla mitään inhokkiruokaa, kaikki uppoaa edelleen. Ihan samalla tavalla kasvatetut lapset. Silti erilaiset.
Meillä esikoinen söi ihan kaikkea sushista kaalilaatikkoa kunnes meni 4-vuotiaana päiväkotiin. Eka päivän jälkeen totesi päivällisellä että ”yök en syö”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli päiväkodissa. Söivät ihan kaikkea eikä ”yök en syö” lause oltu edes opittu vielä. Kunnes oppivat päiväkotikavereilta.
Haha en edes lukenut @108 kommenttia kun kirjoitin omani 😄 sitä on ilmeisesti liikkeellä.
Käyttääkö aikuiset ”hyi en syö” sanontaa vai mistä lapset sen oppivat?
109
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli päiväkodissa. Söivät ihan kaikkea eikä ”yök en syö” lause oltu edes opittu vielä. Kunnes oppivat päiväkotikavereilta.
Päiväkodin ruoka onkin "yök" Ravintoarvo nolla ja pelkkää lisäaine-einestä.
Se on loistava kysymys. Meidän esikoinen oli 2-3-vuotiaaksi joka söi mitä vain hillosipuleista homejuustoon, ja jos joku maistui pahalta niin se oli vain hauskaa että piti maistaa uudestaan. Sitten n. 4-vuotiaana (jolloin neofobia tyypillisesti iskee) alkoi nyppiä herneitä italianpadasta ja kitistä siitä jos makaronilaatikossa oli porkkanaraastetta tai kastike oli tomaattipohjainen. Meillä ei ole niin säännöllistä ruokalistaa että nuo olisi monta kertaa kuukaudessa tulleet vastaan, joten kyllä niihin näköjään pystyi kehittämään "uuden pelon". Ja sitten kun se oli sellainen alipainon rajalla keikkuva rimppakinttu joka oli nälkäisenä kiukkuinen kuin ampiainen (siis siinä määrin että meillä päädyttiin käyttämään perheterapeutin ohjaamaa kiinnipitoa tarvittaessa, ei mitään jalan polkemista vaan täysraivo), ja yritti elää pelkillä välipaloilla ja jättää aterioita syömättä, niin pikkuhiljaa sitä hyväksyi sen, että se porkkanaraaste on makaronilaatikon vieressä eikä seassa ja niitä herneitä on italianpadassa vähän vähemmän jotta ehtii kaikelta nyppimiseltään syödäkin. Ja kun se porkkanaraaste alkoi jäädä siihen lautaselle, ajatteli, että on se nyt kuitenkin terveellisempää että lapsi syö sen kuin jättää syömättä, joten jätetään tikuiksi kun sellaisena maistuu paremmin. Ja näitä vastenmielisyyksiä/ongelmia tulee ihan puun takaa. Esim. sulanut juusto tuli yhtäkkiä ehdottomien kieltojen listalle, ja kun olit toistakymmentä kertaa kipannut roskiin koskemattoman/närpityn annoksen lasagnea, tonnikalalämppäreitä tai pizzaa, niin jossain vaiheessa totesi että tehköön leipänsä ja pizzansa ilman juustoa, turhaa vääntöä. Mitään auktoriteettíongelmaa meillä ei ole, ei olla "lapsen pompotettavissa", jos iltapalalle on paloiteltu omenaa ja yhtäkkiä se onkin nou ja päärynä on jes, niin ei sitä vaihdeta, mutta jos lapsi ei ole kolmeen kuukauteen syönyt tarjolle laitettua kiiviä niin kyllä sitä alkaa laittaa mieluummin sen banaanin kuin roskiin heitettävän kiivin.
