Etäopetus: mitä huoltajana toivoisit meiltä opettajilta?

Vierailija kirjoitti:

Itse aineenopettajana yritän hoitaa omat ja sairastuneen kollegan oppilaat. Heitä on viikossa yhteensä 35 ryhmää eli noin 240 eri oppilasta.

Osa vanhemmista vaatii enemmän tehtäviä, osa vähemmän. Osa haluaa liveopetusta, osa ei missään nimessä halua, että perheen koneella roikkuu koko päivän ajan mun oppilas. Osa vaatii eriytettyä opetusta omalle erityislapselleen ja maahanmuuttajataustausille pitäisi kääntää ohjeet ja osa haluaa vaativampia tehtäviä.

Olen niin puhki. Olen yrittänyt tehdä tehtäviä, tarkistaa niitä, antaa palautetta, opetella uusia välineitä, vastailla Wilma-viesteihin... Mikään aika ei riitä. Lisäksi pitäisi jotenkin vielä suunnitella sitä opetustakin. Ettei se liveyhteys ole sitten pelkkää tajunnanvirtaa ja säätämistä. Sitä ei kukaan jaksa seurata.

Mä itse jo toivon, että perusopetus keskeytetään kokonaan. Mut voi vaikka lomauttaa, se on ihan ok. Pahimpina hetkinä toivon, että sairastun itse ennen kuin seuraava kollega. Meillä kun sijaisia ei tietenkään tähän ole ottaa ja mä en vaan pysty vastaamaan kaikkiin vaatimuksiin.

Aineenopettajan työssä tämä etäopetus on kyllä ihan katastrofi ja uuvuttava kokemus.

Ihan varmasti on. Eikä teillä ilmeisesti ole annettu yhtenäistä ohjeistusta ja sovittu opettajien kesken miten tehtävät annetaan ja palautetaan? Onko sinun mahdollista ottaa tätä puheeksi kollegoiden kanssa ja saada yhteinen linjaus aikaan? Yhteiset selkeät säännöt ja linjaukset ihan varmasti helpottaisivat myös opettajan työtä tällaisessa poikkeustilanteessa.

Minusta tilanteessa on mentävä hitaimpien oppilaiden ehdoilla. Eli minimimäärä selkeitä tehtäviä. Keskittymishäiriöiselle oppilaalle kaaos tarkoittaa sitä ettei mikään tule valmiiksi. Jos pitää opetella vastuuta ja itsenäisyyttä, se on aloitettava pienestä kuten kaiken muunkin opettelu.

Jos jollain todellisuudesta irtautuneilla vanhemmalla on aikaa vaatia ylimääräisiä tehtäviä tässä tilanteessa niin he varmasti keksivät niitä myös itse ja voivat ohjata jos opettajan lähettämät lisätehtävät eivät kelpaa tai riitä.

Tässä kokemuksiani aineenopena, jolla on kahdessa aineessa ja kahdella kouluasteella 170 oppilasta.

- Kaikki oppilaat eivät ole lukeneet edes wilmaviestiä. Heidän tilannettaan pitäisi ryhtyä setvimään kuraattorin kanssa. En edes voi tietää ovatko nuo nuoret hengissä!

- Osa tekee tehtävät hujauksessa, tunnollisimmat tekevät samoja tehtäviä neljä tuntia, kun eivät osaa rajata vastauksiaan.

- Nyt olen määrännyt, ettei tehtäviin saa käyttää yli 60 min.

- Oppilailla ei ole kunnan puolesta koneita/nettiä/videoyhteyttä. Livetunteja ei siksi saa pitää, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta niihin.

- Videotunteja en ole vielä pitänyt, koska perheissä on ongelmia nettikaistan riittävyyden kanssa. Pyrin säästämään omatekemät videot aivan välttämättömimpiin aiheisiin.  Oppilaat jaksavat tärkeämmät aineet paremmin, kun omat aineeni voi tehdä päivän aikana milloin parhaiten jaksaa.

- Olen perustanut puhe- ja tekstichatit nettiin. Vain muutama oppilas on kysynyt apua, vaikka olen kaikkien oppituntien aikana käytettävissä. Muutama oppilas häiriköi chatteja niin paljon, että heidät piti erottaa.

