Minua häiritsisi puhua terapiassa ihmiselle, jolla on alhaisempi koulutustaso kuin minulla

Vierailija kirjoitti:

"Siinä kohtaa, kun minun pitää alkaa terapeutilleni selittää termejä ja teorioita hänen omasta alastaan, niin totta vieköön koen silloin olevani niskan päällä.&nbsp" ;

"Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. "

Minulle tulee tuosta kuva hyvin teoreettisesta ihmisestä, joka räiskii menemään korkealentoisia teorioita omasta psyykkisestä rakenteestaan. Ei auta kuin toivoa, että löydät mielestäsi riittävän älykkään terapeutin itsellesi. Itsekään en suostuisi käymään terapeutilla, josta kokisin, ettei hänen ymmärryksensä riitä, mutta minusta maisterikoulutuksen vaatiminen on liioiteltua, koska se ei kerro ihmisen älykkyydestä. Itse käyn yliopistokoulutuksen käyneen psykologin luona. Keskustelemme hänen kanssaan paljon taiteesta, kulttuurista ja maailmankatsomusasioista, koska ne kiinnostavat minua ja keskustelumme ovat olleet mielenkintoisia. En kyllä ymmärrä yliopistokoulutuksen väheksymistäkään. Ei sinne nyt ihan joka jamppa noin vain kävele sisään ja suorita tutkintoa. En ymmärrä, miksi joillain on kova tarve väittää, että koulutus tai opiskelupaikka eivät kerro MITÄÄN älykkyydestä. Se mitä olen töissä ja yksityiselämässä päässyt seuraamaan eri ammattiryhmiin kuuluvien ihmisten keskusteluja, niin onhan niissä isoja keskimääräisiä eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä kohtaa, kun minun pitää alkaa terapeutilleni selittää termejä ja teorioita hänen omasta alastaan, niin totta vieköön koen silloin olevani niskan päällä.&nbsp" ;

"Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. "

Minulle tulee tuosta kuva hyvin teoreettisesta ihmisestä, joka räiskii menemään korkealentoisia teorioita omasta psyykkisestä rakenteestaan. Ei auta kuin toivoa, että löydät mielestäsi riittävän älykkään terapeutin itsellesi. Itsekään en suostuisi käymään terapeutilla, josta kokisin, ettei hänen ymmärryksensä riitä, mutta minusta maisterikoulutuksen vaatiminen on liioiteltua, koska se ei kerro ihmisen älykkyydestä. Itse käyn yliopistokoulutuksen käyneen psykologin luona. Keskustelemme hänen kanssaan paljon taiteesta, kulttuurista ja maailmankatsomusasioista, koska ne kiinnostavat minua ja keskustelumme ovat olleet mielenkintoisia. En kyllä ymmärrä yliopistokoulutuksen väheksymistäkään. Ei sinne nyt ihan joka jamppa noin vain kävele sisään ja suorita tutkintoa. En ymmärrä, miksi joillain on kova tarve väittää, että koulutus tai opiskelupaikka eivät kerro MITÄÄN älykkyydestä. Se mitä olen töissä ja yksityiselämässä päässyt seuraamaan eri ammattiryhmiin kuuluvien ihmisten keskusteluja, niin onhan niissä isoja keskimääräisiä eroja.

On totta, ettei koulutus ole aina yks yhteen ihmisen sivistyksen kanssa. Älykkyys sen sijaan täytyy kai väkisinkin olla vähintään kertovertoa, jos meinaa yliopistosta valmistua. Juttu on vaan niin, että jos etsii itselleen terapeuttia, joka kykenee keskustelemaan mahdollisimman laaja-alaisesti, on TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää sellainen korkeastikoulutettujen parista. Esim. psykologi, jolla on vaativan erityistason psykoterapeuttikoulutus, on todennäköisesti pätevämpi kuin sairaanhoitaja-psykoterapeutti, jolla pelkkä erityistason koulutus. Ja siis pätevämpi muutenkin kuin vaan paperilla. Jos mulla olisi firma, johon palkkaisin työntekijää, niin tottakai pyrkisin valitsemaan pätevimmän ja haastatteluun kutsuisin ne joilla kattavin cv. Miksi en toimisi terapeutin suhteen samoin? 

