Lue keskustelun säännöt.
Millaiset somepäivitykset ovat vaivaannuttavimpia?
Millaiset somepäivitykset ovat vaivaannuttavimpia?
Kommentit (1164)
No ne perus "valotyöntekijä" postaukset. Ollaan herätty, ollaan valon sotureita, haaveillaan luomuelämästä omavaraisessa kommuunissa vaikka ei osaa edes kerrostaloasunnossaan kierrättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisellä tutulla on somessa vain kolme teemaa:
1. Exn haukkuminen "vaivihkaa"
2. Oman laihuuden korostaminen (kuvia vaakalukemista, kuva kolmesta karkista saatteella "tänään porsastellaan" sun muuta tosi tervettä
3. Omasta viennistä vihjailua. Kyllä niin oli taas koiranäyttelyssä miesten silmät hänessä kiinni. Kadullakaan ei saa kävellä ilman jatkuvaa miesten huomiota. Todellisuudessa siis hyvin tavallisen näköinen, ei toki ruma, muttei mikään Margot Robbie.Tosi surullista. Luulisi tässä iässä olevan elämässä muutakin sisältöä kuin ulkonäkö ja miehet.
Surullista tosiaan, mutta syyt tällaiselle käytökselle voivat juontua jostain hyvin syvältä. Toki omaa käytöstään voi yrittää hillitä jotenkin, mutta tuskin tämäkään ihminen on itse syypää omaan käytökseensä. Tällä tutullasi tuntuu olevan aivan pohjaton huomiontarve, mistä lie se ikinä sitten kumpuaakin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset vaivaannuttaa, jos tietää, millaista sen ihmisen elämä oikeasti on ja hän yrittää luoda toisenlaisen kuvan.
Otan esimerkin. Tiedän, että eräs luokkakaverini oli naimisissa alkoholistin kanssa. En tarkoita nyt mitään pientä juhlintaa, vaan ihan melkein päivittäistä niin että meni työpaikkakin. Sitten hän julkaisi päivityksiä, jossa lapset leikki leirintäalueella ja toivotteli ihanaa kesälomaa kaikille. Tuli vaan mieleen, että onkohan se ukko sammuneena jossain leirintämökissä siellä taustalla.
Seuraavan suhteen alussa oli ihania laivakuvia ja niin rakastuneita ilmeitä. Tuli mieleen, onkohan kuitenkaan kaikki kunnossa. Kulta toi ruusuja, kiitos rakas. Semmoisia ällöttävän imeliä juttuja alkoi pursuta. Meni vuosi tai vähän kauemmin, niin tuli varoituksia, että varokaa narsistia, älä ikinä päästä narsistia elämääsi ja vastaavaa. Kun tapasin hänet entisen kotikaupungin ravintolassa, jossa oltiin perheen kanssa syömässä, hän kertoi, millainen hullu se mies oli alkuhuuman jälkeen ollut. Olin todella lähellä sanoa, että sen nyt olisi voinut päätellä jo suhteen alussa niistä sinun postauksista. Se on niin, että jos on tarve hehkuttaa uuden rakkaan antamaa ruusukimpun somessa, mitään hyvää ei ole luvassa. Tuollaiset tyypit tiedetään, jotka hukuttaa suudelmiin ja ruusuihin ja vetää överiksi koko suhteen, niin harvoin ne tasapainossa on.
Oletko koskaan ajatellut, että tällainen käytös on eräänlaista itsesuojelua, keino pitää itsensä kasassa vaikeassa tilanteessa? Ehkä tämä luokkakaverisi haluaa kaiken pahan keskellä keskittyä niihin hyviin asioihin, joita hänellä on? Se hänelle sallittakoon.
Olen nähnyt tämäntyylistä paheksuntaa aiemminkin enkä oikein ymmärrä, mikä tällaisessa käytöksessä herättää niin suurta närkästystä joissakin? Pitäisikö näiden ihmisten sitten revitellä ongelmiaan somessa tai pysyä kokonaan hiljaa?
Toivoisin hieman empatiaa ja ymmärrystä erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Mitä jos parjaamisen sijasta tarjoaisitte vaikka apuanne, jos kerran tiedätte, kuinka huonosti näillä postaajilla asiat todellisuudessa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset joissa on se sama naama samalla ilmeellä tämän tästä. Kuvittelee olevan jotenkin ihastuttava kaunokainen, vaikka naama on kuin 7 leivän uuni.
Pitäisikö kuvaus- ja julkaisuoikeus antaa mielestäsi vain kauniille ihmisille? Rumien tai tavallisten näköisten pitäisi ilmeisesti pysyä neljän seinän sisällä ja poissa somesta pilaamasta muiden päivää.
