Millaiset somepäivitykset ovat vaivaannuttavimpia?

Kaikki onnittelut lapsille, jotka eivät edes ole vielä somessa. Paljon onnea ihanalle rakkaalle arvokkaalle suloiselle kaikelleni Elmerille 4 v

Ylistävät onnittelut kumppanille isänpäivänä tai äitienpäivänä. Paljon onnea maailman parhaalle isälle Kallelle. Olet kaikkeni ja paras isä meidän Elmerille. Eikö ne onnittele ollenkaan livenä vaan somessa. Niin tänään oli isänpäivä etkä sä onnitellut mua aaa joo, kato Facebookista, laitoin sun onnittelut sinne.

Nää toukokuun tms kuvakooste postaukset on cringejä koska niissä on 0 mielenkiintoista postaamisen arvoista asiaa ':D

Sellaiset joissa on se sama naama samalla ilmeellä tämän tästä.  Kuvittelee olevan jotenkin ihastuttava kaunokainen, vaikka naama on kuin 7 leivän uuni.

Keski-ikäisten superfiltteröidyt profiilikuvat. Niin noloa, ikää 54v ja naama muka kuin 17v. Ja ihan tuttuja on eli tiedän miltä näyttää

Meidän ihana äidin pikku vauva Juuli-Amanda jo 18v!!!! Kylläpä aika kulkee!!!

🤮

Se kun ladataan sinne someen oman pennun vastenmielisiä viulunsoittovideoita. Pahimassa tapauksessa vielä editoitu versio, josta virheet on leikattu pois. Ja kaikkien pitää tietysti hehkuttaa kuinka upeasti pentu vängyttää viuluansa. Ja vanhempi pakahtuu ylpeydestä..

Vierailija kirjoitti:

Se kun ladataan sinne someen oman pennun vastenmielisiä viulunsoittovideoita. Pahimassa tapauksessa vielä editoitu versio, josta virheet on leikattu pois. Ja kaikkien pitää tietysti hehkuttaa kuinka upeasti pentu vängyttää viuluansa. Ja vanhempi pakahtuu ylpeydestä..

Niin pakahtuukin. Se on ihaninta, kun oma lapsi oppii ja kehittyy. Herkistyi joka kerta kyyneliin toisen tyttären tanssikoulun näytöksessä ja toisen tyttären musiikkiopiston näytöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun ladataan sinne someen oman pennun vastenmielisiä viulunsoittovideoita. Pahimassa tapauksessa vielä editoitu versio, josta virheet on leikattu pois. Ja kaikkien pitää tietysti hehkuttaa kuinka upeasti pentu vängyttää viuluansa. Ja vanhempi pakahtuu ylpeydestä..

Niin pakahtuukin. Se on ihaninta, kun oma lapsi oppii ja kehittyy. Herkistyi joka kerta kyyneliin toisen tyttären tanssikoulun näytöksessä ja toisen tyttären musiikkiopiston näytöksessä.

Niin. Oma lapsi. Ei se oikeasti muita kiinnosta. Sitä paitsi tuossahan on pohjimmiltaan kyse itserakkaudesta, kun oma mukula on jotain niin käsittämättömän ihmeellistä ja taitavaa, vaikkei oikeasti ole sen kummempi kuin muutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ihana äidin pikku vauva Juuli-Amanda jo 18v!!!! Kylläpä aika kulkee!!!

🤮

Niinhän se aika kulkee. Tiedän hyvin sen tunteen, kun oma lapsi onkin jo iso ja itsenäistyminen tapahtumassa.

Minulle oli vaikea päivä se, kun esikoiseni, äidin pieni reipas, täytti 18 vuotta. Sinne hän lähti kavereiden kanssa juhlimaan, rohkeana ja luottavaisena. Se tuntui, että minun elämässäni oli tärkeä ajanjakso päättynyt, olin saattanut ensimmäisen lapseni aikuiseksi. Aivan todella haikea fiilis, vaikka olin myös helpottunut, että oma osuus oli suht onnistuneesti ohi.