On hyvin mahdollista, että tuolla jossain on joku todella fiksu ja sivistynyt sh-psykoterapeutti, mutta koska terapeutin etsiminen maksaa rahaa (kokeilukäynnyt 50-90e), niin sitä haluaa vetää varman päälle ja luottaa todennäköisyyksiin. 

Tässä keskustelussa haisee pahat alemmuuskompleksit. En ymmärrä miksi jollain kehittyy valtava raivo, jos aletaan puhua sivistyksestä ja koulutuksesta. Tuntuu, että maistereita saa haukkua miten päin vaan, mutta armias jos jos maisteri sanoo jotakin matalammin koulutetuista.

Koulutus ei tuo sydämen viisautta, mitä työssä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ei tuo sydämen viisautta, mitä työssä tarvitaan.

Mutta myös koulutetuilla voi olla sydämen viisautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä kohtaa, kun minun pitää alkaa terapeutilleni selittää termejä ja teorioita hänen omasta alastaan, niin totta vieköön koen silloin olevani niskan päällä.&nbsp" ;

"Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. "

Minulle tulee tuosta kuva hyvin teoreettisesta ihmisestä, joka räiskii menemään korkealentoisia teorioita omasta psyykkisestä rakenteestaan. Ei auta kuin toivoa, että löydät mielestäsi riittävän älykkään terapeutin itsellesi. Itsekään en suostuisi käymään terapeutilla, josta kokisin, ettei hänen ymmärryksensä riitä, mutta minusta maisterikoulutuksen vaatiminen on liioiteltua, koska se ei kerro ihmisen älykkyydestä. Itse käyn yliopistokoulutuksen käyneen psykologin luona. Keskustelemme hänen kanssaan paljon taiteesta, kulttuurista ja maailmankatsomusasioista, koska ne kiinnostavat minua ja keskustelumme ovat olleet mielenkintoisia. En kyllä ymmärrä yliopistokoulutuksen väheksymistäkään. Ei sinne nyt ihan joka jamppa noin vain kävele sisään ja suorita tutkintoa. En ymmärrä, miksi joillain on kova tarve väittää, että koulutus tai opiskelupaikka eivät kerro MITÄÄN älykkyydestä. Se mitä olen töissä ja yksityiselämässä päässyt seuraamaan eri ammattiryhmiin kuuluvien ihmisten keskusteluja, niin onhan niissä isoja keskimääräisiä eroja.

On totta, ettei koulutus ole aina yks yhteen ihmisen sivistyksen kanssa. Älykkyys sen sijaan täytyy kai väkisinkin olla vähintään kertovertoa, jos meinaa yliopistosta valmistua. Juttu on vaan niin, että jos etsii itselleen terapeuttia, joka kykenee keskustelemaan mahdollisimman laaja-alaisesti, on TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää sellainen korkeastikoulutettujen parista. Esim. psykologi, jolla on vaativan erityistason psykoterapeuttikoulutus, on todennäköisesti pätevämpi kuin sairaanhoitaja-psykoterapeutti, jolla pelkkä erityistason koulutus. Ja siis pätevämpi muutenkin kuin vaan paperilla. Jos mulla olisi firma, johon palkkaisin työntekijää, niin tottakai pyrkisin valitsemaan pätevimmän ja haastatteluun kutsuisin ne joilla kattavin cv. Miksi en toimisi terapeutin suhteen samoin? 

On hyvin mahdollista, että tuolla jossain on joku todella fiksu ja sivistynyt sh-psykoterapeutti, mutta koska terapeutin etsiminen maksaa rahaa (kokeilukäynnyt 50-90e), niin sitä haluaa vetää varman päälle ja luottaa todennäköisyyksiin. 

Tässä keskustelussa haisee pahat alemmuuskompleksit. En ymmärrä miksi jollain kehittyy valtava raivo, jos aletaan puhua sivistyksestä ja koulutuksesta. Tuntuu, että maistereita saa haukkua miten päin vaan, mutta armias jos jos maisteri sanoo jotakin matalammin koulutetuista.

En tiedä miksi ap yleensä aloitti tästä ketjun? Tottakai ihminen saa valita terapeutin aivan vapaasti, sitä vartenhan arviointikäyntejä käydään, että saadaan oikeanlainen terapeutti itselle.

Se minua itseäni ainakin ihmetyttää, että ap kertoo, että hänen ei tarvitse "selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne."

