Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Ne on oikeestaan niitä hindubudhaa shamaaneja eikä mitään oikeita , hallelujaa budhamunkkeja .

Syöpä!, Ennen diagnoosia join pari lasillista valkoviiniä vuodessa.

En ole lopettanut, joskus on kiva olla vähän kännissä ja rentoutua.

Eläminen ulkomailla. Kännissä sekoilijat aina joko brittejä tai suomalaisia. Hävetti niin paljon katsoa maannaisten menoa, että päätin osaltani parantaa kuvaa suomalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on hiipunut kokonaan lähes siksi etten enää nelikymppisenä halua/jaksa käydä missään enkä yksinkään ole oppinut juomaan. Tuskin tulen koskaan palaamaan entiseen kun pääasialliset ajanvietteeni olisi hyvä tehdä selvinpäin ja lisäksi olen löytänyt raittiin miehenkin.

Ja sitten kun nelikymppisenä on kuitenkin keski-ikäinen eikä mikään bailaava teini.

Lopetin, koska ryyppykaverilta lähti henki ja meikäläinen lähti istumaan siitä yhdeksän vuoden kakkua. Ensikertalaisena puolet lusin ja toista kertaa ei tule. Oli muutenkin aivan sekavaa elämää sen viinan kanssa läträtessä. Muutti meikäläisen persoonaa ihan liian kanssa. Selvinpäin olin hiljanen hissukka ja humalassa täys häirikkö ja pelle. Kuin Jekyll and Hyde.

Kyllä se vaan homma niin on, että siinä vaiheessa kun viinanjuonti menee niin pitkälle, että se rupee vaatimaan jonkun hengen, niin ei sen jälkeen enää juoda pisaraakaan. Linnassa mietin yli neljä vuotta asioita ja oon niitä miettinyt vankilan jälkeenkin. Ei ole yhtäkään syytä tarttua pulloon.

Se oli lokakuuta 2008, kun poliisit tuli ja vei mut poliisivankilaan. Sen jälkeen ei oo pisaraakaan alkoholia mennyt kurkusta alas. Jos olisin jo pikkupoikana tiennyt, miten meikäläisen elämä tulee menemään, niin en olisi koskaan pistänyt suuhuni edes yhtä liköörikonvehtia.

Alkoholi on semmonen aine, että sitä pitää käyttää ainoastaan kohtuudella ja fiksusti. Jos siihen ei pysty, niin sitten ei juoda. Kuten sanotaan, niin viina on viisasten juoma. Sekin on viisautta, jos osaa olla juomatta kun ymmärtää, ettei sen ottaminen tule hyväksi olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Juominen tuntui jotenkin vain niin turhalta. Muutama siideri joka perjantai ja lauantai... miksi?

No turhaa tuollanen juominen onkin, sama oli lopettaa. 24 kpl iltaan on minimi mistä lähetään liikkeelle sidukan kanssa.

Terveys - tai tarkemmin sanottuna sen menettämisen pelko.

Olen aina ollut alkoholia erittäin kohtuullisesti ja harkiten käyttävä, parit perskännit hurjassa nuoruudessa saivat riittää. Nyt jätin sen vähänkin lähes kokonaan pois, kun en sitä kaipaa enkä siitä nauti. Jokainen alkoholiannos kun on terveysriski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen harkinnut lopettavani alkoholin käytön. Vielä kun se päätös pitäisi. Tammikuun olin juomatta, paino putosi hurjaa vauhtia, olo oli mahtava, kun ei ollut krapulaa ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Sen jälkeen sitten onkin tullut ryypättyä urakalla :( Ei vaan ole enää mitään tolkkua vaan aina vedetään pää täyteen ja aamulla ei ole mitään muistikuvaa illasta.

Tiedän, etten tarvitse alkoholia mihinkään ja oloni on parempi selvinpäin, mut silti sitä pitää kiskoa :(

Miksi ihmeessä jatkaisit? Jos mitään hyvää/kivaa siitä ei seuraa? Olet huomannut itsekin eron raittiin elämän ja juomisen välillä. Tee päätös, lopeta :)

Jos alkoholista koituu vähänkin ongelmia, niin juominen on syytä lopettaa. Sen käyttö pitää lopettaa eikä vain yrittää lopettaa. Moni on vain yrittänyt lopettaa ja on siksi löytänyt itsensä aina yhä uudelleen jostain kuppilasta tuopin äärellä istumasta, tai on kotona havahtunut siihen, että taas tuossa pöydällä on puoliksi juotu pullo.

30 vuotta sitten olin 20- vuotiaana 2 kertaa humalassa ja krapula oli ihan HIRVEÄ. Päätin, etten halua ikinä enää kokea sellaista. Siihen loppui alkoholin juonti.