Sitten seuraavana keväänä tuli valtavan järisyttävä tunnekokemus, kun hän pääsi ylioppilaaksi. Hän teki sen, mitä tavoitteli. Olin ylpeä, mutta samaan aikaan ihmettelin, mihin ihmeeseen oli kulunut 3 vuotta, koska se todella tuntui kuin hän olisi juuri aloittanut lukion. Olin häntä autolla kuskannut koulun eteen ensimmäisenä lukiopäivänä ja muistan, kuinka häntä jännitti. Yhtäkkiä koko koulu olikin ohi, tuskin olin ehtinyt huomata ajan kulumista. Yo-päivänä oli sellainen olo, että voi kun elämä olisi hyvä tuolle kirkasotsaiselle nuorelle aikuiselle. Edes kotoa muutto kesän lopussa ei tuntunut enää oikein miltään, kun ne kaikki tunteet tulivat silloin yo-päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ihana äidin pikku vauva Juuli-Amanda jo 18v!!!! Kylläpä aika kulkee!!!

🤮

Niinhän se aika kulkee. Tiedän hyvin sen tunteen, kun oma lapsi onkin jo iso ja itsenäistyminen tapahtumassa.

Minulle oli vaikea päivä se, kun esikoiseni, äidin pieni reipas, täytti 18 vuotta. Sinne hän lähti kavereiden kanssa juhlimaan, rohkeana ja luottavaisena. Se tuntui, että minun elämässäni oli tärkeä ajanjakso päättynyt, olin saattanut ensimmäisen lapseni aikuiseksi. Aivan todella haikea fiilis, vaikka olin myös helpottunut, että oma osuus oli suht onnistuneesti ohi.

Sitten seuraavana keväänä tuli valtavan järisyttävä tunnekokemus, kun hän pääsi ylioppilaaksi. Hän teki sen, mitä tavoitteli. Olin ylpeä, mutta samaan aikaan ihmettelin, mihin ihmeeseen oli kulunut 3 vuotta, koska se todella tuntui kuin hän olisi juuri aloittanut lukion. Olin häntä autolla kuskannut koulun eteen ensimmäisenä lukiopäivänä ja muistan, kuinka häntä jännitti. Yhtäkkiä koko koulu olikin ohi, tuskin olin ehtinyt huomata ajan kulumista. Yo-päivänä oli sellainen olo, että voi kun elämä olisi hyvä tuolle kirkasotsaiselle nuorelle aikuiselle. Edes kotoa muutto kesän lopussa ei tuntunut enää oikein miltään, kun ne kaikki tunteet tulivat silloin yo-päivänä.

Ja tämä kaikki pitää avautua sinne someen. Mikset nauti itse niistä tunteistasi?

Vierailija kirjoitti:

Pariskuntien tappelut jossain facebookseinillä.

Vaimojen hehkutus ihanasta elämästään petturimiesten kanssa. Tulee heti 3 mieleen, kaikilla kansikuvassa tai suositelluissa kuvissa pariskuntaposeeraukset.

Sen yhen Koskelan tapauksen pojista äitipuoli myös hehkutti somessa täydellistä perheonnea... yllättäen poisti tilin kun tämä tapaus tuli julkiseksi.

Erään miehen Facebook päivitykset joissa hän ylistää nuorinta lastaan kuinka ihana ja ihmeellinen tämä on ja kuinka hän vanhoilla päivillään tultuaan isäksi reilut 50-vuotiaana sai viimein kokea kypsällä iällä isyyden onnen ja nähdä kuinka oma lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii koko ajan uusia asioita. Vaivaannuttavaa se on hänen edellisestä liitosta syntyneiden lasten takia jotka hän mainitsee kyllä siellä lapsikseen mutta ylistää nyt vain tätä nuorinta ja eri naisen synnyttämää lasta. Siis kun ne jo teini-ikäiset tai nuoret aikuiset hänen lapsensa varmasti näkevät ne Facebook postaukset, missä hän nyt ylistää viimein tulleensa isäksi reilut 50-vuotiaana isäksi ja kuinka ihmeellistä se on vaikka hän on noin 20-35 vuotiaanakin tullut useamman kerran isäksi mutta se ei tunnu merkitsevän mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ihana äidin pikku vauva Juuli-Amanda jo 18v!!!! Kylläpä aika kulkee!!!

🤮

Niinhän se aika kulkee. Tiedän hyvin sen tunteen, kun oma lapsi onkin jo iso ja itsenäistyminen tapahtumassa.