Erikoinen käsitys ap:lla on siitä, että sh:t eivät tunne kirjallisuutta, käy teattereissa, lueskele oman alan kirjallisuutta tai matkustele? Omassa tuttavapiirissäni ja perhepiirissäni on sekä akateemisia että ei-akateemisia ja en nyt noissa asioissa paljon huomaa eroa. On esim pari hyvin matemaattisesti orientoitunutta ja lahjakasta henkilöä ( maistereita ), mutta tiedän, että he eivät harrasta kirjallisuutta. Korkeintaan selailevat jotain harrastelehteä. Turha heiltä on kysyä, mitä pitivät esim viimeisestä Finlandia-palkitusta kirjasta, ovatko käyneet katsomassa jotain näyttelyä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä kohtaa, kun minun pitää alkaa terapeutilleni selittää termejä ja teorioita hänen omasta alastaan, niin totta vieköön koen silloin olevani niskan päällä.&nbsp" ;

"Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. "

Minulle tulee tuosta kuva hyvin teoreettisesta ihmisestä, joka räiskii menemään korkealentoisia teorioita omasta psyykkisestä rakenteestaan. Ei auta kuin toivoa, että löydät mielestäsi riittävän älykkään terapeutin itsellesi. Itsekään en suostuisi käymään terapeutilla, josta kokisin, ettei hänen ymmärryksensä riitä, mutta minusta maisterikoulutuksen vaatiminen on liioiteltua, koska se ei kerro ihmisen älykkyydestä. Itse käyn yliopistokoulutuksen käyneen psykologin luona. Keskustelemme hänen kanssaan paljon taiteesta, kulttuurista ja maailmankatsomusasioista, koska ne kiinnostavat minua ja keskustelumme ovat olleet mielenkintoisia. En kyllä ymmärrä yliopistokoulutuksen väheksymistäkään. Ei sinne nyt ihan joka jamppa noin vain kävele sisään ja suorita tutkintoa. En ymmärrä, miksi joillain on kova tarve väittää, että koulutus tai opiskelupaikka eivät kerro MITÄÄN älykkyydestä. Se mitä olen töissä ja yksityiselämässä päässyt seuraamaan eri ammattiryhmiin kuuluvien ihmisten keskusteluja, niin onhan niissä isoja keskimääräisiä eroja.

On totta, ettei koulutus ole aina yks yhteen ihmisen sivistyksen kanssa. Älykkyys sen sijaan täytyy kai väkisinkin olla vähintään kertovertoa, jos meinaa yliopistosta valmistua. Juttu on vaan niin, että jos etsii itselleen terapeuttia, joka kykenee keskustelemaan mahdollisimman laaja-alaisesti, on TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää sellainen korkeastikoulutettujen parista. Esim. psykologi, jolla on vaativan erityistason psykoterapeuttikoulutus, on todennäköisesti pätevämpi kuin sairaanhoitaja-psykoterapeutti, jolla pelkkä erityistason koulutus. Ja siis pätevämpi muutenkin kuin vaan paperilla. Jos mulla olisi firma, johon palkkaisin työntekijää, niin tottakai pyrkisin valitsemaan pätevimmän ja haastatteluun kutsuisin ne joilla kattavin cv. Miksi en toimisi terapeutin suhteen samoin? 

On hyvin mahdollista, että tuolla jossain on joku todella fiksu ja sivistynyt sh-psykoterapeutti, mutta koska terapeutin etsiminen maksaa rahaa (kokeilukäynnyt 50-90e), niin sitä haluaa vetää varman päälle ja luottaa todennäköisyyksiin. 

Tässä keskustelussa haisee pahat alemmuuskompleksit. En ymmärrä miksi jollain kehittyy valtava raivo, jos aletaan puhua sivistyksestä ja koulutuksesta. Tuntuu, että maistereita saa haukkua miten päin vaan, mutta armias jos jos maisteri sanoo jotakin matalammin koulutetuista.

En tiedä miksi ap yleensä aloitti tästä ketjun? Tottakai ihminen saa valita terapeutin aivan vapaasti, sitä vartenhan arviointikäyntejä käydään, että saadaan oikeanlainen terapeutti itselle.

Se minua itseäni ainakin ihmetyttää, että ap kertoo, että hänen ei tarvitse "selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne."