- Minulla ei ole työpuhelinta. En missään tapauksessa meinaa antaa vuodesta 1997 ollutta puhelinnumeroani oppilaiden kesken jakoon. Jokainen pitkään opettajana ollut tietää mitä siitä seuraa...

- Kunnan tarjoama sähköposti on mennyt monta kertaa tukkoon. Siitä on tullut tässä kuormituksessa myös epävakaa.

- Osa huoltajista haluaa tietää, mitä oppilaan pitää tehdä. Osa taas ei missään nimessä halua wilmaviestejä.

- Päivässä minun pitäisi saada 60- 120 tehtävän palautusta.

Yhteiset sopimukset palautuksista jne. eivät toimi, koska järjestelmät eivät kestä nykyisiä kuormia. Siksi kaikki on pitänyt hajauttaa. Silti wilmat ja pedanetit ovat välillä nurin.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttaa, kun opettajat vaan laittavat niitä tehtäviä. Kun tehtävät tehty, tulee lisää uusia tehtäviä. Toivoisi sitä, että tehdyt tehtävät käydään läpi/ annetaan palautetta.

Tehtävät ovat myös liikaa sellaisia, joissa vain pyydetään etsimään netistä tietoa.

Mihin siis enää tarvitaan opettajia? Joku tehtäviä arpova automaatti näemmä ajaa saman asian. 

Aineenopettajalla on 100-280 oppilasta. Itselläni äikänopena on 130, koska tänä vuonna opetustunteja on vain vähän. Olen antanut jokaiselle oppilaalleni molempina näinä viikkoina kommenttejani, muutosehdotuksia heidän töihinsä ja oikeat vastaukset. Yhden luokan tehtävien kommentointi vie tuntikausia. Työpäiväni ovat aivan järjettömät kaiken tämän kanssa.

Kiitettävän oppilaan huoltajalle tilanne näyttäytyy sellaisena, että ope antaa maanantaina viikon tehtävät, käy kirjoittamassa muutaman kommentin tuotoksiin ja vetää lonkkaa lopun ajan. Tilanne ei todellakaan ole sellainen. Väkerrän etätehtäviä, etsin hyviä tehtäviä, kommentoin oppilaiden tuotoksia tuntikausia, vastailen oppilaiden viesteihin, vastailen huoltajien viesteihin, koostan tiedotteita, pidän kirjaa, kuka on tehnyt mitäkin ja kuka ei ja lähetän tekstareita ja soittelen oppilaille ja koteihin, suunnittelen koko kevään aikataulua ja etemistä joka luokan ja joka aiheen osalta, teen etäkokeita, tapaan erityisen tuen oppilasta kaksi kertaa viikossa koululla lähiopetuksen merkeissä, selvitän joka itkun päivä teknisiä ongelmia kuinka joku ei päässyt jotakin tiedostoa muokkaamaan ja jollakin on eksynyt tiedosto Driven uumeniin ja ja ja... hoidan omaa päiväkoti-ikäistä flunssapotilasta yhdessä yrittäjämieheni kanssa, jolla on oikeasti aika paljon töitä itselläänkin.

Antakaa nyt armoa tässä alussa. Parhaamme yritetään. Lusmut opettajat ovat aivan pieni vähemmistö.

Jos lapsellanne on vaikeuksia, eikä hän ymmärrä tehtävänantoa, pyytäkää häntä olemaan suoraan yhteydessä opettajaan. Me neuvomme kyllä. Sen sijaan meillä ei ole aikaa kommentoida meille viikon aikana palautettuja satoja tehtäviä.

Ei se nyt niinkään voi mennä, että sen heikoimman mukaan edetään. Opetussuunnitelmaa tässä pitää toteuttaa, ja nykyään se luokan heikoin on lähes kirjoitus- ja lukutaidoton inkluusion takia. Ymmärrän, että erityislasten vanhemmilla on hätä ja huoli, mutta eiköhän se jo kerro, että se lapsi ei kuulu yleisopetukseen, jos ei kykene edes ohjeiden mukaan toimimaan ja viestien lukeminenkin on liian vaikeaa. Edelleenkään se koulunkäynti ei kuulu vanhemmalle vaan oppilalle, ja jos oppilas ei kykene ikätasoiseen kommunikointiin, niin hänen paikkansa ei sitten ole yleisopetuksessa.

