Lue keskustelun säännöt.
Luulin löytäneeni vihdoinkin aidon miehen, mutta olisihan se pitänyt taas arvata
09.03.2020 |
Minulla on läpi elämäni kokemusta siitä, että olen pelkkä hetken huuma kaikille. Minulle aina hehkutetaan ulkomuotoani, mutten aina näe itseäni samalla tavalla kuin muut enkä oikein ymmärrä sitä aina. Eli minulle on aina hoettu kauneudesta, mutta olen itse niin vaativa että suhtaudun asiaan niin, että no kiitos kiitos ja sitten jatkan elämää ja vaikutan varmaan ylpeältä, koska olen ujo eli en ota katsekontaktia ihmisiin ja olen sellainen cool enkä kulje seiniä pitkin. Toki hyvinä hetkinä näen sen mitä muutkin, mutta olen tosiaan todella vaativa joten joo mutta anyways pari kuukautta olen ollut uuden miehen kanssa eikä hänessä ole mitään sellaista hälyttävää. Hän on ulk-kis mutta sanonut itse, että hän ei voi määräillä mitä minä teen ja on sellainen ihana ollut aina minua kohtaan. Eli ei mitään uhkaa väkivallasta tai vastaavasta. En pelkää häntä, olen vain pettynyt ja surullinen.
Tässä mitä tutummiksi olemme tulleet, olemme alkaneet riitelemään vähän enemmän. Emme koko ajan. Vähän enemmän vain. Molemmat uskaltavat sanoa mitä ajattelevat, ja sitten mennään.
Ensimmäisen kerran tunsin itseni häpäistyksi, kun olin kokannut miehelle ruokaa ja hän alkoi arvostelemaan sitä muka vitsillä (sanoi itse että oli vitsi. Onpa hauskaa?)
Sitten suutuin hänelle tästä "vitsistä" eikä hän suostunut syömään, koska minä olin hänelle vihainen. Sitten hän häipyi ulos ekaa kertaa ikinä. Oli lähdössä mukamas kotiin, mutta huomasin että hän oli jättänyt oven huonosti kiinni, että se ei siis mennyt lukkoon. Lisäksi täältä ei ihan noin vain pääse lähtemään ilman autoa. Takseja kulkee mutta vähän.
No sovimme sen jutun ja mies söi myöhemmin kyllä.
No hyppään nyt viimeisimpään. Huomasin pöydässä naarmun ja tiedän, ettei se ole tullut minulta. Mistä tiedän, no siitä että olen pikkutarkka ihminen ja pöytää pyyhkiessä katson usein valoa vasten että näkyykö pyyhkimisjälkiä. Näen siis välittömästi kaikki naarmut. Viiteen kuukauteen en ole saanut yhtään naarmua aikaan, vaikka käytän pöytää päivittäin.
No pyysin sitten viestillä miestä olemaan varovaisempi pöydän kanssa ja sanoin, että hän on naarmuttanut sitä. En kuvittele hänen tahallaan tuhoavan mitään. Kuvittelin vain, että aikuinen ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi, että totta kai olen varovainen jatkossa.
Ei, tämä hyökkää heti että minä en ole mitään naarmuttanut enkä tule enää luoksesi. Sitten hän sanoo, ettei tunne oloaan mukavaksi, koska minä katson aina hänen puhelintaan jos näytölle tulee jotain. No minulla on siihen syyni, liittyen ihan tähän samaiseen mieheen.
No minä suutuin hänelle, koska aiemmin kaikki oli olevinaan hyvin ja heitin hyvää hyvyyttäni hänet töihin autollani 20 minuutin matkan. Se ei ole minulle mikään iso vaiva, mutta minulle tuli erittäin hyväksikäytetty olo, koska mies alkoi jälleen valittamaan saatuaan kyydin. Ei sitten sitä ennen uskaltanut, koska tiesi etten olisi häntä heittänyt mihinkään, paitsi korkeintaan pihalle.
Kommentit (236)
mussuttaisin miehelle, että älä käytä KIRKKAITA värejä.**
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäviä ihmisiä olette molemmat.