Ihmiset ovat Suomessa pääsääntöisesti todella kateelisia niile joilla menee paremmin kuin itsellä.
Me suomalaiset oleeme aina olleet "vaatimattomuus kaunistaa" typpisiä (itse kuulun tähän koulukuntaan myös)
ja siksi ei siedetä minkäänlaista itsekehua.
Käsi ylös kuka teistä kirjoittaisi someen esim näitä tosiasioita:
- minulla väkivaltainen alkoholistimies
-olemme oikeasti persaukisia mutta yritetään pitää kulissit pystyssä
- olen mt ongelmainen ja vahvalla lääkityksellä mutta esitän tervettä
- minulla ei ole oikeadti ystäviä ja olen hurjan yksinäinen, mutta valehtelen muille olevani jatkuvadti menossa ja kalenteri on täynnä ystävätapaamisia
- oikeadti en omis edes halunnut lapsia, mutta koska sitä ei saa sanoa ääneen niin postaan kokoajan ihania perhekuvia kullannuppusistani jotta muut ei moittisi minua huonoksi äidiksi, vaikka oikeasti en jaksais yhtään tätä arkea.
- minulla ei oikeesti oo muuta tekemistä kun roikkua somessa, vaikka annankin itsedtäni ihan toisenlaisen kuvan jotta säilyn järjissäni ja minusta välitettäs.
Miettikääpä, ennenkun aina alatte haukkumaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset vaivaannuttaa, jos tietää, millaista sen ihmisen elämä oikeasti on ja hän yrittää luoda toisenlaisen kuvan.
Otan esimerkin. Tiedän, että eräs luokkakaverini oli naimisissa alkoholistin kanssa. En tarkoita nyt mitään pientä juhlintaa, vaan ihan melkein päivittäistä niin että meni työpaikkakin. Sitten hän julkaisi päivityksiä, jossa lapset leikki leirintäalueella ja toivotteli ihanaa kesälomaa kaikille. Tuli vaan mieleen, että onkohan se ukko sammuneena jossain leirintämökissä siellä taustalla.
Seuraavan suhteen alussa oli ihania laivakuvia ja niin rakastuneita ilmeitä. Tuli mieleen, onkohan kuitenkaan kaikki kunnossa. Kulta toi ruusuja, kiitos rakas. Semmoisia ällöttävän imeliä juttuja alkoi pursuta. Meni vuosi tai vähän kauemmin, niin tuli varoituksia, että varokaa narsistia, älä ikinä päästä narsistia elämääsi ja vastaavaa. Kun tapasin hänet entisen kotikaupungin ravintolassa, jossa oltiin perheen kanssa syömässä, hän kertoi, millainen hullu se mies oli alkuhuuman jälkeen ollut. Olin todella lähellä sanoa, että sen nyt olisi voinut päätellä jo suhteen alussa niistä sinun postauksista. Se on niin, että jos on tarve hehkuttaa uuden rakkaan antamaa ruusukimpun somessa, mitään hyvää ei ole luvassa. Tuollaiset tyypit tiedetään, jotka hukuttaa suudelmiin ja ruusuihin ja vetää överiksi koko suhteen, niin harvoin ne tasapainossa on.
Oletko koskaan ajatellut, että tällainen käytös on eräänlaista itsesuojelua, keino pitää itsensä kasassa vaikeassa tilanteessa? Ehkä tämä luokkakaverisi haluaa kaiken pahan keskellä keskittyä niihin hyviin asioihin, joita hänellä on? Se hänelle sallittakoon.
Olen nähnyt tämäntyylistä paheksuntaa aiemminkin enkä oikein ymmärrä, mikä tällaisessa käytöksessä herättää niin suurta närkästystä joissakin? Pitäisikö näiden ihmisten sitten revitellä ongelmiaan somessa tai pysyä kokonaan hiljaa?
Toivoisin hieman empatiaa ja ymmärrystä erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Mitä jos parjaamisen sijasta tarjoaisitte vaikka apuanne, jos kerran tiedätte, kuinka huonosti näillä postaajilla asiat todellisuudessa ovat.