Edelleen 8-vuotiaana lapsi on tosi valikoima ja tarkka mieltymyksistään (esim. reissussa hän syö ravintolassa 90% leipää tai vastaavaa), pikkusisarus (nyt 7v) taas on koko ajan syönyt ihan mitä tahansa. Eli sanoisin että siinä on kyllä ihan lasta itseäänkin eikä vain kasvatusta, vaikka monessa kohdassa olen ehkä osannutkin sössiä. Ja lapsissa on ollut ero ihan pienestä pitäen siinä että isompi roikkui rinnalla maailman tappiin asti, pienemmälle imetys oli vain tankkaus ja menoksi. Isompi on hyvin perso makealle, 4-7-vuotiaana tiedossa olevat kaverisynttärit aiheutti sen ettei mikään oikein maistunut kun tiesi että parempaa on luvassa, pienempi taas syö sen mitä on tarjolla ja voi hyvin jättää esim. jäätelötuutin kesken, mitä isompi taas ei koskaan tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sanoppa se. Tykkään itse sipulista ruuassa ja aina olen sitä käyttänyt. Lapsen ruuat tein itse, monipuolisesti oli kasviksia ja kaikkea alusta saakka. Silti saan melkein päivittäin kuulla valitusta ruokapöydässä, että taasko on ruuassa sipulia... Huoh...
Kun ei se ole välttämättä pelkkää nirsoilua.
Kaikkien kropalle esim. sipuli ei vain sovi.
Sain itse lapsena kohtalaisen monipuolista ruokaa, ja söin ongelmitta esim. sieniä, sydäntä, munuaisia, kaalia, punajuurta ym. usein yökötystä aiheuttavaa. Sipuli ei kuitenkaan uponnut. Nyt olen 56-vuotias, makunsa puolesta sipuli menisi, joihinkin ruokiin se suorastaan kuuluisi (esim. maksapihvien päälle keko ihanaa ruskistettua sipulia), mutta kroppa sanoo tiukasti ei. Sipuli aiheuttaa yhä edelleen närästystä ja pahoinvointia, ja jos vaikka salaatissa on vähänkään enemmän sipulia, se kirvelee enkä muuta maistakaan.
Jos vanhemmat itse syövät nirsoilematta kaikkea ja antavat lasten maistaa kaikkea, kuitenkaan painostamatta, ja lapsi systemaattisesti jostakin ruoasta kieltäytyy, niin uskon että kysymys on siitä että ko. ruoka ei lapselle vain sovi.
Lasten nirsoilut ovat aikuisten opettamia. Meillä on lapset vetänyt ihan taaperosta asti etanoita, simpukoita ja katkarapuja, kun ei olla opetettu heille omia ennakkoluuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanoppa se. Tykkään itse sipulista ruuassa ja aina olen sitä käyttänyt. Lapsen ruuat tein itse, monipuolisesti oli kasviksia ja kaikkea alusta saakka. Silti saan melkein päivittäin kuulla valitusta ruokapöydässä, että taasko on ruuassa sipulia... Huoh...
Kun ei se ole välttämättä pelkkää nirsoilua.
Kaikkien kropalle esim. sipuli ei vain sovi.
Sain itse lapsena kohtalaisen monipuolista ruokaa, ja söin ongelmitta esim. sieniä, sydäntä, munuaisia, kaalia, punajuurta ym. usein yökötystä aiheuttavaa. Sipuli ei kuitenkaan uponnut. Nyt olen 56-vuotias, makunsa puolesta sipuli menisi, joihinkin ruokiin se suorastaan kuuluisi (esim. maksapihvien päälle keko ihanaa ruskistettua sipulia), mutta kroppa sanoo tiukasti ei. Sipuli aiheuttaa yhä edelleen närästystä ja pahoinvointia, ja jos vaikka salaatissa on vähänkään enemmän sipulia, se kirvelee enkä muuta maistakaan.
Jos vanhemmat itse syövät nirsoilematta kaikkea ja antavat lasten maistaa kaikkea, kuitenkaan painostamatta, ja lapsi systemaattisesti jostakin ruoasta kieltäytyy, niin uskon että kysymys on siitä että ko. ruoka ei lapselle vain sovi.
Nirsoilua, se tulee korvien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli päiväkodissa. Söivät ihan kaikkea eikä ”yök en syö” lause oltu edes opittu vielä. Kunnes oppivat päiväkotikavereilta.