Erikoinen käsitys ap:lla on siitä, että sh:t eivät tunne kirjallisuutta, käy teattereissa, lueskele oman alan kirjallisuutta tai matkustele? Omassa tuttavapiirissäni ja perhepiirissäni on sekä akateemisia että ei-akateemisia ja en nyt noissa asioissa paljon huomaa eroa. On esim pari hyvin matemaattisesti orientoitunutta ja lahjakasta henkilöä ( maistereita ), mutta tiedän, että he eivät harrasta kirjallisuutta. Korkeintaan selailevat jotain harrastelehteä. Turha heiltä on kysyä, mitä pitivät esim viimeisestä Finlandia-palkitusta kirjasta, ovatko käyneet katsomassa jotain näyttelyä jne.

Hopsista! Ap on kirjoittanut tähän ketjuun yhden viestin, jossa hän kertoo tulleensa toisiin aatoksiin ensimmäisen kommentin ansiosta. Se on allekirjoitettu ap. Muuten ap ei ole kirjoittanut ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä kohtaa, kun minun pitää alkaa terapeutilleni selittää termejä ja teorioita hänen omasta alastaan, niin totta vieköön koen silloin olevani niskan päällä.&nbsp" ;

"Ja joo, mielestäni on hyvin tärkeää että terapeutin kanssa voi puhua tasavertaisena ja ettei hänelle tarvitse selittää koko ajan vaikeampia sanoja, kielikuvia, kirjallisuusreferenssejä jne. Tilanteessa, jossa pitää olla aidosti oma itsensä ja syvällisesti avata tapaansa ajatella, ei pidä joutua tyhmistelemään. "

Minulle tulee tuosta kuva hyvin teoreettisesta ihmisestä, joka räiskii menemään korkealentoisia teorioita omasta psyykkisestä rakenteestaan. Ei auta kuin toivoa, että löydät mielestäsi riittävän älykkään terapeutin itsellesi. Itsekään en suostuisi käymään terapeutilla, josta kokisin, ettei hänen ymmärryksensä riitä, mutta minusta maisterikoulutuksen vaatiminen on liioiteltua, koska se ei kerro ihmisen älykkyydestä. Itse käyn yliopistokoulutuksen käyneen psykologin luona. Keskustelemme hänen kanssaan paljon taiteesta, kulttuurista ja maailmankatsomusasioista, koska ne kiinnostavat minua ja keskustelumme ovat olleet mielenkintoisia. En kyllä ymmärrä yliopistokoulutuksen väheksymistäkään. Ei sinne nyt ihan joka jamppa noin vain kävele sisään ja suorita tutkintoa. En ymmärrä, miksi joillain on kova tarve väittää, että koulutus tai opiskelupaikka eivät kerro MITÄÄN älykkyydestä. Se mitä olen töissä ja yksityiselämässä päässyt seuraamaan eri ammattiryhmiin kuuluvien ihmisten keskusteluja, niin onhan niissä isoja keskimääräisiä eroja.

On totta, ettei koulutus ole aina yks yhteen ihmisen sivistyksen kanssa. Älykkyys sen sijaan täytyy kai väkisinkin olla vähintään kertovertoa, jos meinaa yliopistosta valmistua. Juttu on vaan niin, että jos etsii itselleen terapeuttia, joka kykenee keskustelemaan mahdollisimman laaja-alaisesti, on TODENNÄKÖISEMPÄÄ löytää sellainen korkeastikoulutettujen parista. Esim. psykologi, jolla on vaativan erityistason psykoterapeuttikoulutus, on todennäköisesti pätevämpi kuin sairaanhoitaja-psykoterapeutti, jolla pelkkä erityistason koulutus. Ja siis pätevämpi muutenkin kuin vaan paperilla. Jos mulla olisi firma, johon palkkaisin työntekijää, niin tottakai pyrkisin valitsemaan pätevimmän ja haastatteluun kutsuisin ne joilla kattavin cv. Miksi en toimisi terapeutin suhteen samoin? 

On hyvin mahdollista, että tuolla jossain on joku todella fiksu ja sivistynyt sh-psykoterapeutti, mutta koska terapeutin etsiminen maksaa rahaa (kokeilukäynnyt 50-90e), niin sitä haluaa vetää varman päälle ja luottaa todennäköisyyksiin. 