Minulle oli vaikea päivä se, kun esikoiseni, äidin pieni reipas, täytti 18 vuotta. Sinne hän lähti kavereiden kanssa juhlimaan, rohkeana ja luottavaisena. Se tuntui, että minun elämässäni oli tärkeä ajanjakso päättynyt, olin saattanut ensimmäisen lapseni aikuiseksi. Aivan todella haikea fiilis, vaikka olin myös helpottunut, että oma osuus oli suht onnistuneesti ohi.

Sitten seuraavana keväänä tuli valtavan järisyttävä tunnekokemus, kun hän pääsi ylioppilaaksi. Hän teki sen, mitä tavoitteli. Olin ylpeä, mutta samaan aikaan ihmettelin, mihin ihmeeseen oli kulunut 3 vuotta, koska se todella tuntui kuin hän olisi juuri aloittanut lukion. Olin häntä autolla kuskannut koulun eteen ensimmäisenä lukiopäivänä ja muistan, kuinka häntä jännitti. Yhtäkkiä koko koulu olikin ohi, tuskin olin ehtinyt huomata ajan kulumista. Yo-päivänä oli sellainen olo, että voi kun elämä olisi hyvä tuolle kirkasotsaiselle nuorelle aikuiselle. Edes kotoa muutto kesän lopussa ei tuntunut enää oikein miltään, kun ne kaikki tunteet tulivat silloin yo-päivänä.

Ja tämä kaikki pitää avautua sinne someen. Mikset nauti itse niistä tunteistasi?

Musta on ihana asia, jos joku uskaltaa avautuu someen aidoista tunteista. Some on niin täynnä kaikkee hehkutusta, sellaista feikkiä. Ja oman kropan kuvia sun muuta. Ihan kuin ihminen olis jokin tunteeton robotti, jossa esittely on tärkein. Mä diggaan kun joku heittäytyy ja kertoo aidoista tunteistaan, muutenkin kuin pe-la-yönä klo 04.

Vierailija kirjoitti:

Erään miehen Facebook päivitykset joissa hän ylistää nuorinta lastaan kuinka ihana ja ihmeellinen tämä on ja kuinka hän vanhoilla päivillään tultuaan isäksi reilut 50-vuotiaana sai viimein kokea kypsällä iällä isyyden onnen ja nähdä kuinka oma lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii koko ajan uusia asioita. Vaivaannuttavaa se on hänen edellisestä liitosta syntyneiden lasten takia jotka hän mainitsee kyllä siellä lapsikseen mutta ylistää nyt vain tätä nuorinta ja eri naisen synnyttämää lasta. Siis kun ne jo teini-ikäiset tai nuoret aikuiset hänen lapsensa varmasti näkevät ne Facebook postaukset, missä hän nyt ylistää viimein tulleensa isäksi reilut 50-vuotiaana isäksi ja kuinka ihmeellistä se on vaikka hän on noin 20-35 vuotiaanakin tullut useamman kerran isäksi mutta se ei tunnu merkitsevän mitään. 

Siinä voi olla toisen kunnioittamisesta myös kyse. Minun poikani (nyt 19 v.) sanoi ollessaan noin 14-15-vuotias, että älä äiti sitten enää jaa hänen kuviaan tai tekemisiään missään somessa. Olin silloin ylpeänä muistaakseni postannut kuvan, kun hän maalasi meidän taloa. Kysyin, miksei saisi, ja hän vaati että se on noloa ja haluaa itse valita omat kuvansa sinne. Olen kunnioittanut toivetta. Olen huomannut, että hän käyttää snapchattiä ja vain kavereille jakaa kuvia, muttei mitään julkisia postauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun ladataan sinne someen oman pennun vastenmielisiä viulunsoittovideoita. Pahimassa tapauksessa vielä editoitu versio, josta virheet on leikattu pois. Ja kaikkien pitää tietysti hehkuttaa kuinka upeasti pentu vängyttää viuluansa. Ja vanhempi pakahtuu ylpeydestä..

Niin pakahtuukin. Se on ihaninta, kun oma lapsi oppii ja kehittyy. Herkistyi joka kerta kyyneliin toisen tyttären tanssikoulun näytöksessä ja toisen tyttären musiikkiopiston näytöksessä.