Luokan heikoin on nykyään yleensä todella heikko. Hän pystyy lukemaan ehkä muutaman rivin mittaisen tekstin yläkoulun loppuvaiheessa. Kuitenkaan hän ei kunnolla ymmärrä kunnolla lukemaansa, vaikka äidinkieli on suomi. Heikoin oppilas saa oppitunnin aikana tehtyä 1-2 hyvin lyhyttä ja yksinkertaista tehtävää itsenäisesti. Jos hänellä on koko ajan vieressä avustaja, on hänen mahdollista saada tehdyksi näiden lisäksi pari tehtävää. Tiukan opettajajohtoisessa systeemissä luokan heikoin pysyy vielä jotenkin mukana. Kotioloissa hän ei saa otettua edes kirjoja esille.

Ohjaajat on käytännössä kaikki nyt lomautettu, joten heidän työpanoksensa ei ole käytettävissä.

Sitä, että KAIKKI läksyt tulisivat samaan paikkaan, esim. Wilmaan. Ja että myös 6.luokkalaisilla olisi oma Wilma.

Nyt läksyt ilmoitetaan 2 eri paikassa. Classroomista lapsi katsoo itse ja Wilman kautta tulleet käydään erikseen yhdessä läpi.

Opet ei päätä siitä, ettei pikkukoululaisilla ole omia wilmatunnuksia. Kun ei ole, on pakko lähettää ohjeet wilmassa huoltajille. Huoltajien pitäisi pystyä valvomaan, että läksyt tehdään. (Lapsen kouluttaminen on perusopetuslaissa huoltajan tehtävä). Hän ei pysty sitä tekemään, jos läksyjä ei lähetetän myös huoltajalle wilman kautta tiedoksi. Lapset ovat mestarillisia huijaamaan vanhempiaan, jos sillä välttyy ikävien juttujen tekemiseltä.

Hyvä ope on innostava! Hän saa oppilaansa kiinnostumaan asioista ja keskustelemaan opettajansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta tässä on kaiken epäsäännöllisyys ja jatkuva muutos sekä viestikaaos. Meillä kolme lasta, joista kaksi alakoulussa ja he pystyvät hoitamaan kaiken itsenäisesti. On classroom ja wilma. Tehtävät saadaan molempiin ja ne ovat selkeitä. Molemmat hoitavat tehtävänsä ilman apua ja leikkivät loppupäivän.

Sen sijaan seiskaluokkalaisemme, joka on eri koulussa, wilma pursuaa eri aineopettajien viestejä ja niitä tulee tipotellen. Lisäksi niitä tulee teamsiin ja sähköpostiin. Lisäksi tulee korjausviestejä edellisiin viesteihin ja lisäviestejä näihin. Tehtävät ovat eri nettisaiteilta, kirjasta, teamsista, wilmasta ja sähköpostista. Nettisaiteille pitää rekisteröityä ja ollaan yhdessä koitettu pysyä kärryillä niistä. Osa opeista pitää etätunteja satunnaisesti oman tuntinsa aikana, mutta ei aina. Tieto mahdollisista tunneista voi tulla mihin tahansa tiedotuskanavista. Välillä esim. Ussan tiedotus on ollut hämäävästi äikän opettajan välityksellä teamsin chatissa. Lisäksi lapsella on oppimisvaikeuksia ja pelkään, että hän jää totaalisesti jälkeen, vaikka yritän opettaa häntä ihan vaan seuraamalla kirjoja vasemmalta oikealle. Emme kerenneet reagoimaan koneen hakemiseen hänelle kun se viesti mikä alkukaaoksessa tuli koulusta hukkui viestivyöryn sekaan. Sen vuoksi meillä lapset vuorottelevat vanhempien läppärin ja oman yhteisen läppärinsä välillä. Sen vuoksi yläasteikäinen aloittaa nettitehtävät yleensä vasta iltapäivällä.

Opet kirjoittavat pitkiä viestejä, joiden sekaan on ripoteltu oleellinen tieto ja meillä kaksi vanhempaa tavaa tätä sekamelskaa iltaisin oman työpäivän jälkeen, jotta saadaan rakennettua lapselle lukujärjestystä ja siltikin tulee merkintöjä wilmaan. Eli jos voisin jotain pyytää niin rajausta tiedotuskanaviin, mahdollisimman vähän viestejä, mahdollisimman lyhyitä viestejä ja selkeästi merkitty yhteen listaan kaikki päivän tehtävät ja mahdolliset oppitunnit kaikista aineista ja yksi paikka, jonne ne palautetaan ja se paikka ei saisi koko ajan vaihtua. Ymmärrän, että tilanne on hankala, mutta sitten tarvittaisiin joustoa puolin ja toisin eikä katsoa asioita vain omasta näkökulmasta. Varsinkin se ihmetyttää, että jos ope on itse kotona lasten kanssa ja on hankalaa niin ei osaa samaistua sen toisen vanhemman asemaan, jolla myös työ ja se etäkouluvastuu.