Ajattelin kanssa tätä samaa, kiitos kun muodostit sen kirjoitettuun muotoon. Tuosta alkuperäisestä tekstistä, jossa puhuttiin koulukaverin alkoholisti miehestä, niin olisiko esim. siihen leirintäaluepäivitykseen pitänyt kirjoittaa "ps. mun mies sitten makaa kännissä tuolla mökissä, te että vaan näe sitä" vai miten päivitys olisi pitänyt muotoilla vai olisiko se pitänyt jättää kokonaan tekemättä. Ei kukaan kaikkia elämänsä ongelmia esille laita, yleensä halutaan postata niistä iloisista asioista. Eri asia ehkä olisi jos henkilö olisi ylistänyt tätä juoppo miestään maailman parhaaksi mieheksi tai jotain vastaavaa. Sitten olisi ollut feikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ladataan sinne someen oman pennun vastenmielisiä viulunsoittovideoita. Pahimassa tapauksessa vielä editoitu versio, josta virheet on leikattu pois. Ja kaikkien pitää tietysti hehkuttaa kuinka upeasti pentu vängyttää viuluansa. Ja vanhempi pakahtuu ylpeydestä..
Niin pakahtuukin. Se on ihaninta, kun oma lapsi oppii ja kehittyy. Herkistyi joka kerta kyyneliin toisen tyttären tanssikoulun näytöksessä ja toisen tyttären musiikkiopiston näytöksessä.
Niin. Oma lapsi. Ei se oikeasti muita kiinnosta. Sitä paitsi tuossahan on pohjimmiltaan kyse itserakkaudesta, kun oma mukula on jotain niin käsittämättömän ihmeellistä ja taitavaa, vaikkei oikeasti ole sen kummempi kuin muutkaan.
Jokaisen pitäisi olla omasta lapsestaan ylpeä. Lapsi on hyvä ja onnistunut, ja jokaisen lapsen pitäisi saada kokea äidin tai isän olevan ylpeä hänestä, hänen osaamisestaan tai kehittymisestään. Se on käsittämättömän surullista, kun jotkut vanhemmat eivät näe mitään hyvää omassa lapsessaan. Ihan selvää, että lapsi alkaa hakea huomiota väärällä tavalla ja vääriltä tahoilta, koska kokee, ettei ole arvostettu ja rakastettu.
Luulen tietäväni, mistä puhun. Oma äitini oli hyvin pidättyväinen. Asenne oli se, että ei meidän penskat ole sen parempia kuin muidenkaan. Muistan kun naapuri onnitteli minua kukkasin loistavasta todistuksesta peruskoulun päättyessä. Äitini tuhahti, että tuo on ollut vasta lasten leikkiä ja ne todelliset koitokset alkaa vasta peruskoulun jälkeen. Se satutti. Vieras ihminen onnitteli ja oma äiti suhtautui väheksyen ja jopa ilkeästi, itseensä hän suhtautui niin, että hän osaa ja tietää kaiken. Vertaili ulkonäköään tuttaviin. Jos joku oli lihonut muutaman kilon, hän kehui itseään, että jumpalla se kroppa pysyy timmissä kunnossa, ei tarvitse tahallaan lihottaa itseään kun liikkuu ja syö hyvin.
Aikuisena oli ilo huomata, että äitini oli kasvanut ihmisenä. Kun sain lapsen, hän ihmetteli ihastuneena ensiaskelia ja kummasteli, miten se nyt jo puhuu. Hän on juuri näitä fb-mummoja, jotka julkaisee iloisen kuvan lapsenlaosestaan, että näin hienosti meidän Emilia auttaa mummoa siivouksessa tai täyden kympin poika Eemeli syntyi eilen, kyllä on potra poika. Luulen, että kun itse rupsahtaa, alkaa tajuta, mikä tässä elämässä on arvokasta. Ei raha, maine tai ulkonäkö, vaan syvemmät asiat.
On kyse siitä, tarvitseeko kaikkea julkaista sinne someen. Laittoivatko ennen somea vanhemmat kaupan ilmoitustaululle samat asiat? On melkosta narsismia ihailla noin estottomasti omaa jälkikasvuaan.
Ihmetyttää pari viimeistä virkettäsi. Luuletko todella, että kaikille ihmisille lapset ovat ainoa syy elää? Toisilla on ihan eri kiinnostuksen kohteet elämässään, ja silti heidän elämänsä on yhtä syvää ja arvokasta.
En ole sama, mutta kyllä somessa on kuvia monista asioista. Esimerkiksi merkkilaukuista. Jos se on tärkeää, niin mikäs siinä, mutta eihän niitä jaksa katsella sellainen, jota ei vähempää voisi kiinnostaa. Minä en ole ikinä erityisemmin pitänyt kukista tai puutarhoista, joten suorastaan kärsin, jos joku esittelee kasvattamiaan kukkia. Tai vaikka sisustusta. En siis tykkää nykyajan sisustustyyleistä ja enemmän omaa silmää miellyttää vanhan ajan mummolatyyli kaakeliuuneineen.
No tämähä on helppo ratkaista. Älä katsele niitä kukkakuvia niin ei tarvitse kärsiä. Jokaisella on omat mielenkiinnon kohteensa.