Itse en ainakaan sietäisi sittä että toinen on liian kiinnostunut esim. puhelimestani, enkä siitäkään että toinen muka vitsillä arvostelisi tekemääni ruokaa ja kiukuttelisi kuin pahainen kakara.
En ihan ymmärrä miksi ruikutat täällä. Et sinäkään viestiesi perusteella mikään löytö ole.
Jospa kasvaisit aikuiseksi niin elämä helpottuisi
Monenlaista ketjua olen täällä vuosien varrella lukenut, mutta ... olen sanaton 😶
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä ihmisiä olette molemmat.
Itse en ainakaan sietäisi sittä että toinen on liian kiinnostunut esim. puhelimestani, enkä siitäkään että toinen muka vitsillä arvostelisi tekemääni ruokaa ja kiukuttelisi kuin pahainen kakara.
En ihan ymmärrä miksi ruikutat täällä. Et sinäkään viestiesi perusteella mikään löytö ole.
Jospa kasvaisit aikuiseksi niin elämä helpottuisi
Joo, minä olen tosi ikävä ihminen kun kuskaan toisen töihin, pesen ja kuivaan pyyhkeen aamuksi että on kiva käydä suihkussa, teen aamupalan ja erikoiskahvin nenän eteen.
Minä olen kiinnostunut puhelimesta ainoastaan siksi, että mies latasi Tinderin vihaisena. En tiedä mistä keksin kysyä, en edes nähnyt mitään kuvaketta hänen puhelimessaan kun hän teki sillä jotain vieressäni. Sitten hän vastaa että joo latasin, kun olin vihainen. En kylläkään jutellut kenenkään kanssa. Mitenköhän voin luottaa siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla yhdessä jos on noin hankalaa?
Joskus kun samainen mies on kysynyt, että miksi olen niin ihana, olen vastannut että koska sinä olet. Näinhän se on. Sitten kun saan yhtäkkiä tietää, että mies lataa Tinderin aina suuttuessaan (no en tiedä aina, tällainen vaikutelma ainakin syntyi), niin vähän vaikea siinä on enää olla kovin ihana toiselle. En minä luota enää samalla tavalla kuin aiemmin. En muutenkaan halua olla tuollaisen kanssa, joka suuttuu milloin mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla yhdessä jos on noin hankalaa?
Miksi pitää kysyä idíoottímaisia kysymyksiä, kun minä olen monta kertaa sanonut etten halua nähdä miestä enää.
Taidatte molemmat olla todella epävakaita. Erotkaa, se onnistuu myös porvoolaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi että miten kauneus liittyy. Se liittyy siten, että olen kirjaimellisesti aina saanut kuulla olevani kaunis ja kaikkea, mutta päädyn aina vain tällaisiin suhteisiin. Idí00ttina uskon hyvää toisesta ja lopulta olen jälleen yksin. Ja mitä olen taas tehnyt väärin?? Kokannut toiselle, kuskannut töihin, yrittänyt tehdä kaikkeni että toisella on kiva olla ja saa kiireettömän aamun ennen töitä. Lopulta olen jälleen yksin ja saan aloittaa koko pskan alusta jonkun uuden kanssa. En jaksa tätä enää.
:D :D :D Yhä edelleenkään en käsittänyt kauneutesi funktiota tässä. Kannattaisi ehkä kehittää luonnetta. Vaikutat kovin alemmuuskompleksiselta.
Ei jumalaut... Onko aloittaja oikea ihminen vai joku robotti, joka on kehitetty tekemään muu maailma sekopäiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulit löytäneesi oikean miehen, mutta taas transumies.
Vierailija kirjoitti:
Luulit löytäneesi oikean miehen, mutta taas transumies.
korjaan: Luulit löytäneesi aidon miehen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todella tavoittelemisen arvoinen ,oikea hiottu timantti, jonka sosiaaliset taidot ovat 5/5+++. Löydät vielä hyvän miehen, oikeankomistuksen, joka kehuu ruokaasi eikä naarmuta pöytääsi ja illalla hieroo niskaasi katsoessanne romanttisimpia lempisarjojasi.
