Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
"Mutta on jotenkin arvaamaton. Ikinä ei tiedä milloin hän hermostuu jostain aivan mitättömästä." ->tulee tod.näk lisääntymään ja pahenemaan.
Joko mukaudut ja alistut yrittämään miellyttämistä (joka ei tule onnistumaan) tai sitten lähdet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt! Tää oli senverran sekoa kamaa että melkein tykkään :D Pöydän naarmusta tämmönen draama, kekseliästä tottavieköön.
"Se, että ulkomaalaíset miehet aina kohtelevat minua huonosti, on suomalaisten miesten vika!"
- suomalainen, omaa suomalaisuuttaan vihaava feminizi
Vierailija kirjoitti:
Edellisen asunnon paketissa oli 3 vuoden asumisen jälkeen makkarissa pieni painauma tuolista, olkkarissa saattoi olla pari pikku naarmua, en muista. Mutta tosiaan, kun minun tapani elää on siisti enkä saa tavaroihin naarmuja normaalilla elämisellä, niin samaa pyydän muilta jotka minun tavaroitani käyttävät.[/
Ja ikinä siis ikinä ei ole sulle käynyt vahinkoa et ois tullut vaikka NAARMU johonkin? Eikä käy?
treffit kirjoitti:
Joo alkaa enaa tavatko toisianne. Sa olet liian volatiili tuon tyyppiselle miehelle.
Mikä hel*etin volatiili? Onko kyseessä kenties hassunhauska väännös englanninkielen sanasta volatile?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä ettet ole paljon ollut parisuhteessa kun melko pienistä asioista suututaan.
Tää on tämä "kaunotar", joka jokaisessa välissä muistaa mainita kauneudestaan, mutta jos joku muu mainitsee omasta kauneudestaan, tulee tämä pitkin kynsin kilpailemaan tämän toisen kaunottaren kanssa joko kehumalla omaa ulkonäköään tai sitten tyytyy vain naureskelemaan XDDD-hymiöillä.
On varmasti todella raskasta olla umpikateellinen luonne ja tavoitella täydellisyyttä, jota ei koskaan tule saavuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain usko voivani elää tuollaisen miehen kanssa. En minä ala varomaan sanojani siksi, että toinen hermostuu ihan tyhjästä. En ala kokkailemaan toiselle, jotta hän voi suuttua minulle siitä että minä olen suuttunut ja jättää syömättä. Tai jotain. Välillä tuntuu, että minun pitäisi ymmärtää miehen typeriä "vitsejä", vaikka niissä ei ole mitään hauskaa. Öö, minulla on täysi oikeus olla pitämättä niistä. Ja jopa sanoa se ääneen. Ei tosin miehen mielestä.
Nyt kannattaa ” kovettaa” luonnetta. Ethän sä voi kaikesta loukkaantua. Mä voin sanoa, että kyllä tulee elämästä raskasta, jos ottaa kaiken itseensä. Mä olin juuri tuollainen muutama vuosi sitten, että loukkaannuin kaikesta. Se oli todella raskasta. Jossain kohtaa tajusin, että jos en ala ottamaan yhtään rennosti, niin en tuu jaksamaan. Aloin katsomaan joitakin asioita ” löysemmin” ja joidenkin kuukausien jälkeen huomasin, kuinka ihanaa ja rentoa elämä on kun ei tarvitse kaikesta ottaa nokkiin. Mä väitän, että jokainen ihminen pystyy edes vähän rentoutumaan ja ottamaan asioita kevyemmin, vaikka olisikin herkkä.
Kumppanin etsinnästä tulee vaikeaa myös tuon asian kautta. Kaikki ihmiset käyttäytyvät joskus huonosti, mutta mun mielestä tämän sun aloituksen mukaan miehen käytös ei ole nyt mitenkään niin loukkaavaa, että olisi syytä loukkaantua. En mitätöi tunteitasi, mutta jos tuollaiset pienet asiat saavat tunteesi niin herkälle, niin on turha kyllä miettiä, miksi suhteet kariutuvat ajan myötä. Ihmiset eivät ymmärrä välttämättä herkkyyttäsi, ellei itse ole samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain usko voivani elää tuollaisen miehen kanssa. En minä ala varomaan sanojani siksi, että toinen hermostuu ihan tyhjästä. En ala kokkailemaan toiselle, jotta hän voi suuttua minulle siitä että minä olen suuttunut ja jättää syömättä. Tai jotain. Välillä tuntuu, että minun pitäisi ymmärtää miehen typeriä "vitsejä", vaikka niissä ei ole mitään hauskaa. Öö, minulla on täysi oikeus olla pitämättä niistä. Ja jopa sanoa se ääneen. Ei tosin miehen mielestä.