En ole somessa niin en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-yksityiskohtaiset kuvaukset sairauksista/kehontoiminnoista
-toistuvat rakkaus/parisuhdepäivitykset
-toistuvat itsekehupäivitykset
Instanaama: iso tukka, överit huulitäytteet, suu muikistettuna, tekoripset ja kaikki naiset näyttää samasta muotista puristetulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nötkötti kirjoitti:
Kuvat, joissa pidetään kädessä olut tölkkiä ja taustalla on jokin uusi paikka.
Myös sellaiset viestit joissa kerrotaan, että... " Olen tällä hetkellä sairaalassa" eräs tuttuni tekee tuota, mutta, tietenkään ei kerrota syytä sairaalassa oloon.
Vähän samaan kategoriaan menevät kuvat hautajaisista tai arkusta kukkineen, mutta ei tietenkään kerrota, kuka on kuollut. Juuri eilen näin tällaisen päivityksen ja jäin ihmettelemään, mitä sillä oikein haetaan.
Vielä sairaalapäivityksistä: jos haluaa omat sairaalakäyntinsä raportoida, niin ok. Sitä en kuitenkaan ymmärrä ollenkaan, että raportoidaan myös lasten terveysasiat. Paras ja pahin oli, kun eräs tuttu jakoi kuvan, jossa lapsensa makasi teholla letkuissa. Siis häh? Hänen lapsensa tervehtyi onneksi täysin, mutta sitä hän ei kuvaa jakaessaan vielä tiennyt. Luulisi, että kun oma lapsi on vakavasti loukkaantunut, olisi mielessä jotain muuta kuin fb-päivitykset.
"Mä, minä, mä, minä, mä, MINÄÄÄÄÄÄÄ MINÄÄÄÄÄ" joka hemmetin julkaisussa tai päivityksessä esim. Facessa. Ja miksi jotkut nostelee jotain vuosia vanhoja päivityksiä aina uudelleen ja uudelleen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomion kerjääminen. Näitä päivityksiä, kun viikosta, kuukaudesta ja pahimmillaan vuodesta toiseen itketään, että voi voi kun töissä oli rankkaa ja nyt menee taas koko loma/ilta/kesä/viikonloppu nukkuessa, voi voi kun työpari jättää mulle töitään ja niin väsyttää. Sitten kun kommentoit että kuulostaa työnohjaukselliselta ongelmalta, vie pomon pöydälle ja lakkaa tekemästä (ilmaiseksi) muiden töitä, niin vastassa on hiljaisuus tai poistetaan koko päivitys.
Tarkoitus kun on vain itkeä sitä "voi voi sua onpa sulla rankkaa hei osta itselles jotain ihanaa hei hemmottele itseäsi hei voi sua pientä mussukka raukkaa" -huomiota, ei oikeasti ratkaista varsinaista ja oikeaa ongelmaa. :D
Kannattaa hankkia oikeita kavereita eikä selata Instassa jotain missiprofiileja ja vinkua sitten huomiota valittamalla niistä vauvapalstalla. :D
Onpa ihanaa, että en ole somessa. Säästyn tuolta feikiltä pask alta.
Hammaspäivitykset tyyliin " reikiä nolla". Miksi...
Jotenkin outoa minäkuvan pönkittämistä julkaista solkenaan kuvia ravintoloissa eteen kannetuista ruoka-annoksista. Ööh kuka haluaa nähdä, mitä aiot juuri syödä? Syö se annos ja unohda siinä tilanteessa kännykameran kanssa vehtaaminen.
Kaikki epäsuora omakehu oli se sitten kuntoitua, siivousta, varakkuutta. Puolison rajoilla epäsuorasti kerskuminen " Timpalla vähän taas autokuume sai vallan" ja kuvat uusista premium- autoista. Kuvat lentokoneen ikkunoista ( matkalla ollaan huom),
Nelikymppisellä tutulla on somessa vain kolme teemaa:
1. Exn haukkuminen "vaivihkaa"
2. Oman laihuuden korostaminen (kuvia vaakalukemista, kuva kolmesta karkista saatteella "tänään porsastellaan" sun muuta tosi tervettä
3. Omasta viennistä vihjailua. Kyllä niin oli taas koiranäyttelyssä miesten silmät hänessä kiinni. Kadullakaan ei saa kävellä ilman jatkuvaa miesten huomiota. Todellisuudessa siis hyvin tavallisen näköinen, ei toki ruma, muttei mikään Margot Robbie.
Tosi surullista. Luulisi tässä iässä olevan elämässä muutakin sisältöä kuin ulkonäkö ja miehet.