Tässä keskustelussa haisee pahat alemmuuskompleksit. En ymmärrä miksi jollain kehittyy valtava raivo, jos aletaan puhua sivistyksestä ja koulutuksesta. Tuntuu, että maistereita saa haukkua miten päin vaan, mutta armias jos jos maisteri sanoo jotakin matalammin koulutetuista.

Olen paljolti samaa mieltä sinun kanssasi. Olen se, joka halusi valita omaksi terapeutikseen psykologin koulutuksen saaneen, koska haluan terapeuttini opiskelleen mahdollisimman pitkään ja perusteellisesti omaa alaansa (sairaanhoitajalla ja fysioterapeutilla on aivan erilainen lähtökohta opiskella terapeutiksi). Itse olen maisteri ja maisterius ei minusta kerro paljon muusta, kuin ahkeruudesta. Maisteriksi opiskelu ei parantanut minun älykkyyttäni, lähinnä nippelitietoa sain lisää viimeisinä opiskeluvuosinani.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen käsitys ap:lla on siitä, että sh:t eivät tunne kirjallisuutta, käy teattereissa, lueskele oman alan kirjallisuutta tai matkustele? Omassa tuttavapiirissäni ja perhepiirissäni on sekä akateemisia että ei-akateemisia ja en nyt noissa asioissa paljon huomaa eroa. On esim pari hyvin matemaattisesti orientoitunutta ja lahjakasta henkilöä ( maistereita ), mutta tiedän, että he eivät harrasta kirjallisuutta. Korkeintaan selailevat jotain harrastelehteä. Turha heiltä on kysyä, mitä pitivät esim viimeisestä Finlandia-palkitusta kirjasta, ovatko käyneet katsomassa jotain näyttelyä jne.

Minä olen sairaalassa töissä (ammattini on sivuseikka), olen ollut jo 16 vuotta. Koskaan en ole kuullut töissä tai vapaa-ajalla sairaanhoitajien, laikkareiden tai lääkärien keskustelevan kirjallisuudesta, kulttuurista tai ylipäänsä mistään syvällisemmästä. Kahvihuoneessa ja hiljaisina hetkinä töiden lomassa keskustellaan iltalehtien uutisotsikoista, kynsien laitosta, tulevista stadionkonserteista, ulkomaanmatkoista ym., sama illanistujaisissa. Sen sijaan opettajien ja toimittajien seurassa ollessani olen kuullut paljonkin keskusteluja kulttuurista, kirjallisuudesta, pohdiskelua yhteiskunnallisista aiheista ym.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ei tuo sydämen viisautta, mitä työssä tarvitaan.

Vähemmän koulutetut ihmiset ovat keskimäärin avarakatseisempia, humaanimpia ja ystävällisempiä, kuin korkeasti koulutetut? Harmi kun aikaa ei saa käännettyä taaksepäin niin, että Suomessa ihmiset olisivat pääasiassa vain sydämeltään sivistyneitä eivätkä näin koulutettuja, niin kaikki olisivat onnellisempia ja yhteiskunnalliset ongelmat pienempiä.

Elitismi. You've got it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika, täällä arvaillaan jo minulle diagnooseja! :D

En ole myöskään missään kirjoittanut, etten arvosta sh-taustaisia psykoterapeutteja, enkä edes, etteikö sellaisesta voisi sopivaa itselleni löytyä. Edelleen, jos joutuisin etsimään uuden terapeutin, etsisin yliopistotaustaisen ja psykoanalyytikon tutkinnon tehneen. Koska voin :)

Voitte rauhassa haukkua minua, se vain vahvistaa mielikuvaani.

En ole myöskään ap. Tänne kirjoittaa selvästi useampi samaan tapaan ajatteleva.

Jos viittaat kommenttiini se oli kysymys ei arvaus.

Olin vain utelias ja halusin tietää pystytkö perustelemaan näkemyksiäsi muulla kuin

halulla, mikä on okei myös.

Vahvistaa mielikuvaasi mistä?

Itse haluaisin, että sanoisit jotain sellaista mikä rikkoo mielikuvani kliseisestä stereotypiasta.

Kirjoitit näin:

” Olisi kyllä mielenkiintoista tietää terapian syyt? Yksinäisyys? Estyneisyys? Syömishäiriö ja ahdistuneisuus?

Tämä siksi, että yritän ymmärtää oikeasti miksi korostat ja mystifioit jatkuvasti terapeutin älyä, koulutusta ja sivistyneisyyttä.

