Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vähäisetkin naukkailut loppuivat maksasairauteen (pbc). Elämänlaatuun on tullut muutoksia, joinakin päivinä on tosi paha olo.

Raskaus. En muutenkaan juonut paljon, joten helposti jäi.

Siinä vaiheessa lopetin, kun huomasin kokevani himoa alkoholiin keskellä viikkoakin. Sekä fyysistä että henkistä. Tiesin että nyt on aika lopettaa ennen kuin on aivan liian myöhäistä.

Vuorotyö. Aina kun olisi pippalot tai vaikka juhannus, olen töissä. Sen kerran kun kinkereihin pääsi, oli jo parista annoksesta ihan töttöröö.

Olen vielä nuori ja käyttöni on pysynyt kohtuukäytön rajoissa. Läheistäni "raitistaessa" (= kaikki ne hyödyttömät yritykset saada vierestä käsin motivaatiopuutteista alkoholistia lopettamaan juominen) perehdyin paljon aihetta koskevaan kirjallisuuteen, ja oivalsin, että omassakin ajattelussa/toiminnassani on merkkejä, jotka viittaavat siihen, että alkoholisoituisin ajan myötä. Ei kiitos, haluan elää terveen ja onnellisen elämän, en päätyä pullon vangiksi.

Nyt tunnen lähinnä suurta onnea ja vapautta siitä, että ei tarvitse enää ikinä kestää krapuloita. Olla se ärsyttävä, suulas jankkaaja, joka minusta juodessani tulee. Kestää usean päivän masennusjaksoja kostean illan jälkeen odotellen aivokemioiden tasoittumista.

Se on ihan yksi suuri huijaus, että alkoholi antaisi yhtään mitään. Meidät vaan koulitaan siihen ajatukseen jo lapsesta lähtien - se on se mielikuva ja illuusio, joka saa suurimman osan ihmisistä jonkin asteiseen alkoholikoukkuun. Ja siinä koukussa ollessa sitä sitten "tarvitsee" sen perjantain saunaoluen, tai muuten tuntuu, että jotain puuttuu (en nyt tällä tuomitse sitä saunaolutta, se on jokaisen oma valinta, mutta pointtina tässä että jos ei sitä olisi koskaan opetellut ottamaan ensinkään, ei olisi tyhjä olo perjantaina saunoessa ilman alkoholia).

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille ❤️

Tässä just olutta nappailen yksin, ja mietin, että miksi juon, vaikka ei edes tekis mieli..noo..sanotaanko vaikka, et vaihtelun vuoksi, ja krapulan kärsin sitten. Ei tässä kiireitäkään mihinkään ole, joten loikoilen pari päivää sängyssä koronaa pakoillen ja hyvän olon pilaten. Otan silloin kun haluan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän ovat vastailleet sellaiset, jotka ovat vain vähentäneet juomistaan kohtuulliselle tasolle? Se on kaukana kokonaan lopettamisesta!

Siksi, koska langasta tulisi muuten todella lyhyt. Normaali ihmisillä ei ole mitään syytä lyödä täydellisesti liinoja kiinni, vaan hallita alkon käyttöä. Ongelma on silloin, jos väkisin pitää lopettaa vain haittojen takia. Itse en koe ongelmaksi. Osaan painaa jarrua, jos on ongelma.

Kiitos kysymästä. On tosi hyvä että tällaista kysytään, kun sitäkin tarpeeksi ihmetellään että miten joku ei edes yhtä kaljaa ''voi'' ottaa.

Lopetin kauan, kauan sitten. Tupakka ja alkoholi lähtivät lätkimään elämästäni samana päivänä. 

En halunnut jatkaa sellaista elämäntapaa, joten päätin vielä kerran yrittää ja uskoa että pääsen noista myrkyistä eroon. Luultavasti onnistuin, sillä olen nyt niin kauan ollut ilman niitä, että alkaa tuntua tosi epätodennäköiseltä että ottaisin ne takaisin elämääni. Niillä ei ole minulle mitään annettavaa. Aikoinaan oli.

