Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys. Mikään ei ole niin säälittävää ja surkeaa kuin yksin juominen.
Eli parempi notkua päivästä toiseen kaljakuppilan terassilla "kavereiden" seurassa kuin ottaa kerran viikossa pikkuhömpsyt yksin kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin juoda alkoholia tavalliseen teinikapinointityyliin noin 16-vuotiaana. Siinä vierähtikin reilu vuosi aika reippaasri alkoa käytellen ja bilettäen. Sitten vaan jotenkin kasvoin ja kypsyin ja tajusin, kuinka typerää hommaa se on: huonoksi terveydelle ja (silloin) koulunkäynnille, rahaa palaa kankkulan kaivoon ja muut ihmiset sekä itse ovat täysiä ääliöitä kännissä.
Lopetin juomisen ennen kuin täytin 18 ja sen jälkeen olen tainnut nauttia yhteensä noin 5 lasillista viiniä juhlatilaisuuksissa, ja nyt olen siis 28v.
Mitä hyvää on seurannut... Olen terve, toki tämä ei johdu vain holittomuudesta, mutta kyllä se helpottaa terveellisten elintapojen noudattamista. Mielenterveyteni on hyvä. En ole nolaillut itseäni sitten 16 v:n. Sain hoidettua opiskelut kunnialla ja nyt olen hyvässä työssä. Rahaa ei mene turhuuteen. Parisuhteessa yhdessäolo selvin päin on parasta. No, joskus meillä tulee riitaa siitä, että mies tahtoisi silloin tällöin juhlia railakkaammin ja minä en.. Lasta ei olla vielä yritetty, mutta kun aletaan, niin uskon että alkoholittomuudesta ei ole ollut ainakaan haittaa hedelmällisyydelle. Tällaisia hyviä puolia nyt äkkiseltään tuli mieleen, varmasti paljon muitakin on .
En saa nukuttua koskaan kunnolla, jos juon alkoholia vähänkin. Ja krapulainen olo aina seuraavana päivänä. Joskus 45-vuotiaana lopetin kokonaan. Enkä ole koskaan tykännyt alkoholin mausta.
Vierailija kirjoitti:
En saa nukuttua koskaan kunnolla, jos juon alkoholia vähänkin. Ja krapulainen olo aina seuraavana päivänä. Joskus 45-vuotiaana lopetin kokonaan. Enkä ole koskaan tykännyt alkoholin mausta.
Ei viinaa maun tähden juodakkaan, vaan et saa pöntön nollattua
Ihan laihduttamisen ja kuntoilun takia lopetin eka kerralla, halusin rantakuntoon päästä ja pääsinkin, toisella kerralla ei vain maistunut enää ja olin kyllästynyt baareihin. Harmi kyllä molemmilla kerroilla aloitin uudelleen.
Melkoinen määrä kiloja tulee hyvin äkkiä jos enempi juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa nukuttua koskaan kunnolla, jos juon alkoholia vähänkin. Ja krapulainen olo aina seuraavana päivänä. Joskus 45-vuotiaana lopetin kokonaan. Enkä ole koskaan tykännyt alkoholin mausta.
Mikä vika on alkoholin, ainakaan etanolin maussa?
Epilepsiakohtaus auton ratissa kun edellisenä päivänä olin juonut 3 bisseä.
Noin 10 kohtausta takana ja jokaisella yhteys alkoholiin ja edellisestä kohtauksesta 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin, että se on maailman huonoin sijoituskohde ja hauskaa on aina ollut ilmankin. Konsulttikielellä win-win. Maksa kiittää.
Sen tajuaminen, että alkoholi maistui liikaa. Se vaikutti ihan kaikkeen elämässä..talouteen, ihmissuhteisiin, töihin...lopettamisen jälkeen olen opiskellut amk tutkinnon, juossut puolimaratoneja, matkustellut, elänyt siis. Päivääkään ilman alkoholia en kadu. Aina voin taas juoda, mutta miksi haluisin kun elämä muuttunut paremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtäkkiä vaan huomasin, ettei ole tullut juotua alkoholia puoleen vuoteen. Ei vaan enää tarvitse sitä mihinkään.
