Paniikkihäiriötä sairastavat. Miten voitte näinä aikoina?

Monella varmasti on ikävämpiä ongelmia paniikkihäiriön kanssa- Olen itse saanut viimeisen kohtauksen noin vuosi sitten. Aiempina vuosina selkeästi enemmän ja joutunut myös sairaalaan kohtauksen myötä. 

Minulla aiemmat kohtaukset liittyivät enemmän stressiin, ikäviin tilanteisiin ja voimattamuuden tunteeseen. Pitkät työpäivät, arki pikkulasten kanssa ja ex-rouvan kritiikkiherkkyys eivät auttaneet asiaa. Kun tilanne tuolla puolella muuttui kohtauksetkin hävisivät. 

Kärsin kammoa määrättyjä tilanteita kohtaan vuosia, mutta yllättävän hyvin tilanne on parantunut. Viimeisinkin kohtaus noin vuosi sitten meni ihan eri tavalla ohi kuin vuosia sitten tapahtuneet keissit. Vieläkin tunnistan ahdistavat hetket, mutta ne eivät pääse yltymään aiempiin mittoihin.

Ei ole enää panikkia ollut vuosiin kun sen paniikin syy katosi.

Oletteko kokeilleet sähköshokkihoitoa paniikkihäiriönne hoidossa. Se on kuulemma paljon mainettaan parempi ja tehokkaampi.

Eiköhän tässä ole tottunut suurinpiirtein muutenkin jo sisäkaranteeniin nii ei mitään eroa normiin.Suositelevat nyt oikein olemaan sisällä.

Itse  en omaa paniikkihäiriötä, mutta muuten ahdistusta on ollut elämän aikana jo paljon ja silloin kun olen hyvin ahdistunut en nuku moneen viikkoon kunnolla ja välillä yöt menevät täysin valvoessa. Monet hetket elämässä menneet niin, että kuukaisia on mennyt itkiessä ja valvoessa. Nyt tällä hetkellä voin aika hyvin kuitenkin ja olen saanut nukuttua. Tässä tilanteessa pelottaa ehkä eniten se, että pää pysyy myös kunnossa ettei ala mitään oireita tulemaan. Jäänyt sellainen pelko knu nuorempana olin lähellä psykoosia ja aika huonossa kunnossa ja ahdisti todella paljon. Sen vuoksi aina välillä mielessä, että kaikki on hyvin kunhan en  vaan sekoa ja pää pysyy jotenkin kunnossa. Minulla ei kuitenkaan ole edes mitään diagnosoitua sairautta joten ymmärrän kyllä jos ihmisellä on vielä diagnoosi ja oikea sairaus niin varmasti on rankkaa ja vaikeaa, kun itselläkin on jo ollut.

Ihan hyvin voin. Jopa paremmin kun normaalisti koska saan nukkua niinkuin nukuttaa nyt kun kuntouttavakin meni kiinni. Toivon että ei jatku pitkään, se on ollut mulle suurin osa kuntoutumista sosiaalisuutensa takia. Nyt on tosin aikaa liikunnalle ja muille omille puuhille, otan tämän lomana ja koitan hoitaa asioita jotka on jääneet roikkumaan.

Musta tää paniikki on on suhteetonta.

En pelkää ruuan ja muun loppumista, äiti opetti jo muksuna esimerkillään että ruokaa ja tarvikkeita ostetaan aina kerralla pidemmäksi aikaa.

Itse tauti ei panikoituta, lähinnä vtuttaa.

Eniten surettaa juuri vanhukset joita käsketään eristäytymään täysin.

Kyllä me pärjäillään.

Vierailija kirjoitti:

Voin paremmin kuin vuosikausiin, jopa masennus joka aina enemmän tai vähemmän, tuntuu että sekin ois pois .

Onhan tämä ilkeetä mutta melkein toivoisin että ois  täällä joku kriisi aina niin oma pää voi paremmin.

Tuo olisi ainakin sillä tavoin loogista, että ihmisen perimä ei voi mitenkään pysyä kulttuurievoluution tahdissa. "Alkukantaisemmat" perusasioihin keskittyvät olot sopivat osalle paljon paremmin. He tuntevat todennäköisesti itsensä "vaatimukset" täyttäviksi paremmin kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 2 vuotta sitten päässyt paniikkihäiriö lääkityksestä eroon. Sairastanut vuodesta 1992 paniikkihäiriötä. Ollut jopa sauraalassa muutamaan otteeseen. Luulin moneen otteeseen kuolevani. Oli aikoja jolloin en uskaltanut kotoa lähteä, meni kuukausia kotona. Kun panikkikohtaus nostaa päätään, alan välittömästi puuhaamaan jotain. Koen olevani nykyään kierompi kuin se piru joka hallitsi vuosia elämääni. Mun vinkit, lopeta alkoholi. Itse sain yhdestä viinilasillisesta jälkikäteen kohtauksen. Aika seuraavana päivänä pienestäkin määrästä alkoholia. 8 vuotta alkottomana ollut enää harvoja kohtauksia. Panikkikohtaus ei tule paniikkien keskellä. Se tulee kun vähiten osaa odottaa. Juurikin kaupan jonossa, täysessä bussissa istuessa. Kuolema kuristaa kurkkua, et pysty nielemään. Tuntuu kuin elämä pysähtyisi juuri siinä, kuristut hetkessä. Käsiä pistelee, ei saa henkeä, et pysty edes sylkeäsi nielemään.

Minulla se yksi lasillinen viiniä helpottaa kohtausta, kun saan olon rennommaksi ja tulee olo ettei huoleta mikään. Noin kerran viikossa.