Niin. Oma lapsi. Ei se oikeasti muita kiinnosta. Sitä paitsi tuossahan on pohjimmiltaan kyse itserakkaudesta, kun oma mukula on jotain niin käsittämättömän ihmeellistä ja taitavaa, vaikkei oikeasti ole sen kummempi kuin muutkaan.

Jokaisen pitäisi olla omasta lapsestaan ylpeä. Lapsi on hyvä ja onnistunut, ja jokaisen lapsen pitäisi saada kokea äidin tai isän olevan ylpeä hänestä, hänen osaamisestaan tai kehittymisestään. Se on käsittämättömän surullista, kun jotkut vanhemmat eivät näe mitään hyvää omassa lapsessaan. Ihan selvää, että lapsi alkaa hakea huomiota väärällä tavalla ja vääriltä tahoilta, koska kokee, ettei ole arvostettu ja rakastettu.

Luulen tietäväni, mistä puhun. Oma äitini oli hyvin pidättyväinen. Asenne oli se, että ei meidän penskat ole sen parempia kuin muidenkaan. Muistan kun naapuri onnitteli minua kukkasin loistavasta todistuksesta peruskoulun päättyessä. Äitini tuhahti, että tuo on ollut vasta lasten leikkiä ja ne todelliset koitokset alkaa vasta peruskoulun jälkeen. Se satutti. Vieras ihminen onnitteli ja oma äiti suhtautui väheksyen ja jopa ilkeästi, itseensä hän suhtautui niin, että hän osaa ja tietää kaiken. Vertaili ulkonäköään tuttaviin. Jos joku oli lihonut muutaman kilon, hän kehui itseään, että jumpalla se kroppa pysyy timmissä kunnossa, ei tarvitse tahallaan lihottaa itseään kun liikkuu ja syö hyvin.

Aikuisena oli ilo huomata, että äitini oli kasvanut ihmisenä. Kun sain lapsen, hän ihmetteli ihastuneena ensiaskelia ja kummasteli, miten se nyt jo puhuu. Hän on juuri näitä fb-mummoja, jotka julkaisee iloisen kuvan lapsenlaosestaan, että näin hienosti meidän Emilia auttaa mummoa siivouksessa tai täyden kympin poika Eemeli syntyi eilen, kyllä on potra poika. Luulen, että kun itse rupsahtaa, alkaa tajuta, mikä tässä elämässä on arvokasta. Ei raha, maine tai ulkonäkö, vaan syvemmät asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun ladataan sinne someen oman pennun vastenmielisiä viulunsoittovideoita. Pahimassa tapauksessa vielä editoitu versio, josta virheet on leikattu pois. Ja kaikkien pitää tietysti hehkuttaa kuinka upeasti pentu vängyttää viuluansa. Ja vanhempi pakahtuu ylpeydestä..

Niin pakahtuukin. Se on ihaninta, kun oma lapsi oppii ja kehittyy. Herkistyi joka kerta kyyneliin toisen tyttären tanssikoulun näytöksessä ja toisen tyttären musiikkiopiston näytöksessä.

Niin. Oma lapsi. Ei se oikeasti muita kiinnosta. Sitä paitsi tuossahan on pohjimmiltaan kyse itserakkaudesta, kun oma mukula on jotain niin käsittämättömän ihmeellistä ja taitavaa, vaikkei oikeasti ole sen kummempi kuin muutkaan.

Jokaisen pitäisi olla omasta lapsestaan ylpeä. Lapsi on hyvä ja onnistunut, ja jokaisen lapsen pitäisi saada kokea äidin tai isän olevan ylpeä hänestä, hänen osaamisestaan tai kehittymisestään. Se on käsittämättömän surullista, kun jotkut vanhemmat eivät näe mitään hyvää omassa lapsessaan. Ihan selvää, että lapsi alkaa hakea huomiota väärällä tavalla ja vääriltä tahoilta, koska kokee, ettei ole arvostettu ja rakastettu.