Nyt kannattaa ” kovettaa” luonnetta. Ethän sä voi kaikesta loukkaantua. Mä voin sanoa, että kyllä tulee elämästä raskasta, jos ottaa kaiken itseensä. Mä olin juuri tuollainen muutama vuosi sitten, että loukkaannuin kaikesta. Se oli todella raskasta. Jossain kohtaa tajusin, että jos en ala ottamaan yhtään rennosti, niin en tuu jaksamaan. Aloin katsomaan joitakin asioita ” löysemmin” ja joidenkin kuukausien jälkeen huomasin, kuinka ihanaa ja rentoa elämä on kun ei tarvitse kaikesta ottaa nokkiin. Mä väitän, että jokainen ihminen pystyy edes vähän rentoutumaan ja ottamaan asioita kevyemmin, vaikka olisikin herkkä.
Kumppanin etsinnästä tulee vaikeaa myös tuon asian kautta. Kaikki ihmiset käyttäytyvät joskus huonosti, mutta mun mielestä tämän sun aloituksen mukaan miehen käytös ei ole nyt mitenkään niin loukkaavaa, että olisi syytä loukkaantua. En mitätöi tunteitasi, mutta jos tuollaiset pienet asiat saavat tunteesi niin herkälle, niin on turha kyllä miettiä, miksi suhteet kariutuvat ajan myötä. Ihmiset eivät ymmärrä välttämättä herkkyyttäsi, ellei itse ole samassa tilanteessa.
Sama jatkaa vielä.. tuollainen epävarma käytös on myöskin todella kummallista. Ymmärrän toki, että sulla on huonoja kokemuksia, mutta ethän sä voi lopun elämää katsella toisen viestejä. Kyllä pitää ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät toimi samalla tavalla. Ethän sä voi siirtää ongelmia aina muihin ihmisiin edellisten kokemusten perusteella. Siitä vasta tuleekin raskas suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla palstan toiseksi pahin jankkaaja heti Munsalan kansallispuvun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Joo alkaa enaa tavatko toisianne. Sa olet liian volatiili tuon tyyppiselle miehelle.
Mikä hel*etin volatiili? Onko kyseessä kenties hassunhauska väännös englanninkielen sanasta volatile?
Kylla tuota ihan suomen kielessakin nakojaan kaytetaan, tarkistin. Mutta voi olla mun puolelta anglismi, asun jo 17. vuotta ulkomailla ja kaytan mm. englantia enemman kuin suomea, kotioloissakin pelkastaan englantia.
Kysymyksesi perusteella ymmarsit kuitenkin, mita tarkoitin eli miksi edes kysyt.
Oikeampi sana olisi toki ehka ihmisen luonnetta kuvatessa ollut labiili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni "aito" mies sitten jaksaa katsella jatkuvaa kiukuttelua, huomauttelua, vitseistä suuttumista, kiitollisuudenosoitusten vaatimista ja arvostelua. Eli syy löytyy peilistä
Masterdebator kirjoitti:
Kuinka moni "aito" mies sitten jaksaa katsella jatkuvaa kiukuttelua, huomauttelua, vitseistä suuttumista, kiitollisuudenosoitusten vaatimista ja arvostelua. Eli syy löytyy peilistä
Juuri näin. Aidot miehet saa ja haluaa päästään normaaleja naisia. Jos haluaa välttämättä pitää kiinni oikeudestaan olla hankala ja vaativa, jää ilman niitä parhaita miehiä ja saa sellaisia joilla ei ole valinnanvaraa. Yleensä siihen valinnanvaran puuttumiseen on hyvä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran minulle on kertynyt jo elämänkokemusta, etten tuhlaisi aikaani hetkeäkään ihmisen kanssa, jonka kanssa pitää riidellä ja joka haukkuu tai vähättelee minua. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja tätä ainutlaatuista elämää niin paljon, että haluan viettää sen vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä ja iloa.
