Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vierailija kirjoitti:

Matti Nykäsen kuolema.

Nykänen olikin ihan omaa luokkaansa viinan kulutuksessa, kuten Irwin ja Juice

Yhdestäkin laskillisesta viiniä kauhea pahaolo ja oksentelu. Miksi pilata seuraavaa päivää huonolla ololla.

Vammauduin vaikeasti kännissä, tätä ei olisi tapahtunut, jos olisin ollut selvinpäin. Pakonomaisen juomisen tilalla on nyt hyvä, tasainen elämä.

Lupasin n. 6 vuotiaana, etten ala juoda. Näin on mennyt tähän asti. Kun aloin ymmärtää rahan päälle, huomasin, ettei alkoholi ole hintansa arvoista. -Aloin säästäjäksi n. 9 vuotiaana.  Niin varmistui, että alkoholi eikä tupakkakaan tullut kysymykseen.  Minä en ole ottanut henkosta enkä tippaakaan.

Minä en pysty taikomaan rahaa, niin minä en pääse vauraaksi.  Raha  kyllä pysyy näpissä, sen minkä repäistyä saa.

Lopetin samoihin aikoihin kuin aloitin, ei mitään hyödyllistä vaikutusta.

Kun tajusin, etten ehkä pysty huolehtimaan turvallisuudestani hiprakassa, eikä sitä kukaan muukaan tee.

En koskaan tajunnut, että olisi edes pitänyt alkaa lainkaan käyttämään alkoholia tai muita päihteitä, eikä näin keski-iän kynnykselläkään tee lainkaan mieli edes aloittaa. Pelkkää harmia päihteettömyydestä on koitunut sosiaalisiin suhteisiin ja seurusteluun. Suomi lienee ainoa maa maailmassa, missä joutuu jatkuvasti perustelemaan sitä miksi ei käytä huumaavia aineita, eikä mikään perustelu koskaan ole kyllin hyvä?!

Ystävien puute, minulle kun alkoholi on seurajuoma.

Sellaista ihmettä ei vielä ole tapahtunut

Olin n. 6 vuotta absolutisti. Oli jo pitkään vituttanut humalajuominen. Olen äärimmäisyysihminen, joten ajattelin sitten lopettaa kokonaan, koska tissuttelu on alkoholin väärinkäyttöä. 

En tiedä seurasiko mitään muuta hyvää, kuin että ei ollut enää krapuloita. Ehdoton haitta oli se, että absolutismia piti joko selitellä tai piilotella, tilanteesta ja seurasta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Olen vielä nuori ja käyttöni on pysynyt kohtuukäytön rajoissa. Läheistäni "raitistaessa" (= kaikki ne hyödyttömät yritykset saada vierestä käsin motivaatiopuutteista alkoholistia lopettamaan juominen) perehdyin paljon aihetta koskevaan kirjallisuuteen, ja oivalsin, että omassakin ajattelussa/toiminnassani on merkkejä, jotka viittaavat siihen, että alkoholisoituisin ajan myötä. Ei kiitos, haluan elää terveen ja onnellisen ..... koulitaan siihen ajatukseen jo lapsesta lähtien - se on se mielikuva ja illuusio, joka saa suurimman osan ihmisistä jonkin asteiseen alkoholikoukkuun. Ja siinä koukussa ollessa sitä sitten "tarvitsee" sen perjantain saunaoluen, tai muuten tuntuu, että jotain puuttuu (en nyt tällä tuomitse sitä saunaolutta, se on jokaisen oma valinta, mutta pointtina tässä että jos ei sitä olisi koskaan opetellut ottamaan ensinkään, ei olisi tyhjä olo perjantaina saunoessa ilman alkoholia).

Moni deekis ylpeilee kohtuukäytöllä.

