Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Kyllä. Tsemppiä siullekin. Toivottavasti voit paremmin kuin mie. 

Alkoholi on järjettömän pahaa. Miksi ihmeessä joisin todella kuvottavilta maistuvia juomia?

Opiskelujen päättyminen, vakityön alkaminen ja ikä.

Haimatulehdus.

Minä lopetin juomisen kun ei terveys enää kestänyt. Olisin voinut lopettaa aikaisemminkin. Kaikki on paremmin. Minä voin paremmin sekä henkisesti että fyysisesti.

Olin monet kerrat tikattavana ensiavussa. Sekoilin ja menetin ystävyyssuhteeni ja myös alkavat ihanat parisuhteeni.

Pilasin lasteni nuoruuden.

Join pahaan olooni ja hirveään ahdistukseeni.

Kännissä vapauduin ja tunsin olevani ihmisarvoinen.

Myös hirvittävään ulkopuolisuuden tunteeseen ja yksinäisyyteen join. Kukaan ei minua auttanut.

Nyt olen jotenkin alkanut tuleen itseni kanssa toimeen. En juo enää. Nyt minulla on pari ystävää. Opettelen normaalia elämää. En vaan tiä mitä se on?

Ei ole krapulaa. Yritän oppia pitämään puoleni kovaa maailmaa vastaan. Aidompia ihmissuhteita löytää ilman känniä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on järjettömän pahaa. Miksi ihmeessä joisin todella kuvottavilta maistuvia juomia?

Toisilla on pikkulasten makutottumukset vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on järjettömän pahaa. Miksi ihmeessä joisin todella kuvottavilta maistuvia juomia?

Toisilla on pikkulasten makutottumukset vielä aikuisenakin.

Toiset turruttaa aistinsa liuottimilla jo varhain.

Ikä ja kasvanut itsetuntemus. Havaitsin, että alkoholi on ollut mulle pakopaikka ja masennuksen ja ahdistuksen hoitoa, mikä on kuitenkin vain kokonaiskuvassa pahentanut omaa henkistä hyvinvointia. Oon oppinut olevani tosi herkkä ja uuvun helposti. Alkoholi rikkoo unirytmiä, heikentää unen laatua ja isoja heittoja mielihyvähormonitasolla. Se heijastelee alavireisenä ja saamattomana olona koko seuraavaan viikkoon.

Nyt kun pohdin asiaa, niin arvoissani on tapahtunut isoin muutos. Haluan oikeasti voida hyvin ja olla toimintakykyinen, ja teen valinnat sen mukaan . Alkoholi estäisi monien muiden hyvien valintojen tekemisen. Tiedän porukkaa jotka tissuttelee joka viikonloppu, ja jaksavat hyvin harrastaa, tehdä töitä ja hoitaa kotiarkea. Minä en pysty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on järjettömän pahaa. Miksi ihmeessä joisin todella kuvottavilta maistuvia juomia?

Toisilla on pikkulasten makutottumukset vielä aikuisenakin.

Se "pikkulasten makutottumus" on ihmisille ja muillekin nisäkkäille evoluution seurauksena syntynyt suojamekanismi: myrkky maistuu pahalta.

Harva alkoholia ensikertoja kokeillessaan siitä pitää. Ehkä korkeintaan, jos aloittelee jollain todella miedolla limuviritelmällä. En usko, että yksikään ihminen voi vakavissaan sanoa pitävänsä itse alkoholin mausta. Kyllä se on se sokeri ja muut laimentelut ja alkoholin maun piiloon naamioivat viritelmät, joista voi aikojen saatossa oppia pitämään.

Krapulat rupes olemaan hirveitä monta päivää kestäviä. Muisti rupes lähtemään ja ei mitään tietoa mitä oli illan aikana tapahtunut (ei tarvinnut lopulta edes paljoa juoda että tämä tapahtui). Kauhea masistelujakso aina juomisen jälkeen. Eikä lopulta se juominen ollut edes niin hauskaa kuin nuorempana.

Väsyminen juomiseen ja se, että vielä nyt kun ei ole mitään lääkityksiä niin, jos olisi vielä jatkanut niin tavalla tai toisella ties mikä lääkitys olisi vielä voinut tulla ja vastauksen olisi löytänyt peilistä, miksi tämäkin lääkitys tuli. 2,5vuotta päivittäistä dokaamista oli aikanaan. Kiitos avohoidon, nyt 4vuotta ilman.

Ihan kokonaan en ole lopettanut, mutta vuosia sitten tein päätöksen etten nauti alkoholia sellaisten ihmisten kanssa, joita en tunne kunnolla. Tällä periaatteella en ole esimerkiksi työpaikan riennoissa ottanut tippaakaan. Paljon mukavampaa. Lasin viiniä nautin silloin tällöin tutussa, luotettavassa seurassa ja se minulle riittää.