Surullista, jos terapeutti on ainoa ihminen, jonka kanssa jutella älyllisesti tai ylipäätään, mutta varmasti monille todellisuutta.”

***

Siinä on tyrkytetty ja arvattu jo monia terapian syitä.

Puhun terapeutin koulutuksesta ja älystä, koska ne *ovat ketjun aihe*. Enkä edelleenkään ole aloittaja.

Älyssä ei ole mitään mystistä. Ammatti-ihmiseksikin esittäytynyt on tänne kirjoittanut, että terapeutin olisi hyvä olla vähintään yhtä älykäs kuin asiakkaansa. Syyt ovat varmasti ilmeiset, kun vähän mietit, ja niillä ei ole elitismin kanssa tekemistä, vaan sen, ettei asiakas voi huiputtaa ja kieputtaa terapeuttia tempuillaan.

Täällä jankutetaan vähemmän koulutettujen sydämen sivistystä. Sitä voi olla heillä, mutta myös dosenteilla ja vaikka upporikkailla perijöillä, ja samoin hoitaja voi olla aivan k*sipää.

Olet päätellyt, että olen yksinäinen, en tiedä miksi. En ole.

MIKSI minun pitäisi väen vängällä etsiä terapeutti, jonka kanssa olisi vaikeampi muodostaa yhteys ja luottamus, ja jonka kanssa joutuisin jarruttelemaan, selittämään ja yksinkertaistamaan ilmaisuani? En tee sitä ystävyys- tai rakkaussuhteissa, miksi niin pitäisi tehdä hoitosuhteessa? Katumusharjoituksena, että olisit tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen käsitys ap:lla on siitä, että sh:t eivät tunne kirjallisuutta, käy teattereissa, lueskele oman alan kirjallisuutta tai matkustele? Omassa tuttavapiirissäni ja perhepiirissäni on sekä akateemisia että ei-akateemisia ja en nyt noissa asioissa paljon huomaa eroa. On esim pari hyvin matemaattisesti orientoitunutta ja lahjakasta henkilöä ( maistereita ), mutta tiedän, että he eivät harrasta kirjallisuutta. Korkeintaan selailevat jotain harrastelehteä. Turha heiltä on kysyä, mitä pitivät esim viimeisestä Finlandia-palkitusta kirjasta, ovatko käyneet katsomassa jotain näyttelyä jne.

Minä olen sairaalassa töissä (ammattini on sivuseikka), olen ollut jo 16 vuotta. Koskaan en ole kuullut töissä tai vapaa-ajalla sairaanhoitajien, laikkareiden tai lääkärien keskustelevan kirjallisuudesta, kulttuurista tai ylipäänsä mistään syvällisemmästä. Kahvihuoneessa ja hiljaisina hetkinä töiden lomassa keskustellaan iltalehtien uutisotsikoista, kynsien laitosta, tulevista stadionkonserteista, ulkomaanmatkoista ym., sama illanistujaisissa. Sen sijaan opettajien ja toimittajien seurassa ollessani olen kuullut paljonkin keskusteluja kulttuurista, kirjallisuudesta, pohdiskelua yhteiskunnallisista aiheista ym.

Tämä on totta. Pohjakoulutuksella on iso merkitys. Keskimäärin laajin yleissivistys on humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä. Ja tottakai pitääkin olla, koska se on heidän koulutuksen koko idea ja ydin. 

On vähän hassua loukkaantua siitä jos sanotaan, että sairaanhoitajat eivät ole keskimäärin yhtä sivistyneitä kuin esim. toimittajat. Aletaan puhua sydämen sivistyksestä sun muusta, ihan kuin hyvin lukenut ei voisi olla sydämeltään sivistystynyt. Miksi on niin vaikeaa antaa kunnioitusta siitä, että on ihmisiä, jotka ovat lukeneet ja raataneet tietomääränsä eteen. Kuluttaneet perslihaksiaan ja käyttäneet vuosia kartuttaakseen ymmärrystään eri ilmiöistä ja ihmisyydestä. Fiksuinta olisi kuunnella aina tarkkaan tällaisten ihmiset mielipiteitä ja ajatuksia. 