Tällä järjellä osasin valita viisaasti ja seurustelen maailman ihanimman miehen kanssa. Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä, eikä ole tarvinnut kertaakaan riidellä tai tuntea oloa nöyryytetyksi. t. onnellinen
Veikkaan, ettet noilla periaatteilla kaveeraa tai seurustele ap:n kaltaisten ihmisten kanssa, ja päätellen siitä että olet saanut hyvän miehen, et varmaan itsekään käyttäydy niinkuin ap. Maailman ihanimmista miehistä on vähän turha haaveilla, jos itse on nipottava prinsessa.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myldikyldyyri on rikkaus, mitäs läksit kikkelis kokkelis.
Ei toi mitenkaan myldikyldyyriin liity. Omani Lahi-idasta ja meilla ei todellakaan ole tuommoisia ongelmia. Mina olen meista se tuittupaisempi jopa. Naitten luonteet ei vaan sovi yhteen.
'
Olen tuittupäisyyden lisäksi luultavasti 160cm ja painat 90kg. Hyvin miehes valinnut, niillä on maailman pien immät pipulit ja serkkuavioliitot ovat yleisiä. :)
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myldikyldyyri on rikkaus, mitäs läksit kikkelis kokkelis.
Ei toi mitenkaan myldikyldyyriin liity. Omani Lahi-idasta ja meilla ei todellakaan ole tuommoisia ongelmia. Mina olen meista se tuittupaisempi jopa. Naitten luonteet ei vaan sovi yhteen.
'
Olen tuittupäisyyden lisäksi luultavasti 160cm ja painat 90kg. Hyvin miehes valinnut, niillä on maailman pien immät pipulit ja serkkuavioliitot ovat yleisiä. :)
No niin pikku persutin, otapa peukalo pois suusta ja mene syomaan kun aitikin jo kuuluu huutelevan. :)
Tiedoksi, etta en ole tuittupainen, vaan tuittupaisempi kuin mieheni. Toki olen itsekin rauhallinen enka aksyile turhista. Siksi meilla onkin niin harmoninen parisuhde. <3 Ja kylla, hyvin olen mieheni valinnut. Kayko kateeksi? :)
Mulle tulee ap:sta mieleen Hyacinth Bucket. Hänelläkin oli aina koti tiptop kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla palstan toiseksi pahin jankkaaja heti Munsalan kansallispuvun jälkeen.
Veikkaan, että ap on sama henkilö kuin YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA pyöristynyt - viitseliäs kirjoittaja, myönnettäköön.
Siis onhan tämän kirjoittaja 15-vuotias, onhan?
AP, kaytat ihan selkeasti hyvaksesi sita asemaa, etta koti on sinun, sina maksat kaikesta jne, ja miehen pitaisi olla siita superkiitollinen eika "valittaa tyhjasta" kuten sinun tekemasta ruuasta.
Mita jos se ruoka oli oikeasti miehen mielesta pahaa? Kylla minakin sanoisin asiasta. Ja eritoten suomalaisen ja muunm**laisen maut voivat erota paljon, mita ruokaan tulee. Suomalaiset laittaa yleensa ulkomaalaisen makuun suolatonta ja mausteetonta ruokaa.
Muakin nyt kiinnostaa, etta mita ruokaa tarjosit miehelle, ja miten sen maustoit?
Aivan uskomatonta edes mainita, etta mies saa kayda suihkussa sun luona ilmaiseksi. Etta tastakin hanen pitaisi jotenkin olla kiitollisuudenvelassa sinulle. Tuohan nyt on ihan normaalia etta jos joku (ei tarvitse olla edes seurustelukumppani) on yokylassa niin totta kai saa kayda suihkussa.
Toi poytalevyn naarmusta keuhkoaminen saisi minut jo miehena ottamaan jalat alleni.
Missa mies asuu jos ei ole sinun luonasi? Kun on kerran jo toissakin.