Tässä se syy tulee: se, että etäopetus olisi hiottu, yksinkertainen mutta tehokas , koko koulun tarpeet kuviksesta fysiikkaan kattava yhtenäinen paketti vaatisi valtavan määrän työtä, matskujen siirtoa alustoilta toiselle, testaamista, luomista ja asiasta viestittämistä. Yleissääntönä voi aina pitää sitä, että mitä vaivattomammalta jokin tuntuu ja näyttäytyy ulospäin, sitä enemmän siihen on taustalla pitänyt tehdä töitä.

Tieto koulusulusta tuli perjantaina iltapäiväaikaan. Maanantaiaamuna 8.15 piti olla valmista etäopetusta viidelle lukiokurssille, osa sellaisia joissa oli suunniteltu käytettävän vain koululta fyysisesti löytyviä materiaaleja. Kun opetus muuttuu lennossa, valmiita "tehtävälistoja" ei ole olemassa vaan niitä kasaillaan tässä samalla kun mennään. 

Lukioissa on tyypillisesti varmaan 30-60 opettajaa. Eri opettajilla on käytössä omaan opetukseen parhaiten soveltuvat sähköiset alustat, joita opiskelijat myös osaavat (?) sen aineen tyypillisissä hommissa käyttää. Yhtenäiset käytänteet vaatisivat sen että kaikki vetäisivät pakettinsa aivan täysin auki ja suunnittelisivat uudelleen.

Ja vaikka koulut olisivat aukikin, päivittäinen opetuksen suunnittelu, materiaalien tekeminen, palautteen antaminen, viestiminen ja muut koulun tehtävät vievät kyllä ihan täyden työajan. Kaikki muu tulee tähän päälle.

Tässä on se syy miksi etäopetus ei ole timantiksi hiottu kokonaisuus just nyt.

Mieti omalle kohdallesi, sinä joka teet työtäsi ihmiskontaktein. Huomisiltapäiväksi sinun pitää siirtää kaikki työsi onlineen, tavoittaa 150 asiakastasi siten että he tietävät mitä on tapahtunut ja missä mennään, mitä alustoja nyt käytetään, miten toimitaan. Kaikki siten, että systeemi on sama kuin naapurifirmassa joka muutenkin toimii pikkuisen eri lailla, ettei kukaan sekoa useista toimintatavoista. Aika alkaa nyt!

Ekaluokkalaisen vanhempana toivoisin, että luovat aineet saisi toteuttaa oman harkinnan mukaan. Ymmärrän, että tehtäviä on annettava esim. kuviksestakin, mutta se luo vain lisää paineita ja stressiä kun pitää tehdä tietynlainen linnunpönttö tai maalaus. Jos lapsi on muutenkin luova ja tykkää esimerkiksi piirtää ja maalata muutenkin, voisiko se riittää? Ne, jotka eivät tee mitään luovaa vapaaehtoisesti, voisivat tehdä niitä koulun antamia tehtäviä. Mielestäni ekaluokkalaisten opetuksessa tärkeintä on nyt matematiikka ja äidinkieli. Muu on plussaa.

Toinen toive: Oppimateriaalia sellaisiin aineisiin, joista ei ole kirjoja. Näitä meillä on ainakin ymppä ja et. Ympästä tulee tehtäviä tyyliin "piirrä kevään merkkejä". Okei. Jää täysin vanhemman vastuulle selostaa lapselle mitä ne kevään merkit ovat. Itse näin ei-luontoihmisenä en ole mitenkään oikea henkilö kertomaan jostain muuttolinnuista ja ties mistä, joten joudun ensin itse etsimään faktatietoa asioista. Haluaisin lapsen oppivankin jotain. Mielestäni olisi opettajan tehtävä esim. linkittää aiheesta hyvä video tai sivusto tai vaikkapa pdf-tiedosto aiheesta. Ei ole ihan selvinnyt, miten lapset opiskelevat näitä aineita koulussa...