Lopetin tultuani raskaaksi ensimmäistä kertaa 34-vuotiaana. Siihen asti 2-4 kertaa kuussa käytin alkoholia reilusti. Samalla lopetin tupakoinnin. Tulin heti uudestaan raskaaksi ja tämän jälkeen oli jo niin pitkä aika tupakoinnista ja alkon käytöstä sekä niin paljon muuta tekemistä että ei vaan ehtinyt. Pari kertaa olen yrittänyt juoda alkoholia, mutta ei vaan enää kiinnosta eikä maistu. Heti tulee huono olo ym. Todennäköisesti tulen olemaan savuton absolutisti loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin 30+ vuotiaana viinan turhuuden ja haitat, vaikken suurkuluttaja koskaan ollutkaan. Nyt reilusti yli 50 ja olen varsin hyväkuntoinen. En myöskään tupakoi ja olen vähentänyt sokerin ja suolan käytön. Maksa ok, ei diabetesta eikä vetenpainetautia vaikka sukurasitusta onkin.
Korona!
Niin ikävää ja tylsää kotona tintata nykyään että lopetin kokonaan. Siis oisin halunnut nauttia punkun ja herkkudrinkkien juomisesta mutta korona on jotenkin vienyt huppelistakin ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmikymppisenä alkoholi alkoi väsyttämään ja tuli herkemmin migreenikohtauksia. Huomasin etten edes tarvitse alkoholia pitääkseni hauskaa satunnaisissa juhlissa. Lisäksi on mukava seurata muita juhlijoita aistit terävänä ;)
oman pojan alkoholisoituminen.
Alko tuleen niin huono olo tosi pienestä määrästä, eikä kestä krapulaa. Kaikkea tuli sekoitua humalassa aiemmin, joskus katosi kontrolli ihan kokonaan eli saatoin alkaa vittuildmaan kaikille.
En tiiä miksi on sietokyky nykyään nolla.
Krapulat oli aivan hirveitä. Se pelon tunne. Ahdistus. Rahat juotu eikä muista mitä tapahtunut. Näin parikymppisenä. Lähempänä kolmea kymppiä opin jo pitämään jonkinlaisen rodin, mutta alkoi olemaan ne juomisen jälkeiset olot ihan hirveitä.
Nykyäön en jotenkin jaksa sitä rumbaa että ensin on kauheen kivaa ja sitten ei todellakaan.
Mielummin tasasta ja vähän tylsää kun kauheita mielialan vaihteluita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin kuolla viinaan. Jokaiseen asiaan ja tunteeseen piti saada alkoholia. Se muutti miun persoonaa. Se oli ainoa tapa tuntea olevansa vapaa ja estoton. Hiljaisesta, epävarmasta ja täysin lukkiutuneesta tyypistä tuli sosiaalinen ja koin että pystyn mihin tahansa niin pitkään kuin olen päissäni. Lopulta en voinut enää elää alkoholin kanssa tai ilman sitä. Ainoa hyvä tila oli sammuminen ja ennen sitä piti olla niin kännissä ettei varmasti tunnu pahalta, mutta tunteet puski siitä huolimatta läpi, vaikka miten paljon olisi kiskonut. Alkoholi poltti monia siltoja ja pilasi ihmissuhteita. Teki minusta hyvin itsekkään ja omaa etua tavoittelevan. Reilusti yli 4 vuotta raittiina ollessa se pakkomielle on vaan siirtynyt muihin asioihin. En olisi ikinä uskonut minkälaisia piirteitä minusta tulee esille ilman päihteitä. Näiden kanssa on tultava toimeen ja on vaan suostuttava. En pysty edes omilla ratkaisuilla selvittämään tätä asiaa ja parantamaan elämääni. Tarvitsen muiden samankaltaisten apua ja jotain suurempaa kuin oma ymmärrys.
