Paniikkihäiriötä sairastavat. Miten voitte näinä aikoina?

Ihan ookoo. En saa kohtauksia mistään uutisjutuista tai sellaisista, vaan lähinnä stressistä ja kuormituksesta. Nyt ei ole ollut ihmeemmin stressiä tai muutakaan, niin ei tässä sen suurempia ongelmia ole ollut. 

Hyvin. Nyt ei tarvitse edes sosiaalisesta paineesta mennä mihinkään eikä paniikkihäiriö koskaan ole vaivannut kotona, paitsi joskus oli niin paha, etten saanut mentyä ovesta ulos roskia viemään vaan jäin odottelemaan, että seuraavana päivänä olisi parempi. Sydän tykyttäen ja huimausta tuntien sain ne roskat vietyä. Nykyisin en ole enää silloisessa parisuhteessa ja paniikkihäiriökin pysyy pääasiassa aisoissa vähän suuremmassakin joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin eroon paniikkikohtauksista kun annoin niille luvan tulla. Sanoin että antaa perkele tulla nyt ja saatana tapa mut. Ja tulihan se. Kesti pitkään. Paniikkiaallot löi isommin kuin ikinä, sähköaaltoina kuin meri kehon läpi ylhäältä alas ja alhaalta ylös.

Mut meni ohi. Sen jälkeen en oo saanut yhtään kohtausta!

Jotenkin se etten enää pelännyt ja annoin sillekin paniikin tunteelle luvan tulla, paransi mut kohtauksista. Herkkähän edelleen olen.

Tsemppiä!

Jos paniikki pääsee pahasti valloileen, niin elimistöllä voi kestää KUUKAUSIA ennen kuin se palautuu siitä kohtauksesta. 

 Tuo on totta. Minulla on paniikkihäiriöön lääkkeenä Opamox, joka auttaa.  Joku on sanonut sormi pystyssä, että ei pitäisi ottaa lääkkeitä, kuulepas.  Itse koen kuitenkin niin, että paniikkikohtaus on niin henkisesti ja ruumiillisesti kuormittava tilanne, että voin paremmin kun otan lääkkeen. Toinen mahdollisuus  ilman lääkitystä on , että sydän jyskyttää koko ajan, haukon henkeä, pyörryn kaupan jonossa,  pillahtelen itkuun ja tärisen, enkä kykene hoitamaan asioitani.

Tosin silloin olisin jämäkkä suomalainen, Saarijärven Paavon jälkeläinen, joka suoriutuu. Ja kuolee sydänkohtaukseen.

Mutta viimeisinä sanoinaan voisi kähistä: Enpä ottanu liäkettä.

Mulla Jenkeissä Xanax ainoa lääke joka auttoi ahdistuskohtauksiin ja paniikkituntemuksiin.

Enpä tietenkään saanut Suomessa vastaavaa, mutta Opamoxit sain. Nekin auttavat aika hyvin mutteivät yhtä pitkään.

Minut on "jotenkin nyt saatu uskomaan" että ruoka ja juoma voi loppua kaupoista, se ahdistaa.

Vaikka tiedän että se on kaukaa haettua, mutta tuttavapiirissä on ihmisiä jotka eivät muuten saa itseensä huomiota kuin kertomalla kaiken maailman kauhutarinoita kaikesta. Vaikka tiedän tämän heistä, niin silti pääsevät sanomaan jotain aina johonkin väliin ja minä parka jään miettimään kauhukuvaa :((

Tämä eristäytyminen ja etätyöt toistaiseksi mukavaa ja kun olen saanut paljon töitä rauhassa tehtyä, mutta ahdistaa lähteä kauppaan sillä teen järjestelmälliset kauppalistat ennakkoon suunnitelmien mukaan ja jos joudun miettiä kaiken uusiksi mitä olen listaan kirjoittanut jonkin puutteen takia (tämä siis muulloinkin kun nyt korona-aikana) niin en kykene ajattelemaan kaupassa ja jotenkin hätäännyn kun en muista reseptejä ulkoa. Nyt kun joutuu muutenkin tekemään ruuat itse kun ei ole työpaikan lounasravintolaa lähellä.