Alkoholin aiheuttama maksahepatiitti. Olin pitkään sairaalassa 24-vuotiaana, en osannut kävellä enkä juuri mitään muutakaan. Sitä ennen delirium tremens, jonka takia mut sairaalaan kärrättiin. Ei ollut eka kerta, kun alkoholin takia jouduin sairaalaan, mutta ennen riitti hiililitku, nesteytys ja b-vitamiini. Yhtäkkiä olin täysin avuton, tutiseva, keltainen, turvonnut ihmisraunio ja hirveä taakka läheisilleni ja yhteiskunnalle.

Vaikka haluaisinkin juoda, tiedän, että kuolisin siihen saman tien. Onneksi en enää halua.

Kaveripiiri. Kaikki joivat ja minä myös. Muutin toiselle puolen suomea ja lopetin juomisen. Nyt töissä ja pitäis vaan mies löytää.

Tuli vain ongelmia alkoholin kanssa.

Pahoinpitelytuomio tuli kännäilyillan sekoiluista. Silloin päätin, että nyt saa läträämiset loppua.

Juopporemmista eroon ja muita mukavia harrastuksia tilalle kivojen tyyppien kanssa.

Ei ole kaduttanut :)

Oman isän alkoholismi. Isä kuoli aikoinaan alkoholiin. Nyt olen ikäväkseni todennut, että avomieheni on alkoholisoitunut ja mietin hänen jättämistään. Miehen mukaan ongelmaa ei ole. Mun mielestä on jos pitää juoda 5-6 kertaa viikossa.

Ei se ihan helposti käynyt. Eräänä aamuna sitten heräsin mielisairaalan

suljetulta osastolta deliriumin jälkeen ja istuin sängyn laidalle. Totesin

siinä että elämäni oli viimeisten kymmenen vuoden aikana pikkuhiljaa

muuttunut täydeksi helvetiksi juomalla. Siinä tuli sitten mieleen että

nyt olis pakko yrittää.

Siitä on nyt yli 30 vuotta. Sain elämän ja en voi valittaa.

Monet kaverit on matkalla kuolleet. Ei se kuoleminen sinänsä

mutta kyllä siinäkin pitää joku laatu olla, ja juopolla se on

paskanen.

Tulin isäksi, saman tien kaksi lasta perheeseen. Sen jälkeen vaan ei ollut mielessäkään mikään juomishomma tai baareilu. Se vaan katosi koko juomismaailma. Ryyppäsin aiemmin yleensä 1-2 x viikossa. Ikää yli 40 jo, niin alkoi olla toipuminen aika hankalaa. Baareihin takseineen meni usein 500 e per kk.

Paino tippui sitten vuodessa 20 kg, kunto on huippu ja kaikki sujuu. Jälkeenpäin mietin, että oishan nämä muutokset voinut tehdä 10 vuotta aiemminkin, mutta hyvä että edes silloin pari vuotta sitten :)

Salakavalasti se juominen ja juhliminen vaan muuttaa muotoaan.

Nuorena se oli selkaista viikonloppuista hauskanpitoa ja alkoholi kuului kuvaan.

Vuosi vuodelta hauskuus vaan jäi taka-alalle, mutta se alkoholi kuului kuvaan.

Aika nopeasti tulee kuvaan ”tasoitustyypyt” seuraavana aamuna ja panokset kovenevat.

Siitä pyörästä on vaan hypättävä pois, keinolla millä hyvänsä. Joillekkin usko auttaa, toisille AA.

Kurjia on entisen kaveriporukan kohtalot. On asunnottomuutta, kuolemia, linnatuomioita ja kaiken takana viina.

Yksinäisyys. Mikään ei ole niin säälittävää ja surkeaa kuin yksin juominen.

Vierailija kirjoitti:

Yhdestäkin laskillisesta viiniä kauhea pahaolo ja oksentelu. Miksi pilata seuraavaa päivää huonolla ololla.

Ehkä jatkossa kannattaisi juoda juomansa laskiämpärin sijaan vaikka mukista? Oli niissä juomissa prosentteja tahi ei. ;)