Tätä itsekin pelkään, että tulee esiin asioita kun on selvänä. Mitä nämä piirteet sinulla on?
Itseviha, kateellisuus, mustasukkaisuus, vetelehtiminen, itsesääli, masennus, hekumointi ja tunne syyllisyydestä. Välillä on ollut tyyneyden, rauhan ja onnellisuuden oloja, mutta niistä pitää nauttia silloin täysin rinnoin, koska ne menee ohi eivätkä ole pysyviä. Mie oon koko elämäni nieleskellyt kaikki tunteet ja ne on sitten hautautunut jonnekin syvälle mun sisälleni. Nyt olen pystynyt luovuttamaan jo sen verran, että ainakun tulee joku tunne niin annan sen tuntua vapaasti, enkä yritä estellä sitä. Miulle alkoholismi on hengenvaarallinen tunne-elämän sairaus, jolla voi olla kohtalokkaita seurauksia, jos jättää hoidon (AA ryhmät) ja jos ei hyväksy omia vikojaan tai suostu elämään sellaisena kuin se on annettu tänään. Ja kuten sanoin olen yrittänyt muuttaa omaa käytöstä muuttamalla tapojani, valitsemalla reilun pelin ja säädyllisyyden, yrittämällä lopettaa ties mitä. Jokatapauksessa olen huomannut, etten ole ollut vilpittömästi valmis luopumaan joko pakkomielteen kohteesta joka on ollut vahingollista tai haluamaan parempaa. Sittenkun olen kyllästynyt näyttelyyn ja pidättelyyn niin aina on purkautunut hirveä tunnekuohu ja siitä tietenkin minun lisäkseni ovat kärsineet minun läheiseni. Ja jos tuollaisia tunnekuohuja pääsee syntymään niin olen vihannes pari päivää ja koen niinsanotun tunnekrapulan. Välillä koitan löytää helpompia ja miellyttävämpiä keinoja pysyä raittiina, mutta ne eivät kauaa pidä. Mulla on selvä tunne siitä, että tulen jäämään kaiken ulkopuolelle. Miulla on hirveä erillisyydentunne enkä oikein löydä paikkaani tästä maailmasta. Välillä tuntuu näillä 4v4kk raittiuksillakin, että se viinapullo taitaa loppujenlopuksi olla miun ainoa kaveri. Välillä on myös vainoharhoja, jos pelkään jotain ja kela alkaa menemään liian syviin vesiin. Heti herättyä alkaa pyörimään vihaiset ajatukset päässä. Tänään oikeastaan toivoin, että ihmiskunta katoaisi maapallolta. Yksi pappisvaihekin mulla oli, jossa luulin olevani hyvä ja vanhurskas, mutta se olikin vaan pakenemista hengellisyyteen, kun en kestänyt elämän tuomaa tuskaa. Tuska onkin henkisen kasvun koetinkivi. Ilman tuskaa ei kasvua. Sen verran veemäisiä kokemuksia olen ehtinyt kokea raittiina, että ne on alkanu riisua minua ihan kunnolla kaikista panssareista ja keinoista, joilla voisin suojata omaa nahkaa. Melkein kokonaan haavoittuvaisessa tilassa. Vaikka yrittäisin näytellä jotain mitä en ole niin enää ei pysty. Monet ei tykkää rehellisyydestä. Tuntuu, että en voi enää kyllä palata viinaan, se ei ole vaihtoehto, mutta en pysty lähtemään oman kätenikään kautta. Uskon siihen, että jos tänään ei ota viinaa niin kyllä tästä vielä selviää.
"Uskon siihen, että jos tänään ei ota viinaa, niin kyllä tästä selvitään". Uskotaan molemmat ja selvitään! Tsemppiä
En ole lopettanut alkoholin juomista. Se on nyt vain tauolla. Aiempi tauko oli lokakuun puolivälistä joulukuun loppuun. Silloin tällöin voin maistaa annoksen tai pari jotain hyvää.