Rennosti koska ei tarvitse poistua kotoa ja olla sosiaalisessa kontaktissa. :) Ahdistus on selkeästi lieventynyt ja voin paremmin etätöitä tehdessä. Taitaa olla aika vaihtaa työpaikkaa siinä vaiheessa kun tajuaa, että toimistolle meno laukaisee paniikkikohtaukset. Itse tautia en pelkää ja enemmänkin jatkuva vaahtoaminen aiheesta ahdistaa kuin varsinainen virus.

Ahdistun yhteiskunnan pystyssä pysymisestä. Silmä ja nenä kun vähän kutisee, kun siivoaa ja hikoilee, korona tulee heti mieleen. Ärsyttää suunnattomasti, jos näen useamman vanhuksen kokoontuneena. Kun koskee kahvaan, korona tulee mieleen, hyppääkö lattialta siivousvälineiden kautta muhun jne.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistun yhteiskunnan pystyssä pysymisestä. Silmä ja nenä kun vähän kutisee, kun siivoaa ja hikoilee, korona tulee heti mieleen. Ärsyttää suunnattomasti, jos näen useamman vanhuksen kokoontuneena. Kun koskee kahvaan, korona tulee mieleen, hyppääkö lattialta siivousvälineiden kautta muhun jne.

Tämän viestin kirjoittaja jatkaa, kuulun riskiryhmään, olen 48-vuotias verenpainetautia sairastava nainen.

rauta kaupoista saa köyttä metri tavarana. järvetkin ovat auki ja mopo pojilta saa aseita sulla on monta vaihtoehtoa älä palstalta apua vinku

Muistatteko vielä, millaista oli herätä kaksi viikkoa sitten, kun kaikki ei kenties ollut hyvin mutta ainakin normaalisti?

Olen tainnut stressata aika paljon viimeisen reilun viikon aikana, koska en enää kunnolla muista, millaista se oli. Tai sitten en halua muistaa, kun alkaa muuten itkettämään.

No, mutta täytyy sopeutua. Sopeutuminen on tämän vuoden sana.

Paremmin, outoa kyllä. Minulla on viime kuukausina ollut enenevässä määrin paniikkikohtauksia, jotka tulivat aina ns. turhaan - reaktiona johonkin varsin pieneltä tuntuvaan asiaan.

Nyt ei paniikkikohtauksia ole ollut ollenkaan.

Omituista.

Minulle tuli viime vuoden syksyllä joku tautikohtaus kun jalat meni kahdesti alta kesken kauppareissun, sen jälkeen alkoi painajaismainen aika, näin mm unissa kuolleita omaisiani ja vointini oli huono kuukausien ajan tämän jälkeen. Paniikkikohtauksia oli päivittäin muun sairastamisen lomassa. Olin pitkän aikaa syömättä kiinteää ravintoa kun olo oli niin huono. Hengitys meni todella vaikeaksi vaikka yritin hoitaa sitä kaikenlaisilla keinoilla, muistan kun en pystynyt kävelemään kuin lyhyitä pätkiä ulkoilun aikana, yritin tosissani päästä parempaan kuntoon, mutta meni kuukausia ennenkuin olo alkoi hitaasti kääntymään parempaa kohti. Sitten tuli vielä viikkoja kestäviä vatsatautijaksoja, niitä tulee vieläkin aina silloin tällöin. Paniikkikohtauksia on tietysti vieläkin aika usein ja jalkoihin on jäänyt joku ongelma kun niitä pistelee ja kihelmöi päivittäin. Pahinta on tietysti jos sattuisi vielä saamaan koronatartunnan tämän kaiken lisäksi. On myös mietittänyt oliko tuon sairastelun aiheuttanut minulle joku koronaa muistuttanut virus, ja toivon että jos vielä saisin koronatartunnan, ei se olisi sen pahempi kuin mitä jo olen kokenut. Paniikkikohtaukset ovat tietysti tulleet pysyäkseen, ei tämä vallitseva tilanne niitä ainakaan helpota. Hiusten lähtö on myös alkanut vaivata viime aikoina, voisikohan se johtua näistä paniikki ja angstitunnelmista, minulla oli ennen todella paksut ja vahvat hiukset, nyt ei ole kohta niitäkään.