Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

En ole koskaan alkoholia ja kaljaa juonutkaan.

Alkoholi maistuu tärpätille ja kalja jollekin kus..lle.

16 kiloo tippui paino. Riippuvuus siirtyi toiseen asiaan.

-ahdistus ja pelko poistunut MILTEI kokonaan

-levollisempi ja tyynempi olo (uskoakseni tähän on vaikuttanut joogaharrastus yhtä paljon kuin raittius)

-usko siihen että elämä kantaa (no miten nyt näinä päivinä tähän voi yleensä uskoa)

-toiveikkuus (sama kuin ed.)

-unen laatu parantunut merkittävästi (tää ei ole niin yksiselitteistä, mutta hyvin pitkällä aikavälillä kuitenkin parantunut, esim silloin kun vielä join, enkä ollut edes doku, jouduin silloin tällöin ottamaan unilääkkeitä, mutta nyt en ole 1,5 vuoteen ottanut sellaista ja uni on ihan ok)

-paino pudonnut (tämäkään ei ihan hetkessä tapahdu, ja joutuu ehkä muutenkin miettiä diettiä)

-iho paremmassa kunnossa 

-treeni kulkee paremmin (kuin koskaan)

-ajatus juoksee paremmin - kuin koskaan!

-naurattaa, juu ihan itsekseni ja itselleni

Miksi lopetin? 

Ällötti tietenkin kasvojen turvotus, pyylevyys, sydämentykytykset, kankkunen muuttui pelottavaksi vuosien saatossa ja se että tekee tyhmiä asioita. Kyllä, keski-ikäisenäkin vaikka sekoilu ei ole enää mitään verrattuna entiseen, tekee silti tyhmiä juttuja ja on idioottimaisessa seurassa. Viimeinen niitti mulle oli se kun yhtäkkiä olin asunnossa kolmen kännisen 50+ insinöörimiehen kanssa. Kaksi pätkää joilla ollut putki päällä jo jonkun aikaa, yksi pitkä ja ilkein koskaan tapaamani ihminen.  Olin mennyt sinne selvin päin ihan ystävällisillä mielin, en ottanut itse tippaakaan. Katsoin sekavaa kämppää ja pullojen määrää ja lähdin vetää. Sen jälkeen itseinho oli varmaan korkeimmillaan koko elämässäni. Siis nää ukkelit, ei mitään pelkoa että olisin joutunu seksuaalisen häirinnän kohteeksi, siitä ei ollut kysymys. Vaan lähinnä joku pieleen mennyt "after work" tyyppinen idea.

Ennen tätä olin toki yrittänyt lopettaa ja viettänyt pitkiä raittiita jaksoja. 

Päädyin käymään läpi minua pitkään piinanneita psyykkisiä asioita (kuten turvattomuus ihmissuhteissa lapsesta lähtien) ja niiden purkauduttua tiettyyn pisteeseen alkoholista tuli elämässäni täysin turha. Tajusin, että olin käyttänyt alkoholia lähinnä vain paetakseni ahdistavia tunteita ja turruttaakseni itseäni. Lisäksi olin jo ehtinyt huolestua terveydestäni ja miten alkoholi saattaisi vaikuttaa siihen. Joten ei enää.

Ilmastoahdistus. Kun ei juo alkoholia, niin ei tarvitse raivata sademetsiä etanolin valmistamiseksi eikä vuorenrinteitä viiniköynöksiä varten tai polttaa fossiilisia kaljarekkojen moottorissa

Isäni kuoli alkoholismiin, itse sain todella jäätäviä masennuksia rajummasta ryyppäämisestä ja lähempänä kolmeakymppiä vähän vähemmästäkin, totesin että olen selvinpäinkin avoin ja yms eli en saa siitä juuri mitään, totesin myös että se sopii mulle vähän liiankin hyvin eli tiedostin alkoholismiherkkyyteni, refluksiongelmat ei myöskään kannusta alkoholin käyttöön, yleisesyi parempi fiilis täysin ilman: nukun paremmin, mieli pysyy tasaisempana... Syitä löytyy, en edes varmaan nyt äkkää kaikkia. Ehkä se siis sai lopettamaan, kun todella tajusi että niitä syitä lopettaa on niin paljon ja syitä jatkaa ei ollenkaan.