Kun näin, mitä alkoholin kulutus teki miehelleni. Ylipainoinen, aikaansaamaton ja puhumaton mies istuu ilta ja yö toisensa jälkeen tuijottamassa läppäriltä sarjoja, olutta kuluu neljästä kuuteen, siihen sivuun puolitoista pulloa viiniä. Tympeää katsottavaa. En halua samanlaiseksi. Kun lopetin oman paljon vähäisemmän tissutteluni, mieli kirkastui ja aloin uskoa itseeni ja arvostaa itseäni. Kun saan säästettyä rahaa ja laadittua suunnitelmat, tämä 20 vuoden avioliitto päättyy.

Sairastuin kaks suuntaseen ja sain siihen lääkityksen .Lopetin alkon käytön 16 vuotta sitten kun ei ollut tarvetta juoda.

 Vanhemman alkoholismi. Omat lapset. Paljon en ole juonut muutenkaan. Paitsi nuorena viikonloppuisin joskus...

En tehnyt varsinaisesti mitään päätöstä, alkottomuuteen vaan pikkuhiljaa lipui. Join tosi nuoresta, taisin olla 12, kun vedin ensimmäisen kerran sellaisen kännin, että jalat lähti alta. Valitettavasti tykkäsin siitä niin, että mikään pikkuhiprakka ei riitänytkään. Tuosta asti siis join oikein tosikännit keskimäärin kerran viikossa aina nelivitoseksi saakka. Multa on murtunut useita luita, olen hukannut niin monta puhelinta, avainta, lompakkoa ym., etten pysty edes laskemaan. Kaikenlaista muutakin ikävää on sattunut, mutta ottaen huomioon huolettomuuteni mm. seuran suhteen, saan olla todella kiitollinen, että olen ylipäätään elossa.

Viimeisin murtuma johti sairaalaan leikkaukseen asti ja se jotenkin herätteli niin, että jätin alkoholin kokonaan muutamaksi kuukaudeksi. Pikkujouluissa vedin entiseen malliin ja sitä seuraavan kerran joskus keväällä. Siitä tulee kohta kaksi vuotta ja tässä välissä olen juonut toissa kesänä yhden viinilasisillisen ja siiderin ja toissa jouluna pari lasia viiniä ja pari kolmosolutta.

En kaipaa juomista ollenkaan ja ajatuskin krapulasta on aivan kamala. Musta on ihanaa, että olen aina skarppi ja toimintakykyinen. Viikonloppuna ehtii tehdä vaikka mitä, kun ei mene aikaa juomiseen ja siitä toipumiseen. Tai olla tekemättä, nykyään makaan sohvalla hyvällä omalla tunnolla, koska voin myös valita vaikka lenkille lähdön. 

Masennus parani, kiloja tippui ja ihoni on yhtä hyvä kuin parikymppisenä. Työskentelemme koronan takia etänä eli työkavereita näkee hyvin harvakseltaan. Viime viikolla tapasin melkein vuoden tauon jälkeen pari työkaveria ja molemmat sanoivat minun nuortuneen vuosia. Tähän vaikuttaa varmasti myös se, että lopetin tupakoinnin myös noin vuosi sitten.

En ole mitenkään päättänyt, että en enää juo. Voin ottaa, jos tekee mieli, on jotkut juhlat tms., nyt ei vaan ole tehnyt yhtään mieli. Melkein sanoisin, että yksi elämäni parhaista teoista on ollut korkin kiinni jättäminen.

Mulla myös krapulat alkoi tulla sietämättömiksi, ja ihan vähäisenkin alkoholin nauttimisen jälkeen (siis parin viinilasillisen) tuli joksikin aikaa apea ja nuupahtanut olo. Alkoholi ei myöskään enää juurikaan kohota mielialaa kuten nuorempana, vaan lähinnä väsyttää ja vatsakin menee sekaisin.

Meilläkin väheni ensin niin, että ei alkoholia ostettu kuin mökille  ja lomalla, eli talviaika raitisteltiin. Sitten ikäännyttyä huomasi, että jo parista kuohuviinilasista tuli huono olo aamuksi, niin ajateltiin, että ei tämä ole sen arvoista. Varmaan nyt 10 vuoteen ei ole alkoholia käytetty kuin muutama maistelu jossain tarjoiluissa eli ehkä kerran vuodessa. Luopuminen oli yllättävänkin helppoa. Ehkä ensin kannattaa jättää ne rutiinit pois esim. viikonloppupullo.

Suvussa tuurijuoppoja ja yksi kunnon alkoholisti. Huomasin jo 18-v että pieneksi ihmiseksi järkyttävä toleranssi, inho olutta/siideriä kohtaan (vain viinaa) eikä krapulaa antaa minulle hyvät lähtökohdat liusua samaan suuntaan. En ole absolutisti, mutta seuraavan 20 vuoden aikana en ole juonut alkoholia yhteensäkään kuin kymmenen kertaa. Olen iloluontoinen ihminen muutenkin, minusta tuntuu surulliselta että osan ihmisistä pitää juoda väh. 6 annosta alkoholia, että voi pitää hauskaa?! Minä mm. tanssin baarissa tai festareilla antaumuksella, ei siellä kukaan katso tai ainakaan muista seuraavana päivänä. Kaverini taas sanoo, ettei voi mennä tanssilattialle jos on liian selvinpäin. Tämä koskee kaikkia päihteitä, en ymmärrä mihin ihminen niitä tarvitsee normaalielämässään.