Naapurini pihalla lapsi itki maailmanlopun tulemista, oli alkanut pelkäämään koska vanhempansa hamstrasivat monta kärryä tavaraa marketista. Kerroin että tämä on vain väliaikaista, että pitää ostaa vähän tavaraa säilöön jos tulee kuumetta eikä pääse kauppaan. Onneksi tämä tieto lohdutti lasta.

Ihan älytöntä tuo että vanhemmat lietsovat "me kuollaan kaikki koronaan!" pelkoa lapsiinsa. Lapsille saattaa jäädä elinikäisiä traumoja tällaisesta.

Vierailija kirjoitti:

7 sivua jo sekopäiden viestejä. Näitä riittää

7 sivua jossa empatiakyvyttömät ihmiset haukkuvat ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä.

Ahdistusneuroosi ainakin saattaa pahentua nyt. Arvelen että jotkut paniikkihäiriöiset voivat paremminkin, kun ei tarvitse ahdistua ruuhkissa, jonoissa, silloilla ja isoilla toriaukeilla (torikammo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7 sivua jo sekopäiden viestejä. Näitä riittää

7 sivua jossa empatiakyvyttömät ihmiset haukkuvat ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä.

  Niin, kyllä ilkeämielinen aina mollaamiselle syyn löytää.

Ahdistuskohtaukset vaivanneet koko kevään pahentuneena, päätin että lomani jälkeen eli ensi viikolla haen vihdoin apua työterveydestä mutta nyt en tietenkään halua rasittaa heitä vähäpätöisillä asioilla.. Ahdistaa ja tuntuu että happi loppuu vähän väliä, josta ahdistun lisää kun päättelen sen olevan nyt sitä koronaa. Enkä pääse helpottamaan oloa kuntosalille, onneksi ulkoilmassa oleilukin auttaa vähän ja toki kotona loikoilu ilman huonoa omaatuntoa siitä..

Aika hyvin kun ei enää tarvitse mennä ulos ihmisten sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet sähköshokkihoitoa paniikkihäiriönne hoidossa. Se on kuulemma paljon mainettaan parempi ja tehokkaampi.

Jos edes toimivaksi todettua lääkeapua ei saa, miten muka saisi muitakaan hoitomuotoja? Jaksaisit nyt ymmärtää, että apua saa jos saa, pelkkä oma halu ei riitä vaan tarvitaan joku antamaan apua. Näinä aikoina erityisesti korostuu se, että osa jätetään ilman apua ihan tietoisesti.

Huonosti. Eikä minulla ole edes diagnoosia, olen vain muodikkaasti erityisherkkä.

Tuntuu siltä, kuin tekisin julkisilla paikoilla vähän väliä virheitä ja unohtelisin annettuja ohjeita enkä muistaisi varoa joka hemmetin asiaa. Sekin ahdistaa, kun tietää tämän viruksen olevan siitä paha, että se tuottaa hyvin paljon uusia viruksia sairaan elimistössä. Eli jos jossakin ovenkahvassa on viruksia, niitä voi olla siinä paljon.

Onneksi olen tajunnut, ettei nyt kannata keskittyä omiin virheisiin vaan yrittää jatkaa tekemättä niitä. Täytyy ajatella myönteisesti ja yrittää uskoa siihen, että vaikka nyt koskin jotakin pintaa vahingossa, kenties juuri siinä ei ollutkaan viruksia. Ei voi jäädä murehtimaan yhtä virhettä. Viruksen voi huonolla onnella saada vaikka mitä yrittäisi, mutta siihen ei välttämättä kuole. Tämän päivän uutisissa pelotellaan myös nuorten voivan kuolla koronaan. Siinä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että kuolleilla nuorilla on voinut olla harvinaisempia sairauksia taustalla tai jopa päihteiden käyttöä. Näistä seikoista eivät tilastot kerro yhtään mitään, eikä hoitava lääkärikään ole välttämättä tiennyt, onko menehtynyt nuori ollut vaikka ensimmäisiä sähkötupakan käyttäjiä.

Se parhaiten nauraa jolla on vahvin lääkitys eli aika hyvin menee. 2 x duloxetine per vrk.

Ulkomailla ihmisiä joilla on ennestään ollut syöpä, ovat kuolleet koronaan. Jotain tilastoja katsoin.

Ehkä silti ollut helpotus heille tämä korona ja toivottavasti menneet kivuttomasti. Jos siis jotain positiivista haluaa tästä tilanteesta hakea.

Itse olen ahdistuneisuushäiriöinen jolla tulee aika ajoin esiin nämä oireet. Se hyvä puoli että ahdistuneisuushäiriö ei ole lääketieteellisesti virusten riskiryhmää, joten voimme ainakin sen osalta olla hieman helpottuneita.

Eikö tuossa viruksessa ole se puoli kuten muissakin viruksissa, että mitä useamman ihmisen läpi se menee, niin sen teho heikkenee ajan myötä?

Enemmän pelkäisin sellaista "toisen tulemisen Koronaa" joka on vahvempi ja muuntautumiskykyisempi kuin tämä, ja voisi iskeä vaikka loppuvuodesta seuraavan influenssa-aallon mukana jostain maailman kolkasta, jonne jäänyt muhimaan ja kehittymään.

Ei ole vaikuttanut mitenkään, kohtaukset aiheutuu yleensä väkijoukosta minulla ja niitä olen pyrkinyt välttämään, niin kuin koronan takia jokaisen pitäisi.