Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

Meillä lapset on jo ihan ensimaistamisesta asti olleet tuollaisia valikoivia. Yksi ei syönyt porkkanaa, oksensi ja sylki sen samantien ja kas, hänellähän todettiinkin sitten koivuallergia. Toinen ei syönyt kalaa, kolmas ei syönyt puuroa. Jokaisessa näissä takana allergia, jota moni kutsuu nirsoudeksi.

Joo ei siitä pakottamisesta hyötyä ole. Parempi kun hyväksyy lapsen sellaisena kun on ja positiivisen kautta tuodaan uusia makuja, kehuen jos suostuu maistamaan. Kyllä se menee ohi teini-iässä, eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, jos lapsi kuitenkin saa kaikkia ravinteita.

Itse en syönyt juuri ollenkaan kouluruokaa ala-asteella, yleensä näkkärin ja lasin maitoa. Kotona ruoka oli terveellistä ja monipuolista. Nirsoilusta huolimatta kasvoin silti terveeksi aikuiseksi. Pituuttakin enemmän kuin keskivertonaisella.

Meillä on vauvat jo osanneet sylkeä suusta ne ruuat mistä eivät pidä, pieninä määrinä säännöllisesti maistelu myös näitä makuja, harva aikuinenkaan on täysin kaikki ruokainen... Uhma ikä vaikuttaa myös ja silloin on opittu matkimaan kavereita, kun hänkään ei syö, niin en minäkään...

First world problem. Ei terve lapsi nälkään kuole ruokalautanen edessään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät. 

Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut

En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.

Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa. 

Sä voit ruokkia omat lapsesi kuten haluat, mutta mä en kaipaa sun vinkkejäsi kasvavan lapsen ravinnon koostamisessa.

I.d.i.o.o.t.t.i. Onnea vaan aikaan, kun lapsesi traumat puskevat pintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät. 

Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut

En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.

Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa. 

Sä voit ruokkia omat lapsesi kuten haluat, mutta mä en kaipaa sun vinkkejäsi kasvavan lapsen ravinnon koostamisessa.

I.d.i.o.o.t.t.i. Onnea vaan aikaan, kun lapsesi traumat puskevat pintaan. 

Joo, mun lapset saa varmasti traumoja myös siitä, että heidän on pakko syödä lääkkeensä, ja olen varmasti myös mielestäsi idiootti sen takia, että en anna jättää lääkkeitä ottamatta.

Kun ei itse tarvitse ottaa vastuuta siitä, että lapsi saa varmasti ravinnosta kaiken tarvittavan, on helppo huudella ja haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät. 

Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut

En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.

Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa. 

Sä voit ruokkia omat lapsesi kuten haluat, mutta mä en kaipaa sun vinkkejäsi kasvavan lapsen ravinnon koostamisessa.

I.d.i.o.o.t.t.i. Onnea vaan aikaan, kun lapsesi traumat puskevat pintaan. 

Joo, mun lapset saa varmasti traumoja myös siitä, että heidän on pakko syödä lääkkeensä, ja olen varmasti myös mielestäsi idiootti sen takia, että en anna jättää lääkkeitä ottamatta.

Kun ei itse tarvitse ottaa vastuuta siitä, että lapsi saa varmasti ravinnosta kaiken tarvittavan, on helppo huudella ja haukkua.

Kun vastapuoli ei edes yritä ymmärtää, on aika lopettaa "keskustelu". Tsemppiä lapsellesi tulevaan!Syöminen ei näköjään ole edes pahiten lastasi traumatisoiva asia teillä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät. 

Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut

En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.

Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa. 

Sä voit ruokkia omat lapsesi kuten haluat, mutta mä en kaipaa sun vinkkejäsi kasvavan lapsen ravinnon koostamisessa.

I.d.i.o.o.t.t.i. Onnea vaan aikaan, kun lapsesi traumat puskevat pintaan. 

Joo, mun lapset saa varmasti traumoja myös siitä, että heidän on pakko syödä lääkkeensä, ja olen varmasti myös mielestäsi idiootti sen takia, että en anna jättää lääkkeitä ottamatta.

Kun ei itse tarvitse ottaa vastuuta siitä, että lapsi saa varmasti ravinnosta kaiken tarvittavan, on helppo huudella ja haukkua.

Kun vastapuoli ei edes yritä ymmärtää, on aika lopettaa "keskustelu". Tsemppiä lapsellesi tulevaan!Syöminen ei näköjään ole edes pahiten lastasi traumatisoiva asia teillä kotona. 