Hei, täällä ysiluokkalainen, eli oppilaan näkökulmasta. Luulin aluksi että tämä olisi suunnilleen samanlaista kuin lähiopetuksessakin, siis tehtävien suhteen. Välillä tuntuu jo että tähän työ määrään hukkuu. Tehtävät ovat erilaisia ja laajempia. Minun pitää hoitaa myös liikunta, kuvis ja köksä kotona, eli tekeminen ei lopu. Olisi myös kiva jos joskus edes käytettäisiin sitä videoyhteyttä. Tähän mennessä vain yksi opettaja on sitä käyttänyt. Puhutaan aina että oppilaat ovat opetelleet näiden Teamsien ja classroomien käyttöä, mutta meillä ei ainakaan ole. Teamssia en ollut ikinä ennen tätä käyttänyt. ohjeita sen käyttöön saatiin mutta nekin mielestäni hieman myöhään, sillä ne tulivat vasta muutaman päivän etäopetuksen alkamisen jälkeen. Ja niin kuin monet vanhemmat ovat täällä sanoneet, on tosi ärsyttävää kun niitä ohjeita tulee niin monesta eri lähteestä!

Kaikesta huolimatta tsemppiä vanhemmille, oppilaille ja myös teille opettajille, kyllähän tämä on teillekin niin uutta ja stressaavaa.

Jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt niinkään voi mennä, että sen heikoimman mukaan edetään. Opetussuunnitelmaa tässä pitää toteuttaa, ja nykyään se luokan heikoin on lähes kirjoitus- ja lukutaidoton inkluusion takia. Ymmärrän, että erityislasten vanhemmilla on hätä ja huoli, mutta eiköhän se jo kerro, että se lapsi ei kuulu yleisopetukseen, jos ei kykene edes ohjeiden mukaan toimimaan ja viestien lukeminenkin on liian vaikeaa. Edelleenkään se koulunkäynti ei kuulu vanhemmalle vaan oppilalle, ja jos oppilas ei kykene ikätasoiseen kommunikointiin, niin hänen paikkansa ei sitten ole yleisopetuksessa.

Kaikki opettajat eivät osaa viestiä selkeästi eivätkä kykene ikätasoiseen kommunikointiin. Mitäs näille opettajille pitäisi tehdä? Lähettää loogisen ja täsmällisen ajattelun kurssille vai irtisanoa tehtävistään, koska selkeästi heidän paikkansa ei sitten ole yleisopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta tässä on kaiken epäsäännöllisyys ja jatkuva muutos sekä viestikaaos. Meillä kolme lasta, joista kaksi alakoulussa ja he pystyvät hoitamaan kaiken itsenäisesti. On classroom ja wilma. Tehtävät saadaan molempiin ja ne ovat selkeitä. Molemmat hoitavat tehtävänsä ilman apua ja leikkivät loppupäivän.

Sen sijaan seiskaluokkalaisemme, joka on eri koulussa, wilma pursuaa eri aineopettajien viestejä ja niitä tulee tipotellen. Lisäksi niitä tulee teamsiin ja sähköpostiin. Lisäksi tulee korjausviestejä edellisiin viesteihin ja lisäviestejä näihin. Tehtävät ovat eri nettisaiteilta, kirjasta, teamsista, wilmasta ja sähköpostista. Nettisaiteille pitää rekisteröityä ja ollaan yhdessä koitettu pysyä kärryillä niistä. Osa opeista pitää etätunteja satunnaisesti oman tuntinsa aikana, mutta ei aina. Tieto mahdollisista tunneista voi tulla mihin tahansa tiedotuskanavista. Välillä esim. Ussan tiedotus on ollut hämäävästi äikän opettajan välityksellä teamsin chatissa. Lisäksi lapsella on oppimisvaikeuksia ja pelkään, että hän jää totaalisesti jälkeen, vaikka yritän opettaa häntä ihan vaan seuraamalla kirjoja vasemmalta oikealle. Emme kerenneet reagoimaan koneen hakemiseen hänelle kun se viesti mikä alkukaaoksessa tuli koulusta hukkui viestivyöryn sekaan. Sen vuoksi meillä lapset vuorottelevat vanhempien läppärin ja oman yhteisen läppärinsä välillä. Sen vuoksi yläasteikäinen aloittaa nettitehtävät yleensä vasta iltapäivällä.