Luulen tietäväni, mistä puhun. Oma äitini oli hyvin pidättyväinen. Asenne oli se, että ei meidän penskat ole sen parempia kuin muidenkaan. Muistan kun naapuri onnitteli minua kukkasin loistavasta todistuksesta peruskoulun päättyessä. Äitini tuhahti, että tuo on ollut vasta lasten leikkiä ja ne todelliset koitokset alkaa vasta peruskoulun jälkeen. Se satutti. Vieras ihminen onnitteli ja oma äiti suhtautui väheksyen ja jopa ilkeästi, itseensä hän suhtautui niin, että hän osaa ja tietää kaiken. Vertaili ulkonäköään tuttaviin. Jos joku oli lihonut muutaman kilon, hän kehui itseään, että jumpalla se kroppa pysyy timmissä kunnossa, ei tarvitse tahallaan lihottaa itseään kun liikkuu ja syö hyvin.

Aikuisena oli ilo huomata, että äitini oli kasvanut ihmisenä. Kun sain lapsen, hän ihmetteli ihastuneena ensiaskelia ja kummasteli, miten se nyt jo puhuu. Hän on juuri näitä fb-mummoja, jotka julkaisee iloisen kuvan lapsenlaosestaan, että näin hienosti meidän Emilia auttaa mummoa siivouksessa tai täyden kympin poika Eemeli syntyi eilen, kyllä on potra poika. Luulen, että kun itse rupsahtaa, alkaa tajuta, mikä tässä elämässä on arvokasta. Ei raha, maine tai ulkonäkö, vaan syvemmät asiat.

On kyse siitä, tarvitseeko kaikkea julkaista sinne someen. Laittoivatko ennen somea vanhemmat kaupan ilmoitustaululle samat asiat? On melkosta narsismia ihailla noin estottomasti omaa jälkikasvuaan.

Ihmetyttää pari viimeistä virkettäsi. Luuletko todella, että kaikille ihmisille lapset ovat ainoa syy elää? Toisilla on ihan eri kiinnostuksen kohteet elämässään, ja silti heidän elämänsä on yhtä syvää ja arvokasta.

Kuvat, joissa pidetään kädessä olut tölkkiä ja taustalla on jokin uusi paikka.

Myös sellaiset viestit joissa kerrotaan, että... " Olen tällä hetkellä sairaalassa" eräs tuttuni tekee tuota, mutta, tietenkään ei kerrota syytä sairaalassa oloon.

Kuva, jossa nuoren naisen photoshopatussa sileässä kädessä on lattemuki. Ainakin yhdessä vaiheessa kaikilla piti olla instagramissaan noita. Hyi hitto kun on typeriä.

"Hauskat" lapsikuvat, joissa perheen lapsi tekee jotain noloa. Lapsi varmasti kiittää vanhempiaan, myöhemmin kun selviää, että hänestä on kiusallisia kuvia netissä.

Sellaiset vaivaannuttaa, jos tietää, millaista sen ihmisen elämä oikeasti on ja hän yrittää luoda toisenlaisen kuvan.

Otan esimerkin. Tiedän, että eräs luokkakaverini oli naimisissa alkoholistin kanssa. En tarkoita nyt mitään pientä juhlintaa, vaan ihan melkein päivittäistä niin että meni työpaikkakin. Sitten hän julkaisi päivityksiä, jossa lapset leikki leirintäalueella ja toivotteli ihanaa kesälomaa kaikille. Tuli vaan mieleen, että onkohan se ukko sammuneena jossain leirintämökissä siellä taustalla.

Seuraavan suhteen alussa oli ihania laivakuvia ja niin rakastuneita ilmeitä. Tuli mieleen, onkohan kuitenkaan kaikki kunnossa. Kulta toi ruusuja, kiitos rakas. Semmoisia ällöttävän imeliä juttuja alkoi pursuta. Meni vuosi tai vähän kauemmin, niin tuli varoituksia, että varokaa narsistia, älä ikinä päästä narsistia elämääsi ja vastaavaa. Kun tapasin hänet entisen kotikaupungin ravintolassa, jossa oltiin perheen kanssa syömässä, hän kertoi, millainen hullu se mies oli alkuhuuman jälkeen ollut. Olin todella lähellä sanoa, että sen nyt olisi voinut päätellä jo suhteen alussa niistä sinun postauksista. Se on niin, että jos on tarve hehkuttaa uuden rakkaan antamaa ruusukimpun somessa, mitään hyvää ei ole luvassa. Tuollaiset tyypit tiedetään, jotka hukuttaa suudelmiin ja ruusuihin ja vetää överiksi koko suhteen, niin harvoin ne tasapainossa on.