Jep, mä oon todella samaa mieltä siitä, että sä et tajua, mistä puhut, kunhan nyt vain haluat räyhätä ja nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaana.

Ymmärrät sitten, jos joskus omaa 2-vuotiasta kasvatat.

Mun lapset on jo 19v ja 16v, eivät ole ikinä nirsoilleet, siksipä tässä ihmettelen että missä vaiheessa se ehtii tulemaan jos aina sitä ruokaa saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaana.

Ymmärrät sitten, jos joskus omaa 2-vuotiasta kasvatat.

Mun lapset on jo 19v ja 16v, eivät ole ikinä nirsoilleet, siksipä tässä ihmettelen että missä vaiheessa se ehtii tulemaan jos aina sitä ruokaa saa

Sun lapset on ihan vauvasta asti syöneet ennakkoluulittomasti ihan kaikkia ruokia, joita heille on tarjottu?

Lapsi kehittyy jatkuvasti, oppii huomaamaan ettei tykkääkään jostakin mitä on aiemmin syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Ainekin esikoinen pienenä ei tykännyt banaanista vaan puklasi sen samantien. Myöhemmin sitten tarhassa innostui sitä syömään. Nykyään ei välitä banaanista sellaisenaan. Maut muuttuvat.

Minä vuonna sinun esikoisesi on syntynyt, kun on tarhassa hoidettu? Lastentarhathan lakkautettiin Suomessa vuonna 1973. En oikein usko, että niissä lastentarhoissa on 1960-1970-luvulla ihan hirveästi banaania syöty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainekin esikoinen pienenä ei tykännyt banaanista vaan puklasi sen samantien. Myöhemmin sitten tarhassa innostui sitä syömään. Nykyään ei välitä banaanista sellaisenaan. Maut muuttuvat.

Minä vuonna sinun esikoisesi on syntynyt, kun on tarhassa hoidettu? Lastentarhathan lakkautettiin Suomessa vuonna 1973. En oikein usko, että niissä lastentarhoissa on 1960-1970-luvulla ihan hirveästi banaania syöty. 

Mä yritän viestisi perusteella miettiä, millainen ihminen olet, mutta jotenkin vaikea saada kiinni siitä. Kerro vähän itsestäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaana.

Ymmärrät sitten, jos joskus omaa 2-vuotiasta kasvatat.

Mun lapset on jo 19v ja 16v, eivät ole ikinä nirsoilleet, siksipä tässä ihmettelen että missä vaiheessa se ehtii tulemaan jos aina sitä ruokaa saa

Erilaisia vieroksuvia asenteita voi kehittyä ties mitä reittejä. Minua on lapsesta saakka pidetty "hyvänä syöjänä", jolle kaikki kelpaa eikä mistään tarvitse nirsota. Toisaalta itse muistan, etten päiväkoti-/ala-asteikäisenä välittänyt kokolihasta (jauheliha kävi), juustosta (Oltermanni yökötti) tai kurkusta leivän päällä (ohut, vetinen siivu oli ällö, mutta kurkun pala, esim. tikku, oli ok syödä). Noin 7-8-vuotiaana aloin vierastaa kaikkia maito- ja kermaruokia. 8-vuotiaana minulla diagnosoitiin laktoosi-intoleranssi. 

Teini-ikäisenä olin oppinut syömään kokolihaa, juustoa ja siivutettua kurkkua, mutta edelleen inhosin homejuustoja, oliiveja ja punajuurta. Parikymppisenä olin oppinut homejuustot ja oliivitkin alkoivat mennä. Inhosin olutta ja viinejä. Esanssinen siideri maistui kyllä.

Noin 25-vuotiaana opin hyvien viinien ystäväksi, kun uusi poikaystäväni opetti. Siideri ja lonkero alkoivat maistua pahalta. Samoihin aikoihin aloin ymmärtää poikaystäväni keittiön kautta, mitä tarkoittaa laadukas raaka-aine, maustaminen ja oikea kypsennysaika. Se oli elämäni tähän asti ehkä tärkein oivallus ruoan suhteen. Mikä tahansa voi maistua hyvältä, jos sen osaa valmistaa oikein. Onko ihme, että punajuuri on pahaa, kun se säilötään etikassa? Onko ihme, että ruusukaali maistuu ja haiseekin pahalta, jos sitä keitetään kymmenen minuuttia?