Raha. En ole oikeastaan ikinä juonut kotona. Kun menin ravintolaan, tajusin kuinka kallista alkoholi on. Tilasin mielummin kokista. Oli vielä parempaa.

Eron jälkeen alkoi viinin lipittely kotosalla viikonlopun lisäksi arki-iltaisin. Ei oikeastaan koskaan humalassa, mutta toleranssi parissa vuodessa nousi niin, että suurkulutuksen raja ylittyi ja pari päivää ilman viiniä viikossa oli jo työlästä... Löysin Facesta OYNB:n ("one year no beer"), joka on uuden polven alkottomuuskonsepti. Älyttömän tehokas, helppo ja halpa tapa päästä alkoriippuvuudesta eroon, etenkin jos on englantia sujuvasti lukeva. Todella suosittelen! Alkottomuudesta tulee hauskaa ja palkitsevaa vs. "pakko olla ilman". AA oli vähän liian järeä, vähentäminen taas ei enää mulle toiminut, oli aivan liian työlästä. Sitä ennen pyörin Päihdelinkin Vähentäjät-palstalla ja kokeilin perinteisempiä itseapujuttuja, muttei ne toimineet.  

kaaduin kotona pahasti humalassa , sairaalassa kallokuvasta näkyi aivoissa useita verihyytymiä ja olin aiemmin saanut kaksi aivoinfarktia (ei liittyneet kaatumiseen) , jos en olisi kaatunut olisin jatkanut tissuttelua ja rasvaisten ruokien syöntiä , nyt käyn labrassa ja lääkärillä kuukauden välein ja mittaan verenpaineeni kerran päivässä , ulkoilu ja laihdutus siintää mielessä kun kaatumisen vammat antaa myöten , elämä ei ole enää itse selvyys , kaatumisesta on pari kuukautta mutta olen positiivisempi kuin milloinkaan. Ei kaljaa eikä krapulaa enää milloinkaan ja tämä päätös pitää , lukee myös kannassa : D

Kun tajusin, että ongelmat, joihin monet etsivät ratkaisua alkoholista, voivat olla todellisia ongelmia mutta alkoholi ei ole yhdenkään ongelman todellinen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutos kannattaa kirjoitti:

Siirryin muihin päihteisiin. Tulee halvemmaksi, eikä tule krapuloita.

Mulla samaa mutta olosuhteiden pakosta meni uudestaan juomiseen. Ihan sairasta että vähemmän haitallinen on laitonta.

Taas tuota narkkareiden pa**apuhetta. 

Todistettu on ,että kaikki huumeet ovat alkoholia vaarallisempia

Alkoholi on kaikista pahin päihde. Mikään muu ei sekoita päätä pahemmin ja vie muistia. Kovemmissa huumausaineissa ja päihteissä on riippuvaisuus ja vieroitusoireet, mutta niin myös alkoholissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutos kannattaa kirjoitti:

Siirryin muihin päihteisiin. Tulee halvemmaksi, eikä tule krapuloita.

Mulla samaa mutta olosuhteiden pakosta meni uudestaan juomiseen. Ihan sairasta että vähemmän haitallinen on laitonta.

Taas tuota narkkareiden pa**apuhetta. 

Todistettu on ,että kaikki huumeet ovat alkoholia vaarallisempia

Alkoholi on kaikista pahin päihde. Mikään muu ei sekoita päätä pahemmin ja vie muistia. Kovemmissa huumausaineissa ja päihteissä on riippuvaisuus ja vieroitusoireet, mutta niin myös alkoholissa.