Hui kamala mitä jankuttamista. Siis minkä ikäisiä olette?
Kuuntele vanhan akan neuvoa: elämä ja parisuhde on todella vaikeaa jos takertuu joka asiaan. Kannattaa valita taistelunsa tarkoin. Kirjoittamasi perusteella ette sovi toisillenne.
Suosittelen, että kasvat hieman ihmisenä ja opettelet hyväksymään ei-täydellisyyttä, ennen kuin suuntaat taas uuteen suhteeseen. Myös tilannetajua ja sosiaalisia taitoja on mahdollista kehittää.
Vaikutatte molemmat todella epävakailta, oletko miettinyt jos on jotain sellaista?
Itse olen ollut 6 vuotta terapiassa epävakaan persoonallisuushäiriön vuoksi, ja 4 niistä seurustelin epävakaan miehen kanssa. Itselläni se näkyi sellaisena että nöyristelin ja varoin, ja pinnan alla olin raivoissani koko ajan. Mies sen sijaan suuttui kaikesta ja tunteet oli koko ajan pinnalla, oli väkivaltainen viimeisenä vuonna. Vaikka välillä oli vahvoja rakkaudentunteita ei ollut oikeasti kyse rakkaudesta vaan siitä että molemmilla kauhea hylkäämisen pelko.
Aivan hirveä suhde, onneksi pääsin pois. Nyt terveen miehen kanssa ja tuntuu aivan ihmeelliseltä kun ei koko ajan ole ylä- tai alamäki menossa, vaan aivan tasaisen hyvä olla. Eli voi olla ettette vaan yhtään sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä ihmisiä olette molemmat.
Itse en ainakaan sietäisi sittä että toinen on liian kiinnostunut esim. puhelimestani, enkä siitäkään että toinen muka vitsillä arvostelisi tekemääni ruokaa ja kiukuttelisi kuin pahainen kakara.
En ihan ymmärrä miksi ruikutat täällä. Et sinäkään viestiesi perusteella mikään löytö ole.
Jospa kasvaisit aikuiseksi niin elämä helpottuisi
Joo, minä olen tosi ikävä ihminen kun kuskaan toisen töihin, pesen ja kuivaan pyyhkeen aamuksi että on kiva käydä suihkussa, teen aamupalan ja erikoiskahvin nenän eteen.
Marttyyrit ovat pahimpia. Et itse edes tajua olevasi hirviö naiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalaut... Onko aloittaja oikea ihminen vai joku robotti, joka on kehitetty tekemään muu maailma sekopäiseksi?
Mulle tulee mieleen Asperger tuosta jankkaamisesta ja juuttumisesta. Itselläni on kyseinen syndrooma ja ymmärrän olla enää muuttamatta kenenkään aikuisen kanssa yhteen, jotta saan pidettyä kämpän haluamassani kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiinnostunut puhelimesta ainoastaan siksi, että mies latasi Tinderin vihaisena. En tiedä mistä keksin kysyä, en edes nähnyt mitään kuvaketta hänen puhelimessaan kun hän teki sillä jotain vieressäni. Sitten hän vastaa että joo latasin, kun olin vihainen. En kylläkään jutellut kenenkään kanssa. Mitenköhän voin luottaa siihen?
Se että ei siedä riitaa suhteessa vaan lataa heti tinderin on kyllä varoitusmerkki. Ihan sama millä motiivilla hän sen teki, koska yksikään motiivi ei ole mitään teidän suhdetta rakentavaa.
Tuo ruokajuttu on ihan sama kuin että minä mussuttaisin miehelle, että älä käytä värejä kun minä en niistä välitä. Käytä mieluummin mustaa, beigeä, harmaata, laivaston sinistä ja armeijan vihreää, koska ne ovat minun silmääni miellyttäviä värejä. Sitten pitäisi käyttää jotain tyylikästä rannekelloa myös, sellaista aitoa kultaista tai hopeaa. Kellon kanssa kauluspaita, koska se on tyylikäs ja minä rakastan tyylikkyyttä.