Nyt, kun näistä oivalluksista on aikaa yhdeksän vuotta, olen oppinut, että itse asiassa minulla on laajempi näkemys "hyvästä ruoasta" kuin miehelläni, joka on rajoittuneempi esim. kasvisten ja kalan suhteen. En edelleenkään pidä etikkaisesta punajuuresta, oluesta tai ylikypsästä lohesta ja kaalista. Olen kuitenkin lyötänyt sekä punajuureen, loheen että kaaliin ja moneen, moneen muuhun oikeat valmistustavat. Toisaalta vieroksun aiempaa enemmän punaista, rasvaista lihaa. Pystyn syömään sitäkin pienissä määrin ja riittävän harvoin, mutta jatkuva makkaran syöminen, vaikka olisi kuinka laadukas tuoremakkara, on ällöä. 

Ihmisen makuaisti muuttuu läpi elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainekin esikoinen pienenä ei tykännyt banaanista vaan puklasi sen samantien. Myöhemmin sitten tarhassa innostui sitä syömään. Nykyään ei välitä banaanista sellaisenaan. Maut muuttuvat.

Minä vuonna sinun esikoisesi on syntynyt, kun on tarhassa hoidettu? Lastentarhathan lakkautettiin Suomessa vuonna 1973. En oikein usko, että niissä lastentarhoissa on 1960-1970-luvulla ihan hirveästi banaania syöty. 

Mä yritän viestisi perusteella miettiä, millainen ihminen olet, mutta jotenkin vaikea saada kiinni siitä. Kerro vähän itsestäsi!

Sellainen ihminen, joka ymmärtää lastentarhan, eläintarhan, puutarhan ja päiväkodin eron. 

Meillä ne suosikit ja inhokit ovat saattaneet muttua tuosta vaan yön yli, niin en todellakaan tiedä mistä johtuu. Nyt teini-ikäisellä on melko selkeitä ne jutut mistä ei tykkää, eikä kaikesta tarvitsekaan tykätä.

Huolimatta siitä, että koko muu perhe rakastaa sipulia ja tunkee sitä joka ruokaan, en vieläkään nyt aikuisena pidä sipulista (koko lapsuuden yritettiin siis uputtaa).

Onko lapsenkaan pakko syödä ihan mitä tahansa? Toki jos ruokailu on hyvin rajoittunutta voi tulla ongelmia. Kehottaisin myls kysymään lapselta, miksi ei tykkää jostain. Jos esim.rakenne on ongelmana, niin ehkä ruokaa voi yrittää valmistaa eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.

Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.

Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.

Pieni offtopic, mutta:

onpa jännä, itsekään en lapsena suostunut syömään mitään muuta kuin Oltermannia. :) mikäli oikein muistan, syynä oli mieto maku ja mahdollisuus höylätä todella ohuita siivuja. Popsin Oltermannia ihan välipalana yksistäänkin, mutta mun makaronilaatikon tai pizzan päällä ei saanut olla yhtään juustoa.

Nykyään aikuisena rakastan juustoa kaikessa sen muodossaan. :D

-eri kuin aiemmat lainaukset

Meillä ei Oltermanni kelpaa vaan pitää olla Pirkan kermajuustoa. Se on kuulemma paremman makuista. Näin on ollut vaikka kuinka monta vuotta. Erottaa nämä mausta ja huomauttaa heti, että on väärää juustoa, jos on viipaloitu Oltermannia. Syö kuitenkin muitakin juustoja mm. juustoleipää ja mozzarellaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainekin esikoinen pienenä ei tykännyt banaanista vaan puklasi sen samantien. Myöhemmin sitten tarhassa innostui sitä syömään. Nykyään ei välitä banaanista sellaisenaan. Maut muuttuvat.

Minä vuonna sinun esikoisesi on syntynyt, kun on tarhassa hoidettu? Lastentarhathan lakkautettiin Suomessa vuonna 1973. En oikein usko, että niissä lastentarhoissa on 1960-1970-luvulla ihan hirveästi banaania syöty. 

LOL :D Tää oli tän päivän paras :D :D

Ärsyttää myös tuo lasten keskinäinen sosiaalinen paine kun salaatit myös ehdoton ei vaikka aiemmin maistunut ja kalat yms ja miten teini voi syödä päivästä toiseen pelkkää kebabbia halutessaan ja yhtään sitten nirsoilla.