Jostain olen lukenut et joillain ihan tavallisilla ihmisillä luonnostaan keho erittää antabus-ainetta. Olen varmaan yksi heistä.

Tajusin että se on kallista, krapulat on hirveitä, enkä oikeastaan edes tykkää alkoholin mausta.

Vaikuttaa mielialaani niin että alkaa masentaa. Tulee vaan paha olo.

Vaihdoin kannabikseen. Suosittelen!

Raskaus ja imetys. Seurannut lapselleni varmasti paljon hyvää tästä.

Vierailija kirjoitti:

Amatöörejä tuntuu olevan paljon liikkeellä. Krapulat ja pahaolo häipyvät kun jaksaa harjoitella pitkäjänteisesti. Ei mulla tuu enää mitään oloa vaikka juon 12-packin olutta tai pullon punkkua illassa.

Amatööri liikkeellä tässäkin. Kuin vedät 50 vuotta viinaa niin kuin minä vedin, niin tiedät, mistä on kysymys.

Ensin alkoi ärsyttää krapulaiset päivät ja saamaton olo vaikken juonut paljoa. En tykkää siitä olotilasta, kun alkoholi kihoaa päähän ja vielä vähemmän laskuhumalasta. Minulla on muutenkin paljon suonenvetoja, joten parinkin alkoholiannoksen jälkeen kroppa on kokovartalokrampissa. Yksi annos alkoholia menisi, mutta harvoin edes tulee mieleen, että ostaisin oluen kaupasta.

Meinasin kuolla viinaan. Jokaiseen asiaan ja tunteeseen piti saada alkoholia. Se muutti miun persoonaa. Se oli ainoa tapa tuntea olevansa vapaa ja estoton. Hiljaisesta, epävarmasta ja täysin lukkiutuneesta tyypistä tuli sosiaalinen ja koin että pystyn mihin tahansa niin pitkään kuin olen päissäni. Lopulta en voinut enää elää alkoholin kanssa tai ilman sitä. Ainoa hyvä tila oli sammuminen ja ennen sitä piti olla niin kännissä ettei varmasti tunnu pahalta, mutta tunteet puski siitä huolimatta läpi, vaikka miten paljon olisi kiskonut. Alkoholi poltti monia siltoja ja pilasi ihmissuhteita. Teki minusta hyvin itsekkään ja omaa etua tavoittelevan. Reilusti yli 4 vuotta raittiina ollessa se pakkomielle on vaan siirtynyt muihin asioihin. En olisi ikinä uskonut minkälaisia piirteitä minusta tulee esille ilman päihteitä. Näiden kanssa on tultava toimeen ja on vaan suostuttava. En pysty edes omilla ratkaisuilla selvittämään tätä asiaa ja parantamaan elämääni. Tarvitsen muiden samankaltaisten apua ja jotain suurempaa kuin oma ymmärrys. 

Minnesota-hoito

Alkoholin juominen loppui ensimmäiseen raskauteen. Sen perään imetys noin vuoden, pian sen jälkeen olikin jo seuraava lapsi tulossa ja häntä imetin myös noin vuoden. Kerkesin oppia pois alkoholin mausta, en voi enää sietää sitä. Toki siihen voisi taas totutella, mutta en ole vielä keksinyt hyvää syytä miksi niin tekisin.

Juhlissa voin kohteliaisuussyistä kohottaa maljan kuohuviinillä, mutta siemaisen lasista vain kerran ja yritän olla irvistelemättä. =D Jo pelkkä lasista haistaminen ällöttää, sama kuin imppaisi jotain bensaa tai kynsilakanpoistoainetta. Olen houkuteluna maistanut ties mitä hyviä viinejä ja viskejä, joista muut löytää ihania aromeita. Minä yritän vaan olla laattaamatta. =D

Nuorempana käytin alkoholia siinä missä muutkin, opiskeluaika oli aika kostea. En silloinkaan nauttinut juomien mausta, join ainoastaan humaltumisen takia.

Alkoholismi sai minut hakeutumaan hoitoon ja sitä kautta raitistumiseen. Positiivisia puolia:

-ahdistus ja pelko poistunut kokonaan

-levollisempi ja tyynempi olo

-usko siihen että elämö kantaa

-toiveikkuus

-unen laatu parantunut merkittävästi

-paino pudonnut

-iho paremmassa kunnossa

-treeni kulkee paremmin kuin koskaan

-ajatus juoksee paremmin

-naurattaa

Näen työssäni kuinka paljon ihmiset käyttävät alkoholia ja hoidan heidän sairautensa. Kun näkee mitä tuhoa alkoholi terveydelle tekee ei itseään sillä halua lainkaan enää myrkyttää.. Lisäksi yksikin lasillinen huonontaa yöunia, enkä öitäni uhraa moiseen.