Opet kirjoittavat pitkiä viestejä, joiden sekaan on ripoteltu oleellinen tieto ja meillä kaksi vanhempaa tavaa tätä sekamelskaa iltaisin oman työpäivän jälkeen, jotta saadaan rakennettua lapselle lukujärjestystä ja siltikin tulee merkintöjä wilmaan. Eli jos voisin jotain pyytää niin rajausta tiedotuskanaviin, mahdollisimman vähän viestejä, mahdollisimman lyhyitä viestejä ja selkeästi merkitty yhteen listaan kaikki päivän tehtävät ja mahdolliset oppitunnit kaikista aineista ja yksi paikka, jonne ne palautetaan ja se paikka ei saisi koko ajan vaihtua. Ymmärrän, että tilanne on hankala, mutta sitten tarvittaisiin joustoa puolin ja toisin eikä katsoa asioita vain omasta näkökulmasta. Varsinkin se ihmetyttää, että jos ope on itse kotona lasten kanssa ja on hankalaa niin ei osaa samaistua sen toisen vanhemman asemaan, jolla myös työ ja se etäkouluvastuu.

Suomeksi, ette viitsineet seurata tiedotuksia tarpeeksi tarkkaan, vaikka jo ihan iltapäivälehtienkin otsikoista pystyi lukemaan että koulut siirtyvät etäopetukseen. Mutta salkkarit varmaan oli se tärkeämpi juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Itse aineenopettajana yritän hoitaa omat ja sairastuneen kollegan oppilaat. Heitä on viikossa yhteensä 35 ryhmää eli noin 240 eri oppilasta.

Osa vanhemmista vaatii enemmän tehtäviä, osa vähemmän. Osa haluaa liveopetusta, osa ei missään nimessä halua, että perheen koneella roikkuu koko päivän ajan mun oppilas. Osa vaatii eriytettyä opetusta omalle erityislapselleen ja maahanmuuttajataustausille pitäisi kääntää ohjeet ja osa haluaa vaativampia tehtäviä.

Olen niin puhki. Olen yrittänyt tehdä tehtäviä, tarkistaa niitä, antaa palautetta, opetella uusia välineitä, vastailla Wilma-viesteihin... Mikään aika ei riitä. Lisäksi pitäisi jotenkin vielä suunnitella sitä opetustakin. Ettei se liveyhteys ole sitten pelkkää tajunnanvirtaa ja säätämistä. Sitä ei kukaan jaksa seurata.

Mä itse jo toivon, että perusopetus keskeytetään kokonaan. Mut voi vaikka lomauttaa, se on ihan ok. Pahimpina hetkinä toivon, että sairastun itse ennen kuin seuraava kollega. Meillä kun sijaisia ei tietenkään tähän ole ottaa ja mä en vaan pysty vastaamaan kaikkiin vaatimuksiin.

Aineenopettajan työssä tämä etäopetus on kyllä ihan katastrofi ja uuvuttava kokemus.

Noi suomea osaamattomat, ihan turhaan resursseja vievät voisi tässä tilanteessa aivan hyvin pudottaa pois koko opetuksesta. Ei haittaisi ketään, eihän noiden vanhempiakaan edes kiinnosta onko lapsi koulussa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tilanteessa on mentävä hitaimpien oppilaiden ehdoilla. Eli minimimäärä selkeitä tehtäviä. Keskittymishäiriöiselle oppilaalle kaaos tarkoittaa sitä ettei mikään tule valmiiksi. Jos pitää opetella vastuuta ja itsenäisyyttä, se on aloitettava pienestä kuten kaiken muunkin opettelu.

Jos jollain todellisuudesta irtautuneilla vanhemmalla on aikaa vaatia ylimääräisiä tehtäviä tässä tilanteessa niin he varmasti keksivät niitä myös itse ja voivat ohjata jos opettajan lähettämät lisätehtävät eivät kelpaa tai riitä.

Ei näin. Taas ne normaalisti oppivat, fiksut ja kiltit joutuisivat joustamaan "hitaampien" idioottien, "erityislasten" tai suomea osaamattomien vuoksi. Ilman että heillä olisi mitään omaan tasoon sopivia lisätehtäviä olemassa, tylsistyvät sitten vain kotona. Ei näin.