Olen tarjoilija mutta en jaksaisi loukkaantua asenteestasi että pidät itseäsi muita parempana maisteri koulutuksen takia. Päinvastoin nauraisin sulle päin naamaa kun tajuaisin miten ylimielisen ihmisen kanssa olen tekemisissä. Terapeuteilla on varmasti pätevä koulutus vaikka maistereita eivät olisikaan ja todellista viisautta on ymmärtää että muitakin ammatteja tässä maailmassa tarvitaan kuin maistereita, joten ei ole mukavaa että ketään halveksutaan ammattinsa perusteella ja sitten kuvitellaan että kaikki jaksaa tehdä töitä hymyssä suin! Henkistä hyvinvointia tukee se että kaikkien tekemää työtä pidetään arvokkaana. Minä arvostan jopa pornonäyttelijöitä, moni käyttää pornoa itsetyydytykseen. Pornonäyttelijät tekee todennäköisesti paljon itsemurhia nimenomaan halveksunnan takia.

Voitko käydä parturissa vai kuinka hiustesi leikkaus onnistuu? Entä voitko syödä kokin tekemää ruokaa? Molemmilla todennäköisesti alhaisempi koulutus, vai koskeeko ongelmasi ainoastaan terapeutteja?

Ei psykoterapeutin tarvitse olla välttämättä korkeasti koulutettu. Psykoterapia ei ole mikään kilpailu tai valtataistelu, jossa esitellään kirjallisuusreferenssejä, merittejä ja räiskitään ilmoille teorioita.

Monet korkeasti koulutetut ihmiset ovat vaativia, osa jopa ns. "tunnevammaisia". He voivat pärjätä hyvin yhteiskunnassa noilla avuillaan, mutta tunnetaidot opitaan turvallisissa kiintymyssuhteissa ihan tavallisten vanhempien kanssa. Parhaat vanhemmat eivät ole uraohjuksia. Eivät myöskään parhaat psykoterapeutit.

Psykoterapiassa on tärkeää oppia joustavuutta. Se tarkoittaa jo ensi alkuun tuollaisista hölmöiltä luokitteluista ja vertailuista luopumista, jos oikeasti haluaa kehittyä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei psykoterapeutin tarvitse olla välttämättä korkeasti koulutettu. Psykoterapia ei ole mikään kilpailu tai valtataistelu, jossa esitellään kirjallisuusreferenssejä, merittejä ja räiskitään ilmoille teorioita.

Monet korkeasti koulutetut ihmiset ovat vaativia, osa jopa ns. "tunnevammaisia". He voivat pärjätä hyvin yhteiskunnassa noilla avuillaan, mutta tunnetaidot opitaan turvallisissa kiintymyssuhteissa ihan tavallisten vanhempien kanssa. Parhaat vanhemmat eivät ole uraohjuksia. Eivät myöskään parhaat psykoterapeutit.

Psykoterapiassa on tärkeää oppia joustavuutta. Se tarkoittaa jo ensi alkuun tuollaisista hölmöiltä luokitteluista ja vertailuista luopumista, jos oikeasti haluaa kehittyä ihmisenä.

No eikö sitten ole hyvä, että me korkeasti koulutetut, TUNNEVAMMAISET joustamattomat huonojen vanhempien lapset etsimme mahdollisimman pätevät, vaativan erityistason psykoterapeutit? Ovat yleensä myös korkeasti koulutettuja :D

Nyt jo minäkin tunnen tämän alemmuuskompleksin katkun!

Psykoterapia ei ole mikään kilpailu tai valtataistelu, jossa esitellään kirjallisuusreferenssejä, merittejä ja räiskitään ilmoille teorioita.

Kuvitteletko todella, että kokenut ja koulutettu psykoterapeutti antaisi terapiatilanteen mennä tuollaiseksi? Osoitat arvostuksen puutetta ja ylimielisyyttä.

Miksihän aloittaja toteaa tietävänsä, että hänen asenteensa on törkeä? T. Terapeutti

Huhuu ap, voitko vastata!?

Täällä on kirjoituksia, joissa kerrotaan, että terapeutin kanssa halutaan keskustella kirjallisuudesta ja kulttuurista. Terapia on hoitoa ja kuntoutusta. Miten kirjallisuudesta ja kulttuurista keskustelu terapiassa edistää hoitoa ja kuntoutusta? Mitä järkeä? Luulisi että jos terapiaan hakeutuu olisi siellä muita keskustelunaiheita.