Ihan ensimmäisistä päivistä elämäntapamuutoksen jälkeen keho alkoi antaa feedbackiä , että muutos oli tosi hyvä. Myrkyt poistuivat elimistöstä, keuhkot nauttivat raittiista ilmasta, asunto ja vaatteetkin pääsivät tunkkaisuudestaan. Kun uskoni raitistumiseen vahvistui päivien ja viikkojen kuluessa, tein päätöksen että  _nyt pidän kiinni tästä_. Teen kaikkeni, teen mitä vain että saan pitää uuden elämäntavan. Ymmärsin että olin saanut lahjan.

En voi sanoa, että elämä olisi helpoksi silti muuttunut. Usealla juopolla on juomisen alle peittyvä muu ongelma, johon alkoholi on ollut lääke. Niin minullakin. Niitten asioitten ja olotilojen setviminen alkoi uuden elämän myötä. Olin valmis tekemään oman osuuteni pitääkseni uuden elämäntavan.

Kuka on niin väittänyt?

Työuupumus sai lopettamaan ja lopettamisesta seurasi paremmat yöunet.

Lopetin, kun huomasin, että olin matkalla vahvasti pohjalle.

Tervepäiset, hyvät kaverit olivat jääneet, tilalla hämäriä kapakkajätkiä ja linnakundeja.

Sunnuntai saattoi mennä tissutellessa lähibaarissa.

Rahat jatkuvasti loppu.

Ihme riitelyä ja uhoamista, hauskuus oli jo kaukana siitä hommasta.

Viikonloppuihin ei mahtunut mitään muuta kuin kapakka ja dokaaminen.

Riehakkaita jatkoja kotonani, joita poliisikin kävi hiljentämässä.

Huomasin välillä lukevani Päihdelinkin keskusteluja.

Se oli lopetettava, en enää tuntenut itseäni ja tiesin, että kos meno vielä jatkuu, sieltä ei nousta.

Nyt 4 vuotta täysraitis - elämä hymyilee ja kaikki on hyvin.

Poissa morkkikset, jatkuvat rahahuolet, pelkotilat yms.

Lapset

Valitsin elämän.

Rakastuin raittiiseen uskovaan mieheen. Rukoilimme raitistumiseni puolesta. Ihme tapahtui ja olen ollut 17v. raittiina onnellisessa avioliitossa.

Bonuksia: terveys, nuorempi ulkonäkö ja rahaakin on säästynyt :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krapulat on niin hirveitä ja yöunet menee, että ei vain halua sitä kokea.

Tämä. 20-kymppisenä pystyi vetämään 5 päivää muutaman tunnin yöunilla eikä mitään krapulaa päivän päästä lopettamisesta. Jos nyt tempoisin 40-vuotiaan 5 päivää viinaa putkeen, niin sais saman tien soittaa ambulanssin että vievät heräämöön ja pumppaavat rauhoittavia ettei tule delirum tremensis.

20-kymppinen, siis 200-vuotias?

Haimatulehdus ja viikko sairaalassa todella kovissa kivuissa taukoamatta. Hävetti todella paljon kipujen lisäksi.

Ja se valheiden ja selittelyjen määrä.

Koskaan ei voinut esim. ottaa lääkäriaikaa maanantaille - mielummin keskiviikoksi.

”Sivistyneesti” ulos syömään ja kappas pari pulloa punkkua siihen kyytipojaksi.

Se henkinen morkkis vain kasvoi niin sietämättömäksi ja se, että yritti olla niin, ettei kukaan vaan huomaa kuinka lujaa oikeasti menee.

Muutamia kertoja filmi töysin poikki. Ei mitään tietoa

missä oltu ja miten kotiin tultu.

Pari pahaa kaatumista,, pää auki yms.

Tappeluita, mustiä silmiä, rikottuja tavaroita.

Hurjia juoppokämppiä ja hurjempia tyyppejä.

Nyt jälkikäteen tuntuu, että tuo on ollut jonkun ihan muun elämää.

Seura tekee kaltaisekseen, sen todella opin. Raitistuin ja sen koomin en ole näihin kapakkakavereihin yhteyttä pitänyt.

N.40v (4 vuotta raitis )

Vierailija kirjoitti:

Usko

Hieno mies

Inhoan krapulaa. Juon kyllä nykyisinkin ehkä 1-2 kertaa vuodessa mutta silloinkin vain jos siihen on jokin hyvä ja iloinen syy.

Zinc

Miehen alkoholismi. Ei yhtään tee mieli juoda.