Päiväkodin ruoka onkin "yök" Ravintoarvo nolla ja pelkkää lisäaine-einestä.
Näiden "yök" sanojen mielstä sen sijaan saarioisten pitsa on tosi hyvää. On niin nähty.
Meidän poika alkoi nirsoilla 1-vuotispäivän tienoilla, samoihin aikoihin kun alettiin kokeilla niitä ruokia, mitä ei sen pienemmälle suositeltu. Eipä arvattu, että nirsous punaisia vihanneksia kohtaan tulee siitä, että tomaatti luultavasti teki kipeää. Allergioita löytyi julmetusti, maito ja viljat mukana. Ei nyt aikuisenakaan syö muita vihanneksia kuin jäävuorisalaattia ja kurkkua, hedelmiä ei ollenkaan ja marjoista vain mustikoita. Kaikista muista sanoi pienenä että ei tunnu hyvältä suussa. Porkkanoita söisi, mutta niitähän ei taas siitepölyaikaan suositella. Muutamat, mistä hän tykkäisi, aiheuttaa oireita.
Jos joku sanoo että allergiat on nirsoilua, niin tällä ruokavaliolla häneltä puuttuu myös suurin osa karkeista ja leivonnaisia on tarjolla kohtalaisen vähän, mitä voi syödä.
Itse aloin inhota voita joskus nelivuotiaana, enkä siedä vieläkään. En tiedä miksi, ehkä sain joskus eltaantunutta voita. Muistan sen tilanteen kun kielsin laittamasta voita leivälle, koska se on pahaa. Margariineja en siedä sen enempää.
Sormiruokailkaa vauvasta asti. Ei mitään soseita eikä omaa ruokaa vauvalle, samaa ruokaa suolattomana ja sopivina paloina kuin muullekin perheelle. Mahdollisimman nopeasti siirtyminen kokonaan samaan ruokaan.
Panostakaa mahdollisimman monipuoliseen ja vaihtelevaan ruokaan vauvasta asti ja varsinkin siitä vuodesta eteenpäin. Älkää pelätkö mausteita ja makuja, päin vastoin muistakaa lisätä niitä reippaasti.
Näin sitä ap:n vaihetta ei ikinä tulekaan.
Kolmen äiti, neljäs tulossa kirjoitti:
Sormiruokailkaa vauvasta asti. Ei mitään soseita eikä omaa ruokaa vauvalle, samaa ruokaa suolattomana ja sopivina paloina kuin muullekin perheelle. Mahdollisimman nopeasti siirtyminen kokonaan samaan ruokaan.
Panostakaa mahdollisimman monipuoliseen ja vaihtelevaan ruokaan vauvasta asti ja varsinkin siitä vuodesta eteenpäin. Älkää pelätkö mausteita ja makuja, päin vastoin muistakaa lisätä niitä reippaasti.
Näin sitä ap:n vaihetta ei ikinä tulekaan.
Monipuolisuus ei takaa ravinnon terveellisyyttä.
Meillä toinen kaksonen syö kaikkea ja toinen on nirso. Aikuiset ovat kaikkiruokaisia.
Nirsolla on allergioita ja toisella ei. On alkanut vuosien varrella ärsyttää nämä täydelliset vanhemmat, jotka pitävät lastensa kaikkiruokaisuutta omana ansionaan. Kas kun se lapsikin on itsenäinen toimija, jolla voi olla allergioita tai herkkyyksiä.
Runsaas kasvisten syönti on vitamiinien saamisen lisäksi helppo tapa saada tarpeeksi kuitua, jota useimmat saavat alle suositusten.
Jos syö niukasti kasviksia ja hyvin yksipuolista ruokaa, kuten ilmeisesti soisit ihmisten syövän, vaikea saada tarpeeksi kuitua. Voi tietty vetää hurjasti viljoja, mutta mieluummin itse kiskon kaksin käsin kasviksia kuin viljoja.
Vai pitäisikö sinusta se kuitukin vetää purkista?