Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
Kuulostat AP siltä, että teet palveluksiasi motiivinasi kontrolloida toista. "Teen hänelle sitä ja tätä ja silti hän kehtaa olla jostain eri mieltä kanssani."
Vaikka kaikki me jollain tasolla joskus sitä harrastamme, epäilen että sulla menee homma yli.
Että minusta on melkoisen kilttiä antaa toisen käydä suihkussa, vaikka lasku tulee minulle. Sen jälkeen heittää töihin, vaikka minä maksan dieselit yksin. Jos tämän kaiken jälkeen en saa huomauttaa jostain naarmusta ilman suuttumista, niin on täysi kuspää mies.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat AP siltä, että teet palveluksiasi motiivinasi kontrolloida toista. "Teen hänelle sitä ja tätä ja silti hän kehtaa olla jostain eri mieltä kanssani."
Vaikka kaikki me jollain tasolla joskus sitä harrastamme, epäilen että sulla menee homma yli.
Voi jessus!!! Ongelma on se, että ensin ollaan olevinaan niin ihanaa, ja minä tyhmänä heitän toisen töihin. Sitten kun KEHTAANKIN sanoa jotain negatiivista, niin siitä suututaan välittömästi ja aletaan vaahdota jostain ihan eri asiasta, täysin puskista.
Niin kauan kun minun kustannuksellani tehdään asioita, minulla on täysi oikeus olla oma itseni ja sanoa myös niitä vähemmän kivoja juttuja, ystävällisesti.
Lääkkeet nassuun, nyt heti ja nukkumaan ap!
Voi ei, minä tunnen sinut ap! Nyt on paras, että jätät A:n rauhaan. Ette sovi toisillenne. Ymmärrän, että sinun uskosi vaikeuttaa asioita ja onkin parempi, että otat omanlaisen miehen itsellesi. Isäsi ei tule koskaan hyväksymään islamin uskoista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun minun kustannuksellani tehdään asioita, minulla on täysi oikeus olla oma itseni ja sanoa myös niitä vähemmän kivoja juttuja, ystävällisesti.
Miehellä on ihan yhtäläinen oikeus omiin mielipiteisiinsä ja sanomisiinsa. Jos et kestä sitä, niin ihmissuhteen sijaan kannattaa hankkia kissa.
Ketjua silmäiltyäni minulle on tullut käsitys, että:
- AP on syrjälähiön halvasti ylilaitettu pissiskaunotar. Ei hyväta_50inen. Tietynlaiset miehet pyörivät hänen ympärillään ja kehuvat ulkonäköä, koska AP on siihen selvästi panostanut ja oletus, että haluaa siitä myönteistä kuulla. AP kuitenkin tuntee alemmuuttaa tosikaunottaria kohtaan.
- mies on joku muualta maahamme muuttanut tummaihoinen L-I -alueen tms. kasvatti. Kotimaassaan on tottunut tietynlaisiin miesten ja naisten rooleihin. Mies voi hyväksikäyttää monin tavoin ja kulttuurissa se on oikein. Tulija ei ole ollut maassamme pitkään. Todennäköisesti *kie_11etty5ana*. Taustamaansa ihmisten tavoin yleensä lyhytpinnainen. Selittää, että tilanne hänellä väliaikainen. Siis, että asuu jossain yhteismajoituksessa. Ei ta 50 ka5. Totta kai hengailu AP:n luona on mukavaa.
Miksi AP sitten pitää suhdetta yllä? LÄheisriippuvuus? Ei saa parempaakaan kun oma laatu ei riitä?
AP, jos kärsit niin lope suhde. Tuosta ei mitään pidemmäksi aikaa saa. No 6siä tietysti, mutta onko sen väärtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n mies vaikuttaa sialta, jolle ap on vain näyttö- ja käyttöesine. Ei vakaata suhdetta haluava mies pidä puhelimessa mitään Tinderiä jollei ole jo jalka toisen oven väliin menossa.
Mutta erikoinen on ap:kin. Laittaa tekstaria perään jostain naarmusta? Sen voisi ymmärtää, että asian ottaa puheeksi jossain tilanteessa, kun ollaan muutenkin sen pöydän ääressä, jos se on tosiaan niin ison haloon arvoinen pöytä. Mutta ikipäivänä en pistäisi mistään materiaalisesta asiasta motkotustekstaria kenellekään läheiselle, ikinä.
Mies
Niin, sitähän olen koko ajan sanonut, että olen miehille pelkkä esine. Ja silti en näe aina itse sitä mistä minua on koko elämäni kehuttu. En, vaikka kukaan ei ole kanssani kuin yhdestä syystä eli ulkokuoren takia.
Vaikea se on ihastua hankalan nipottajan luonteeseenkaan.
Joo kannattaa lopettaa miehistä haaveilu. Hanki kunnon lääkitys ja ala harrastaa umpihankihiihtoa.
Ihan perus herkkien ihmisten tunneblokit teillä. Paljon häpeää ymym. Mies kokee sinut varmaan ihan samoin kuin sinä hänet; tavallaan kiltti ja kiva, tavallaan kuitenkin arvaamaton ja häiriintyy/triggeröityy yllättäen aina jostakin.
Aloita vaikka tantra. Tai lue Havahtuminen. Tai muutoin tutki itseäsi vähän. Elämä voi mullistua!
Jos on tottunut, että äiti laittaa avotulella ruokaa, ei osaa varoa laminaattitasoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja milläköhän tavalla minä olen kamala ja vaikea, kun teen toiselle aamupalaa, pesen pyyhkeen aamuksi, kuskaan töihin yms.
Raskas, painava. Uhriutuva laahusankkuri. Joustamaton persoona, mikromanageeraaja.
Mä tunnen yhden sun tyyppisen ihmisen, sillä on näitä pyyhkimis ym. pakkomielteitä. Sun täytyy yrittää ymmärtää, että muut ihmiset ei näe asiaa samalla tavalla kuin sinä. Kovin moni ei laita viestiä perään, jonkun naarmun takia. Se saa kenet tahansa varpailleen. Että mikä ihme nyt on?
Yritä nähdä asiat toisen kannalta. Älä pyöri oman navan ympärillä, ole antelias odottamatta vastapalvelusta tai kiitosta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on?
Vaikuttaa pikemminkin älylliseltä kehitysvammalta. Lievemmältä kuin Hakkaraisella.
kauan olette olleet yhdessä? kuullostaa ihan 16v jutuilta.
Hmm...tulee aikamoiset ammattivalittajavibat tästä ketjusta.