..kuitenkin mikään päihde ei ole hyväksi. Ryyppäämällä saan morkkiksen ja huonon olon. Kuitenkin haluan joskus nollata taulun ja potea seuraamukset. Masokisti kun olen.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kuolla viinaan. Jokaiseen asiaan ja tunteeseen piti saada alkoholia. Se muutti miun persoonaa. Se oli ainoa tapa tuntea olevansa vapaa ja estoton. Hiljaisesta, epävarmasta ja täysin lukkiutuneesta tyypistä tuli sosiaalinen ja koin että pystyn mihin tahansa niin pitkään kuin olen päissäni. Lopulta en voinut enää elää alkoholin kanssa tai ilman sitä. Ainoa hyvä tila oli sammuminen ja ennen sitä piti olla niin kännissä ettei varmasti tunnu pahalta, mutta tunteet puski siitä huolimatta läpi, vaikka miten paljon olisi kiskonut. Alkoholi poltti monia siltoja ja pilasi ihmissuhteita. Teki minusta hyvin itsekkään ja omaa etua tavoittelevan. Reilusti yli 4 vuotta raittiina ollessa se pakkomielle on vaan siirtynyt muihin asioihin. En olisi ikinä uskonut minkälaisia piirteitä minusta tulee esille ilman päihteitä. Näiden kanssa on tultava toimeen ja on vaan suostuttava. En pysty edes omilla ratkaisuilla selvittämään tätä asiaa ja parantamaan elämääni. Tarvitsen muiden samankaltaisten apua ja jotain suurempaa kuin oma ymmärrys. 

Tätä itsekin pelkään, että tulee esiin asioita kun on selvänä. Mitä nämä piirteet sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Juominen tuntui jotenkin vain niin turhalta. Muutama siideri joka perjantai ja lauantai... miksi?

tuohan on tapa ja tapa kehittyy toistosta ja ehdollistumisesta. Ehdollistut helposti jo kuukaudessa viikonlopputissutteluun jos vaan päästät tavan kehittymään. Sitä ei edes ajattele kun siitä tulee automaatio, kuten ajatuksesta ”alkoholi rentouttaa”. Alkoholi oikeasti vaan turruttaa ja lisäksi pilaa nukkumisen ihan täysin.

Hyvin moni juo toki vältelläkseen jotain tuskallisia tunteita ihan niinkuin ongelmasyömisessä ja riippuvuuksissa yleensä. Mä lopetin kun elämästä tuli niin harmaata kuraa alkoholin salarakkaana ja sydän alkoi oikuttelemaan öisin. Ei se mikään ihmeaine ole, mikään ei korjaannu sen avulla. Päihteetön elämä nostaa itsetuntoa ja vapauttaa tekemään oikeasti kivoja juttuja. Ja sen päälle nukkumaan paremmin.

Alkoholisoituminen

Terapiassa totesin, että en ole koskaan tykännyt alkoholin vaikutuksista. Olen vain juonut sitä sietääkseni tilanteita, joissa en viihdy. Aloin siis lähteä kotiin illanvietoista ja muista siinä vaiheessa, kun alkoi ahdistaa, ja lakkasin tapaamasta ihmisiä, joiden seurassa viihtyäkseen oli juotava. Moni ahdistus elämässä helpotti, kun ymmärsin tuon ja lopetin juomisen.

Matti Nykäsen kuolema.

Alkoi sattumaan niin paljon alaselkään munuaisten kohdalle, maksa-arvot 1700 ja aloin pissaamaan sinistä pissaa. Olin 22 vuotias ja tajusin että tapan itseni juomisella kun 50kiloisena naisena join naapurin vanhan juopon pöydän alle.

Saan nykyisin jo pienestä määrästä alkoholia migreenin. En tiedä seurasiko mitään hyvää, kun aiemminkin käytin alkoholia kaksi kertaa vuodessa.

Eniten ärsyttää se, että juomattomuutta pitää perustella tai heti aletaan tivata, että oonko kenties raskaana.

En aloittanutkaan, samasta syystä kuin benjihypyt.